Joulutähtiin kirjoitettu: luukku 19

Rikollisen aliarvostettu 90-luvun Disney-sarja Nokkapokka on monilta osin hyvin nautittava sarja. Siinä on hauskoja käsikirjoituksia, hyvää läppää ja Jarkko Tammisen ohjaama suomidubbaus on todella korkeatasoinen ja hauska. Tammista on pitkälti kiittäminen Nokkapokan suomiversion tasosta: hän hioi Akun suomiäänen Jukka Rasilan Aku-artikulaation selkeimmilleen sarjan aikana, mutta aivan yhtä lailla edukseen erottuvat hänen ansiostaan Akun sisarenpoikien Tupun, Hupun ja Lupun ääninäyttelijät.

Vaikka Suomessakin moni naisääninäyttelijä on erikoistunut poikarooleihin, monet studiot pestaavat lapsirooleihin ennemmin oikeita lapsia kuin lapsia esittäviä aikuisia. Ero näkyy myös Nokkapokassa: alkuperäisversiossa kaikilla Akun sisarenpojilla on naispuoliset ääninäyttelijät, suomidubissa ankanpoikien rooleissa taas häärii kolme 90-luvun dubbauksista tuttua lapsinäyttelijää. Punaväristä pitävälle Tupulle lainaa äänensä Tuomas Oksanen, sinisiin pukeutuvalle Hupulle Konsta Hietanen, vihreissä viihtyvälle Lupulle taas Petteri Halmela. Nuorukaisten äänityöskentelyä sarjassa on todellinen ilo seurata, he pelaavat hienosti yhteen ankanpoikatriona ja heistä kaikista huokuu vankan dubbauskokemuksen lisäksi aito into ja taitava eläytyminen roolihahmoihin.

Haastattelussaan Tamminen mainitsi poikien ohjaamisesta sen, ettei lapsia voi ohjata samalla tavoin kuin aikuisnäyttelijöitä.  Aikuiset pystyvät eläytymään ja luomaan eri tunnetiloja hyvinkin abstrakteilla mielikuvilla, kun taas lasten kanssa parasta jälkeä saa aikaan, kun hakee työhön tarvittavan motivaation heidän omasta elämästään. Myös Cillalle on työelämästä tuttu juttu, että lasten kanssa tulee aina edetä konkreettisesta kohti abstraktia eikä toisinpäin. Nokkapokka tarjoaa tähän hyvän lähtökohdan, se kun ei ole mitään tyypillistä lälläri-Disneytä vaan nuorille suunnattu piirrossarja, ja jaksojen tarinat ovat astetta räväkämpiä ja tarjoavat kovaa menoa. Teini-ikäisille näyttelijöille on taatusti pikkulasten aamupiirrettyjä mielekkäämpää työstää sarjaa, jonka kohderyhmään he itse kuuluvat ja jossa he pääsevät kunnolla hulluttelemaan, mikä näkyy selvästi myös Nokkapokan suomiversiossa. Erityisen herkullisesti nuoret näyttelijät pääsevät revittelemään jaksossa Supersankarit (The Real Mighty Ducks), jossa ankanpojat hankkivat itselleen supervoimat kyllästyttyään Akun loputtomiin siivoamismääräyksiin. Supersankarihahmoina ankanpoikien itsekeskeisyys kasvaa sellaisiin mittoihin, että nuoret ääninäyttelijät pääsevät suorastaan mässäilemään mahtipontisten repliikkiensä kanssa. Lopputulos on ratkiriemukasta kuultavaa, minkä voi päätellä myös kalenterivideosta, näytepätkät ovat nimittäin peräisin kyseisestä jaksosta.

Parasta poikien roolisuorituksissa on se, ettei heistä yksikään jää kykyjensä puolesta muiden varjoon, vaan kaikkien roolisuoritukset ovat huippuluokkaa ja pitkälti jaetusta ruutuajasta huolimatta jokainen pääsee loistamaan roolissaan. Tupu, Hupu ja Lupu ovat niin kuuluisa piirroshahmokolmikko, että katselukokemusta haittaisi selvästi, jos yksi tai kaksikin joukosta ei pääsisi samalle tasolle muiden kanssa. Nokkapokan suomiversiossa tätä vaaraa ei ole, vaan Halmela, Hietanen ja Oksanen luovat ankanpojista eheän ja toimivan veljeskolmikon, joilla kaikilla on kuitenkin myös erottuvat persoonallisuudet. Siksi onkin suunnaton harmi, ettei Nokkapokkaa voi nähdä suomeksi juuri muualta kuin Disneyn satelliittikanavilta, sillä näin laadukkaasta dubista soisi päästä useammankin nauttimaan!

Explore posts in the same categories: Joulukalenteri

Avainsanat: , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

4 kommenttia : “Joulutähtiin kirjoitettu: luukku 19”

  1. Salla Says:

    Tämä saattoi hyvinkin olla suosikkiluukkuni tämän vuoden kalenterista!

  2. kikii Says:

    Täytyy sanoa että onnistuitte taas valitsemaan loistavat henkilöt luukkuun.. ei voi kuin ihmetellä:) Juu Nokka pokka oli tosiaan minun lapsuuteni suosikkiohjelmia, varsinkin juuri se, että veljenpojat eivät olleet näsäviisaita pikkupoikia vaan velmuja varhaisteinejä viehätti. Ja juu juuri nämä dubbaajat. Itse pidän kovasti (niin oudolta kuin se kuulostaakin) tällaisista ”äänenmurrokseni alkoi juuri” -äänistä, (välillä rohisee, välillä kiljutaan ja kimahtaa, ja sitten normaalia haha) joita suomessa käytetään suhteellisen mukavasti kuten juuri tässä. Tämä sarjahan ei minulla enää näy koska en omaa maksukanavia, mutta kun kerran näkyi maksukanavatkin ja tuli tätä katsottua niin tulipa sitten kurkattua ruotsi- ja enkkudubitkin.. Jotka kuulostivat karsean neitimäisiltä (varsinkin eräs ruotsiääni yh..), teennäisiltä ja nuorilta.. Poikien aitous onkin loistavaa suomidubissa ja tollainen sarkastisuus ja liioittelu onnistuvat häkellyttävän hyvin. *taptaptap* Konsta Hietasestakin olisi varmasti voinut tulla vaikka mitä elokuva-alalla:P

    • Cilla Says:

      Hei ja kiitos! Mukava kuulla että osuimme oikeaan listan kanssa 😀 Nokkapokka on tosiaan hyvin hauska animaatiosarja, harmi että se jäi odotettua lyhemmäksi. Pidän itsekin kovasti teini-ikäisistä poikaäänistä ja on hienoa, että ankanpojille on otettu ihan oikeat teinidubbaajat sarjan suomiversioon. Ankanpoikien alkuperäisetkin äänet ovat oikein hyviä työssään, mutta omalla tavallaan 🙂

      ~C


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: