Vuosikymmenen ensimmäisen Desucon Frostbiten ääninäyttelijävieraana nähtiin Orikasa Fumiko! Muun muassa Bleachista, Hellsingistä ja Fullmetal Alchemist: Brotherhoodista tuttu tekijä istahti juttelemaan myös meidän kanssamme urastaan animen parissa. Kiitokset avusta Desuconin ammattitaitoisille tulkeille!
(Kuva: Eetu Lampsijärvi)
Moni muistaa lapsuudestaan Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan, mutta muumibrändi on sittemminkin tuottanut uutta katsottavaa. Tänä vuonna nähtiin tuoteperheen viimeisin hedelmä Muumilaakso (Moominvalley).
Muumilaakso on suomalaisbrittiläinen tietokoneanimoitu sarja, joka esitettiin helmi-toukokuussa 2019 Ylellä. Se sai alkunsa sarjan taiteellisen johtajan ja vastaavan tuottajan Marika Makaroffin halusta tehdä uusi, kunnianhimoinen primetime-muumisarja. Makaroff perusti Gutsy Animations -yhtiön sarjaa tuottamaan, ja sen muihin suomalaisvoimiin kuuluu animaatiostudio Anima Vitae. Brittipuolella Muumilaaksoa tekemään saatiin Aardman Animations -studion väkeä, muun muassa sarjan ohjaaja Steve Box.
Muumilaaksosta sukeutui Suomen historian kallein TV-sarja, ja tuotannon tukena olikin joukkorahoituskampanja. Olimme rahoittajien joukossa, ja kaikki vaikutti lupaavalta: Muumilaakson oli määrä olla klassikkomuumien moderni tuleminen, joka 3D-animaatiosta huolimatta tähtäsi Tove Janssonia mukailevaan ulkoasuun ja halusi tuoda tutut hahmot sekä tarinat uusien katsojien ulottuville.
Sitten itse sarja tuli ja voi juma.
On Tove Janssonin syntymän 100-vuotisjuhlavuosi, ja mikäs sen parempi tapa juhlia tapausta kuin uusi Muumi-animaatio! Suomalais-ranskalainen yhteistuotanto Muumit Rivieralla tuli ensi-iltaan 10. lokakuuta. Sen myötä Tove ja Lars Janssonin muumisarjakuvat siirtyvät lopulta valkokankaalle.
Välttelen yleensä uudenvuodenlupausten tekemistä, sillä tapaan aina luvata enemmän ja eeppisempää kuin mihin pystyn (ainakin ilman suuria voimanponnistuksia). Houkutus kuitenkin paisui vastustamattomaksi kuultuani, että Nita aikoi ihanuuden vuoden aikana kirjoittaa Afurekoon 80-luvun Turtles-sarjasta ja katsoa sitä varten sarjan kaikki 10 tuotantokautta. Mietittyäni jonkin aikaa sopivaa aihetta tajusin, että nythän minulla olisi lopultakin hyvä syy blogata toisesta 80-luvun hittipiirrossarjasta, Disneyn 100-jaksoisesta Ankronikasta. Pitkä tovi tässä ehti vierähtää, mutta lopulta minulla on tarjottavana blogin lukijoille tuhti tieto- ja ihkutuspaketti Disney-ankkojen seikkailuista neljässä eri osassa.
Nostalgiasyistä johtuen käytän tekstissä pääosin sarjan hahmojen ja jaksojen suomenkielisiä nimiä. Tekstiä ei ole jaettu useampaan osaan niinkään ylimassiivisen tekstimäärän, vaan lähinnä selkeyden vuoksi – vaikka ankaraa namedroppailua onkin luvassa, kyllähän te tiedätte mitä meiltä voi odottaa.
Ensimmäisessä osassa hahmotan sarjan lähtökohtia ja yleispiirteitä. Kaikille ei välttämättä ole selvää, millainen Amerikan animaatiomarkkinoiden tilanne oli 80-luvulla, joten avaan hieman historiaa niiltä osin sekä erittelen, miksi Ankronikka erottui muista aikansa animaatiosarjoista, mitkä seikat sarjassa vihastuttavat ankkafaneja eniten ja millainen vaikutus sillä animaatiogenreen myöhemmin oli.
Ihanuuden vuosi 2012 on ollut meille melko poikkeuksellinen vuosi. Yksi ero aikaisempaan verrattuna on siinä, ettemme ole koskaan pitäneet puheohjelmaa näin monessa contapahtumassa saman vuoden aikana. Paitsi että Desuconit tuplaantuivat, menimme ensimmäistä kertaa pitämään puheohjelmaa myös Animeconiin sekä Traconiin (jos Myyn Hopeanuoli!musikaalia ei lasketa). Nyt on Sisarusten conohjelmat lopulta tältä vuodelta pidetty ja mielessä siintävät jo ensi vuoden molempien Desucon-tapahtumien ohjelmaideat. Sitä ennen kirjoittelimme kuitenkin fiiliksiä viime viikonlopun Traconista!
Nörtit toki tietävät, että ihkuimmat sarjakuvat ja piirretyt tulevat Japanista, mutta onhan sitä osattu joskus pohjoismaissakin. Muumiperheen monet inkarnaatiot ovat kaikille tuttuja, mutta muumien universumiin sijoittuu paljon muitakin hahmoja ja tarinoita. Eräs on tarina yksinäisestä Nyytistä, joka seikkailee Tove Janssonin kuvakirjassa Kuka lohduttaisi Nyytiä? (Vem ska trösta knyttet?, 1960) sekä kirjaan pohjautuvassa ruotsalaisessa piirrosfilmissä.
Filmissä pelokas pikku Nyyti lähtee yksinäisestä talostaan maailmalle etsimään onneaan. Ujouttaan hän ei kuitenkaan tule tehneeksi tuttavuutta kenenkään kohtaamansa kanssa. Nyyti löytää kuitenkin rannalta pullopostiviestin, jossa pieni tuittunen pyytää pelastajaa auttamaan hänet pois pelottavan Mörön huostasta. Nyyti päättää rohkaistua ja lähtee etsimään Tuittua.
Afureko
Myy
Cilla
Nita
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: