Lööpissä: ”Mä haluun saveen!”

Muistatteko, kun jututimme Samuel Harjannetta dubbausohjauksesta? No eihän se riittänyt mihinkään! Nuoresta iästään huolimatta Harjanne on työskennellyt teatterin ja ääninäyttelemisen parissa suurimman osan elämästään ja nykyisin myös ohjaa molempia. Afureko tapasi Harjanteen vastikään toistamiseen kuullakseen lisää hänen ajatuksiaan äänityön eri puolista.

Samuel & tytöt

Miten päädyit dubbaamaan?

Harjanne: Aloitin vuonna 1998, se oli se vuosi, kun tein lastenlaulukilpailu Karusellia. Sitä kautta yksi silloinen studio, PVP Voice eli Pauli Virta Productions, bongasi minut ja pyysi äänitestiin. Luulin meneväni jonkin elokuvan koekuvaukseen, mutta se olikin äänitesti, ja tuumasin “Joo, kivaa!”

Itse asiassa Werne otti minut myös. Silloin oli tekeillä Hopon poppoo -elokuvan jatko-osa, johon en päässyt, mutta minut otettiin dubbaamaan sitä Arttu-sarjaa. Se oli YLEltä tullut animaatiosarja, jossa oli joitain ihme eläimiä. [Myy: Maasikoja!] Siinä tein jotain hahmoa ja muistan, että olin siinä tosi huono. Ei minusta lähtenyt yhtään siinä vaiheessa, kun en ollut ikinä kokeillut hommaa, vaikka jotain yritin… Eli PVP:llä ja Wernellä rupesin äänirooleja tekemään. Sillä tavalla minä siihen päädyin.

Aloitit dubbaamisen tosiaan jo lapsena. Millainen rooli piirretyillä on ollut lapsuudessasi?

Harjanne: Minähän olen ihan täysin Disneyn kasvattama lapsi. Esimerkiksi nyt kun teimme sen Aladdin-musikaalin viime syksynä, niin osasin kaikki ne repliikit ulkoa, vaikka en ollut pitkään aikaan katsonut elokuvaa! Olen siis kuluttanut ne ihan loppuun.

Sitten kun itse hyppäsin niiden maailmaan, se sekoitti tietysti vähän elämääni, tuntui todella oudolta. Olin kuitenkin nuori silloin, 11 vuotta tai vielä 10, koska olen syntynyt loppuvuodesta. Mutta piirretyt ovat siis olleet iso osa elämääni ja ovat edelleen, työn takia ja muutenkin, pidän kyllä piirretyistä.

Oliko sinulle pienenä mitään väliä, katsoitko piirrettyjä dubattuina vai alkuperäiskielellä?

Harjanne: Suomeksi, tai siis lapsethan katsovat omalla äidinkielellään – tai ainakin näin oletan. No minä aloitin niin aikaisin dubbaamaan, että kyllä siihen asti olen aina katsonut suomeksi. Ja jos on tullut jokin sarja englanniksi, kun kaikkiahan ei dubattu televisioon, niin sitten luki niitä tekstityksiä. Ei siihen lapsena niin kiinnittänyt huomiota. Oikein muistan, että silloin joskus tuli joitain Smurffeja, jotka oli dubattu alkuperäisen ääniraidan päälle, jonka kuuli sieltä alta. En kiinnittänyt siihen mitään huomiota, ajattelin että “Onpas hassua, että sen suu vielä liikkuu vaikka suomenkielinen puhe loppui jo”. Ja nythän vasta myöhemmin olen tajunnut, että esimerkiksi näissä Nils Holgersson -piirretyissä Niilolla on dialogia siinä alkuperäisessä, mutta suomenkielinen ääni on vain kertoja, joka selittää tyyliin “Lissu sanoi, että lähde pois, mutta siihen hän vastasi, että en lähde!” Se oli minusta aika outoa, en tiennyt, että niin voi tehdä.

Siihen aikaan ei varmaan ollut varaa maksaa kuin yhdelle näyttelijälle.

Harjanne: Niin, eikä varmaan teknologiaakaan. Monet kollegathan ovat sanoneet, että “Silloin ennen vanhaan kun dubattiin” niin oli se yksi kela ja kaiken piti mennä kerralla oikein. Muuten piti aina lähteä tuhoamaan sitä kelaa ja tekemään uudelleen. Nykyään se on sentään vähän helpompaa!

Olet aloittanut lapsena dubbaamisen ja jatkanut sitä aikuisenakin, miten homma on muuttunut sinä aikana?

Harjanne: Se on iso kysymys… No tietysti ammattitaito on kehittynyt, että nyt se ei ole vain leikkimistä, näytteleminenhän on pelkkää leikkiä loppupeleissä. Mutta olen nyt noin viimeisen kuuden vuoden aikana varmaan ruvennut etsimään omassa työssäni sitä, että… Itselleni on muodostunut tietty muotti, osaan esimerkiksi arvata katsomatta todella hyvin, miten hahmon seuraava repliikki sanotaan. Olen siis lähtenyt vähän rikkomaan sitä muottia… Katson, miten voisi tehdä eri lailla, ettei aina ole sama kaava. Ainakin silloin, kun itse ohjaan, yritän rikkoa juuri sitä.

Samuel - Poppix

Harjanteen nimi jäi Sisarusten mieleen Asterix ja viikingit -elokuvan hermoheikon Poppixin roolista.

Myöhemmin aloit myös ohjata dubbauksia. Otitko vaikutteilta niiltä ihmisiltä, jotka ovat ohjanneet sinua?

Harjanne: Totta kai, koska siihenhän perustuu se, mitä osaan ja tiedän ohjauksesta. Tietysti proggiksen mukaan tavat vaihtelevat. Kun tässä on tällainen kohtaus, niin on yritettävä löytää kaikki keinot siihen, että siitä saa mahdollisimman hyvän. Tavallaan niitä teknisiä apuvälineitä, sitä miten sen kaivatun asian saa ulos näyttelijästä, tulee peilattua A) omaan itseeni; miten minusta saisi tämän ehkä irti, tai B) miten minusta on joskus yritetty ottaa tällaista irti.

Et ole koulutukseltasi ohjaaja, joten auttaako sinua ohjaamisessa se, että olet itse näyttelijä?

Harjanne: Auttaa mielestäni ihan hirveästi! Eihän minulla ohjaajana olisi mitään käsitystä, millaista on olla lavalla, jos en olisi näyttelijä. Sen takia ohjaajat opiskelevat samalla myös näyttelemistä. Sama jos olisi joku Nokian pomo, niin täytyy kyllä jonkinlainen käsitys olla siitä, mitä siellä tehdään. Ei voi vain sanoa, että “No niin, tehkää uusi puhelin!” vaan täytyy vähän ymmärtää sitä. Se helpottaa ihan älyttömästi. Kun itse tiedän, millaisilla keinoilla lähtisin tätä näyttelijänä hakemaan, yritän jakaa sen tietoni sille toiselle, ellei hän tarjoa jo jotain muuta. Eli tavallaan ongelmatilanteissa ohjaaja on se, joka auttaa ja tukee. Kyllä siitä on ehdottomasti hyötyä, kaikin puolin. Myös silloin, kun ei tiedä mitä sanoo, voi esittää tietävänsä.

Ovatko kokemuksesi dubbauksen ja teatterin parissa vaikuttaneet toisiinsa?

Harjanne: Ne ovat tavallaan eri maailmoja. Kun ohjaan dubbausta, on aika tärkeää, että tulos on alkuperäisen tapainen, eli se on enemmän tai vähemmän “jälkinäyttelemistä”. Kun taas tehdään jotain lavalle, luodaan jotain uutta. Se on se suurin ero. Dubbauksen tekeminen ei kuitenkaan tarkoita sitä – ainakaan minun ohjatessani ja kun itse dubbaan – että haluaisin sen olevan identtinen alkuperäisen kanssa. Mutta itse elokuva on vahva ohjenuora, ja ohjaaja on periaatteessa vain se, joka hyväksyttää ja hylkää. Jos referenssimateriaalia ei ole, kuten teatterissa, ohjaajan täytyy itse luoda kaikki. Dubatessa elokuva on siis ohjaajalle iso apu.

Dubbasit ensin lähinnä tv-sarjoja, miten nopeasti siirryit myös elokuvien pariin?

Harjanne: Aika nopeasti aloin tehdä elokuviakin, mikähän se ensimmäinen oli… Muistan, että se Peter Panin jatko-osa tuli aika nopeasti. Se oli ihana juttu, minusta oli mahtavaa päästä Peter Paniksi ja syrjäyttää Jarkko [Tamminen], olen kuittaillut Jarkolle monta kertaa siitä. Taitaa olla liian vanha siihen, mutta no, onhan minutkin nyt syrjäytetty siitä. Näin se aika jättää jälkensä. Mutta niin, se oli ensimmäinen elokuvaroolini ja siitä se sitten lähti, näin lyhyesti vastattuna.

Samuel - Linguini

Pixarin Rottatouille-elokuvassa Harjanteen esittämä Linguini saa kokkausapua keittiömestariksi halajavalta Rémy-rotalta.

Esitit toista pääosaa Pixarin Rottatouille-elokuvassa, miten päädyit siihen?

Harjanne: Sen roolin saaminen oli vaikeaa, minun ei nimittäin annettu tehdä siihen äänitestiä. Disney kielsi ihan erikseen, että Samuelia ei saa käyttää. Tämä on se varjopuoli siinä, kun tekee paljon – asiakas ei halua, että saman näyttelijän ääni on jokaisessa. Olin juuri tehnyt Peter Panin, se oli iso rooli, ja Ron Stoppablen ja olivatkohan ne High School Musical -elokuvatkin juuri tulleet. Niin Disneyltä tuli viesti, että Samuelia ei saa edes testata tähän leffaan. Minähän en tätä tietenkään tiennyt, kun eiväthän ne studiolta soittele sanoakseen “Hei, olisimme testanneet sinua tähän leffaan, mutta emme saa”, ei kukaan halua pahoittaa mieltä sillä lailla. Siihen sitten testattiin paljon ihmisiä, mutta sopivaa ei löytynyt. Suomenkielisen version ohjaaja Carla Rindell oli heti aluksi sanonut, että se rooli olisi minun juttuni, mutta Disney ei antanut periksi. Mutta kun sopivaa ääntä ei löytynyt, Carla oli sitten sanonut, että ottakaa nyt tuo Samuel. No minut pyydettiin äänitestiin ja Disneyltä kommentoitiin sitten “…tuo on juuri sitä, mitä haemme”, että kiva! Ja silti ne vielä silloinkin kamppailivat, koska eivät olisi halunneet ottaa minua, mutta lopulta totesivat “tämä on niin hyvä, ettemme voi ottaa ketään muuta”. Ihanaa voida sanoa näin.

Mutta sillä tavalla sen sitten sain. Sen tekeminen oli tosi kivaa, ensinnäkin tämän taustatarinan takia, olin ihan “No niin, nyt näytetään, miten tämä homma oikein tehdään”. Ja lisäksi hahmon alkuperäinen ääninäyttelijä Lou Romano oli tosi hyvä, hän inspiroi minua paljon. Olen dubannut häntä aikaisemminkin Autot-elokuvassa, jossa minulla oli ihan pieni sivurooli. En olekaan nähnyt Rottatouillea sen jälkeen, kun kävin katsomassa sen elokuvateatterissa valmiina. Muistan, että se on todella hienosti tehty ja näyttää hyvältä. [Cilla: Sait kiljua paljon siinä roolissa, mikä oli hienoa, koska olet hauska kun kiljut.] On aina hauskaa kiljua. Yksi lempikiljumisrooleistani on Avatar-sarjan Sokka, siitä tykkäsin sikana.

Samuel - Ron

Disneyn Kim Possiblessa Harjanne esittää päähenkilöä maailmanpelastushommissa avustavaa Ronia.

Yksi kuuluisimmista rooleistasi on Kim Possible -sarjan Ron Stoppable, millaista sarjan työstäminen oli?

Harjanne: Se oli tosi kivaa. Tykkäsin siitä valtavasti, Ron oli tosi minunlaiseni. Ääneni ehti sinä aikana muuttuakin, sitä tehtiin pitkään, aloitettiin muistaakseni vuonna 2003. Sarjasta luopuminen oli sitten kovaa. Huvittavaa on, että minä ja Mirre [Mirjami Heikkinen] olemme niin monessa esittäneet aisaparia, Avatarissakin. Meillä on aika erilaiset äänet, Mirrellä on paljon hiljaisempi äänenkäyttö kuin minulla, oma ääneni on semmoinen ÄÄÄ. Tavallaan hyvä, tasapainottava matchi. Kim Possible oli ehdottomasti tosi kiva sarja. Ron on aika samantyyppinen kuin Sokka, minua on selvästi castattu paljon tuommosiin sekoboltseihin. Se on aika omaa itseäni.

Olet opiskellut laulua ja laulat usein teatterissa, mutta dubeissa et juurikaan. Onko parista tilaisuudesta mielipidettä, millaista laulun dubbaaminen on?

Harjanne: Joo, enpä ole juuri piirretyissä laulanut. Missäs olen sitä tehnyt, Phineasissa ja Ferbissä ainakin. Hahmollani Jeremyllä oli yksi ihanan hauska kappale. En ole kyllä ikinä nähnyt sitä valmiina. Sitä sarjaa on niin älytön määrä, näen sitä satunnaisesti. Jotkut parit tunnarit olen myös tehnyt.

Laulu on minulla aika vahva alue. Livenä se on fine, mutta kun olen pienessä studiossa, ahtaassa tilassa, siitä tulee vähän ahdistavaa. Minusta lähtee aika kova ääni, ja tilan pienuus saa miettimään, onkohan ääneni liian kova, ja alan pelätä sitä lauluääntä. Minulle on helpompi laulaa avoimessa tilassa kaikille kuin pienessä huoneessa yksin. Sillä tavalla se eroaa siitä, mitä normaalisti teen.

Mutta tosi kivaa se on ja toivon, että saisin tehdä sitä enemmän. Peter Panissa taisi muuten olla joku laulu, en vain muista enää. Olisi ihana päästä joskus johonkin isoon Disney-juttuun laulamaan.

Phineasissa ja Ferbissä sinulla on useita rooleja, millaista on monen roolin vetäminen?

Harjanne: Teemme sitä jakso kerrallaan, jolloin teen yhdestä jaksosta kaikkien hahmojeni repliikit ja sitten sitä vaihdetaan; aluksi Bufordit, sitten Jeremyt ja niin edelleen. Hassu juttu on se, että kun Phineas ja Ferb alkoi, luulin tekeväni vain heittisrooleja [dubbijargonia pienille osille, jotka esiintyvät kerran ja sanovat moi]. Siksi minulle varmaan annettiinkin niin monia hahmoja, koska niitä luultiin pieniksi osiksi. Sitten yhtäkkiä niitä olikin ihan hirveästi. On outoa, että vaikka Disney ei halua käyttää minua aina kaikessa, yhteen sarjaan minulle annetaankin neljä isoa hahmoa. Hienoa on, että jokainen niistä on tosi erilainen ja saan haastaa itseäni. Bufordin ääni on haastava ja melko erilainen kuin alkuperäinen. Hieman kömpelöä se on – mielestäni aina kun aikuinen esittää lasta, siinä on jotain teennäistä – mutta siihen hahmoon se tuntuu sopivankin, kun se on sellainen öykkäri. Ei yhtäkään aivosolua päässä.

Samuel - kollaasi 1

Disneyn Phineas & Ferb -sarjassa Harjanteen hahmot ovat Candacen ihastus Jeremy, öykkäri Buford, avustaja Carl sekä vesinokkaeläimiä tuhoamaan luotu Norm-robotti.

Nita: Olen nähnyt kaikki Phineas ja Ferb -jaksot englanniksi, ja niissä on myöhemmin ollut lauluja esim. hahmoillasi Normilla ja Carlilla. Oletteko jo tehneet niitä?

Harjanne: Joo, tuon Carlin laulun tein ihan vastikään. Sarja jatkuu kai yhä. En pysy perässä, vaan minulle vain soitetaan ja pyydetään tekemään uusia jaksoja. Olemme kai menossa kolmoskaudessa, minusta tuntuu, että olen tehnyt sitä koko elämäni. Se on kyllä tosi hyvä sarja, toivon ettei se loppuisi, koska se on niin kiva. Sen huumori on niin hyvää, kuten se, että tohtori Tollontyö toteaa aina Perryn nähdessään “Aa, Nokkaeläin-Perry!” Ei koskaan vain Perry, vaan aina “Nokkaeläin-Perry”.

Sarja on tyyliltään hyvin hektinen ja nopea, onko sen vauhti vaikuttanut sen dubbaamiseen?

Harjanne: Ei se vaikuta oikein mitenkään. Itse vain nautin käsikirjoituksen rikkaudesta, jaksot on niin älykkäästi tehty. Sarjassa on aina sama kaava, mutta se on silti joka kerta ihan erilainen. Katsoin juuri yhden jakson, missä perheen takapihalla on jättikokoinen mekaaninen Perry, Candace on juuri tuomassa äidin siihen ja mietin, miten tästä nyt selvitään. Tollontyöllä olikin siinä tuplausnaattori, joka tuplasi sen Perryn, joka kaatui sen toisen hännälle ja ne vierivät yhdessä pois. Olin vähän “Niin, why didn’t I see that?”

Sitä sarjaa on hurjan kiva katsoa ja tehdä, sen huumori on hauskaa myös aikuisille. Ei se mielestäni edes ole niin lastensarja, lapsille juuri se sekoilu on siinä hyvä juttu. Mutta sen tekeminen on mielestäni ihan samanlaista kuin minkä tahansa muun. Olen itse aika nopeatempoinen aina kun olen studiossa, kun haluan päästä vauhtiin.

Elokuvien dubbaamiseen käytetään enemmän aikaa kuin tv-sarjoihin. Tuntuuko elokuvaa dubatessa siltä, että saa parempaa jälkeä aikaan?

Harjanne: Ehdottomasti. Aina saa parempaa jälkeä aikaan, kun on aikaa tehdä. Viimeisin dubbaus, johon käytin kunnolla aikaa, on joulukuussa teattereihin tullut Ang Leen uusi elokuva Piin elämä, joka on siis live actionia – en itse asiassa ymmärrä, miksi se on dubattu, koska se ei ole lastenelokuva. Mutta se on tosi hieno elokuva ja sain siinä sen pojan roolin, joka on hieno. Sitä tehtiin todella pikkutarkasti, kauheasti hengityksiä ja näin. Minusta on ihanaa saada tehdä kunniaa elävälle ihmiselle noin. Jos joku dubbaisi fyysisen minäni huonosti, olisin erittäin ärtynyt.

Olet dubannut myös näytelmäelokuvia, miten se mielestäsi eroaa animaatioiden dubbaamisesta?

Harjanne: Livedubbaus on melkein mahdoton saada täysin orgaaniseksi, kuten piirretyn voi saada, kun hahmon suu menee enemmän tai vähemmän näin. Suomen kieli on lähes mahdotonta saada toimimaan kaikissa kielissä, kun kyse on elävistä ihmisistä. Oma motivaationi on silloin tosi korkealla, koska haluan yrittää parhaani saadakseni sen toimimaan. Mutta se on paljon vaikeampaa ja haastavampaa. Tykkään hirveästi ohjata itse juuri live actionia, enemmän kuin piirrettyjä, varsinkin jos on hyvä elokuva. Viimeisin liveohjaukseni on Sharpay’s Fabulous Adventure – toivon että siihen tulee kohta muutos, ettei se jäisi viimeisimmäksi. Se ei ollut kovin mielenkiintoinen elokuva, mutta sen dubbausta ohjatessa oli tosi kiva leikkiä oikeilla ihmisillä.

Samuel - Sokka

Yksi Harjanteen sekoilurooleista on Avatar: The Last Airbender -sarjan Sokka.

Myy: Jenkkien livedubbauksissa ihmiset kuulostavat usein juuri dubbaavan eivätkä puhuvan normaalisti, ja tulos kuulostaa teennäiseltä.

Harjanne: Niin, kyllä. Ja se on tosi vaikeaa, koska syy siihen on se, että meidän puheemme on tällaista monotonista. Ja se on tosi rasittavaa kuunneltavaa. Kun jenkkinäyttelijä näyttelee normaalisti, hänen energiatasonsa on potenssiin 400 suomalaiseen näyttelijään nähden. Jos me puhumme normaalilla tasollamme, kun amerikkalaisten energiataso on siellä korkealla, se on vielä oudompaa kuin oman puheemme nostaminen heidän energiatasolleen. Se on ikuinen dilemma tässä. Hyvä suoritus on mahdollista, se on vain kovan työn takana.

Mitä mieltä olet Suomen dubbausskenen tasosta ja sen arvostamisesta?

Harjanne: Se riippuu studiosta, proggiksesta ja muusta, se on tapauskohtaista. Olen sitä mieltä, että Suomessa haukutaan aina dubbauksia, mikä ei ole edes mielipide vaan se on fakta. Ja se on mielestäni tyhmää ja huonosti tehty, koska meillä tehdään oikeasti tosi hyviä dubbauksia. Pitää muistaa että elokuvia dubataan ensi kädessä lapsille, ei kriitikoille. En ymmärrä, miksi kriitikot menevät katsomaan dubattuja elokuvia, jos lapsille haluaa antaa kritiikin, niiden pitäisi muutenkin olla erilaisia kuin joissain Ilta-Sanomissa on. Harvoin kehutaan dubbauksia, mutta välillä sitä tehdäänkin.

Suomen taso on hyvä, mutta sitten on juuri tämä, että esimerkiksi tv-sarjoihin ei pistetä samaa panostusta kuin elokuviin. Se johtuu ihan vain rahasta, raha sanelee sen, tehdäänkö hyvää vai huonoa. Ja huolestuttava piirre Suomessa on tällä hetkellä se, että meillä on aika monta studiota. Yksityisiä studioita on paljon, ja näyttelijöiden hintoja poljetaan koko ajan alas sillä, että proggikset maksavat silloin vähemmän asiakkaille. Esimerkiksi DreamWorks valitsee Suomesta studion, joka tarjoaa niille halvimman summan, ja studio ajattelee tietysti “Okei, nyt emme pysty maksamaan niin paljon näyttelijöille”. Silloin vaihtoehto on joko kieltäytyä duunista, koska palkkio työstä on liian alhainen, tai tehdä halvemmalla, jolloin meidän näyttelijöiden oikeuksia poljetaan. Myös studiot kärsivät siitä ihan hirveästi – jos on hyvä studio joka maksaa hyvän palkan, ja sitten tänne tuleekin myös studio B joka tarjoaa vähemmän palkkaa ja saa enemmän duunia, koska asiakkaat haluaa ottaa halvemman studion, niin hyvä studio joutuu myös menemään palkoissaan alemmas pystyäkseen jatkamaan toimintaansa. Eli kaikki kärsivät siitä! Se on todella pelottava ilmiö, toivon ettei se tästä kauan enää jatkuisi ja että jonkinlaiset järjestyssäännöt sille saataisiin luotua.

Olen itse tehnyt selvän periaatepäätöksen, että minulla on tietty hintaluokka, johon suostun, ja sitä alemmas en mene. Eivät ne tietenkään mitään mahdottomia vaatimuksia ole – teatterimaailma on niin pieni, ettei koppavaksi kannata ikinä ruveta, mutta että tietää, että tämä on vielä oikeutettua ja tämä on väärin. Tästä voisi tehdä jonkin isommankin vertailututkimuksen joskus.

Velimatti Ranta mainitsi, että Näyttelijäliitolla on ollut puhetta standardin luomisesta. Hyvät sarjat menevät piloille, jos ne dubataan huonosti ja halvalla.

Harjanne: Nythän siinä käy niin, että monessa piirretyssä tv-sarjassa käytetään kaduilla tavattuja ihmisiä. Ei siis näyttelijöitä, vaan ihan uusia, jotka ovat aina halunneet dubata ja tulevat halvalla. Valitettavasti se on vain alaspäin menoa. Minulla ei ole mitään uusia kykyjä vastaan, se on ehdottomasti hyvä juttu, mutta niiden pitää myös olla kykyjä, eli ne eivät saa olla vain mitä tahansa ääniä. On nimittäin niin ärsyttävää, kun päästään siihen Agapio Racing Teamin tulokseen.

Agapio kyllä veti tason niin alas, etteivät ne dubbaukset enää kuulosta ihmisten tekemiltä.

Harjanne: Niin, se on kyllä jännä. En tajua, miten kenestäkään on lähtenyt semmoinen ääni.

Olemme kuulleet huhuja, että monet Agapion töistä olisi tehty laskuhumalassa.

Harjanne: Joo, tai jossain vielä vahvemmassa aineessa… Tiedän muutaman, jotka sanovat tietävänsä, keitä he ovat, mutta kukaan ei ole turvallisuussyistä kertonut kenellekään. Haluaisin hirveästi tietää, ketkä ovat Agapion takana.

Samuel - Tintti

Harjanne antoi äänen Tintille vuoden 2011 elokuvaan Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus.

Mitä mieltä olet dubbauksen arvostuksesta näyttelijöiden keskuudessa?

Harjanne: Siinä on sama ongelma. Iso osa näyttelijöitä ajattelee, että dubbaaminen on huono juttu, koska siitä maksetaan niin huonosti. Näyttelijät ovat ihan perustellusti aika kiivaita tämmöisissä toimeentuloasioissa. Esimerkiksi niin kuin nyt olette lukeneet tästä Chisun latausjutusta – se, mitä ihmiset ajattelevat artistien oikeuksista, meitähän poljetaan vaikka kuinka alas. Olin ihan järkyttynyt, kun luin jotain keskustelupalstaa, jolla ihmiset sanoivat “joo mitä väliä”. Kyse on kuitenkin sen ihmisen toimeentulosta. Minusta olisi niin kiva nähdä, että kaikki artistit menisivät lakkoon kahdeksi vuodeksi. Musiikki, teatteri, kaikki viihde katoaisi maailmasta. Sitten voisi miettiä että ehkä sen euron voisi maksaa jonkin biisin lataamisesta.

Itsellänikin iso osa tuloista vuodessa tulee dubbauksista, ja iso ongelma palkkauksessa on, että kaikki tekijänoikeudet luovutetaan pois. Kun on saatu se kertakorvaus, omistaja voi ikuisesti esittää työtä niin paljon kuin haluaa, mutta artistin pitäisi saada aina omasta työstään korvaus. Esimerkiksi mainoksissa annan oikeudet ääneni käyttöön vuodeksi, ja jos mainos otetaan vuoden päästä takaisin käyttöön, siitä on maksettava jotain minulle. Siksi näyttelijät eivät ole dubbauksista niin “whoop!”, mutta aina hyvää jälkeä arvostetaan, ei sitä halveksuta. Ei minua ainakaan tietääkseni halveksuta sen takia, että dubbaan. [Nita: Aika hassu ajatus: “Tuo tuossa noin, se dubbaa, ei se ole oikea näyttelijä”] Ihan varmasti on niitäkin. Ja pohjimmiltaan se on lähtöisin siitä, että vitsi kun haluaisi itse olla.

Onko mikään äänirooleistasi ylitse muiden?

Harjanne: No nuo, jotka jo mainitsin; Sokka oli kyllä aika kiva, siitä pidin ja Avatar oli muutenkin hyvä sarja. Siinä on oikeasti sisältöä, se ei ole mitään lapsihöttöä. Omistan jopa sarjan DVD-boksit, olen katsonut yhden kauden ja ajatellut “Hei, tämä on oikeasti hyvä!” Sitten Ron Stoppable, se on mahtava. Tintti, se on ylitse muiden! Olen niin suuri Tintti-fani ja se oli niin hieno elokuva! Siitäkin roolista sain taistella, ja onneksi sain sen. Siinä ylitin itseni, taistelin ohjaajan kanssa niin paljon ja se voitti syystä, se oli hieno kokemus.

Katsotko yleensä valmiina niitä elokuvia tai tv-sarjoja, joissa olet mukana?

Harjanne: TV-sarjoja en. En katso televisiota, koska en ikinä kerkeäisi aikatauluttaa elämääni television kautta. Mutta elokuvia menen aina katsomaan pressinäytöksiin, jos ehdin. Teen aika paljon kaikenlaista, joten välillä on haastavaa ehtiä, mutta mielelläni aina näen lopputuloksen. Ainakin, jos kyseessä on jokin isompi elokuva. Se on kivaa ja tykkään elokuvista, menemme yleensä jollain porukalla katsomaan.

Samuel - Bambi

Harjanne antoi äänen myös aikuiselle Bambille elokuvan uudessa jälkiäänityksessä.

Olit Bambin uusi ääni elokuvan uudessa dubbauksessa, millaisia lapsuusmuistoja sinulla tästä Disneyn klassikkoelokuvasta on?

Harjanne: Minusta se oli tosi surullinen ja se ei kuulunut suosikkeihini sen takia, olen enemmän sellainen happyhappy-tyyppi. Mutta sehän on tosi hieno ja kaunis elokuva. Ja Bambi on tyttö, minä olen sitä mieltä! Minusta on ihan käsittämätöntä, että Bambi on poika, koska luulin koko lapsuuteni ajan sitä tytöksi! Siinä ei tietysti olisi hirveästi järkeä, että siitä kasvaa elokuvassa urospeura, mutta en lapsena vaivannut sillä aivojani. Tuossahan tein juuri sen vanhemman teini-Bambin enkä sitä tyttöä. Tein itse asiassa äänitestin myös Rumpaliin, mutta sain sitten Bambin roolin.

Myy: Itsekin luulin aina sekä Bambia että Kukka-haisunäätää tyttöhahmoiksi, koska heillä on naisäänet siinä Reino Bäckmanin vanhassa dubissa. En pitänyt yhtään outona sitä, kun aikuinen Kukka ihastuu tyttöhaisunäätään!

Harjanne: Juuri näin! Kun sen nimi on Bambi, ei kukaan mies ole nimeltään Bambi! Se on minusta selvästi tytön nimi, jos minun nimeni olisi “Bambi Harjanne” niin en ehkä olisi ihan sinut sen kanssa… se on jännä pojan nimi, täytyy kyllä sanoa, eikä se englanniksikaan yhtään sen miehekkäämmältä kuulosta. Mutta mikäs siinä, peurat nimeävät toisiaan kuten haluavat.

Onko olemassa hahmotyyppiä, jota ei ole päässyt tekemään, mutta haluaisit kokeilla?

Harjanne: Isoisä! Tai no tuo oli vähän tuollainen heitto, mutta… Tykkään hirveästi tehdä pahiksia ja niitä saan tosi harvoin. Haluaisin päästä tekemään oikein kunnon roiston jossain isossa elokuvassa. Se saisi olla sellainen Ursula-tyylinen pahis, joka on vain ultimaattinen paha. Olen joitain pahiksia tehnyt. Digimonissa esitin Kein hahmoa, ja sitä oli mukava tehdä, mutta siitäkin tuli sitten hyvä lopussa ja olin vähän “bleh”. Ron Stoppable muuttui yhdessä jaksossa pahaksi, mutta ei sitä lasketa. Sen pitää olla sellainen suuri pahis, ei mikään välivastus.

Nyt pyörii teattereissa se Viisi legendaa, joka näyttää niin hyvältä elokuvalta. Tein siihen äänitestin Pakkasukon rooliin. Minulla meni kylmät väreet selässä kun tein sitä äänitestiä ja ajattelin: “Tämä on niin hyvännäköinen elokuva ja tämä on niin minun roolini!” – ja sitten Jon-Jon [Geitel] vei sen minulta! Se ärsyttää ihan hirveästi, mutta toisaalta vein itse Tintin roolin.

Onko dubbaus opettanut sinulle jotain näyttelemisestä?

Harjanne: Se on opettanut paljon siitä, mitä ei kannata tehdä näyttämöllä. Se on niin yliampuvaa, ettei samaa vain voi tehdä lavalla. Paitsi jos tekee Disneyä, silloin yliampuvuudesta on paljonkin hyötyä. Äänenkäyttöä se on opettanut tosi paljon. Laulusta myös, mutta itse asiassa luulen, että olisin paljon parempi laulaja ilman dubbausta, koska käytän ääntäni niin oudosti. Veikkaan, että olen onnistunut sotkemaan jotain äänentuotossani niin, etten pysty vetämään mitään Pavarottia. Mutta se on opettanut paljon äänenkäyttöä ja uskallusta heittäytyä tyhmiin juttuihin. Ja tekstausta, siis artikulaatiota.

Loisteliaaksi lopuksi: Mikä dubbaamisessa on kaikkein kivointa?

Harjanne: Voisin vastata, että se on leikkimistä; olla pienessä kopissa, jossa saa olla niin hullu kuin haluaa, se on tosi kivaa. Sitten on myös se, joka muutenkin näyttelijän duunissa kiehtoo, että jokainen päivä ja jokainen rooli on erilainen. Odotan sitä päivää, kun olen vanha ja minulla on dementia – sanotaan, että kun näyttelijöillä iskee dementia, heillä jää joku rooli päälle. Odotan sitä, kun jossain vanhainkodissa herään Ron Stoppablena ja alan pelastaa maailmaa! Tämmöinen sekoilu on siinä kivointa. Sen ohjaaminen on myös tosi kivaa.

Kiitokset haastattelusta, Samuel ”Bambi” Harjanne! Ihana poika Jeremy Johnsonilla on vielä hieman lempeää asiaa lukijoille:

Explore posts in the same categories: dubbaus, Lööpissä

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

7 kommenttia : “Lööpissä: ”Mä haluun saveen!””

  1. Garo Says:

    Mukavaa kun Harjannekin mainitsi Avatarin, on nimittäin noista uudemmista piirrossarjoista omia suosikkejani ja dubbikin on hyvä. Ihmetyttää vain kun käännös on paikoin todella kömpelö ja virheellinen, liekö sitten juuri se kiireinen aikataulu ollut siinäkin takana… olisi todella kiinnostavaa jos joku haastateltava pystyisi kertomaan tarkemminkin kyseisen sarjan tekemisestä (vaikkapa Harjanteen mainitsema Mirjami Heikkinen).

    • Aki Says:

      Minuakin kiinnostaisi lukea Mirjami ”Mirre´´ Heikkisen haastattelu. Hän kun sattuu olemaan kauniin äänensä takia suosikkini näistä nuoremmista kyvyistä. Minuakin kiinnostaisi kuulla vähän enemmän Avatarin tekemisestä, koska olen kovan luokan Avatar-fani ja Katara on mielestäni maailman kaunein animaatiohahmo Pokémonin Mistyn jälkeen.

  2. Kati Says:

    Haa, viimeinkin! 😀 Olenkin innoissani odotellut että pääsisin tämän haastattelun lukemaan ja nyt odotukseni viimein palkittiin. ^^ Kiitos suuresti! Erittäin mielenkiintoinen haastattelu jälleen kerran, taas sai paljon lisää kulissientakaista faktaa ja uutta näkökulmaa. Hempeät terveiset tietysti kruunasivat koko komeuden. 😉

    Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä että Samuelin pitäisi päästä tekemään joku kunnon pahisrooli! Digimonin kakkoskauden parasta antia on ehdottomasti Samuelin dubbaama Ken Ichijouji, aka Digimonkeisari (joka on myös yksi suosikkiroolejani Samuelilta). Ääni vaan sopii kauden alkupuoliskon pimeälle hahmolle niin täydellisesti eikä näyttely tosiaankaan jätä kylmäksi (esim. muutamat huudot kuulostavat vaan niin täydellisiltä että ne on aina pakko loopata muutamaan kertaan ennen kuin niistä selviää ylitse… :D). Tästä roolista ja TMNT:n Leonardosta Harjanteen ääni mulle taisikin aikoinaan jäädä ensimmäisenä mieleen, ja ihan huippua että niin monenlaisia ja isojakin rooleja on sittemmin riittänyt. Rottatouillen Linguini on yksi suosikkejani, Tintti, Poppix, Peter Pan, Bambi, Ron, Jeremy… Myös uudehkon Pirates! -elokuvan Albiinopiraatti on aivan loistava! Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin…

    Samuel, kiitokset paljon kaikista ihanista ja hauskoista dubbausrooleistasi sekä tietysti myös ohjauksista, toivottavasti molempia kuullaan vielä paljon paljon lisää! Ihanan persoonallinen ääni sinulla ja kiva kuulla että annat aina kaikkesi roolille. Aladdin-musikaali oli myös aivan mahtavan upea elämys! Kiitokset myös sen loistavasta ohjauksesta. 🙂

  3. Siiseli Says:

    Mä mietin tota samaa just tänään aikaisemmin, että pitäisi viedä kaikki taide pois ihmisiltä pariksi vuodeksi, niin ihmiset ymmärtäisivät, mistä jäävät paitsi. Mun pitää ryhtyä näköjään meedioksi 🙂 Ihmisten pitäisi ymmärtää, kuinka tärkeää taide on. Myös palkoista puhuttaessa ärsyttää se, että lukee Facebookista, kuinka Robin Williams oli suuttunut siitä, että sai vain 750 000 dollaria Hengen ääninäyttelemisestä. Keskiverto suomalainen tienaa n. 2 miljoonaa koko elämänsä aikana ja toiselle tulee paha mieli siitä, että on yhdellä keikalla tienannut saman verran kuin keski-ikäinen suomalainen koko elämänsä aikana. Tokihan tähän liittyy tää Disneyn markkinointijupakka ja muut jutut, mutta silti. Suomalainen ääninäyttelijä saakin sitten pärjätä murto-osalla tuosta summasta.

  4. anonyymi Says:

    Afurekolle:
    Ihan sääli, että unohditte mainita Samuel Harjannelle Sitä Digimon Keisarin kuuluisaa ”Minä en tee virheitä. Olen täydellinen!” fraasia.


  5. […] dubatessa ei aina tiedä, millaiseksi hahmon rooli sarjassa loppujen lopuksi muodostuu. Sen vuoksi Samuel Harjanne esittää suomiversiossa peräti neljää isoa roolia eli Jeremya, Bufordia, Carlia ja Normia. […]


  6. Samuel on tosi mahti tyyppi. Oli myös erittäin rento ja kiva kun kävin joskus kymmenisen vuotta sitten häntä haastattelemassa kun hän työskenteli Prinssi Adam-roolissa ”He-Man” piirrettyyn. 🙂

    http://koti.mbnet.fi/motu_fin/extrat/haastattelu.html

    Tämä teidän pari haastattelua hänen kanssaat ovat hienoja! Kiitos kaikista suomalaisten ääninäyttelijöiden haastatteluista mitä olette tehneet vuosien varrella. 😀
    Lisää kiitos! 😉


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: