Disney Nostalgia: Ankronikka (1/4)

Välttelen yleensä uudenvuodenlupausten tekemistä, sillä tapaan aina luvata enemmän ja eeppisempää kuin mihin pystyn (ainakin ilman suuria voimanponnistuksia). Houkutus kuitenkin paisui vastustamattomaksi kuultuani, että Nita aikoi ihanuuden vuoden aikana kirjoittaa Afurekoon 80-luvun Turtles-sarjasta ja katsoa sitä varten sarjan kaikki 10 tuotantokautta. Mietittyäni jonkin aikaa sopivaa aihetta tajusin, että nythän minulla olisi lopultakin hyvä syy blogata toisesta 80-luvun hittipiirrossarjasta, Disneyn 100-jaksoisesta Ankronikasta. Pitkä tovi tässä ehti vierähtää, mutta lopulta minulla on tarjottavana blogin lukijoille tuhti tieto- ja ihkutuspaketti Disney-ankkojen seikkailuista neljässä eri osassa.

Nostalgiasyistä johtuen käytän tekstissä pääosin sarjan hahmojen ja jaksojen suomenkielisiä nimiä. Tekstiä ei ole jaettu useampaan osaan niinkään ylimassiivisen tekstimäärän, vaan lähinnä selkeyden vuoksi – vaikka ankaraa namedroppailua onkin luvassa, kyllähän te tiedätte mitä meiltä voi odottaa.

Ensimmäisessä osassa hahmotan sarjan lähtökohtia ja yleispiirteitä. Kaikille ei välttämättä ole selvää, millainen Amerikan animaatiomarkkinoiden tilanne oli 80-luvulla, joten avaan hieman historiaa niiltä osin sekä erittelen, miksi Ankronikka erottui muista aikansa animaatiosarjoista, mitkä seikat sarjassa vihastuttavat ankkafaneja eniten ja millainen vaikutus sillä animaatiogenreen myöhemmin oli.

Kuten tiedetään, animaatio ei ollut erityisen suosittua Amerikassa 80-luvulla. Animaatioita tuotettiin kyllä rapakon takana runsain määrin sekä televisioon että valkokankaalle, mutta etenkään elokuvapuolella ei vuosikymmenen aikana monia legendaarisia mestariteoksia nähty. Disney oli taloudellisesti kokenut kovia jo pitkään, ja pahat kielet jaksoivat itsepintaisesti väittää, ettei yhtiö tulisi luojansa Walt Disneyn kuoleman jälkeen enää nousemaan valtavirran suosioon. Yhtiön pelasti lopulta Ankronikka, vuonna 1987 alkanut Roope Ankan sekä Tupun, Hupun ja Lupun seikkailuihin perustuva piirrossarja, joka avasi tietä Disneyn uudelle menestyskaudelle sekä nosti tuntuvasti erityisesti elokuvayhtiöiden tuottamien animaatiosarjojen suosiota.

Mutta mikä Ankronikassa herätti niin positiivisia kuin negatiivisiakin tunteita?

Yksi Ankronikan tarinoista perustuu Carl Barksin sarjakuvaan ”The Hound of the Whiskervilles” (”Vaskervillen koira”).

Inspiraatiota tarinoihin haettiin itse ankkamestari Carl Barksilta, joka oli 40-luvulta lähtien hallinnut Disneyn originaalihahmojen sarjakuvaskeneä sen kruunaamattomana kuninkaana. Suuri osa Barksin tuotannosta oli tunnetusti melko kärkevää, ja arvatenkin muutoksia tapahtui tarinoiden siirtyessä TV-muotoon, lähinnä lällympään suuntaan. Sarjan tekijöiden päätösten ymmärtämisen kannalta on kuitenkin tärkeää muistaa pari seikkaa: sarjakuva- ja animaatiotyylien välinen ero sekä ennen kaikkea aika. Sarjan apulaistuottaja Tom Ruzickan mukaan Ankronikan oli alun perin tarkoitus perustua tarkemmin Barksin tarinoihin, mutta he joutuivat sarjaa työstäessään myöntämään, että monet sarjakuvissa loistavasti toimivat ideat eivät toimineetkaan yhtä hyvin animaatiossa, eikä 40–60-lukujen sarjakuvastrippihuumori soveltunut sellaisenaan 80-luvun kaikenikäisille sopivaan piirrossarjaan.

Vaikka olen itsekin elinikäinen Barksin tarinoiden ihailija, on myönnettävä että juuri niinhän se on. Arvot ja muoti-ilmiöt muuttuvat jatkuvasti ajan kuluessa, joten olisi jopa hieman naiivia olettaa, että jonain aikana kuumaa kauraa ollut taide olisi automaattisesti yhtä haluttua ja hyväksyttyä myös vuosikymmeniä myöhemmin, puhumattakaan eri mediamuodosta ja eri kohderyhmästä (sarjakuvat kun eivät tunnetusti ole Amerikassa valtavirtaviihdettä samaan tapaan kuin meillä). Animaatiot tuntuvat sitä paitsi muutenkin aina olleen sarjakuvia tarkemmin sensuurin valvovan silmän alla. Tämä tuli todistettua erityisen selvästi, kun Disney-hahmojen lyhytanimaatioista koottiin DVD-julkaisuja 2000-luvulla ja vähän väliä piirrettyjen alussa varoiteltiin niiden stereotyyppisestä huumorista. Vanhojen sarjakuvien uusissa painoksissa tällaiset sisältövaroitukset ovat huomattavasti harvinaisempia.

Myös Barksin tarina ”Land Beneath the Ground!” (”Maanalainen maailma”, julkaistu myös nimellä ”Aku Ankka ja maan järisyttäjät”) sovitettiin Ankronikka-jaksoksi.

Totta kai Barksin rankemmistakin tarinoista olisi mahdollista tuottaa loistavia animaatioversioita, mutta aamupiirrettymateriaalia ne eivät sellaisenaan ole – eivät ainakaan 20 vuotta sitten olleet. Valituksenaihe ei ole mitenkään uusi, sillä ankkasarjakuvien fanit valittivat sarjan tarinoita koskevista luovista päätöksistä jo 80-luvulla, kun sarja pyöri televisiossa ensimmäistä kertaa. Tarinoiden muuttamisen lisäksi närkästystä ovat aiheuttaneet etenkin Roopen lempeämpi versio sekä Akun jättäminen taka-alalle, mihin saattoi osaltaan vaikuttaa Akun pitkäaikaisen ääninäyttelijä Clarence Nashin kuolema vuonna 1985.

En vastusta adaptointia, mutta suoraa sensuuria kylläkin, sillä se estää nykyajan ihmisiä näkemästä historiaa – entisaikojen arvomaailmaa ei mikään muu hahmotakaan niin hyvin kuin taide ja viihde. Parempi siis tuoda vanhaa viihdettä nykyajan ihmisten nähtäväksi varoitusten kera kuin sensuroida työt tunnistamattomaksi tai jättää kokonaan julkaisematta. Ankronikan tarinat heijastelevat 80-luvun arvoja, mutta vielä suurempi tappio olisi mielestäni ollut, jos Barksia ei olisi käytetty ollenkaan inspiraationa sarjalle – animaatio on nimittäin hyvä keino tutustuttaa nuorempi sukupolvi myöhemmin alkuperäistarinoihin, aivan kuten Muumilaakson tarinoita on johdattanut lukuisia suomalaislapsia Tove Janssonin alkuperäisten Muumi-kirjojen pariin. Barksin vaikutusta Ankronikan menestykseen ei ole unohdettu, sillä vuonna 2006 julkaistiin kaksiosainen kirjasarja Carl Barks’s Greatest DuckTales Stories, jossa vertaillaan Barksin alkuperäistarinoita ja niiden myöhempiä Ankronikka-versioita. Kirjoja on valitettavasti erittäin vaikea löytää nykypäivänä suurimmistakin kansainvälisistä kirjakaupoista.

Roopen ykkösvihamiestä Kulta-Into Piitä ei nähty animaatioissa ennen Ankronikkaa.

Barks tunnettiin tarinoidensa lisäksi myös lukuisista originaalihahmoistaan, ja monet ankkamestarin luomasta valtavasta hahmokavalkadista olivat elävöittämässä myös Ankronikan henkilökaartia. Roope Ankka oli vilahtanut animaatioissa jo 60-luvun lopulla ja pari kertaa sen jälkeenkin, mutta sarja toi muun muassa Kulta-Into Piin, Milla Magian sekä Hannu Hanhen ensimmäistä kertaa televisioon. Pelle Peloton ja Karhukopla olivat esiintyneet samana vuonna ilmestyneessä Potkupallo-Hessu-piirretyssä, mutta palasivat myös Ankronikan vakijäseniksi. Ankanpojat Tupu, Hupu ja Lupu taas eivät ole alun perin Barksin luomia, mutta perustuvat Ankronikassa enemmän hänen versioonsa kuin hahmojen alkuaikojen rasavillipiirrettyihin.

Roopenkin kuuluu saada vaahtokarkkeja kaakaoonsa, vaikkei se Ankenströmin mielestä olekaan sopivaa.

Myös sarjan animaatio kuohutti aikanaan rapakon takana. Ankronikan animaatio on kaunista ja sulavaa, mutta silminnähden erilaista kuin Disneyn vanhojen kultaisten lyhytpiirrettyjen tyyli. Suurin osa sarjan jaksoista animoitiin Aasiassa, joko Taiwanissa tai arvostetulla japanilaisella Tokyo Movie Shinsha -studiolla (nykyisin TMS Entertainment), joka oli aloittanut yhteistyön Disneyn kanssa jo vuonna 1985. Klassisista Disney-hahmoista kertovan sarjan animaation ulkoistaminen sai jotkut faneista näkemään punaista, ja sarjan tekijöiden väitettiin toimineen näin vain rahallisista syistä. Disneyn televisioanimaatiosta vastaavan osaston silloinen varajohtaja Michael Webster kuitenkin ilmoitti jo vuonna 1987, että rahan sijaan päätökseen vaikutti Japanin ammattitaitoinen animaattoriväki, joka pystyi työstämään sarjaa varten paljon enemmän materiaalia kuin mihin Amerikassa oli totuttu. Webster muistutti myös, että Ankronikan tuottamisen aikana jenin ja dollarin kurssi muuttui niin paljon, että sarja oli lopulta kalliimpaa animoida Japanissa kuin Amerikassa.

Disney muuten sijoitti Ankronikkaan huomattavasti enemmän rahaa kuin mihinkään aikaisempaan animaatiosarjaansa – yksi jakso maksoi noin 300 000 dollaria, ja kun sen kertoo sarjan jaksojen kokonaismäärällä, puhutaan jo kymmenistä miljoonista dollareista. Summa ei välttämättä nykypäivän animaatioharrastajasta kuulosta järisyttävältä, mutta 80-luvulla niin suuren rahamäärän investoiminen animaatiosarjaan oli valtava riski.

Roope ja ankanpojat selvittävät linnakummituksen arvoitusta.

Tarinoiden ja hahmojen lisäksi eräs tekijä, joka osaltaan auttoi nostamaan Ankronikan suosiota ja josta sarja saa poikkeuksetta vain kehuja, on musiikki. Sarjan taustamusiikin takana on säveltäjä Ron Jones, joka ennen Ankronikkaa työskenteli animaatiosarjoja tuottavan Hanna-Barberan leivissä. Kunnianhimoisesti työhönsä suhtautuva Jones kertoo olleensa 80-luvulla lopen kyllästynyt kollegoidensa tapaan säveltää lastensarjoihin aina alentuvaa ja tarkoituksettoman sööttiä musiikkia. Hän itse suhtautui jokaiseen työprojektiinsa aina yhtä vakavasti kohderyhmän ikäjakaumasta huolimatta, koska hänen mielestään myös aivan pieniä katsojia ja näiden musiikillista älykkyyttä tulee kunnioittaa. Sana hänen ajatuksistaan kiiri Disneylle, ja hänet palkattiin säveltämään taustamusiikkia Ankronikkaan.

Jones sai käyttää luovuuttaan vapaasti Ankronikan musiikin kanssa, ja sävelsi joukon tyyliltään ja tunnelmaltaan erilaisia teemoja käytettäväksi sarjan jaksojen eri kohtauksiin. Varsinaisen sävellystyön lisäksi hän hoiti itse myös kappaleiden soitintamisen, sovittamisen sekä orkesterin johtamisen nauhoitustilanteessa. Siinä missä monissa 80-luvun animaatiosarjoissa käytettiin joko tekopirteää lastenmusiikkia tai kuuluisia klassisia teoksia, Jonesin Ankronikkaan säveltämä musiikki on älykästä, kaunista ja todella monipuolista, ja palvelee hienosti sarjan tunnelmaa.

Ohessa pari henkilökohtaista suosikkiani jaksosta 6, jossa Milla muuttaa Karhukoplan pojat ankanpojiksi ja lähettää nämä kähveltämään Roopen ykköslanttia tämän kartanosta (älkää siis ihmetelkö ankanpoikien miehisiä ääniä). Ensimmäinen teeman sointi tekee etsimiskohtauksesta kertaheitolla paljon mystisemmän, toisessa pätkässä Hupu ottaa yhteen Karhukoplan kanssa muodonmuutosjuomilla aseistautuneena  ja taustakappale korostaa ennen kaikkea kohtauksen uhkaavaa tunnelmaa. Saan kylmät väreet selkääni joka kerta, kun torvien soidessa paljastuu, miksi eläimeksi korpinhahmoinen Milla yhden Karhuveljistä muuttaa (videon ääninä Ulla Ollikainen, Mikko Kivinen sekä Joonas Myllyveräjä).

Lumoavan kauniin taustamusiikin lisäksi Ankronikan tunnetuimpia tavaramerkkejä on sen alkutunnari (sen NES-versio on muuten mielettömän söötti). Kappaleen sävelsi maineikas pop-säveltäjä Mark Mueller, joka oli myöhemmin myös Tikun ja Takun Pelastuspartion vähintään yhtä kuuluisan tunnuslaulun takana. Laulu on tunnettu myös Suomessa, vaikka monille suomalaisille Disney-harrastajille tuntuu vieläkin tulevan yllätyksenä se, että laulun suomenkielisen version on esittänyt Pave Maijanen. Kappaleesta on julkaistu myös harvinainen kokopitkä versio vuonna 1987 Ankronikka-kuuntelukasetin kylkiäisenä, ja sama versio on olemassa myös suomenkielisenä, tosin eri sanoituksin:

Oli Barksin tarinoiden muuttaminen tai animaation ulkoistaminen Aasiaan sitten huono tai hyvä juttu, Ankronikasta tuli välittömästi jättimenestys ensin Amerikassa ja sen jälkeen muualla maailmassa. Kallis ja riskaabeli sarja todisti Disneyn pysyvän yhä pinnalla Amerikan viihdemarkkinoilla, ja sen supersuosio rohkaisi muita elokuvastudioita panostamaan enemmän animaatiosarjoihin. Ankronikan myötä seurasi myös Disneyltä monia uusia animaatiosarjoja, kuten Tikun ja Takun Pelastuspartio, Pilipalipilotit sekä Varjoankka.

Seuraavassa osassa sitten sitä namedroppailua, sillä syyniin joutuvat sarjan hahmot sekä näiden ääninäyttelijät!

Explore posts in the same categories: Disney Nostalgia, USA

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

One Comment : “Disney Nostalgia: Ankronikka (1/4)”


  1. […] yrittäneet selvittää, ketkä olivat aikanaan työstämässä Disneyn Ankronikka-sarjan vanhaa suomiversiota. Olitko sinä mukana […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: