Toisin silmin: Stitch!

Desucon lähestyy vääjäämättä, ja me Sisaruksetkin väännämme ohjelmaamme niska limassa katsomalla paljon animea. Se on kuulkaas rankkaa ja hikistä meininkiä, sanokaa minun sanoneen. Samoista syistä olen jatkanut tutustumista Disneyn Lilo ja Stitch -elokuvaan pohjautuvaan japanilaiseen TV-sarjaan nimeltä Stitch! Eiköhän siis esitellä se uudessa sarjassamme Toisin silmin, joka käsittelee erilaisia remakeja, ja tarkastella, tuoko animeadaptaatio mitään uutta franchiseen vai jääkö se turhakkeeksi. Spoilin kirjoituksessa ainakin muutaman Lilo ja Stitch -hahmon kohtalon, teitä on varoitettu. Käytän myös hahmojen englanninkielisiä nimiä, sillä suurimmaksi osaksi franchise on minulle tuttu alkuperäiskielellä.

Disneyn vuonna 2002 ensi-iltansa saanut piirroselokuva kertoo siis havaijilaistyttö Lilon ja avaruudesta Maahan tupsahtavan laboratoriokarkulaisen Stitchin tarinan. Tappokoneeksi ohjelmoitu Stitch-ölliäinen soluttautuu Lilon lemmikiksi suojautuakseen takaa-ajajiltaan, kiintyy vähitellen omituiseen mutta rakastettavaan tyttöön ja oppii perheen, havaijilaisittain ohanan, merkityksen. Vaikka elokuvaa ei Disneyn huippumenestyksiin luetakaan, menestyi se silti tarpeeksi hyvin poikiakseen kolme suoraan videolle ilmestynyttä jatko-osaa ja TV-sarjan. Etenkin rasavilli Stitch lumosi katsojat, varsinkin kaikkea söpöä mutta kuolettavaa rakastavat japanilaiset. Niinpä kun materiaali loppui kesken, rykäisi animeteollisuus sisuksistaan Stitch!in, josta olen nyt itse nähnyt jaksot 1-13 sekä 19.

Stitch!in voisi ajatella olevan jatkoa franchisen viimeiselle elokuvalle, Leroy & Stitchille, mutta kovin hyvin se ei canoniin sovi. Mikseivät Stitch, Jumba ja Pleakley enää asu maapallolla Lilon luona? Ohanan käsite on kyllä heille tuttu, mutta Lilo itse on kummallisesti unohtunut, sillä häntä ei koskaan mainita. Aiemmin jo kesytetyt koekappaleetkin juoksevat silloin tällöin irrallaan, jotta TV-sarjasta tuttu juoni voitaisiin kierrättää uudelleen. Leroyn lopussa hyvistyneet Gantu ja Reuben työskentelevät yhä ilkeälle Hämstervielille, joka kumma kyllä on vapaalla jalalla… Sarjaa kannattaakin luokitella jonkinlaiseksi AU-tarinaksi, ennen kuin polla poksahtaa liioista ristiriidoista.

Yuuna näyttää Stitchille, kuinka tällä puolen planeettaa syödään.

Stitch rysähtää animen alussa Okinawalle fiktiiviselle Izayoi-saarelle ja tutustuu pirteään Yuuna-tyttöön, joka on sarjan korvike vastine Lilolle. Yuuna asuu isänsä poissaollessa isoäitinsä luona ja pitää omaa dojoa koska, no, tietenkin. Hän opettaa Stitchille youkaiden ja muiden Japanin mystisten ilojen ohessa myös saaren maagisesta toivomuskivestä. Stitch haluaa toivoa itsensä universumin vahvimmaksi, mutta kivipä ei täytä toiveita kenelle tahansa, vaan toivojan täytyy ensin tehdä hyviä tekoja. Alienin perässä Maahan saapuvat tietty myös Jumba ja Pleakley, ja kunhan Jumba on saanut värkättyä kätevän hyvientekojenlaskurin Stitchin ranteeseen, voi toiveenmetsästys alkaa.

Stitch ii koto shita!

Suurimmalta osalta sarjan ääninäyttelijöinä toimivat amerikkalaisesta Lilo ja Stitch -materiaalista tutut dubbaajat. Stitchinä ääntelee – yllätys, yllätys – aina yhtä muuntautumiskykyinen Yamadera Kouichi. Vaikka hänen äänensä kuulostaakin jotenkin enemmän tekemällä tehdyltä kuin alkuperäinen Stitch, ohjaaja Chris Sanders, on japanilais-Stitch kuitenkin oikein luttana otus. Ensi kerran Yamaderan kuullessaan kuvittelee tuskastuvan nopeasti hänen paksuun ääneensä, mutta siihen tottuukin varsin nopeasti, ja Yamadera osaa totisesti kuulostaa hellyyttävältä kun tarvitaan. Anime-Stitch on pahanilkinen ja kujeileva, mutta joutuu pitämään itsensä kurissa saadakseen toiveensa täytettyä, eikä aina oikein erota oikeaa väärästä. Joskus moinen karakterisaatio on tuskastuttavaa – vastaako tämä nyt muka alkuperäistä Stitchiä? – mutta toisinaan esille tuodaan yllättävän fiksujakin näkökulmia: eräässä jaksossa Stitchin ajatuksia hämmentää kujeileva zashikiwarashi-henki, jonka piloja kuitenkin ylistetään, koska zashikiwarashin läsnäolo tuo onnea.

Kuka tuommoiselle voisi kauan vihoitella...

Sarjan alkuperäishahmona Yuunana kuullaan Kumai Motokoa, joka ainakin minulle on tutumpi nuorten poikien kuin tyttöjen äänenä. Kumai vetää roolinsa kuitenkin ammattitaitoisella rutiinilla. Yuuna itse on varsin tyypillinen tyttöpäähenkilö eikä anna kovin paljon mahdollisuuksia säkenöintiin. Onkin turhauttavaa, ettei outoudessaan aidon Lilon tilalle ole saatu mieleenpainuvampaa hahmoa. Sama pätee aika lailla myös Yuunan isoäitiin, joka on mukava ja tietää paljon henkimaailmasta, mutta siihen se jääkin. Isoäitiä esittää tyypillinen mummoääni Kyouda Hisako, joka kuulostaa roolissa juuri niin herttaiselta kuin pitääkin. Saarella asustaa tukku muitakin ihmisiä, joista tässä mainittakoon koulukiusaaja Mertlen vastine Piiko (Itou Miyako) ja Yuunan paras ystävä Tarou (Hanba Tomoe).

Vanhoja tuttuja hahmoja puolestaan ovat ilkeä tiedenero Jumba ja galaktinen agentti Pleakley, jotka asettuvat hekin  Izayoille vahtimaan Stitchiä. Vaikka Jumba onkin tarkka siitä, että häntä nimitetään korrektisti ilkeäksi tiedeneroksi (”aku no tensai kagakusha”), on hän tässä versiossa enemmän kiva setä, joka jelppii tarvittaessa Yuunaa ja Stitchiä väsäämillään välineillä. Häntä esittää Iizuka Shouzou, jota itse olen yleisimmin kuullut pahisrooleissa. Iizukan kuuleminen kivana setänä onkin ihanaa vaihtelua, vaikkei David Ogden Stiersin huipusta aksentista ole tietoakaan. Pleakley taas muistuttaa sarjan hahmoista eniten dandya alkuperäisversiotaan – hänen tehtävänsä comic reliefinä on säilynyt samana, joten suuriin muutoksiin ei ole ollut tarvetta. Hänen ja Jumban suhde on kenties vieläkin vihjailevampi kuin amerikkalaistuotannoissa – kaksikko asustelee itsekseen yhteisessä talossa Yuunan luona loisimisen sijasta, Pleakley pitää jöötä kuin tiukkapipoinen kotirouva ja, mikä raskauttavinta, hänen äänenään on Mitsuya Yuuji – sen homommaksi ei enää pääse. Mitsuya on itsestäänselvästi kotonaan roolissa ja tekee yhden sarjan nautittavimmista suorituksista.

Pleakley on kerrassaan säteilevä.

Jumban ennen Stitchiä kokoon väsäämät koekappaleet pöllähtävät silloin tällöin aiheuttamaan hankaluuksia. Tähän saakka sarjassa ovat esiintyneet Sparky (Takagi Wataru), Felix (Mamiya Yasuhiro) ja Angel (Takeda Madoka). Kun Stitchin serkut eivät häiritse, kohtaavat päähenkilömme erinäköisiä ja -kokoisia youkaita, joita ovat vaikkapa Madono Mitsuakin ahdistunut taiteilijaluonne Muun tai Toyoguchi Megumin kalleuksia halajava kitsune Dolores. Kaikkein useimmin protagonistikaksikkomme hengaa aran ja pienikokoisen Kijimunaan seurassa. Kijimunaan äänenä on Yamaguchi Kappei, joka on ilmeisesti ottanut mallia Yamaderalta roolinsa esittämiseen ja puhuu niin paksusti, ettei häntä ole tunnistaa. On hauska kuulla Yamaguchilta radikaalisti erilainen roolisuoritus, joka toimiikin hienosti.

Niin kuin kaikessa tässä ei olisi tarpeeksi, aiheuttavat alienipahiksetkin silloin tällöin vaivaa. Vaikka Hämsterviel onkin selkeästi luonteeltaan filleripahis, joka keksittiin antagonistiksi, koska elokuvassa ei varsinaista pahista oikeastaan ollutkaan, pidän hahmosta ihan kohtuullisesti pääasiassa Jeff Bennettin äänityön ansiosta. Hän kuulostaa kerrassaan huvittavalta nalkuttamassa pienen avaruusjyrsijän roolissa. (Sekin, että universumin valloitusta tavoitteleva pahis on juuri pieni avaruusjyrsijä, tekee hahmosta hauskemman.) Stitch!issä Hämstervielin äänenä on Yanaka Hiroshi, jonka suorituksessa ei sinänsä ole vikaa, mutta minä kyllä jäin kaipaamaan Bennettin käninää.

Hämstervielin kätyreinä näemme jälleen Gantun ja Reubenin, joina kuullaan Ishizuka Unshouta ja Ochiai Koujia. Ishizuka on aina ihana korsto eikä petä tälläkään kertaa, mutta animen koominen saippuasarjoja tillittävä Gantu on jo melko kaukana elokuvan uhkaavan pätevästä avaruuskapteenista. Ei sillä, etteikö hahmoa olisi vesitetty jo amerikkalaisissa jatko-osissa, mutta se vähäkin jäljelle jäänyt arvostus haihtuu viimeistään poroasun kohdalla… Ainoa järjen ääni pahisporukassa vaikuttaa olevan Reuben, jonka roolissa Ochiai pärjää esiintymisten vähyydestä huolimatta oikein hyvin. Ochiai on Reubenin toinen japanilainen ääni aiemman Komori Sousuken ohella ja on minulle suht tuntematon nimi. Pikainen vilkaisu hänen Anime News Network -sivulleen kertoo hänen viime aikoina puuhailleen ainakin Yu-Gi-Oh! 5D’s -sarjassa. (Hetkinen, Ushio? Sekö Ushio? Auugh!)

Toisinaan sitä bongaa muutakin tutunnäköistä maisemissa...

Stitch! toiminee hyvin kohderyhmälleen. Yuuna on tavanomaisuudestaan huolimatta sellainen hahmo, jota voi pitää lapsiyleisölle sopivana: topakka mutta kiltti ja hyväntahtoinen, joka oppii tekemistään virheistä. Stitch temmeltää suloisen hauskasti ja on sekin samantapainen sekoitus kapinallista ja yhteistyöhaluista. Moninaiset juoniaihiot antavat hyvin tilaa monipuolisille juonille sarjan urautumatta liikaa tiettyyn formaattiin. Yhtäältä sen kuvittelisi vetoavan juuri franchisen faneihin, mutta toisaalta koko edellinen ihmishahmokaarti on uusittu. Samalla siskosten Lilon ja Nanin hankala ja aidosti käsitelty perhesuhde on vaihtunut Yuunan ja isoäitinsä paljon perinteisempään lapsi-asustaa-isovanhempansa-luona-kuvioon. (Veikkaan, että jos Yuunan isää – Yamadera, lol – koskaan nähdään animessa, hän ilmestyy vasta sarjan viimeisessä jaksossa.) Tietenkin koko sarjan ideana on ”Lilo ja Stitch Japanissa”, joten jollei lähtökohta miellytä, on sitä vaikea mennä muuttamaankaan. Vanhoja tuttuja hahmoja jää silti kaipaamaan, joten faneilla on totisesti paljon nieltävää. Stitch! rakentaa myös aiempien jatko-osien pykäämälle perustalle, joten jos niitä ei kestänyt, ei takuulla kyllä tätäkään. Anime vaikuttaa lopulta jämähtävän siihen tavalliseen kategoriaan: onhan se ihan kiva, mutta olisi kyllä voinut olla parempikin.

Hämsterviel ei arvosta.

Explore posts in the same categories: Seiyuu, Toisin silmin, TV-sarjat

Avainsanat: Anime News Network, Chris Sanders, David Ogden Stiers, Desucon, Disney, Hanba Tomoe, Iizuka Shouzou, Ishizuka Unshou, Itou Miyako, Jeff Bennett, Komori Sousuke, Kumai Motoko, Kyouda Hisako, Leroy & Stitch, Lilo ja Stitch, Madono Mitsuaki, Mamiya Yasuhiro, Mitsuya Yuuji, Ochiai Kouji, Stitch!, Takagi Wataru, Takeda Madoka, Toyoguchi Megumi, tv-sarja, Yamadera Kouichi, Yamaguchi Kappei, Yanaka Hiroshi, Yu-Gi-Oh! 5D's

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.