Äänijälki – Jakso 16: Renttuvelhon harharetket (Majutsushi Orphen)

Afurekon Äänijälki-podcastin kuudennessatoista jaksossa pääaiheena on vuoden 1998 fantasia-anime Majutsushi Orphen. Puhumme myös siitä, kuinka ääninäyttelijäksi tullaan. Hiljattaisissa on vasta päättynyt Ankronikan uusintaversio DuckTales.

Joulun uudet kuviot: luukku 4

Afurekon joulunodotuksen päättää sarja seikkailunhaluisista lapsista ja heidän saidasta isosedästään selvittämässä maagisia mysteerejä oppien samalla toisistaan. Ei, kyseessä ei ole Gravity Falls – tämä on Ankronikka!

Sofia the First – pikkuprinsessojen maailmassa

Kaikki tätä blogia lukevat taitavat jo tietää, että roolilistoilla on aina ollut meille suuri merkitys. Vaikka kulutamme animaatioita yllin kyllin teosten itsensä vuoksi, moneen sarjaan tai elokuvaan on tullut tutustuttua alun perin houkuttelevien ääninäyttelijöiden takia.

Itselläni viimeisimpiä tällaisia tapauksia on Disney Juniorilla tänä vuonna alkanut Sofia the First.  Prinsessoista ja prinsseistä kertova sarja on ilmiselvä osa Disneyn prinsessafranchisea, mutta sen roolilista on vaikuttava. Mukana on monia tunnettuja ammattilaisääninäyttelijöitä ja lisäksi pari niin kovaa vierailevaa nimeä, että vastustelu oli täysin turhaa, vaikka kyseessä on pikkutytöille suunnattu sarja.

Ja kuinka ollakaan, pikkuprinsessojen ja -prinssien seikkailuja on ollut kerrassaan ihastuttavaa seurata! Sarjassa on suloisia hahmoja, toimivia käsikirjoituksia, hienoa musiikkia, upeita ääninäyttelijöitä ja tusinoittain kauniita prinsessamekkoja. Kyllä nyt prinsessasieluani hemmotellaan ja kunnolla.

Disney Nostalgia: Ankronikka (2/4)

Välttelen yleensä uudenvuodenlupausten tekemistä, sillä tapaan aina luvata enemmän ja eeppisempää kuin mihin pystyn (ainakin ilman suuria voimanponnistuksia). Houkutus kuitenkin paisui vastustamattomaksi kuultuani, että Nita aikoi ihanuuden vuoden aikana kirjoittaa Afurekoon 80-luvun Turtles-sarjasta ja katsoa sitä varten sarjan kaikki 10 tuotantokautta. Mietittyäni jonkin aikaa sopivaa aihetta päätin lopulta, että nythän minulla olisi lopultakin hyvä syy blogata toisesta 80-luvun hittipiirrossarjasta, Disneyn 100-jaksoisesta Ankronikasta. Pitkä tovi tässä ehti vierähtää, mutta lopulta minulla on tarjottavana blogin lukijoille tuhti tieto- ja ihkutuspaketti Disney-ankkojen seikkailuista neljässä eri osassa.

Nostalgiasyistä johtuen käytän tekstissä pääosin sarjan hahmojen ja jaksojen suomenkielisiä nimiä. Tekstiä ei ole jaettu useampaan osaan niinkään ylimassiivisen tekstimäärän, vaan lähinnä selkeyden vuoksi – vaikka ankaraa namedroppailua onkin luvassa, kyllähän te tiedätte mitä meiltä voi odottaa.

Ensimmäisessä osassa kävin läpi sarjan suosion syitä, nyt vuorossa taas ovat sarjan henkilöt. Luvassa on ankaraa hahmoanalyysiä sekä ääninäyttelijöiden – niin alkuperäisten kuin suomidubbaajienkin – roolisuoritusten puimista ja vertailua tarpeettoman positiivisten adjektiivien kera. Selkeyssyistä muutamat sarjan hahmoista esitellään kuitenkin vasta blogijutun viimeisessä osassa.

Disney Nostalgia: Who Framed Roger Rabbit

70- ja 80-lukujen aikana animaatioelokuvat olivat tasaisesti menettäneet suosiotaan länsimaisen elokuvayleisön keskuudessa. Etenkin Disney koki kovia, kun yhtiöltä häipyneen animaattori Don Bluthin tuottamat piirroselokuvat pesivät Disneyn elokuvat lipputuloissa jälkimmäisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 1988 Disney ja Amblin Entertainment toivat kuitenkin valkokankaalle jotain, mitä ei oltu koskaan aikaisemmin koettu – ainakaan yhtä taitavasti ja suuressa mittakaavassa toteutettuna. Elokuva muutti kertarysäyksellä ihmisten skeptisen suhtautumisen animaatioihin ja enteili 90-luvun animaatioiden uutta kultakautta. En itse voi korostaa tarpeeksi, kuinka paljon kyseinen elokuva minulle merkitsee. Pienenä se oli parasta mitä tiesin, ja sen taika on pysynyt yhtä lumoavana aina aikuisvuosiin asti. Kaikki varhaisimmat lapsuusmuistoni liittyvät tämän elokuvan katsomiseen. Vaikka en pidäkään listojen tekemisestä, nimeän tämän elokuvan yleensä kaikkien aikojen suosikkielokuvakseni jos vastaus täytyy rajoittaa vain yhteen nimikkeeseen. Juttu spoilaa armotta koko leffan juonen ja kaiken siihen liittyvän.