BL: Kachou no Koi OVA

Hyvää päättyvää Pride-viikkoa! Mikäpä olisikaan otollisempi aika aloittaa Afurekon BL-sarja kuin nyt. BL (Boy’s Love) käsittelee erilaisia Japanin viihdealan teoksia, jotka kuvaavat miesten välistä romantiikkaa ja erotiikkaakin. Sarjassa nähdään kirjoituksia genren teoksista ja esitellään samalla alalla kunnostautuneita ääninäyttelijöitä. Sarjan aloittaa vain puoli vuotta sitten ilmestynyt puolen tunnin mittainen Kachou no Koi OVA.

Kachou no Koi OVA perustuu Kyuushuu Danjin vuonna 2003 julkaistuun kolmiosaiseen samannimiseen gag-mangaan. Sarjaa ei ole lisensoitu Japanin ulkopuolelle, eikä sitä ole kääntänyt myöskään yksikään skanlaatioryhmä, joten sen löytäminen tai sen tietäminen ylipäätänsä on aika lailla kiven alla. Mangasta on tehty kuunnelmalevy vuonna 2004, ja siitä julkaistiin puolen tunnin mittainen anime-OVA maaliskuussa 2010.

Ootakara Kazuhiko on 33-vuotias sinkku – ja neitsyt. Hän on ilmiselvästi umpihomo, muttei tajua sitä itse. Hänen mieltymyksensä on huomattu myös hänen työpaikallaan, ja hänen seksuaalisuudestaan veikataan suuriakin summia kollegoiden keskuudessa. Jopa Ootakaran äiti tuntuu tietävän poikansa mieltymyksistä enemmän kuin hän itse – ja jostain syystä kaikki homokyselyt saavat hänet joka kerta täysin ymmälleen. Hänen elämäänsä varjostaa 20 vuoden takainen traumaattinen kokemus, jolloin hänen silloinen poikaystävänsä (laskekaapa ikä) julmasti ryöstettiin/raiskattiin/vieteltiin häneltä, mikä särki hänen sydämensä ja sai hänet kieltämään romanttiset tunteensa.


Kollegat eivät enää edes veikkaa, onko hän vai eikö, vaan MYÖNTÄÄKÖ  hän olevansa. Todisteet puhuvat puolestaan.

Ootakaran elämä saa kuitenkin uuden käänteen, kun uusi ja nuori työtoveri Harada Ryuu yllättäen eräänä päivänä tunnustaa rakkautensa pomoaan kohtaan. Tämän lisäksi hän törmää jatkuvasti yhä uusiin ja yhä raskauttavampiin vihjeisiin seksuaalisesta suuntautumisestaan, ja lopulta hän joutuu myöntämään homoutensa itselleen (naurettavan ylidramaattisesti tietenkin). Ootakara pääsee tästä kuitenkin äkkiä yli ja muodostaa Haradan kanssa nopeasti romanttisen parisuhteen. Tarinassa tutustutaan seuraavaksi Ootakaran kantapaikkaan, ”Blue Dragon”-nimiseen homobaariin (…) ja tätä pyörittävään Mamaan, jolta Harada saa kuulla Ootakaran järkyttävästä lapsuudesta. Sen myötä hän vannoo Ootakaralle ikuista uskollisuutta kuoron laulaessa Hallelujaa taustalla ja pusi pusi ihanaa. Ootakaran seksuaalinen kokemattomuus aiheuttaa parille aluksi ongelmia makuuhuoneessa, mutta siitä selvitään neuvoilla ja luovilla ratkaisuilla.

Mutkia matkaan aiheuttaa myöhemmin uusi työtoveri Kumagai Yukio, joka on kotoisin Kyuushusta (tarkistakaas mangakan nimi tässä vaiheessa uudestaan) kuten se mystinen ohikulkija, joka aikanaan kirjaimellisesti ryösti Ootakaralta tämän rakkauden. Kumagai on homona kaikkiin, ja saa pian tietää Ootakaran ja Haradan kukkivasta lemmestä. Jostain syystä hän ei tästä ilostu, vaan päinvastoin päättää erottaa heidät toisistaan – ilman mitään sen suurempaa syytä. Hänen juonensa kuitenkin epäonnistuu, ja Ootakaran ja Haradan rakkaus voittaa kaikki esteet, tättärätää.


Missä tahansa muussa BL-tarinassa tällainen tilanne johtaisi parisuhdekriisiin.

OVAn päättävät lyhyt koominen lääkärikäynti sekä joulutarina, jossa Harada ei millään keksi sopivaa joululahjaa poikaystävälleen heidän ensimmäisen yhteisen joulunsa lähestyessä (Japanissahan joulua vietetään enemmän rakastavaisten kuin perheen seurassa). Häntä harmittaa myös se, että vanhempansa menettäneenä hän ei koskaan voi esitellä Ootakaraa omalle perheelleen. Tilanne kuitenkin ratkeaa onnellisesti, kun jouluaattona Blue Dragonin juhlissa Ootakara antaa Haradalle joululahjaksi adoptiopaperit (mikä on Japanin adoptiokäytäntöjen vuoksi sikäläisten homoparien tapa ”mennä naimisiin”) ja täten lahjoittaa hänelle perheen. OVA loppuu Ootakaran ja Haradan lähtiessä uudenvuoden ajaksi häämatkalle ulkomaille.

Ootakara Kazuhikon roolissa on BL-monitaituri Okiayu Ryoutarou, jonka ääniskaala ulottuu matalasta soinnista korkeaan ja kimakkaan käkätykseen. Olen usein kuullut Okiayua varsin sekopäisissä rooleissa, eikä Ootakara omalla tavallaan jää kauas niistä. Hän ei naura mielipuolisen korkealta ja kovaa, hän ei ole maailmanvalloitusta suunnitteleva überpahis eikä huppupäinen supersankari – mielenkiintoista Ootakarassa on hänen ajatusmaailmansa ennakoimattomuus. Hän jatkuvasti tekee, sanoo tai reagoi tavalla, jota ei ikinä olisi osannut arvata. Hänelle ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia keskustella seksielämästään äitinsä kanssa puhelimessa, torjua homoutensa mutta kerätä miespornoa samaan aikaan, tai kysyä uudelta työtoverilta ensimmäisenä, kuinka pitkälle mies voi mennä toisen miehen kanssa olematta homo. Tästä on toisinaan hyötyä, Ootakara esimerkiksi tajusi heti löytäessään Haradan sängystä Kumagain kanssa, mistä oli oikeasti kyse (miten hän sen teki, ei voi ymmärtää). Okiayulle sopii tällainen vaikeasti ymmärrettävä, mutta silti yksinkertainen persoona hienosti, hän tulkitsee hahmonsa hyvin hauskasti ja osaa olla juuri niin teatraalinen, kuin mangan huumorintaju vaatii.


Lähettäisitkö itse äidillesi joululahjaksi tällaisen valokuvan?

Ootakaran rakastettua Harada Ryuuta esittää Nojima Kenji, BL-miehiä hänkin. Nojima kuuluu henkilökohtaisiin seiyuusuosikkeihini eikä petä tälläkään kertaa. Harada on varsin naiivi hahmo, mutta hyväsydäminen ja ihailtavan omistautunut ihmiselle, jota rakastaa. Hän on myös valmis tekemään työtä ja uhrauksia suhteen hyväksi.  Nojimalla on varsin hiljainen ja hento puheääni, jonka vuoksi hän saa BL-alalla usein esitettäväkseen nuoret, mutta eloisat ja energiset ukepojat. Hän ei kuitenkaan työskentele pelkästään äänen korkeudella, vaan myös sen lujuudella, ja hänen roolisuoritustensa rankkoja hetkiä on ihana kuunnella. Vaikka olemme kuulleet häntä monissa dramaattisissa rooleissa (kuten Angel Sanctuaryn päähenkilö Setsuna), sopii Haradan kaltainen hahmo hänelle esitettäväksi aivan yhtä hyvin. Harada kokee tarinan aikana niin dramaattisia, herkkiä kuin umpiromanttisiakin hetkiä, ja Nojima selviytyy kaikista niistä rautaisella ammattitaidollaan.

Mamana kuulemme ääninäyttelijä Konishi Katsuyukia, joka ei takuulla ole koskaan aikaisemmin esittänyt vastaavanlaista hahmoa missään. BL-fanit muistavat hänet luultavasti parhaiten Loveless-sarjan pääseme Soubin roolista. Itse en ole kuullut Konishia vielä niin monissa rooleissa, että tunnistaisin hänen äänensä silloinkin, kun hän esittää itselleen varsin epätyypillistä hahmoa. Tämän vuoksi minun piti varmistaa kolmannelta taholta, että kyseessä todella on Konishi. Siitä kuuluisasta pehmeän coolista äänensävystä ei ole tietoakaan hänen kikatellessaan dandyna homobaarin pitäjänä, mutta on roolissaan vakuuttava. On hienoa päästä kuulemaan häneltä kerrankin näin selkeästi poikkeava ja ennen kaikkea hauska roolisuoritus.


Tässä tarinassa JOKAINEN on homo, eikä KUKAAN heistä tunnu tiedostavan sitä.

Sivuhenkilö Kumagai Yukion roolissa häärii Kamiya Hiroshi. Hänen BL-roolilistansa on kattava, mutta en itse ole vielä kertaakaan päässyt kuulemaan häntä BL-draaman pääroolissa, harmillista kyllä. Yaoifaneille hän on animepuolelta tuttu Gakuen Heavenin Saionji Kaorun sekä Princess Princessin Arisada Shuuyan rooleista. Kumagai ei OVAssa paljoa esiinny, vaikka hän ensisaapumisensa jälkeen vilahtaa vielä lopun joulutarinassa. Sen verran kuin häntä animessa nähdään, on hänellä kuitenkin hetkiä, joissa Kamiya pääsee näyttämään taitojaan. Hän on loistava koomisissa rooleissa, ja vetää roolihahmonsa mangan tyylille sopivasti överiksi. Kamiya ei itsekään ole turhan vakava ihminen…

Chappie on animessa loppupuolella vilahtava leikkiorava, eräänlainen seksinukke (tai ”ero-orava”, kuten Myy keksi). Chappien äänenä toimii naisseiyuu Itou Miyako, jonka nimi on kertaalleen Afurekossa jo mainittukin. Lukuisista pokemonrooleista tunnettu ääninäyttelijä kimittää OVA:ssa äänellä, joka takuulla särkee korvat niiltä, jotka eivät japanilaisten ylisöpöjä puheääniä kestä. Oravalla ei animessa juuri repliikkejä ole – ja se vähäinen mitä se sanoo, on pervoa – mutta Itou vetää siitä huolimatta roolinsa energisesti loppuun asti.


Kachou no Koissa edes pehmolelut eivät ole sitä, miltä ensin näyttävät.

Muita animessa vilahtavia sivuhenkilöitä ovat muun muassa tohtori Enomoto sekä Ootakaran kollega Itou, joka tuntuu aina olevan väärässä paikassa väärään aikaan. Jostain syystä animen lopputekstit eivät listaa kuin neljän ääninäyttelijän nimet, vaikka siinä esiintyy hahmoja paljon enemmän. Lopputekstien perusteella Itoun ääneksi kuitenkin paljastuu Ishikawa Hideo, jonka muista rooleista ei tarvitse mainita kuin Uchiha Itachi, ja kaikki tietävät kenestä on kyse. Enomoton äänenä BL-kuunnelmalevyllä toimii Shibuya Shigeru, joka on tehnyt ääninäyttelyalalla lähinnä sivurooleja. Tästä johtuen en ole vuorenvarma, onko Shibuya mukana myös Kachou no Koin animeversiossa, mutta kuunneltuani draamalevyn pari kertaa uskoisin vahvasti olevan. Myös Ootakaran lapsuuden poikaystävä Hayaton ääntä ei koskaan mainita, mikä on harmi, koska en itse tunnista äänen perusteella, kuka on kyseessä. Yksi niistä lukuisista söpöllä äänellä piipittävistä miesääninäyttelijöistä kuitenkin.

OVA on pääasiassa flash-animaatiota ja ulkoasultaan hyvin selkeä ja yksinkertainen – kuvat itse asiassa muistuttavat alkuperäisen mangan kuvia niin paljon, että voisi melkein kuvitella tekijöiden vain suoraan värittäneen mangakuvien päälle. Hahmojen liikkeet muistuttavat paperinukkeja jopa huulisynkkoja myöten. Tämän lisäksi useimmat OVAn aikana kuuluvat ääniefektit on kirjoitettu kuvaan samaan aikaan kun ne animessa kuuluvat. Varsin erinäköinen BL-animeksi siis, mutta ainakin se takuulla erottuu selvästi muista alan animaatioista ulkoasunsa vuoksi.


Kuka OVAn henkilöistä ei käytä ollenkaan alusvaatteita?

Animea katsoessaan saa huomata hämmästyvänsä useamman kerran eriskummallisten juonenkäänteiden myötä. Monta kertaa hämmennystä aiheuttaa sen ronski ja kaunistelematon huumori – puolen tunnin aikana ehditään tarinan ohessa mainostaa miehille suunnattuja seksituotteita, ja paljastetaanpa sen aikana myös, millaisia alusvaatteita tarinan eri henkilöt pitävät. Mangalle uskollisena pysyvä anime heittää armotonta homoiluläppää sellaisella tasolla, josta ei tiedä pitäisikö sille itkeä vai nauraa. Jopa eturauhastutkimuksesta otetaan kaikki ilo irti Ootakaran joutuessa Enomoto-sensein tarkistettavaksi.


Enomoto-senseillä on vaikeaa kun Ootakara on potilaana.

Kuten jo postauksen alussa mainitsin, sarjasta on tehty useampi vuosi sitten myös BL-kuunnelmalevy, jossa ovat mukana kaikki samat ääninäyttelijät kuin animessa. Draamalevy sisältää saman tarinan kuin animeversio, mutta sen loppupuolella ehditään myös viritellä romanttista juttua Maman ja Enomoto-sensein välille. Draamaa kuunnellessa huomaa joitain välttämättömiä muutoksia sen ja animen välillä: koska alkuperäisen mangan huumori on pitkälle visuaalista, on tämä pitänyt jollain lailla korvata draamassa, jossa kuva puuttuu kokonaan. Esimerkiksi kohtauksessa, josta tämän postauksen toinen kuva on peräisin, pelkkä kuvan katsominen riittää kertomaan Ootakaran homoudesta katsojalle – draamaversiossa taas toisen kollegan ääninäyttelijä luettelee ääneen kaikki Ootakaran toimistosta löytyvät tuotteet, jotta vitsi menisi perille. Animeversiota katsoessaan miettii pakostakin, miksi juuri tämänkaltaisesta sarjasta on tehty kuunnelmalevy, koska niin moni vitsi täytyy siinä selittää ääneen. Itselläni ei ollut vaikeuksia draamaa kuunnellessa, koska animen katsoneena sen päätarina oli minulle jo entuudestaan tuttu, mutta haluaisinpa tietää, kuinka hyvin olisin kärryillä pysynyt, jos olisin kuunnellut draaman ennen animeversion katsomista… Jos jollakulla on tästä ensi käden kokemusta, kertokaa ihmeessä.

Koska OVA kestää vain puoli tuntia ja kuunnelma yli tunnin, huomaa että animeversioon on tarinasta monet mutkat vedetty suoriksi ajan säästämiseksi. Tämä näkyy paitsi juonenkäänteiden tiivistämisenä, myös repliikkien pienempänä määränä. Myös tarinan ronskimmat kohdat ovat animeversiossa paljon kesympiä ja lyhyempiä kuin draamalevyssä, luultavasti ettei se karsisi katsojien määrää. Esimerkiksi Hayaton raiskaus/viettelykohtaus on draamassa paljon pahempi – ei niinkään eroottisella, vaan pöljyyden tasolla. Luojan kiitos kohtauksen taustamusiikkia ei ole käytetty animeversiossa…

Jos minun tulisi kuvailla Kachou no Koi OVA hyvin lyhyesti, luonnehtisin sitä BL-versioksi maanmainiosta mutta järkyttävän oudosta Sexy Commando Gaiden: Sugoi yo! Masaru-san -animesta. Jos joku ei kyseistä animea ole koskaan nähnyt, olette menettäneet paljon. Niille, jotka sarjaa taas ovat katsoneet, voi vertaukseni antaa jotain osviittaa siitä, millaisesta animesta tämänkertaisessa postauksessa loppujen lopuksi on ollut kyse. Kaiken kaikkiaan Kachou no Koi on yksi eriskummallisimpia BL-genren animeita, joihin olen ikinä törmännyt, mutta toisaalta kaiken koheltamisen ja härskin läpän keskellä se onnistuu myös kertomaan hyvin romanttisen ja lämpimän tarinan kahdesta päähenkilöstään. He molemmat tekevät kovasti töitä saadakseen suhteensa toimimaan, ja lopussa kiitos seisoo. Kachou no Koi OVA tarjoaa puolen tunnin naurut, mutta myös muutamia kunnon ”awww”-hetkiä. Ennalta-arvaamattomien juonenkäänteiden ja erikoisen ulkoasunsa puolesta sitä voi suositella kaikille BL-faneille, jotka ovat jo ehtineet kyllästyä BL-valtavirtaan ja etsivät jotain erilaista.

Explore posts in the same categories: BL, Seiyuu

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

5 kommenttia : “BL: Kachou no Koi OVA”

  1. muusi Says:

    Entä suosittelisitko tätä vapaamielisille, mutta heteroseksuaalisille nuorillemiehille, jotka haluavat tutustua BL-animeen?

    Aika homolta näyttää meinaan tää homoanime…

    • Cilla Says:

      Hyvä kysymys! 😀 Mietitäänpä miten tuohon vastaisi..

      Kachou no Koi on tosi homoa just tahallaan, eikä se yritä olla mikään maatakaatava anime. Siinä esiintyy monia BL-genren tyypillisimpiä teemoja (lue: kliseitä) ja alan termistöäkin olisi hyvä tuntea, etteivät jotkut vitsit mene ohi (kai ”seme” ja ”uke” ovat sinulle tuttuja sanoja?) mutta ei sen katsominen mitään rakettitiedettä ole, vaikkei aiheeseen olisi juuri tutustunutkaan.
      Olen tässä postauksessa kuvaillut kaikki ”pahimmat” kohdat, jotka animesta löytyvät, joten epämiellyttäviä yllätyksiä ei pitäisi enää hyppiä silmille jos luit tekstin läpi. Jos päätät katsoa sen, tärkeintä on että muistat BL:n olevan heteronaisten tekemää heteronaisille suunnattua glitterfantasiaa, jota ei kannata ruveta haukkumaan epärealistikseksi koska se ei edes yritä olla sitä – Kachou no Koi ei ainakaan yritä! Jos vatsa kestää härskin ja tyyliltään välissä ala-arvoisen läpän, voi OVAlle ja sen hullutuksille vain huoletta nauraa. Sen erikoisen flash-tyylisen animaation vuoksi myöskään pervot kohtaukset eivät ole niin vaikeaa katsottavaa.

      Eli siitä vaan jos postauksen perusteella tuntuu, että kestät kaiken sen tahallisen homoilun. Kunhan et ota sitä liian vakavasti, ei sen pitäisi olla liian kamala kokemus – ja se kestää vain puoli tuntia, ei sen pitempää. Älä sitten tule traumautuneena kuristamaan minua, olen tosi huono arvaamaan mitkä asiat sopivat kellekin. 🙂

      ~C

  2. Elli Says:

    Kachou no Koi oli ehdottomasti yksi realistisimmista homosuhteen kuvauksista, mitä mie oon nähnyt.

    Se oli nolo, hauska ja todella suloinen…

    • Cilla Says:

      Juuri nuo kolme avainsanaa kuvaavat sitä kaikista parhaiten. BL-animeksi se oli tosi kummallinen, mutta siinä ja sen päähenkilöiden elämässä oli koko ajan mukavan realistinen tuntu. Alkulaulun animaatio ja muut vitsit vaan meinas mennä niin överiksi ettei ehtinyt nauraa joka vitsille erikseen..

      ~C


  3. […] Kachou no Koi on tämän kirjoituksen sarjoista ainut, jonka alkuperäistä mangaa en ole päässyt lukemaan. Kyuushuu Danin komediasarjakuvaa kun ei ole lisensoitu tai edes fanikäännetty englanniksi, mikä ei kyllä yllätä sillä se poikkeaa aika tavalla perus-BL:stä. Sarjan keskiössä on 33-vuotias Otakara, joka ei millään tajua olevansa homo, vaikka kaikki hänen ympärillään työkavereita ja perhettä myöten sen kyllä ovat jo huomanneet. Ei nimittäin ole välttämättä ihan normiheteroa käytöstä vuorata seinänsä puolialastomien miesten kuvilla tai istua jatkuvasti iltaa paikallisessa homobaarissa… Vasta nuoremman työkaveri Haradan tunnustaessa rakkautensa Otakaralle tämä alkaa itsekin tajuta missä mennään. Mitään varsinaista juonta sarjassa ei ole, vaan se koostuu lyhyistä komediaepisodeista, joissa naureskellaan niin Otakaran naiiville luonteelle, miesten alusvaatteille kuin eturauhastutkimuksillekin. Perusteellisemman arvostelun kunnon “juoni”selostuksella voi lukea täältä. […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: