Disney Nostalgia: Potkupallo-Hessu

Mitä olisi lapsuus ilman vanhoja satelliittikanavilta VHS:lle nauhoitettuja ohjelmia, jotka röpöttävät vähän väliä ja joiden tekstit ovat rykelmä epämääräisiä kirjaimia ja välilyöntejä? Yksi tällainen suuresti rakastettu tallenne oli Hessu urheilee, dokumentin muotoon puettu kooste lyhäreitä, joissa Hessu Hopo toilaili tapansa mukaan eri urheilulajien parissa.

Mutta tämä kirjoitus ei kerro niistä. Nyt on kyse nostalgiapommi Potkupallo-Hessusta (Sport Goofy in Soccermania), vuoden 1987 erikoisjaksosta, jonka urheileva Hessu on perin eri laatua. Lisäksi piirretyssä esiintyvät multimiljardööri Roope Ankka ja tämän siskontyttärenpojat Tupu, Hupu ja Lupu Ankronikka-versioidensa esikuvina.

Ankanpojat pyytävät Roopea tukemaan kaupungin jalkapallotoimintaa ostamalla pokaalin turnauksen palkinnoksi. Roope luonnollisesti protestoi (”Puolitoista kolikkoa! Se on paljon rahaa!”) ja kaivaa sen sijaan rahavuorestaan esille vanhan, vääntyneen pokaalinromun. Romu osoittautuu kuitenkin miljoonien arvoiseksi arkeologiseksi löydöksi, ja Roope ryhtyy sponsoroimaan poikien joukkuetta, jotta nämä voittaisivat sen hänelle takaisin.

Miljoonien arvoinen, juu

Uuden pallon hakureissulla (”Te pojat aiotte viedä tuhkatkin pesästä!”) ankat törmäävät urheiluvälinemyyjä Hessuun. Hessun palloilutaidot vakuuttavat Roopen, joka pestaa tämän joukkueensa valmentajaksi. Matka ei ole mutkaton: Riihikuiviksi nimetyn joukkueen toistaitoisilla pelaajilla riittää treenattavaa, ja miljoonien arvoiseen pokaaliin ovat iskeneet silmänsä myös Karhukoplan konnat. He ovat perustaneet oman joukkueensa ja petkuttavat minkä ehtivät voittaakseen pokaalin. (”Niinkö? Oo… Se on sääntöjen vastaista.”)

Ei mikään teddykarhu

Hessun taidokkuus huolestuttaa karhukoplalaisia, ja he kaappaavat tämän juuri ennen loppuottelua Riihikuivia vastaan. Kuinka käy mestaruusottelun ja Roopen lompakon? Pääseekö Hessu pakoon? Kuka pokkaa miljoonien arvoisen pokaalin?

Kaksikymmenminuuttista pätkää on aina muisteltu Sisarusten keskuudessa lämpimästi, ja kun se oli mukana Disneyn urheilusuosikit -kokoelmalevyllä, riemu oli suunnaton. Monesti läpyskä kaivetaan esiin ainoastaan tätä lyhäriä varten. Potkupallo-Hessun parhaus perustuu mahtavalle äänityölle ja hulvattomille letkautuksille, joita olette takuulla kuulleet Sisarusten siteeraavan – ja tulette myös vielä kuulemaan.

Käännös ei ole se, mikä tekee tokaisuista kelpo sitaatteja, vaan se ontuu valitettavan usein – kuka muka sanoo ”puolitoista kolikkoa”? Näyttelijäsuoritukset kuitenkin pelastavat myös ne kömpelösti muotoillut repliikit, vaikka painotus kuulostaisikin luonnottomalta, sen verran monta kertaa Roopen ”Urheiluko vai maksaa?”-ulvaisua on siteerattu.

Riihikuivia opastetaan pelin saloihin

Vaikka Potkupallo-Hessu tehtiin ennen Ankronikka-TV-sarjaa, Suomeen se tuotiin luultavasti vasta sen jälkeen. Näin suomalaiset ääninäyttelijät ovat vanhoja tuttuja: Pekka Autiovuori Roopena, Elli Castrén ankanpoikina ja Petri Liski Hessuna. Autiovuori on aina ollut huikea Roope, ja Potkupallo-Hessussa hän on parhaimmillaan. Hänen antaumuksellinen roolisuorituksensa tekee ökyrikkaan ankan saituuspuuskista ja paniikkikohtauksista ratkihauskoja. Jokainen, siis joka ikinen, repliikki on ilo korville – kuunnelkaa vaikka sitä ahdistusta, joka Roopen äänestä vyöryy, kun urheilun tukemiseen pitäisi uhrata muutama roponen: ”Kun sanoin kannustus, tarkoitin henkistä sellaista…” Entäs se onnellisen tietämätön tyyneys, joka vaihtuu rääkäisyksi ankkaporhon lukiessa aamun etusivun: ”Oo, miljoonien arvoinen pokaali… Miljoonien?! Aaaargh!” Ja se epäreiluuden tunteen sävyttämä epätoivo, kun Roope tilittää Hessulle: ”Et tunne karhuveljiä kuten minä tunnen. He eivät pelaa reilusti!” Ja monet, monet muut murjaisut, joiden täydellisyys on koettava itse.

Roope ottaa siintävän häviön aika raskaasti

Castrénin vahvasti karrikoitu ankkaääni ei miellytä kaikkia, mutta mielestäni hän selviää ankanpoikina kääkättämisestä hyvin. Hän onnistuu tuomaan eri tunteet hyvin esiin pelkäämättä äänen särkymistä. Myös Liski tarjoaa oivaa, onnistunutta perus-Hessua, jossa hahmon maneerit ovat kohdallaan. On mukava nähdä Hessu lyhärin sankarina, joka on paitsi pätevä pelaaja myös pakenee itse kaappaajiensa kynsistä. Hahmon toistelema sanoma siitä, että voiton sijaan tärkeintä on hyvä yritys, ei käy yltiölällyksi, kun Hessun välitöntä optimismia vastaan asetetaan muiden hahmojen asenteet. Miljoonien arvoisen pokaalinsa menettämistä pelkäävä Roope vaipuu epätoivoon pienimmästäkin vastoinkäymisestä, kun taas koplan reaktiot vaihtelevat hölmistyksestä avoimeen pilkkaan. ”Onpas tää jätkä naiivi…”

Lyhärissä on lisäksi pari näyttelijää, jotka hoitavat sivuhahmojen äänet kaikki karhukoplalaiset mukaan lukien. Harmi, ettemme ole tunnistaneet heitä, sillä he ovat Karhukoplan konnina suorastaan yhtä mehukkaita kuin Autiovuori Roopena. Roistot heittävät armotonta läppää itseriittoisen ilkeinä, ja porukan pomon toru ”Painoit väärää nappia…” lienee pätkän käyttökelpoisin sitaatti. Keskustelu, jossa korttia lyövät konnat päättävät hoidella Hessun, on pelkistämisen aatelia:

”Se Hessu Hopo on liian hyvä, kun se potkii palloo.”

”Ehkä – ehkä meidän sitten pitäis vähän vuorostamme potkiskella sitä.”

”Jeee – sellainen onnenpotku!”

(ilkeää naurua)

Filmin jälkipuoliskolla esiintyy vielä loppuottelun selostaja. Alkuperäisraidalla rooliin on saatu legendaarinen urheiluselostaja Chick Hearn, ja dubbauksessa haasteeseen on vastattu toimittaja-selostaja Anssi Kukkosella. Itseäni urheilu kun ei suuremmin kiinnosta, Kukkonen ei ole minulle entuudestaan tuttu enkä osaa sanoa, kuinka aidosti hän tekee otteluselostuksen. Hänen yhtäläiseen selostussävyyn lausutut ”Olivat säännöt mitkä tahansa, niin tuo nyt oli ainakin minun mielestä laitonta”-kommenttinsa tuovat oman lisänsä pätkän huumoriin.

Potkupallo-Hessu ei siis hevillä luovu paikastaan yhtenä Sisarusten suosikkilyhäreistä. Kaikista parhaiten siitä pääsee nauttimaan luonnollisesti katsomalla sen itse. Nostalgiasyistä piirrettyä ei ole koskaan tullut katsottua englanniksi, mutta siinä ei vielä kuulla sittemmin Ankronikassa tutuksi tullutta Alan Youngia Roopena. Ja voiko kukaan syyttää suomalaisen suosimisesta, kun siitä palkitaan Autiovuoren huippusuorituksella?

Arvatkaa kumpi joukkue voitti

Explore posts in the same categories: Disney Nostalgia, Lyhytelokuvat, Suomi

Avainsanat: Alan Young, Ankronikka, Anssi Kukkonen, Chick Hearn, Elli Castrén, Hessu Hopo, Hessu urheilee, Pekka Autiovuori, Petri Liski, Potkupallo-Hessu

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.