Disney Nostalgia: Tikun ja Takun Pelastuspartio

Tervetuloa ensimmäisen Disney Nostalgia-sarjan osan pariin! Nimikkeen alle on tarkoitus listata Disney-yhtiön kuuluisia, nostalgisia ja fanien rakastamia elokuvia ja tv-sarjoja ja ruotia niiden syntyä sekä etenkin tehdä projektien parissa työskennelleitä ääninäyttelijöitä tutummaksi suomalaisille animaatioiden ystäville. Tarkoitus on myös esitellä ja vertailla eri maiden ääniversioita, mikäli mahdollista. Tiesin välittömästi, millä nimikkeellä haluan sarjan aloittaa. Kyseessä on 80- ja 90-lukujen taitteessa ilmestynyt piirrossarja, joka kohosi valtaisaan suosioon heti ensi-ilmestymisensä aikana ja jonka IGN tammikuussa 2009 nimesi maailman 60. parhaimmaksi piirrossarjaksi.

Chip ’n Dale Rescue Rangers / Tikun ja Takun Pelastuspartio

Tarkastellaanpa ensin lyhyesti sarjan pääkaksikon syntyhistoriaa: Tiku ja Taku seikkailivat ensimmäistä kertaa Pluto-koiran riesana Private Pluto – sekä Squatter’s Rights -lyhytpiirretyissä vuosina 1943 ja 1946. Tällöin kaksikolla ei ollut vielä nimiä, he olivat samannäköisiä eikä heillä ollut vielä niin erottuvia luonteenpiirteitä, että heitä olisi kyennyt erottamaan toisistaan. Kolmannen, vuoden 1947 Chip an’ Dale -piirretyn myötä maaoravat saivat paitsi nimet, tutut luonteenpiirteensä ja tuntomerkkinsä (erilaiset nenät ja etuhampaat), he myös siirtyivät Aku Ankan pikku kiusanhengiksi. Akun suosio oli tuolloin huipussaan, ja hänen – ja silloin tällöin myös Pluton – kanssa maaoravakaksikko seikkaili 50-luvun puoliväliin asti, ja heidänkin suosionsa kasvoi – saivatpa he siinä välissä myös muutaman oman lyhytpiirrettynsä, joissa ei muita tuttuja Disney-henkilöitä näkynyt (poikkeuksena Musta Pekka, jota maaoravat jahtaavat The Lone Chipmunks -piirretyssä).

Kuka nyt tuollaisia suloisuuksia pystyisi vastustamaan? :>

Ensimmäisiin lyhytelokuviin Tikun ja Takun äänten nauhoittamiseen käytettiin Disney-yhtiön naispuolisia työntekijöitä, ja samoja nopeutettuja äänipätkiä käytettiin monissa seuraavissakin lyhytpiirretyissä, ennen kuin oraville alettiin nauhoittaa varsinaista ”oikeaa” dialogia. Ensimmäisissä Tikun ja Takun lyhytpiirretyissä maaoravien puhe ei ole juuri muuta kuin sekalaista koostetta muutamista äänipätkistä, jotka ovat niin vaikeaselkoista pulputusta, ettei niistä hyvällä tahdollakaan saa selvää – tämä oli luultavasti tarkoituskin. Pian maaoravat kuitenkin saivat ensimmäiset varsinaiset ääninäyttelijänsä – ääniään heille ovat lyhytpiirrettyihin lainanneet Helen Hilbert, Dessie Flynn sekä James ”Jimmy” MacDonald, joista jälkimmäinen oli Disneyn kuuluisa ääniefektien kehittäjä 1900-luvulla sekä Mikki Hiiren toinen ääni Walt Disneyn jälkeen.

Näin pääsemme lopulta itse postauksen varsinaiseen pääaiheeseen. 80-luvulla Disneyllä oli suunnitteilla uusi rikosetsiväsarja, joka kulki nimellä Rescue Rangers ja jonka päähenkilöiksi kaavailtiin pienistä eläimistä koostuvaa joukkoa. Päähenkilöehdokas Kit Kolby ei kuitenkaan miellyttänyt tuottajia ja ehdotettiin, että päähenkilö olisi joku Disneyn jo olemassa olevista hahmoista huippusuositun Ankronikan tapaan. Kun sarjan luoja Tad Stones keksi ehdottaa Tikua ja Takua, pulma oli hetkessä ratkaistu. Rakastettu maaoravakaksikko teki uusien ystäviensä kanssa menestyksekkään comebackin vuonna 1989 rikoksia ratkovana etsiväjoukkona uudessa 65-osaisessa piirrossarjassa, joka saavutti välittömästi valtavan suosion ja yhä kuuluu monien Disney-fanien rakkaimpien lapsuudensarjojen joukkoon. Chip ’n Dale Rescue Rangers oli syntynyt.

Vähiten tunnettu sarjasta ei ainakaan liene sen lähes kulttisuosion saavuttanut alkutunnari.

Oletteko muuten koskaan nähneet tunnarin ruotsinkielistä versiota?

Sarjan pääviisikon äänistä huolehtii kolme pitkän linjan ammattilaisääninäyttelijää: Tress MacNeille, Corey Burton sekä Jim Cummings.

Tress MacNeille on 80-luvun alusta lähtien aktiivisesti animaatioalalla toiminut ääninäytteljä, joka Pelastuspartiossa antaa äänen Tikulle sekä joukon ainoalle naishenkilölle Vinkille. Hän tuottaa Tikun äänen hahmolle sopivalla tarmolla ja reippaalla innolla, mutta pystyy saamaan hahmoon aimo annoksen kataluutta, jopa lipevyyttä, mikäli tilanne niin vaatii. Vaikka hahmon ääni on nopeutettu lopullista ääniraitaa varten, tekee MacNeille Tikun äänen niin moninaisesti, että hahmon äänen kautta välittyvät tunnetilat säilyvät nopeassa kimityksessä.

Vinkki on nuori, eloisa ja äärimmäisen käytännöllinen hahmo, joka on kiinnostunut kaikesta rakentamiseen ja erilaisiin vempeleisiin liittyvästä. MacNeille tekee Vinkille varsin korkean äänen, joka hänen innostuessaan kohoaa yhä korkeammalle mutta josta myös muut mielialat kuuluvat selvästi.

MacNeillen ääni on muuten tuttu monille suomalaisille heidän tietämättään: hän on nimittäin ollut yksi Simpsonit-sarjan vakituisista sivuäänistä sarjan alusta lähtien.

Corey Burton lainaa Pelastuspartiossa äänensä Takulle, Pörrille sekä muutamille sarjan vakituisille sivuhenkilöille. Hän on toiminut Takun äänenä Pelastuspartiosta lähtien, ja samoihin aikoihin hän sai vakiohahmokseen myös Taavi Ankan, jonka äänenä hän jatkaa yhä.

Burton tekee sarjassa Takulle äänen, joka eroaa varsin paljon hahmon entisistä tulkinnoista. Vaikka maaoravat saivat erottavat tuntomerkkinsä jo vanhojen lyhytpiirrettyjen aikana, heidän äänensä kuulostivat vielä verraten samankaltaisilta (vaikka heillä on luultavasti käytetty eri ääninäyttelijöitä jo silloin). Burtonin version Takusta erottaa selkeästi niin Tikusta kuin 50-luvun Takusta: ääni on matalampi – jopa käheä ajoittain – ja ääniala on laajempi kuin ennen. Takun ääni ei ole enää samaa Aku-aikojen kimakkaa piipitystä, jonka pystyi vain vaivoin erottamaan Tikun piipityksestä – Burton onnistuu vaivatta tuottamaan Takulle elävän ja vivahteikkaan äänen, joka korostaa Takun huoletonta ilottelijaluonnetta. Taku on hahmona hyvin tunteikas ja hänen mielialansa välittyy paitsi naamasta, myös äänestä – nopeuttamisesta huolimatta.

Jim Cummings toimii Pelastuspartiossa Jaska Juustolan äänenä, jonka lisäksi hänen kontollaan ovat myös kaksi sarjan vakiopahista, Kollo sekä Professori Nulli. Hän ja Burton myös hoitavat yhdessä useimmat Kollon kätyreistä. Cummings on yksi Amerikan ahkerimmin työskennelleitä ääninäyttelijöitä – hänen roolilistansa käsittää satoja rooleja lukuisissa sarjoissa ja elokuvissa: hän on perinyt sekä Nalle Puhin että Tikrun roolit näiden entisiltä ääninäyttelijöiltä, ja on toiminut myös Mustan Pekan vakituisena äänenä Hopon poppoosta lähtien. Cummings kuultiin vastikään Ray-tulikärpäsen äänenä Prinsessa ja sammakko -elokuvassa, mutta suomalaisyleisölle hän lienee tunnetuin Leijonakuninkaan maanisesti nauravan Ed-hyeenan roolista – häntä ei nimittäin dubattu suomenkieliseen ääniraitaan ollenkaan.

Jaskan roolissa Cummings puhuu vahvalla australialaiskorostuksella – onhan hahmo alun perin kotoisin Australiasta. Aksentin lisäksi Cummings tulkitsee Jaskaa hyvin eloisalla ja voimakkaalla äänellä, mikä sopii hahmon reippaaseen seikkailijaluonteeseen hyvin.

Sarjan pääpahiksena Kollona Cummings puhuu paljon rauhallisemmin kuin Jaskana, muttei kuitenkaan seesteisesti tai väsyneesti. Kollon hillitty ja tyylikäs olemus sekä luonnostaan hiljainen ja rauhallinen ääni luovat hänestä eräänlaisen english gentleman -pahiksen, ja on hauskaa kuunnella, miten hahmon ääni alkaa nopeasti muuttua erilaisten vahvojen tunnetilojen aikana. Kollon ääni muuttuu kimakammaksi ja puhetahti nopeammaksi hänen ollessaan jännittynyt tai kiihtynyt – ja raivostuessaan hänen äänestään katoaa kaikki rauhallisuus.

Professori Nullin äänen erottaa muista Cummingsin rooleista hänen ässäviastaan ja jatkuvasti kiihtyneestä puhetavastaan. Myös Nullin jo valmiiksi varsin kimakka äänensävy kohoaa uusiin korkeuksiin aina hahmon suuttuessa tai raivostuessa.

Kolmen päänäyttelijän lisäksi sarjan taustalla pyörii joukko ääninäyttelijöitä, jotka toimivat sarjan sivuhenkilöiden ääninä. Yksi heistä on Peter Cullen, joka on esiintynyt kymmenissä elokuvissa ja sarjoissa 60-luvulta lähtien. Pelastuspartiossa hän toimi Jaskan äänenä ennen roolin siirtymistä Cummingsille, ja hän antaa äänen monille sarjan sivuhenkilöistä. Hänen tunnetuin roolinsa lienee Transformers-sarjan Optimus Prime, jonka äänenä hän on toiminut ensimmäisestä tv-sarjasta lähtien ja jatkoi roolissa myös 2000-luvun live action -elokuvissa. Hän on myös Disney-hahmo Ihaan nykyinen vakioääni. Myös konkariääninäyttelijä Alan Oppenheimer on antanut äänen monille Pelastuspartio-sarjan hahmoille, mutta Canina Le Fur -koiran äänen takaa löytyy harvinaisempi vieras: Broadway-veteraani Carol Channing, jonka tulkinta näyttelijähahmostaan on vertaansa vailla.

Harvinaista herkkua: YouTubesta löytyy 10-minuuttinen pätkä vanhasta Pelastuspartio-dokumentista, joka keskittyy nimenomaan sarjan ääninäyttelijöihin. Videolla voi nähdä sarjan kolme päänäyttelijää, ja mukana vilahtaa myös sivuääniä, kuten Channing. Videolla paljastuu myös, kuka oikein on Professori Nullin hahmosuunnittelun esikuva. Mikäli haluaa katsoa dokumentin koko version, sen löytää kahdessa osassa.

Sarjaa on näytetty Suomessa useita kertoja, sekä tekstitettynä että suomeksi dubattuna versiona. Näyttelijä Susanna Indrén toimii sarjassa Tikun suomenkielisenä äänenä. Hän saa vaivatta tuotua Tikun tunteet äänen kautta esiin (sen vertaa kuin nopeutetulla äänellä piipittävä hahmo pystyy kuulostamaan raivostuneelta) ja onnistuu tuomaan Tikun ääneen myös hilpeää tosikkomaisuutta, mutta puhe on ajoittain hieman monotonisempaa kuin alkuperäisellä Tikulla – johtuako siitä, että suomi-Tikun puhe on välillä todella nopeatempoista, mikä saattaa karsia puheesta hienoimmat tunnevivahteet pois.

Piirrettyjen jälkiäänityksissä pitkään toiminut Tom Wentzel on oiva valinta Takun suomiääneksi: matalan puheäänensä ansiosta Wentzelin äänellä tehty Takun puhe on helppo erottaa Tikusta. Suomi-Takun ääni on kuitenkin selvästi korkeampi kuin Burtonin Takulla, mutta kompensoi sitä sopivasti hahmolle ominaisella reippaalla ja eloisalla puheella. Wentzel toimii sarjassa myös Jaskan suomiäänenä. Suomi-Jaska on astetta rauhallisempi versio juustolle persosta seikkailijahiirestä; ääni on alkuperäisversiota matalampi eikä ole aivan yhtä innokas ja tarmokas sävyltään – tähän voi olla osasyynä vivahteikkaan australialaiskorostuksen puuttuminen. Suomi-Jaska on hieman suomalaisella tavalla rauhallinen, mutta yhtä reipas ja toimelias kuin muutkin Pelastuspartion jäsenet.

Vinkin suomalaisesta äänestä vastaa näyttelijä Tiina Pirhonen, ja myös hänen tulkinnassaan on huomattavissa perinteistä suomalaista rauhallisuutta alkuperäiseen ääneen verrattuna. Suomalainen Vinkki ei puhu yhtä kimakalla äänellä ja kuulostaa näin ollen hennommalta kuin MacNeillen versio, mutta on toisaalta tyyni ja asiallinen. Ja osaa hän suivaantuakin tilanteen vaatiessa.

Kollon suomiäänen takaa löytyy näyttelijä-ohjaaja Heikki Kujanpää, jonka tulkinta muistuttaa hämmästyttävän paljon Cummingsin versiota. Kujanpään Kollo punoo ilkeitä suunnitelmiaan miltei viekoittelevan rauhallisella äänellä, ja hahmon kylmä julmuus kuuluu selvästi kun hänen ilkeät suunnitelmansa on aika panna käytäntöön. Suomi-Kollon suuttuessa raivoaminen ei yllä ihan yhtä monen desibelin tasolle kuin alkuperäisellä Kollolla, mutta toisaalta Kujanpään Kollo huutaa matalammalla äänellä kuin Cummingsin Kollo, jonka äänensävy on hilpeämpi kuin suomiversiossa.

Näyttelijä Jarkko Rantanen toimii sarjassa Professori Nullin suomiäänenä. Hänen tulkintansa puhevikaisesta professorista on samalla lailla hupaisa kuin alkuperäinenkin, vaikkei hän huuda aivan yhtä hysteeriseen sävyyn kuin Cummings… Rantanen toimi myös Tikrun suomalaisena äänenä, ja suomi-Nullin puheesta onkin kuultavissa yhteyksiä Tikrun puheeseen, mikäli kuuntelee tarkkaan. Veikko Honkanen löytyy uutisreportteri Yrtsi Länsiporun roolista Avaruusmatka-jaksossa, ja monet sarjaa lapsena seuranneet saattavat yhä muistaa Aarre Karénin sarjassa kullanahneena Rotta Koposena.

Vaikka sarja on nauttinut meillä suurta suosiota ja sarjaa on näytetty televisiossa uusintoina monta kertaa, ei Pelastuspartiosta ole olemassa muita suomijulkaisuja kuin vanhat 90-luvun VHS-kasetit. Sarjaa saa jopa Ruotsista DVD:llä maan dubbiääniraidalla varustettuna. Nähtäväksi jää, saadaanko Suomeen koskaan vastaavanlaista julkaisua. Tätä odotellessa sarjaa voi katsella sekä englanniksi että suomeksi Disneyn sateliittikanavilta.

Artikkelin lopuksi vielä yksi video. En voisi kuvitellakaan kirjoittavani Pelastuspartiosta linkittämättä seuraavaa videota jutun yhteyteen. Fat Cat Stomp -laulukohtauksessa saadaan näyte sarjan oivallisesta musiikkitarjonnasta, kun Tiku ja Taku esiintyvät Kollon kasinolla hurmaaviksi laulajattariksi naamioituneina. Väitän yhä, että oma kiinnostukseni drag-esityksiin on alunperin lähtöisin tästä kohtauksesta.

Explore posts in the same categories: Disney Nostalgia

Avainsanat: Aarre Karén, Aku Ankka, Alan Oppenheimer, animaatio, Ankronikka, Carol Channing, Chip 'n Dale, Corey Burton, Dessie Flynn, Disney, Heikki Kujanpää, Helen Hilbert, Hopon poppoo, Jarkko Rantanen, Jim Cummings, Jimmy MacDonald, länsimainen, Leijonakuningas, Musta Pekka, Nalle Puh, nostalgia, Peter Cullen, Pluto, Prinsessa ja sammakko, Susanna Indrén, Tad Stones, Tiina Pirhonen, Tikun ja Takun Pelastuspartio, Tom Wentzel, Transformers, Tress MacNeille, tv-sarja, Veikko Honkanen, Walt Disney

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.