Uusinta uutta: Puella Magi Madoka Magica

Japanissa talvikausi päättyi huhtikuun alussa, mutta yhden sarjan päätösjaksoja saatiin erinäisten luonnonkatastrofien takia odottaa viime päiviin asti. Puella Magi Madoka Magica (tai Mahou Shoujo Madoka Magica… valitsisitte yhden nimen, jooko) oli vieläpä kauden suosituin anime, joka poiki valtavasti spekulointia ja meemejä ympäri internetin. Puikoissa on visionääri Shinbou Akiyuki SHAFT-studioineen, ja jälki on sen mukaista. Madoka Magica ottaa taikatyttögenrestä tiukan niskalenkin ja raahaa sen saunan taakse. Kirjoitus ei spoili yksityiskohtia, mutta käy viitteellisesti läpi sarjan kulun.

Madoka Magican alkupuoli hämää katsojansa luulemaan, että kyseessä on melko tavanomainen taikatyttösarja. (Tai siis hämää niitä, joiden päässä hälytyskellot eivät soi heti, kun toiveita täyttävä maaginen otus lausuu sanan ”sopimus”.) Heti esitellään monia genrelle tyypillisiä elementtejä, jotka kuitenkin ovat hiukan vinksallaan. Yläkoululaistyttö Kaname Madoka ei saa heti kättelyssä taikavoimia taivaanlahjana, vaan hänelle tarjotaan mahdollisuutta ryhtyä taikatytöksi. Saman tarjouksen saa myös paras ystävä Miki Sayaka, kun tavallisesti moiset hahmot jäävät sivustakatsojiksi, joiden tehtävä on tukea ja kannustaa sankaritarta. Söötin lemmikin virkaa toimittava Kyubey nostattaa niskakarvat pystyyn muuttumattomalla ilmeellään ja lupauksillaan: täytän minkä tahansa toiveesi, jos vastineeksi ryhdyt taikatytöksi ja taistelet loppuikäsi noitia vastaan. Kylmäkiskoinen uusi luokkatoveri Akemi Homura varoittaa Madokaa sekaantumasta taikatyttöilyyn ja yrittää tappaa Kyubeyn, muttei suinkaan ole se perinteinen kilpailijahahmo.

Madoka, Sayaka ja Mami teetauolla.

Tämä ei olekaan mikään Sailor Moon. Madoka Magican maailmassa taikatytöt teurastavat hirviönoitia, jotka levittävät epätoivoa ihmisten keskuuteen. Örkit pudottavat palkkioksi Grief Seed -kiviä, joilla taistelijat voivat puhdistaa taikavoimansa lähteen, oman Soul Geminsä. Yliluonnollisten kammotusten metsästys ei ole työnkuvista turvallisimpia, ja elinikäinen kamppailu, josta ei saa tunnustusta, on jo raaka hinta yhdestä toiveesta. Tietenkin sopimuksen todellinen raadollisuus paljastuu vasta tarinan edetessä, kun monien osalta on jo liian myöhäistä. Tämän kaiken keskellä Madoka ja Sayaka – ja samalla katsoja – pohtivat, mihin he olisivat valmiita vaihtamaan elämänsä.

Madoka Magica näyttää ilahduttavan monipuolisesti, millä eri tavoin moiseen tarjoukseen voi suhtautua ja mitä motiiveja siihen tarttumiseen voi olla. Sekä Madoka että Sayaka haluavat tehdä hyvää, Madoka myötätunnosta, Sayaka oikeudentunnosta. Toisilla taas ei ole edes vaihtoehtoa, vaan valinta tehdään pakon edessä. Jotkut tekevät sopimuksen vain oman toiveensa vuoksi, ihmisten pelastaminen on sivuseikka tai täysin merkityksetöntä. Kaksikkoa opastava senpai Tomoe Mami on lempeydessään poikkeus taikatyttöjen keskuudessa, nämä kun yleensä kilpailevat keskenään Grief Seedeistä. He, jotka eniten ihailivat taikatyttöjen sankaritekoja, kohtaavat todellisuuden raskaimmin, eikä muillekaan hyvin käy.

Taikatyttösarjan päähenkilö saattaa olla itkupilli, mutta muututtuaan rakkauden soturiksi pieksee vastustajansa asenteella. Ei Madokan tapauksessa. Aluksi iloiselta vaikuttavalla tytöllä paljastuu olevan itsetunto-ongelmia. Hän pitää itseään taakkana muille ja tahtoo olla hyödyksi. Halun auttaa muita hän lienee saanut äidiltään, ankarasti työskentelevältä uranaiselta Kaname Junkolta. Taikatyttöys pelastamispuuhineen houkuttelee Madokaa, ja kun homman realiteetit säikäyttävät, hän soimaa heikkouttaan.

Madokan näyttelijän Yuuki Aoin rooli on toisinaan epäkiitollinen. Sarjan edetessä ja koettelemusten kasautuessa Madoka uikuttaa ja itkeskelee yhä enemmän, mihin tympääntyy nopeasti. Yuuki saa onneksi muutakin tekemistä, ja hänen panikoivat nyyhkäisynsä sekä itsevarmat toteamuksensa ovat uskottavia. Junkoa taas esittää Gotou Yuuko epätyypillisessä roolissa. Parhaiten mieleen jäivätkin hahmon hauskat känniälinät – mahtaakohan hahmo olla Gotoun todellista persoonaa lähellä?

Sayaka on Madokaa reippaampi ja nörtimpi. Hän asettaa kaksikon tapaamat taikatytöt Mamin ja Homuran heti hyvis-pahis-rooleihin ja ihailee suuresti Mamia tämän altruistisen filosofian vuoksi. Sankarihaaveista huolimatta Sayaka ei kuitenkaan ole niin epäitsekäs kuin luulee olevansa ja häpeää ymmärtäessään sen, vaikka kuka tahansa janoaa rakkautta tai pelkää joutuessaan hengenvaaraan. Sayakaa näyttelevällä Kitamura Erillä on paljon enemmän työstettävää kuin Yuukilla, ja se myös kuuluu. Kitamuran roolisuoritus on sarjan kirkkainta kärkeä. Sekä koomiset toilailut että traagiset osuudet osuvat nappiin.

Mami onkin sarjan taikatytöistä ”perinteisin” henshineineen ja siisteine lopetusiskuineen. Edes hän ei säästy taikatytön kurjalta kohtalolta, sillä hän ei voi jakaa työnsä raskautta kenenkään kanssa ja potee yksinäisyyttä. Mamia esittää Mizuhashi Kaori, jonka lempeää isosiskosävyä tasapainottavat tylyt keskustelut Homuran kanssa.

Mitakiharan kaupungin noita-apajille änkeää myös Sakura Kyouko, jonka asenteella pärjää parhaiten taikatytön todellisuudessa. Hän ymmärtää, että pysyäkseen kuosissa hänen on viisainta antaa noidista siinneiden tsukaima-otusten tappaa ihmisiä, niin että ne kasvavat noidiksi ja pudottavat kuollessaan Grief Seedin. Eikä hänellä ole siitä minkäänlaisia tunnontuskia. Alun perin Kyouko oli Sayakan kaltainen idealistinen maailmanpelastaja, mutta hänen toiveensa seuraukset murskasivat hänen ihanteensa. ”Jos elää vain itsensä vuoksi, kaikki mitä tekeekin on oma vika. Ei tarvitse suuttua muille tai katua tekojaan”, hän sanoo. Toraisa taikatyttö samaistuu ennen pitkää Sayakan ongelmiin ja alkaa tuntea hengenheimolaisuutta hänen kanssaan. Kyoukon ääni Nonaka Ai on roolissa juuri sopivan ylimielinen ja nenäkäs. Hänen suhisevat ässänsä pehmentävät hauskasti hahmon tylyä kovishabitusta.

Tytöistä suosikkini on Homura, joka herättää salaperäisyydellään kiinnostuksen heti ensimmäisessä jaksossa. Vähitellen hänen tunteeton ulkokuorensa alkaa rakoilla, ja selviää, mikä on tehnyt hänestä niin sulkeutuneen ja miksi hän haluaa estää Madokaa tulemasta taikatytöksi. Siinä missä Kyouko on eri tien valinnut Sayaka, Homura vastaa toisenlaista Madokaa, sillä hänelläkin näytetään olleen samantapaisia hyödyttömyyden tunteita kuin nimihahmolla. Homurassa kulminoituu taikatyttöjen perimmäinen luonne: hän uhrautuu päämääränsä eteen kerta toisensa jälkeen ja kärsii sen vuoksi suunnattomasti. Hän osoittautuu Mamiakin yksinäisemmäksi, Sayakaakin pahemmin loukkuun vangituksi ja Kyoukoakin kauheammin maailmaan pettyneeksi. Homuraa esittää SHAFT-studion vakionimeksi muodostunut Saitou Chiwa. Hänen välinpitämätön äänensä on yllättävän pehmeä – hahmon olettaisi kuulostavan kovikselta, mutta äänen sievyys kertoo Homuran todellisesta persoonasta. Patojen murtuessa itku kuulostaa turhankin erilaiselta, niin ettei hahmo enää oikein tunnu samalta.

Ilman Faust-sitaattejakin on alusta pitäen selvää, että Kyubey on tarinan Mephistopheles-hahmo – kirjaimellisemmin kuin aluksi olettaisikaan. Kuten kunnon paholaisen kuuluu, se täyttää rehdisti tyttöjen toiveet, niin kuin sovittiin, ja jopa varoittaa heitä niiden seurauksista. Ja luonnollisesti se käyttää tyttöjä armotta hyväkseen ja manipuloi heitä jatkuvasti saavuttaakseen tavoitteensa – ei suoranaisesti valehtelemalla, vaan antamalla ymmärtää ja jättämällä kertomatta. (Tässä vaiheessa kritisoisin sitä, että Faust-teemaa käytettäessä siteerataan aina vain Goethen Faustia, mutta se sopii loppunsa puolesta hyvin Madoka Magicaan.)

Kyubey toteaa, että senkaltaisten keskuudessa tunteet ovat mielisairaus. Se ei manipuloi ilkeyttään, vaan silkasta utilitarismista, jossa yksittäisten ihmisolentojen kärsimyksillä ei ole väliä suuremmassa mittakaavassa. Kyubeyn alati hymyävä naama ilmeettömine silmineen sekä Katou Emirin roolisuoritus kuvastavat hyytävästi sen tunteettomuutta – sarjan katsojat näkevät tuon pärstän vielä kauan painajaisissaan. Katou ei onneksi ole mennyt aidan matalimmasta kohdasta ja lähtenyt vetämään roolia korostetun monotonisella äänellä. Kyubeyn maskottipallerolle sopiva äänensävy on melko tavallinen, mutta sydämestä kumpuavien tunteiden tilalla on pirtsakan välinpitämätön suhtautuminen ihmisreppanoiden mitättömiin ongelmiin. Valeinhimillisyys on paljon kammottavampaa kuin täysi konemaisuus. Kyubeyn erilaisuutta korostetaan muillakin keinoilla. Se ei ole paha, sen ajatusmaailma vain tekee siitä ihmisten silmissä hirviön.

Kun kaikki on näin kamalaa, voiko tapahtumat ylipäätään viedä päätökseen onnellisesti? Loppujen lopuksi ratkaisu on aika perinteinen systeemin murtava toive. Itse toivoin, että tytöt olisivat löytäneet keinon nujertaa Kyubey alistumatta tämän sääntöihin, mutta sarjan loppu toimii hyvin. Se ei vähättele ongelmia pyyhkäisemällä ne hölmöllä tekosyyllä syrjään, kuten erinäiset toiset taikatyttöanimet (DemashitaPowerpuffGirlsZgröh).

Loppuratkaisu vahvistaa myös, että Madoka Magica on taikatyttöperinteen ylväs jatkaja: toivo ja ystävyys voittavat pahimmankin vastuksen. Sarjalle on lupailtu kakkoskautta ja spinoffeja on jo. Anime sukelsi kahdessatoista jaksossa varsin mallikkaasti koululaistyttöjen psyykeihin ja loi jännittävän, mukaansatempaavan draaman. Toivon mukaan spinoffitkin onnistuvat syväluotauksessa ja saavat paljon uutta irti ainutlaatuisesta alkuasetelmasta.

Ensimmäiseksi taikatyttöanimeksi tituleerataan usein Mahoutsukai Sallya, jossa omapäinen noitaprinsessa saapuu elämään ihmisten keskuudessa. ”Sally, Sally, hän lausuu taikasanat, ja rakkaus sekä toivo ilmaantuvat”, sarjan teemassa lauletaan. Uusimman taikatyttöilyn Madoka Magican maailma voi olla kurjuuden kyllästämä, mutta sen viesti on täsmälleen sama: ”Taikatyttöjen ansiosta toivo ja unelmat toteutuvat!”

QB SYÖ SIELUSI

Explore posts in the same categories: Seiyuu, TV-sarjat, Uusinta uutta

Avainsanat: Bishoujo senshi Sailor Moon, Demashita! Powerpuff Girls Z, Faust, Goethe, Gotou Yuuko, Katou Emiri, Kitamura Eri, Mahoutsukai Sally, Mizuhashi Kaori, Nonaka Ai, Puella Magi Madoka Magica, Saitou Chiwa, SHAFT, Shinbou Akiyuki, Yuuki Aoi

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.