Professori Layton ja kiljuvat fanitytöt

Onko mitään turhauttavampaa kuin se, ettei löydä haluamaansa peliä mistään kaupasta? En käsitä, minne maailma on piilottanut kaikki Ghost Trickit. Samaten pelihyllyjä piti nuohota pitkään, ennen kuin löysin kappaleen Nintendo DS:lle tehdyn Professor Layton -pelisarjan ykkösosaa, vaikka jatko-osia näkyi joka paikassa. Eipä siinä, että jatko-osien saatavuudessa olisi ollut valittamista – täytyihän nekin hamstrata mahdollisimman nopeasti, kun ekan oli saanut pelattua. Pulmia ratkova brittiprofessori vei peruuttamattomasti sydämeni.

Jashin yashin yami ni chiri, nokoru wa chimata no ayashii uwasa…

Animea on ihmeellisessä Japanissa tehty niin valtava määrä, ettei kaikkea millään ehdi katsoa. Jos sattuu olemaan yhtä hullu kuin Sisarukset, kelpaa tarkastettavat tuotokset valita seiyuuiden perusteella. Sitten toisinaan osuu kultasuoneen.

Nyt on lopultakin aika kertoa yksityiskohtaisesti, miksi tämä sarja on niin pirun hyvä. Juonipaljastukset pidän minimissä etenkin loppuratkaisun suhteen. Minun ei ole kovin helppo nimetä suosikkeja, mutta kun kysytään mielianimeani, tämä nimike mainitaan ensimmäisten joukossa. Hyvä herrasväki, Kyougoku Natsuhiko Kousetsu Hyakumonogatari.

Toisin silmin: Stitch!

Desucon lähestyy vääjäämättä, ja me Sisaruksetkin väännämme ohjelmaamme niska limassa katsomalla paljon animea. Se on kuulkaas rankkaa ja hikistä meininkiä, sanokaa minun sanoneen. Samoista syistä olen jatkanut tutustumista Disneyn Lilo ja Stitch -elokuvaan pohjautuvaan japanilaiseen TV-sarjaan nimeltä Stitch! Eiköhän siis esitellä se uudessa sarjassamme Toisin silmin, joka käsittelee erilaisia remakeja, ja tarkastella, tuoko animeadaptaatio mitään uutta franchiseen vai jääkö se turhakkeeksi. Spoilin kirjoituksessa ainakin muutaman Lilo ja Stitch -hahmon kohtalon, teitä on varoitettu. Käytän myös hahmojen englanninkielisiä nimiä, sillä suurimmaksi osaksi franchise on minulle tuttu alkuperäiskielellä.