Kesän kasvatit – Phineas and Ferb

Niin se kesäloma taas meni, ja huomenna lapset suuntaavat jälleen kouluun. Kesän viimeisen päivän kunniaksi on aika käydä käsiksi kesän ylistykseen, Phineas and Ferbiin (suom. Finias ja Ferb).

Dan Povenmiren ja Jeff ”Swampy” Marshin luoma Disney-piirrossarja alkoi pyöriä vuonna 2007. Tänä vuonna se päättyi kaikkien aikojen pisimpänä Disney Channel -sarjana. P&F:n valtava suosio poiki jopa neljä kautta eli kokonaiset 222 jaksoa.

Olen nähnyt suurimman osan sarjasta englanniksi, joten käytän hahmojen alkuperäisnimiä. Käsittelen kirjoituksessa kuitenkin myös suomidubbausta.

Sarjan nimikkoveljekset Phineas Flynn ja Ferb Fletcher ottavat kesälomastaan kaiken irti pykäämällä joka päivä hauskoja projekteja. Veljekset toteuttavat muun muassa koko kaupungin kokoisen vuoristoradan, robottirodeon ja hissin kuuhun. Poikien pingottunut isosisko Candace ei suvaitse heidän ärsyttäviä puuhiaan ja yrittää kannella heistä perheen äidille.

Myös perheen lemmikkivesinokkaeläin Perry viettää kesänsä hyvin aktiivisesti. Omistajiensa tietämättä hän on salainen agentti, joka taistelee joka päivä ilkeää tiedemiestä tohtori Heinz Doofenshmirtzia (suom. Tollontyö) vastaan. Usein juuri Perryn ja Doofin yhteenottojen vuoksi Phineasin ja Ferbin projektit katoavat mystisesti, eikä Candace koskaan onnistu saamaan veljiään nalkkiin.

Museokäynnilläkin Candace löytää veljensä korjaamasta aikakonetta.

Museokäynnilläkin Candace löytää veljensä korjaamasta aikakonetta.

Phineas and Ferb noudattaa tarkasti tiettyä kaavaa. Joka jaksossa pojat rakentavat jotain, Candace yrittää käräyttää heidät, Perry päihittää Doofenshmirtzin ja poikien keksintö katoaa juuri ennen kuin äiti ehtii nähdä sen. Valtaosa sarjan huumorista irtoaakin siitä, miten se viittaa kaavaansa, rikkoo sitä ja leikittelee sillä. Juuri naureskelu konventioille ja odotuksille on sen suurimpia vetonauloja aikuiskatsojien keskuudessa.

Kaavamaisuudesta ja episodisuudesta huolimatta sarja rakentaa vähitellen yhtenäistä maailmaa. Monesti esimerkiksi palataan siihen kesän ensimmäiseen päivään, jona Phineas ja Ferb rakensivat vuoristoradan. Etenkin neljännellä kaudella nähdään virkistävästi kaavasta poikkeavia, kokeilevia jaksoja.

Perry ja Doofenshmirtz pieksevät toisiaan tarvittaessa vaikka makkaroilla.

Kaavalla leikittely ulottuu myös hyvän ja pahan väliseen taisteluun. Kun Perry ja Doofenshmirtz kohtaavat, kyseessä ei niinkään ole kaupungin kohtalon ratkaiseva eeppinen kamppailu, vaan tavallinen työpäivä, jossa jokainen noudattaa kiltisti omaa rooliaan. Perry on vain yksi eläinagenteista, jotka työskentelevät hyvisjärjestö O.W.C.A.:n (suom. J.I.H.L.) leivissä. Joka päivä hänen pomonsa majuri Monogram (suom. Sähkeinen) ja palkaton harjoittelija Carl lähettävät hänet pysäyttämään Doofin uusimman juonen.

Vaikka Perry ja Doof ovat toistensa vihamiehiä, he nauttivat jokapäiväisestä rutiinistaan ja hengaavat usein yhdessä vapaa-ajallaan. Vihanpito rinnastetaan sarjassa jatkuvasti jonkinlaiseen kieroutuneeseen romanssiin. Ette usko, kuinka paljon seksuaalista jännitettä miehen ja vesinokkaeläimen välillä voi olla.

Nämä kaksi eivät ole kaappia nähneetkään

Nämä kaksi eivät ole kaappia nähneetkään

Yksi Phineas and Ferbin viehättävimpiä puolia on se, miten mutkattoman arkisena asiana se esittää Flynn-Fletcherin uusperheen. Vaikka lasten biologisten vanhempien kohtalo askarruttaa monia faneja, itse sarjassa sillä ei ole väliä. Uusperhe on ihan yhtä tavallinen juttu kuin verisiteisiin nojaava ydinperhe.

Vanhemmista Linda on Candacen ja Phineasin äiti ja Lawrence Ferbin isä, mutta heille kaikki lapset ovat yhtä rakkaita – vaikka tytär hajoileekin jatkuvasti. (Lawrencea esittää muuten Rocky Horror Picture Show’n luoja Richard O’Brien, mistä aina välillä väännetään mehukasta sisäpiirivitsiä.) Candacen elämä pyörii veljien narauttamisen ympärillä, mutta pohjimmiltaan sisarusten välit ovat lämpimät. Pojat suhtautuvat isosiskoonsa tyynesti ja ihailevasti.

”I know what we’re gonna do today!”

Etenkin Phineas on maailman hyväntahtoisin ja optimistisin ihminen. Sarjan alkuperäissuunnitelmissa hän oli vähän ärsyttävämpi pikkuvelihahmo, mutta nykyään tätä luttanaa poitsua ei voisi muunlaiseksi kuvitellakaan. Ne harvat kerrat, kun Phineas oikeasti tulistuu jostain, nousevat heti memeettisiksi legendoiksi. Phineas haluaa pitää hauskaa veljensä kanssa ja tuottaa keksinnöillään iloa myös muille, muttei hän ole kovin hyvä tajuamaan ihmisten motiiveja – hänelle ei missään vaiheessa valkene, että Candace yrittää saada hänet pulaan kanteluillaan.

Brittiläinen Ferb on vaitelias toiminnan mies, jonka stooinen ulkokuori kätkee alleen monenlaisia yllättäviä kykyjä. Hän on esimerkiksi loistava tanssija ja puhuu sujuvasti marsilaisten kieltä.

Vaikka Ferb on pääkaksikon toinen puolisko, hän jää usein hieman taustalle, kun puheliaampi ja sosiaalisempi Phineas vie huomion. Hänen ainoa ihkaoma juonikuvionsa on ihastus Doofenshmirtzin teini-ikäiseen tyttäreen Vanessaan. Sen vuoksi Tähtien sota -erikoisjakson pahaksi aivopesty Darth Ferb oli yksi sarjan järisyttävimpiä kokemuksia. Kuvion teho ei kyllä olisi läheskään niin voimakas, elleivät veljekset muuten olisi aina samalla aaltopituudella.

Silti jää ikävähkö vaikutelma, että Phineas on Candacelle läheisempi kuin Ferb, sillä sisko keskittää huomionsa usein Phineasiin. Sisaruspuolten välille olisi kaivannut muutaman herkän hetken lisää.

Tällaisia hetkiä!

Tällaisia hetkiä!

Veljesten kanssa seikkailevat naapurintyttö Isabella Garcia-Shapiro, nörtti Baljeet Tjinder ja koulukiusaaja Buford van Stomm. Pirteä Isabella partiolaistyttöjoukkoineen on neuvokas ja korvaamaton apu suunnitelmien toteuttamisessa. Baljeet on stereotyyppinen fiksu intialaisnörtti, jonka vahvuus on teoreettinen puoli. Yrmeä ja väkivaltainen Buford sen sijaan murtaa ennakkoluuloja paljastamalla itsestään tuon tuostakin herkkiä puolia. Kaksikon suhde esitetään samalla lailla viritteisesti kuin Perryn ja Doofin vihollisuus.

Yritättekö te niinku vihjata tällä jotain

Yritättekö te niinku vihjata tällä jotain

Phineas and Ferb pyörii kokonaisuudessaan sen ympärillä, että sekä Candace että Doofenshmirtz epäonnistuvat aina tavoitteissaan – Candace on jopa käyttänyt sitä päivän pelastavana supervoimana. Molemmat ovatkin tasavertaisesti suosikkini sarjan hahmoista. Kummassakin on vikoja vaikka muille jakaa, mutta kaikkien neuroosien ja lapsuudentraumojen alle kätkeytyy loppujen lopuksi hyvä ihminen. Sarjan päätösjakso käsittelee oikeutetusti juuri heidän ongelmiaan.

Neuroottinen tyttö ja mukava naapurinpoika

Neuroottinen tyttö ja mukava naapurinpoika

Sarjan alkupuolella Candacen väsymätöntä ajojahtia vaikeuttaa ihastus ihkuun Jeremy Johnsoniin, jonka edessä ei tietenkään kehtaa tehdä mitään noloa. Vähitellen pari alkaa seurustella ja Candace saa itseluottamusta rakkauselämäänsä. On helpompi niellä kaikki ne nöyryytykset, joita Candace oman härkäpäisyytensä vuoksi joutuu kestämään, kun hän siitä huolimatta onnistuu Jeremyn kanssa.

Olen aikanani jo joulukalenterissa kehunut Ashley Tisdalen roolisuoritusta Candacena. Hän on roolissa hersyvän yliampuva, mutta tarvittaessa myös hyvin samaistuttava. Suomeksi roolin tekee räiskyvä Henni-Liisa Stam, joka on kepeästi yksi dubbauksen parhaiten castattuja näyttelijöitä.

Doofin viimeisin naattori valmiina käyttöön!

Tohtori Doofenshmirtzin pahoja keksintöjä motivoi hänen kamala lapsuutensa. Kumpikaan hänen vanhemmistaan ei ollut paikalla, kun hän syntyi, hänen piti seistä päivät pitkät pihalla puutarhatontun korvikkeena ja hän eli jonkin aikaa oselottien huostassa. (Muun muassa.) Kaiken lisäksi vanhempien suosima pikkuveli Roger Doofenshmirtz on kaupungin pormestari, ja Doof yrittääkin usein kaapata häneltä vallan.

Sarjan hahmojen mielestä Doof on yleisesti rasittava ja säälittävä heppu, mutta kukaan katsojista ei voi vihata häntä. Hänen ilkeät juonensa ovat hellyttävän pikkumaisia, ja niin Perry kuin karma varmistavat, ettei niistä koidu mitään vakavaa. Silti Doofin rakentelemat masiinat, ”naattorit”, ovat vähintään yhtä vallankumouksellisia kuin Phineasin ja Ferbin projektit. Tohtorin loppumaton puhetulva paikkaa näppärästi hänen vihamiehensä hiljaisuutta – Perryn ainoa äännähdys on hämmästyttävästi oikeaa vesinokkaeläimen ääntelyä muistuttava narina, jonka takana on ääninäyttelijälahjakkuus Dee Bradley Baker.

Phineas and Ferbissa monia merkittäviäkin rooleja näyttelevät sarjan tekijät. Niistä tärkeimmät ovat Swampy majuri Monogramina ja Dan Povenmire Doofenshmirtzina. Doofin eriskummallisen pöljän äänen täydentää hassu aksentti, sillä ovathan pahat tieteilijät aina stereotyyppisesti ulkomaalaisia (Doof on kotoisin kuvitteellisesta Drusselsteinin valtiosta). Suomenkielinen Doof Antti Jaakola on sarjan toinen nappicastaus. Hänen äänensä on vähän Povenmirea pehmeämpi, mutta tavoittaa todella hyvin alkuperäisversion sävyn. Sarjan loppupäässä rooliin vaihtui Tero Koponen, muttä hänen Doofiaan en ole kuullut.

Ei ole helppoa, kun isä on ilkeä tiedemies

Ei ole helppoa, kun isä on ilkeä tiedemies

Samalla tavalla kuin Candace pääsee yhteen ihastuksensa kanssa, Doof onnistuu parantamaan välejään tyttäreensä Vanessaan. Vanessa on oikeastaan tärkein hahmo, joka kunnolla muuttuu ja kehittyy sarjan aikana. Aluksi hän häpeää noloa isäänsä ja yrittää jopa narauttaa tämän ilkeyksistään Candacen tavoin. Ajan myötä Vanessa alkaa ymmärtää Doofia paremmin ja arvostaa hänen yrityksiään vanhemmuudessa. Lopulta sarjan päätösjaksossa juuri Vanessa käännyttää isänsä hyvien puolelle lausumalla totuuden, jonka me kaikki tiedämme – Doof ei sisimmässään ole kovin paha tyyppi. Vanessaa näyttelevä Olivia Olson on upea laulajalahjakkuus, joka esittää sarjassa monia muitakin kuin hahmonsa kappaleita.

Eikä tämä kirjoitus tietenkään olisi kattava, jollei musiikkia mainittaisi. Phineas and Ferbin rakkaus musiikkiin näkyy hahmojen musikaalisuudessa ja menevissä musiikkinumeroissa, joita kuullaan vähintään kerran jaksossa. Erityisesti rakastan sitä, miten erilaisia musiikkityylejä sarjassa kuullaan. Eri hahmoilla on omat suosikkigenrensä laidasta laitaan. Esimerkiksi Doofenshmirtzin laulut ovat yleensä Broadway-tyylisiä musikaalinumeroita kicklineineen ja kuorotyttöineen, kun taas hänen robottiapurinsa Norm räppää. Jos ryhtyisin luettelemaan kaikkia hyviä biisejä, olisimme tässä vielä ensi kesänäkin. Iskevää kuunneltavaa riittää kuitenkin joka kaudella.

Gitchee gitchee goo means that I love you!

Gitchee gitchee goo means that I love you!

Alkuperäisversiossa lapsien rooleissa kuullaan aikuisia, ja nekin näyttelijät, jotka olivat sarjan alussa nuoria, eivät ole sitä enää seitsemän vuotta myöhemmin. Erityisesti sen kuulee Vincent Martellan hassunkurisesta Phineasista ja Maulik Pancholyn korkeaäänisestä Baljeetista, joista kumpikin silti toimii todella hyvin.

Ferbin äänenä on aito britti Thomas Sangster, joka nauhoitti kaikki (harvat) repliikkinsä saarivaltiosta käsin. Hänellä on selvästi muita lapsia kypsempi ääni, joka lakonisuudessaan istuu mainiosti Ferbin stooiseen katsantoon. Samoin Bufordin ääni on muita käheämpi eikä edes yritä kuulostaa erityisen nuorelta. Hänen näyttelijänsä Bobby Gaylor on jälleen yksi sarjan tekijöistä.

Kesän aikana seikkaillaan muun muassa hurjassa vesiliukumäessä.

Pohjoismaiden Disney-dubbausten periaatteena on, että hahmoja esittämään castataan osapuilleen samanikäisiä näyttelijöitä. Phineas and Ferbin suomiversion saundi onkin yleisesti alkuperäistä naturalistisempi, mutta näyttelijöitä on myös pitänyt vaihtaa moneen kertaan, kun edelliset ovat kasvaneet ulos rooleistaan.

Phineasta ovat sarjan eri vaiheissa esittäneet Henri Piispanen, Matias Hangasmaa ja Joel Bonsdorff, joista oma suosikkini oli Piispanen. Ferbin matalaa ääntä ei näköjään erityisesti haluttu säilyttää suomiversioon, sillä hahmon dubbaajat Oskari Tamminen ja Paulus Kähkönen ovat lähempänä muita suomiääniä kuin Sangsterin roolisuoritusta. Alyson Stonerin alkuperäinen ääni Isabellana on aika väkinäisesti söpö, mutta hahmon suomiääni Amy Burgess ei minusta oikein koskaan ole kuulostanut Isabellalta.

Näin pitkässä sarjassa kuulee näppärästi, miten hahmojen äänet kehittyvät sen edetessä. Esimerkiksi Phineasin ääni madaltuu ja Doofin aksentti lieventyy. Yleinen tendenssi alkuperäisversiossa on kuitenkin karrikoidumpaan suuntaan: Isabellan ääni muuttuu korkeammaksi, Carlin taas nasaalimmaksi.

Monogram ja Carl antavat Perrylle päivän tehtävän.

Monogram ja Carl antavat Perrylle päivän tehtävän.

Tv-sarjoja dubatessa ei aina tiedä, millaiseksi hahmon rooli sarjassa loppujen lopuksi muodostuu. Sen vuoksi Samuel Harjanne esittää suomiversiossa peräti neljää isoa roolia eli Jeremya, Bufordia, Carlia ja Normia. Myös Viivi Tamminen on suomeksi sekä Vanessa että Candacen paras ystävä Stacy Hirano. Heittiksissä kuullaan paljon pääosien näyttelijöitä, kuten vaikkapa Monogramia esittävää Rauno Ahosta. Hän kuulostaa kaikissa dubbauksissa aina Rauno Ahoselta, mutta istuu loppujen lopuksi kivasti majurin rooliin.

Yleisesti suomiversiosta mielestäni kuuluu, että se on tehty tv-sarjan nopealla aikataululla. Dubbaus on perushyvä ja toisinaan loistava, mutta usein jälki olisi voinut olla huolitellumpaa. Käännös on kyllä onnistunut kiitettävästi sarjan konstikkaiden sanaleikkien osalta (”nyssepäivä” on ikuinen voitttaja). Harmi vain, että kääntäjän vaihtuessa myös monen tutun fraasin käännös muuttuu, mikä oikeasti häiritsee voimakkaasti kaavaan nojautuvassa sarjassa.

Kesän päättyessä muistellaan yhdessä sen vaiheita.

Phineas and Ferbin humoristinen vire ja sairaalloinen roikkuminen status quossa tarkoittaa, että tunnepuoleltaan sarja jää staattiseksi. Aina välillä Candace pitää hauskaa poikien kanssa ja oppii hölläämään, mutta seuraavassa jaksossa on taas kantelemassa veljistään. Yksi sarjan kutkuttavimpia käänteitä oli, että Stacy sai selville Perryn salaisuuden, muttei siitä irronnut juuri mitään, koska nokkaeläimen kaksoiselämää ei sen jälkeen oikein enää käsitelty. Joskus myös huumorin repiminen stereotyypeistä tuskastuttaa. Esimerkiksi muuten vauhdikas Sidetracked-jakso oli turhan täynnä väsynyttä Kanada-läppää.

Vioistaan huolimatta Phineas and Ferb on valtavan rakastettava sarja ja varsinainen oodi kekseliäisyydelle. Olo oli kyllä haikea, kun pitkään elämässä mukana ollut sarja loppui. Erontuskaa helpottaa syksyllä tuleva O.W.C.A.:n agenteista kertova erikoisjakso, jossa hyväksi kääntynyt Doof seikkailee eläinagenttien kanssa.

Emme jätä asiaa tähän bloginkaan puolella! Ensi viikolla listaan kymmenen omaa suosikkiani P&F-jaksoista.

Explore posts in the same categories: dubbaus, TV-sarjat, USA

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

2 kommenttia : “Kesän kasvatit – Phineas and Ferb”


  1. […] asiaa ääninäyttelijöistä vasta vuodesta 2010 « Kesän kasvatit – Phineas and Ferb […]

  2. Aki Says:

    Katsokaapas, millaisen Finias ja Ferb -aiheisen tekeleen löysin Deviantartin kätköistä:

    http://larscatson.deviantart.com/art/The-Battle-at-Moomin-valley-551111064

    Unbelievable!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: