Äänijälki – Jakso 33: Olipa kerran salainen agentti (Fredi sammakko)

Afurekon Äänijälki-podcastin 33. jaksossa pääaiheena on brittiläinen animaatiokalkkuna Fredi sammakko. Lisäksi pohdimme, milloin äänenkäyttö on tehnyt vaikutuksen live action -roolityössä. Hiljattaisissa juttelemme Psycho-Pass-animen ensimmäisestä kaudesta.

Äänijälki – Jakso 19: Kosminen kostotarina (Gankutsuou)

Afurekon Äänijälki-podcastin yhdeksännessätoista jaksossa pääaiheena on Monte-Criston kreivin tieteisanimesovitus Gankutsuou. Puimme toistakin piirrosversiota samasta klassikkoteoksesta eli Hanna-Barberan Monte-Criston kreivi -tv-elokuvaa vuodelta 1973. Lisäksi muistelemme lapsuusaikojemme varhaisia kokemuksia ääninäyttelemisestä.

Äänijälki – Jakso 14: Kuinka draamalaama kesytetään (Keisarin uudet kuviot)

Afurekon Äänijälki-podcastin neljännentoista jakson pääaiheena on Disneyn kreisikomedia Keisarin uudet kuviot. Pohdimme myös, miten animaation roolisuorituksiin vaikuttaa se, nauhoitetaanko äänet ennen kuvaa vai sen valmistuttua. Lisäksi puhumme ääninäyttelemisen historiasta videopeleissä ja BL-kuunnelmasta Kyojinzoku no hanayome.

Äänijälki – Jakso 8: Veljensä vankina (Zendan vanki)

Afurekon Äänijälki-podcastin kahdeksannessa jaksossa levitämme ilosanomaa australialaisesta halpispiirretystä Zendan vanki. Lisäksi käymme läpi veteraaniääninäyttelijä Bill Farmerin tuoretta haastattelua ja pohdimme etnisten piirroshahmojen uudelleenroolituksia Yhdysvalloissa. Hiljattaisena puhumme otakukomediasarjasta Wotakoi.

Scott Pilgrim vastaan ääninäyttely

Maailmaa on tasaiseen tahtiin viime vuodet valloittanut ilmiö nimeltä Scott Pilgrim, lukuisilla peliviittauksilla höystetty tarina nuoresta nörttipojasta, jonka on päihitettävä tyttöystävänsä Ramonan 7 pahaa exää voidakseen olla hänen kanssaan. Kanadalaisen Bryan Lee O’Malleyn 6-osainen sarjakuva ilmestyy parhaillaan suomeksi, ja siitä julkaistiin viime vuonna sekä retrohenkinen brawler-peli (joka on täynnä parhainta pelimusiikkia, mitä olen pitkään aikaan kuullut) että juonenkulultaan epätasainen, mutta loistavilla erikoisefekteillä ja taistelukohtauksilla varustettu toimintaelokuva, molemmat nimeltään Scott Pilgrim VS The World. Pääosissa olivat Michael Cera ja Mary Elizabeth Winstead, ja muissa rooleissa nähdään monia taitavia nuoria näyttelijöitä.

Fanien riemuksi osana elokuvan promoamista tuotettiin myös lyhytanimaatio sarjakuvan toisen osan alusta, lyhyesti ja ytimekkäästi nimeltä Scott Pilgrim VS The Animation. Lyhärissä esiintyvien hahmojen elokuvanäyttelijät uusivat roolinsa animaatioon, ja myös sivuroolien äänet ovat peräisin elokuvaversiosta. Ratkaisu voi vaikuttaa kummalta, mutta yllättävän harva tietää, että elokuvan huippunimistä muutama on uransa aikana myös lainannut ääntään animaatiohahmoille niin tv-sarjoihin kuin pitkiin elokuviinkin.

Ketkä heistä ovat työskennelleet myös ääninäyttelijänä?

Teh Joulukalenterihihihi: luukku 13

Kalenteri on ohittanut puolivälin, ja luukusta kurkistelee Death Note, tuo jännäri kuoleman tuovasta muistikirjasta. Sarja sotkee moraalikäsityksiä ja perinteistä hyvä–paha-vastakkainasetelmaa protagonistinsa Yagami Lightin, muistikirjamurhaajan, sekä lakia ja järjestystä edustavien antagonistiensa avulla. Tai siis sotkisi, mutta viimeistään naurusta tietää Lightin olevan pahis. (Videossa on spoilereita, katsominen omalla vastuulla.)

Lightin messevä nauru värisyttää kuulijaa luita ja ytimiä myöten. Kun pidättyväinen nuorukainen, joka joutuu ympäri vuorokauden teeskentelemään ja kätkemään todelliset tunteensa, lopulta päästää tuntemuksensa valloilleen, on tulos karmeaa kuultavaa. Näytteen kahdesta pätkästä kuulee upeasti kontrastin naurujen välillä. Molemmat alkavat hyytävästä myhinästä ja voimistuvat vähitellen täyteen, painokkaaseen, mielipuoliseen nauruun. Kuitenkin ensimmäisestä pätkästä, joka on napattu sarjan lopusta, raikuu selvästi hahmon toivottomuus. Toinen, leffasta peräisin oleva hekotus taas on hekumoivan voitonriemuinen. Lightilla on siis tunnistettava, omaperäinen naurutyyli, josta silti erottaa vaivatta hänen kulloisetkin tunteensa. Ketä tässä saa kiittää moisesta huippusuorituksesta?

Naurun takana ei ole kukaan muu kuin Miyano Mamoru, joka ponkaisi suoraan suursuosioon debyyttiroolistaan Kingdom Heartsin Rikuna, eikä suotta. Miyano on osoittanut pärjäävänsä loistavasti mitä erilaisimmissa rooleissa. Listasta löytyy niin Tamakin kaltaisia hurmureita kuin angstisia bishejä Kamuin tyyliin. Miyano on täsmälleen oikea valinta ulkoisesti miellyttävän, mutta sisältä yhä enemmän kieroutuvan Lightin osaan. Hänen henkeäsalpaavaa roolisuoritustaan ei voi kehua tarpeeksi, ja psykonaurut säväyttävät aina vain enemmän joka kuuntelukerralla. Viimeistään naurullaan Miyano iskostaa hahmonsa lopullisesti katsojien mieliin. Tuo nauru tulee kummittelemaan teidänkin unissanne.

Videon lopuksi nähdään vielä ihan omin silmin, kuinka Miyano vetää Lightin naurun. Ei uskoisi, että pojun blogimerkinnät ovat täynnä innostuneita huutomerkkejä – söötti naama tai ei, Miyano itse on reippaasti roolihahmoaan pelottavampi!

Nozawa Nachi in memoriam

Mitä yhteistä on Versailles no baran Hans Axel von Fersenillä, Hellsingin isä Andersonilla, Kingdom Heartsin Vexenillä, Demon Lord Danten Saatanalla, From Eroica With Loven jaarli Dorian Red Glorialla ja Clint Eastwoodilla?