Afurekon Äänijälki-podcastin 25. jaksossa pääaiheena on surrealismilla leikittelevä animesarja Kuuchuu buranko. Lisäksi mietimme, milloin ja miksi yksi ääninäyttelijä tekee samassa teoksessa monta roolia. Hiljattaisissa käsittelemme Disneyn tuoreinta animaatioelokuvaa Encanto.
Mielessäni on jo jonkin aikaa kytenyt teoria, jonka mukaan ”japanilaiset saavat aina kaiken kivan”. Tuossa krääsän luvatussa maassa kun on jo kauan tuotettu mitä käsittämättömimpiä ja mielikuvituksellisimpia tavaroita löystyttämään ihmisten kukkaronnyörejä, ja houkuttimena toimivat niin suositut viihdesarjat kuin ihmisetkin. Esimerkiksi tyttöjen situation-levyjen (levyjä, joilla suositut miespuoliset ääninäyttelijät puhuvat kuuntelijalle) tarjonta on valtava: on muun muassa yandere-sarja (ihanat pojat puhumassa ilkeitä), butler-sarja (ihanat pojat puhuttelemassa kohteliaasti), pusu-sarja (ihanat pojat pusuttelemassa) ja kissasarjakin (ihanat pojat esittämässä kissoja) noin muutamia mainitakseni.
Pari vuotta sitten Japanin markkinoille tuli yksi uusi tytöille suunnattu levysarja, kun joku nero keksi pestata seiyuuskenen kuumimmat miesnimet laulamaan covereita tunnetuista Disney-lauluista.
Jälleen on menossa vuoden onnellisin viikko: Pride-viikko! Ihmisoikeuksien puolustaminen on aina ollut Sisaruksille sydäntä lähellä, ja Pride-kulkueeseen tulee tuttuun tapaan osallistuttua tänäkin vuonna. Sen sijaan, että olisin valinnut sen kliseisemmän vaihtoehdon ja blogannut jostain BL-sarjasta, päätin tällä kertaa koota yhteen muutamia tapauksia, joissa homoseksuaali näyttelijä on antanut äänensä homoseksuaalille hahmolle. Ei todellakaan tarvitse olla BL-fani löytääkseen HLBT-teemoja animen lisäksi myös länsimaalaisesta animaatiotuotannosta, mutta Japanikin on artikkelissa edustettuna!
Niin sitä vain on Afureko onnistunut sinnittelemään pystyssä jo täydet kaksi vuotta! Toisen syntymäpäivänsä kunniaksi Sisarukset rupattelivat näyttelijä- ja dubbausveteraani Veikko Honkasen kanssa hänen monipuolisesta urastaan äänityön parissa. Luvassa on juttua niin vanhoista halpispiirretyistä, Disneyn klassikoista kuin Radioteatterista!
Sisarusten perheessä on aina oltu Disney-ihmisiä, ja kilpailevan DreamWorks-yhtiön elokuvat tuli noteerattua vasta myöhemmällä iällä. Monet DreamWorksin elokuvista näkee vasta, kun ensi-illasta on kulunut jo jonkin aikaa. Tähän kategoriaan kuuluu myös Chris Sandersin ja Dean DeBloisin ohjaama Näin koulutat lohikäärmeesi (How to Train Your Dragon, 2010), joka perustuu samannimiseen lastenkirjasarjaan.
Voi Mitsuya ”Lovehappychu” Yuuji, älä ikinä muutu.
Entinen Slapstick-seiyuuyhtyeen jäsen, kova teatterimies ja kaikin puolin huippu ääninäyttelijä Mitsuya on aiemminkin saanut kehuja Sisaruksilta, eikä suotta. Hänellä on taito tuoda käsinkosketeltavaa tunnetta hahmoihinsa. Mitsuya tuntuu olevan omimmillaan rooleissa, joissa hän pääsee revittelemään täysin päättömästi, ja tällaisessa hän loistaa myös muutaman vuoden takaisessa Kuuchuu burankossa.
Ranobeihin perustuvassa psykedeelisessä animesarjassa Mitsuya esittää psykiatri Irabu Ichirouta, jolla ei itselläänkään tunnu olevan kaikki kotona. Nallenpäinen Irabu vaikuttaa täysin epäasialliselta puoskarilta, joka ei kuuntele vähääkään potilaidensa ongelmia ja hoitaa näiden mielisairauksia vain määräämällä ruiskeita, jotta saisi toteuttaa fetissiään toimenpidettä seuraamalla. Pelleilyn ja yleisen asioihin puuttumisen harhauttamat potilaat eivät kuitenkaan edes huomaa saavansa jatkuvaa, joskin hyvin epätavallista hoitoa. Vaikka Mitsuyan sekoilu on sarjassa upeimmillaan, ei pidä luulla, etteikö roolisuoritukseen sisältyisi muutakin. Ihmishahmoisena Irabu tapaa jaella kryptisiä neuvoja leikittelevään, kiusoittelevaan, suorastaan pelottavaan äänensävyyn kuin parhainkin narrihahmo. Suoraan sanoen Mitsuyan äänityöskentely roolissa on orgastista.
Lisäksi kalenteri olisi täysin puutteellinen ilman Disneyn Lilo & Stitchin neuroottista Pleakley-alienia. Se, että nuudelia muistuttavan avaruusolion japaninkielinen ääni on Mitsuya, ei yllätä ketään – oikeastaan se on niitä elämän yksinkertaisia itsestäänselvyyksiä, kuten se, että aurinko nousee aamulla ja laskee illalla. Pleakley on varsinainen draamakuningatar, ja Mitsuya tulkitsee hänen ailahtelevaiset tunteensa täydellisesti. Sarjan muut seiyuut ovat omalla tavallaan hyviä rooleissaan, mutta jotain alkuperäisestä jää uupumaan. Mitsuya sen sijaan sujahtaa alienin nahkoihin niin sujuvasti, ettei mitään eroa huomaakaan – korkea, nasaali äänensävy on hyvin lähellä Kevin McDonaldia. Osa ei silti ole mikään kompromissi, vaan rooli luonnistuu Mitsuyalta täysin luonnollisesti. Stitch!-animeadaptaatio pyörii yhä, mutta roolisuoritukseen ei millään kyllästy.
Alfred Hitchcock lienee elokuvaohjaajista kuuluisimpia (ellei jopa kuuluisin), jolla oli tapana esiintyä lyhyesti jokaisessa työssään. Silloin tällöin kameran edessä vilahtaakin ihmisiä, jotka vaikuttavat yleensä sen toisella puolella. Myös animaatiotuotannossa ohjaajat pääsevät joskus mikrofonin ääneen, mutta vastaan on tullut muutamia tapauksia, joissa roolisuoritukseen on kuulunut puheen sijaan murahtelua, haukkumista, vinkumista tai pelkkää päätöntä höpötystä.
Elokuvien ja etenkin televisiosarjojen livetuotannossa vitsaillaan jatkuvasti näyttelijöihin liittyen, mutta samanlaista kikkailua harrastetaan ahkerasti myös animaatiopiireissä. Ei todellakaan ole sattumaa, että Sakura taisen -musikaaleissa Tanaka Mayumin hahmo Kanna esittää Saiyuki-tarinassa juuri Gokua tai Aarresaari-tarinassa juuri merirosvopäällikköä, lisäksi Ginga eiyuu densetsu -animesta vastikään tehdyssä näytelmässä vieraili päähenkilö Reinhardin ääninäyttelijä Horikawa Ryou. Kun Olivia Olson tuli Disneyn Phineas & Ferb -sarjaan tohtori DoofenshmirtzinVanessa-tyttäreksi, sarjan luojat laittoivat Ferbin ihastumaan häneen, koska pojan äänenä toimivan Thomas Sangsterin hahmo oli rakastunut Olsonin esittämään tyttöön brittiläisessä Love Actually -elokuvassa. Joskus hahmojen ääninäyttelijävalinnat tai luonteenpiirteet voivat siis sisältää yllättäviä sisäpiirivitsejä, jotka voivat vaatia jopa hieman taustatutkimusta auetakseen!
Tismalleen vuosi sitten ääninäyttelyblogi Afureko aloitti toimintansa, ja blogissa julkaistiin sen ensimmäinen kirjoitus. Katsaus menneeseen vuoteen kaikenkattavan pohdiskelun kera seuraa ensi viikolla.
Tällä kertaa kakku ei todellakaan ole valetta, vaan ensimmäisen syntymäpäivänsä kunniaksi Afureko tarjoaa lukijoilleen vuoden toisen haastattelun Suomen dubbauspiireissä pitkään ja monipuolisesti vaikuttaneelta henkilöltä. Merkkipäivää juhlistaakseen Sisarukset kävivät jututtamassa yhtä kaikkien aikojen suosikkidubbaajistaan. Hyvät naiset ja herrat, näyttelijä/imitaattori/dubbaaja/ohjaaja Jarkko Tamminen!
Dubbaaja Jarkko Tamminen esittämiensä piirroshahmojen ympäröimänä. Ketkä kaikki tunnistat?
Suomessa ei ole varsinaisesti ääninäyttelijöitä, vaan dubbauksia tekevät ne, jotka alalle syystä tai toisesta ajautuvat. Yksi heistä on Markus Bäckman, joka on paitsi lainannut ääntään monille piirroshahmoille myös ohjannut Disney-klassikoiden dubbaukset vuoden 2002 Aarreplaneetasta lähtien. Hänen uusin ohjaustyönsä onkin luonnollisesti helmikuussa ensi-iltansa saanut Kaksin karkuteillä. Sisarukset kävivät haastattelemassa dubbausalan tekijää Helsingin Dubberman-studiolla ja saivat lopuksi hieman katsella ympärilleenkin. Mitä kaikkea kerrottavaa Bäckmanilla olikaan?
Afureko 
Viimeisimmät kommentit: