Afurekon Äänijälki-podcastin 31. jaksossa pääaiheena on yliluonnollinen rikosmysteerianime Mouryou no hako. Lisäksi kerromme VHS-kasettien keräilyharrastuksestamme, joka keskittyy erityisesti kiven alla oleviin dubbauksiin. Hiljattaisissa tapaamme torilla, sillä juttelemme suomalaisideaan perustuvasta piirretystä Keltainen lumimies.
Afurekon Äänijälki-podcastin 25. jaksossa pääaiheena on surrealismilla leikittelevä animesarja Kuuchuu buranko. Lisäksi mietimme, milloin ja miksi yksi ääninäyttelijä tekee samassa teoksessa monta roolia. Hiljattaisissa käsittelemme Disneyn tuoreinta animaatioelokuvaa Encanto.
Afurekon Äänijälki-podcastin kahdennessatoista jaksossa pääaiheena on DreamWorksin mestariteos Egyptin prinssi. Lisäksi juttelemme Muumipeikon ja pyrstötähden uudelleendubbauksesta ja ysäriparodia-animesta Bakuen Campus Guardress. Viimeiseksi pohdimme ensimmäistä vuottamme podcastin parissa ja vastaamme kysymyksiin sen tekemisestä.
Olen viimeisten muutamien vuosien aikana katsonut yllättävän monta lyhytanimesarjaa. Niistä jokaisesta on löytynyt loistavia roolisuorituksia, mutta useamman lyhyen blogijutun sijaan päätin niputtaa katsomani lyhytanimet yhteen kokoavaan juttuun.
Mielessäni on jo jonkin aikaa kytenyt teoria, jonka mukaan ”japanilaiset saavat aina kaiken kivan”. Tuossa krääsän luvatussa maassa kun on jo kauan tuotettu mitä käsittämättömimpiä ja mielikuvituksellisimpia tavaroita löystyttämään ihmisten kukkaronnyörejä, ja houkuttimena toimivat niin suositut viihdesarjat kuin ihmisetkin. Esimerkiksi tyttöjen situation-levyjen (levyjä, joilla suositut miespuoliset ääninäyttelijät puhuvat kuuntelijalle) tarjonta on valtava: on muun muassa yandere-sarja (ihanat pojat puhumassa ilkeitä), butler-sarja (ihanat pojat puhuttelemassa kohteliaasti), pusu-sarja (ihanat pojat pusuttelemassa) ja kissasarjakin (ihanat pojat esittämässä kissoja) noin muutamia mainitakseni.
Pari vuotta sitten Japanin markkinoille tuli yksi uusi tytöille suunnattu levysarja, kun joku nero keksi pestata seiyuuskenen kuumimmat miesnimet laulamaan covereita tunnetuista Disney-lauluista.
Yksi kevään 2012 odotetuimmista animesarjoista oli Kodama Yukin jazzia ja ihmissuhdedraamaa yhdistelevän Sakamichi no Apollon -mangan animeadaptaatio, etenkin koska mukana oli 90-luvun lopun hittisarja Cowboy Bebopin tehokaksikko Watanabe Shinichirou ja Kanno Youko. Sarjaan kohdistuvat ennakko-odotukset olivat vähintään valtavat, eikä se onnistunut kaikkien mielestä niihin täysin vastaamaan. Itse nautin sarjasta suuresti ja vaikka siitä on runsaasti kirjoitettu, ei ääninäyttelijöitä juuri ole mainittu. Äänivalinnat olivat minulle hauska sekoitus tuttua ja tuntematonta, ja koska sarjan äänityöskentely on huippuluokkaa paitsi musiikin myös näyttelyn osalta, tulee tässä vielä hieman asiaa Sakamichi no Apollonista.
Perinteisesti joka Desuconissa on nähty seiyuuvieras, mutta tähän asti Suomessa on käynyt lähinnä vanhoja veteraanimiesnäyttelijöitä ja nuoria hehkeitä naisnäyttelijöitä. Pari viikkoa sitten kombo rikkoutui, kun nuori ja hehkeä Sugiyama ”Nontan” Noriaki saapui ilahduttamaan meitä läsnäolollaan. Sisaruksetkin ehtivät vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan seiyuun työstä.
Hashida Yukarin vuonna 2002 ilmestynyt yksiosainen BL-manga Waru on teos, johon jokaisen BL-fanin tulisi tutustua. Juoneltaan omaperäinen, kekseliäs ja hiton hauska manga on kuulunut Sisarusten rakkaimpiin BL-nimikkeisiin jo vuosia, ja sen ääniversiosta kuullaan takuulla lisää Afurekossa vielä myöhemmin.
Ehdoton suosikkihahmomme mangassa on päähenkilö Joun isä Ooizumi Junichirou, jonka yleisilmettä voisi luonnehtia lyhyesti sanalla ”myrtsi”. Äärimmäisen juron naamataulun takana piilee kuitenkin seikkailunhaluinen yksityisetsivän ammatista haaveileva lääkäri, joka kaipaa äksöniä liiankin seesteiseen elämäänsä ja haluaisi luuseripojalleen hyvän elämän, vaikkeivät he olekaan hääppöisissä väleissä keskenään. Jou ja poikaystävänsä Yuushi joutuvat tarinan aikana jos jonkinmoisiin hankaluuksiin, mutta yrmeänaamainen tohtori saapuu yleensä pelastamaan päivän tavalla tai toisella.
Warun audiolevyn tekijöillä on selvästi välähtänyt juuri oikealla tavalla, kun hahmojen näyttelijöitä on valittu. Kivikasvoisen tohtorin ääneksi Warun levyversioon on pestattu veteraaniseiyuu Ishii Kouji, jonka repertuaarista löytyy tasan yksi BL-rooli, mutta joka on yksi Japanin parhaimpia möreä-äänisten yrmyjen tulkitsijoita. Ishii sopiikin rooliin niin täydellisesti, ettemme ole koskaan edes kuvitelleet hahmolle ketään muuta ääneksi.
Näytevideossa juro lääkäri väittää vätyspojalleen, että tämän aivoista on löytynyt pahanlaatuinen aivokasvain. Mies yrittää saada poikansa parantamaan elämäntapansa ennen kuolemaansa, mutta Jou (jonka äänenä on muuten BL-keisari Morikawa Toshiyuki) ei kuitenkaan suhtaudu isänsä reaktioon suopeasti, vaan häipyy raivoissaan. Valitamme videon skannien heikkoa laatua.
Erityisen upeaa Warun audioversiossa on se, että Ishii vie yrmeän hahmonsa vielä pitemmälle kuin mangassa. Ishiin upeassa äänessä on luonnostaan hyvin tyylikäs ja elegantti sävy, minkä ansiosta hän luo tohtori Ooizumista vaikutelman arvokkaana ja hillittynä herrasmiehenä. Ishii käyttää roolissa möreintä mahdollista ääntään, mutta hän ei tyydy ainoastaan latelemaan lääkärin vuorosanoja monotonisesti, vaikka mangassa hahmon puhetavasta saa helposti juuri sellaisen mielikuvan. Yhden ainoan äänensävyn sijaan näyttelijäkonkari lausuu repliikkinsä elävästi, tunteella ja helvetin hauskalla tavalla. Vaikka mangan lyömätön visuaalinen huumori puuttuu levystä, komppaa Ishii puutetta mukavasti ajoittain liioittelevalla sanojen venytyksellä ja tuo näin tehokkaasti esiin juron tohtorin leikkisän puolen. Ishiin ammattitaidon ansiosta hahmo toimii aivan yhtä hyvin pelkällä äänellä kuin sarjakuvahahmona. Ishiin kaltaisia erikoisvieraita kuulisi mielellään enemmänkin BL-puolella, toivottavasti levyjen tekijät ajattelevat laatikon ulkopuolelta toistekin näyttelijöitä valitessaan!
Aivot toimivat joskus väärin. Niiden toimintavirheet voivat johtaa kaikenlaisiin typeryyksiin. Nytkin oikea ajatuksen kulku olisi ollut ”en katso Boku no sekuharaa, vaikka siinä kuinka olisi Mori Katsuji” mutta ajatuspöpön vuoksi siitä tulikin ”en katsoisi Boku no sekuharaa, mutta kun siinä on Mori Katsuji, niin kyllä taitaa olla pakko”.
Vuosina 1990-95 ilmestynyt Mamono Hunter Youko on siitä erikoinen tapaus, että se oli jenkkiläisen ADV-yhtiön ensimmäinen animejulkaisu nimellä Devil Hunter Yohko. Yhtiö kuulemma halusi jotain aivan uudenlaista. Koulutyttö henshinaa maagiseksi soturiksi ja pieksää demoniörvelöitä, olihan se siihen aikaan melko jytäkkää kamaa jenkkimarkkinoille.
Viimeisimmät kommentit: