Nine – keskikesän juoksijat

Desucon Frostbite tulee taas! Omalta osaltani olen valmistautunut tapahtumaan katsomalla paljon japanilaisten lempilajia baseballia käsittelevää animea, jota käsittelen sunnuntain ohjelmassani. Tässä hieman esimakua!

Vuosina 1978-1979 ilmestynyt Nine oli romanttisen urheilumangan mestarin Adachi Mitsurun ensimmäinen oma työ. Siitä tehtiin kolme tunnin mittaista tv-elokuvaa vuosina 1983-1984. Adachin mestariteos, animena vuosina 1985-87 lähetetty Touch, on ehdottomia suosikkianimeitani (se ansaitsisi ykköspaikan, jollei Hyakumonogataria olisi). Tutustuin siis erittäin mielelläni Nine-elokuviin, vaikkakin kämäisinä videokaseteilta ripattuina versioina.

Urheilijakaverukset Niimi Katsuya ja Karasawa Susumu ovat siirtymässä yläkoulusta Seishuun lukioon. He päättävät liittyä koulun baseballkerhoon haastaakseen itsensä ja ilahduttaakseen joukkueen manageria Nakao Yuria. Yläkoulussa juoksun Japanin-ennätyksiä tehnyt Katsuya päätyy ulkokentälle sentteriksi, judomestari Karasawa taas oikean laidan vahdiksi. Kun joukkueeseen saadaan vielä veteraanisyöttäjä Kurahashi Eiji, Seishuun matka lukiobaseballin mestaruuskisoihin Koushienin stadionille voi alkaa.

Seishuun joukkueen tulokkaat Katsuya ja Kurahashi.

Mutta eihän tämä olisi Adachia ilman rakkaussotkuja. Katsuya on ihastunut Yuriin, mutta tämän suosiota tavoittelee myös tytön lapsuudenystävän Yamanaka Kentarou. Yamanaka on Bunanin lukion ässäsyöttäjä ja Koushien-toivo, joten päähenkilömme kilpailevat hänen kanssaan myös pelikentällä. Katsuyaa puolestaan jahtaa juoksua harrastava sinnikäs Yasuda Yukimi.

Ihq Yamanaka

Tv-elokuvista ensimmäinen kasaa joukkueen ja asettaa sen ensi kertaa Yamanakaa vastaan. Kakkososassa Seishuun joukkueeseen liittyy Yamanakan totinen pikkuveli Jirou, joka ihastuu päätä pahkaa Yukimiin. Kolmosleffassa valmentaja Nakao alkaa tosissaan haaveilla Koushienista, mutta Katsuya epäilee, että Kurahashi ja Yuri saattavat olla pari.

Ninesta kyllä näkee, että se on tekijänsä esikoistyö. Tarinan ydin jää kevyeksi, mutta Adachin vahvuudet, elämänmakuiset hahmot ja lempeän humoristinen tarinankerronta, ovat jo hiomattomina läsnä. Juonenkuljetus etenee häiritsevän episodimaisesti, vaikka jokaiseen tv-adaptaatioon onkin löytynyt selvä kantava teema. Kolmeen jaksoon ei ole mahtunut ihan kaikkea viidestä mangapokkarista, joten esimerkiksi Kurahashille saadaan isän suostumus liittyä baseballkerhoon käytännössä leikkausten välissä. (Ilmeisesti elokuvan teatteriversiossa ongelma ratkaistaan ihan onscreen.) Baseballkentällä saadaan aivan liian usein ihailla pelkistettyä valkoista taustaa täysin piirretyn ympäristön sijasta. Nine on myös Adachin baseballsarjoista realistisin. Toki ne kaikki ovat hyvin maanläheisiä, mutta Ninesta ei löydy edes Touchin paholaisvalmentaja Kashiwaba Eijiroun kaltaisia ylilyöviä hahmoja.

Baseballkentällä Katsuyan vahvin ase ovat hänen ennätysnopeat koipensa.

Moni Ninen elementti on löytänyt tiensä Touchiin kehittyneessä muodossa. Päähenkilöiden romanssi on kliinisempi versio Touchin rakkaustarinasta, Kurahashi taas vastaa ulkonäköä ja ääninäyttelijä Shiozawa Kanetoa myöten Kuroki Takeshia. Yamanaka täyttää Nitta Akion roolin kilpailijana ja Yukimi puolestaan tämän pikkusiskon Yukan osan päähenkilön jahtaajana. Ninen asemaa eräänlaisena proto-Touchina korostaa entisestään, että ohjaaja Sugii Gisaburou ja säveltäjä Serizawa Hiroaki työskentelivät kumpikin myöhemmin Touchin parissa. Insert-kappaleet ovat yhtä mehevää kasarirokkia kuin Touchissa, ja etenkin loppukappale Manatsu no Runner iski mukavasti.

Vaikka Ninen hahmoissa on Adachille tyypillistä lämpöä, ne ovat vielä kovin mutkattomia. Katsuya on melko yksiulotteinen päähenkilö ja Yuri paljon Touchin naispääosa Asakura Minamia tylsempi. Eläväisin hahmo on Yukimi, joka osaa uida ihastuksensa liiveihin yhtä määrätietoisesti kuin Yuka, mutta on tätä rutkasti kypsempi ja itsevarmempi. Samoin häntä kosiskeleva Jirou on vilpittömyydessään hellyttävä ja nousi oikopäätä suosikikseni Ninen hahmokaartissa.

Jirou ei arvosta, että Katsuya on Yukimin tunteiden kohde.

Hahmoihin syttyykin kunnon kipinä vasta keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Yuri on parhaimmillaan latautuneissa kohtauksissa Katsuyan kanssa sekä kinastellessaan isänsä, Seishuun joukkueen valmentajan, kanssa. Yksi Katsuyan parhaista hetkistä tulee, kun hän lopulta torjuu Yukimin ja kertoo rakastavansa toista. Aivan erityisesti sydämeni lämpeni Yamanakan veljesten yhteisille kohtauksille, joiden lämpö ja leikkisyys on käsinkosketeltavaa. Adachin timanttisin anti on aina ollut hahmojen vuorovaikutuksessa, ja se on kirkkaasti Ninen parasta tarjontaa.

Pikkuveljeä on lupa kiusoitella, jos löytää kuvan tämän ihastuksesta.

Katsuyan suoraselkäisyyttä korostaa hänen näyttelijänsä, sankareiden sankari Furuya Tooru, jonka poikamainen herkkyys ja epävarmuus ovat rakkauskohtauksissa kohdallaan. Yuria esittää jostain syystä joka elokuvassa eri näyttelijä. Vaikka he ovat kaikki kokemattomia, erityisesti kolmosleffan Yasuda Narumi tuo hahmoonsa tyttömäistä suloisuutta. Shiozawa on Kurahashina yhtä pehmoisen ihana kuin aina, mutta harmi kyllä Karasawaa esittävä Tomiyama Kei jää aika vähälle huomiolle. Loistava nappivalinta on ponteva Sakamoto Chika Yukimin rooliin.

Katsuya ja Yuri setvivät tunteitaan harjoitusleirillä.

Yamanakan roolissa on Furuyan kaltainen kasaritähti Kamiya Akira, mutta pikkuveli Jiroun näyttelijä on tehnyt vain kourallisen äänirooleja. Harmi, sillä Hirano Yoshikazu tekee Jiroun jääräpäisyydestä mahdottoman suloista. Hän luo tavallaan jälleen uuden yhteyden Touchiin – siinäkin erään lempisuorituksistani teki tuntematon Nanba Katsuhiko ujon Sasakin roolissa. Kolmosleffassa Tsuru Hiromi tekee epätyypillisen roolin sanomalehtikerhon nenäkkäänä Takagi Youkona. Tuntui myös hyvältä kuulla veteraaniseiyuu Nagai Ichirouta valmentaja Nakaona, hän kun surullisesti poistui keskuudestamme vähän aikaa sitten.

Kaiken kaikkiaan varhaiseen Adachiin ei tarvitse pettyä. Nine-elokuvat tarjoavat kouluromanssin ystäville monia hauskoja ja koskettavia hetkiä. Erityisesti Jirouhun ja Yukimiin keskittyvä kakkosleffa säväyttää. Ei Nine yhtä vangitseva ole kuin Touch… mutta mikään ei ole, joten sitä ei voi lukea sille viaksi.

Aaahh, niin suloinen pari!

Explore posts in the same categories: Anime, Seiyuu

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: