Joulutähtiin kirjoitettu: luukku 2

Disneyn TV-sarja Ankronikka ja sitä seurannut elokuva olivat 90-luvun taitteessa nuoren Tuotantotalo Wernen ensimmäisiä menestyksiä ja povasivatkin laadullaan Wernen myöhempää kuningasasemaa dubbauksissa. Monet sarjassa näytelleet jäivät pitkäksi aikaa dubbihommien pariin ja loivat läsnäolollaan tutun Werne-soundin.

Erityisesti Ankronikka-leffa on musiikkia korville, sillä sarjan parhaita vakiääniä täydentää liuta uusien hahmojen huippusuorituksia. Niistä erityismaininnan ansaitsee uniikki vieraileva tähti, suomalaisen elokuvan ja teatterin suuri nimi Pentti Siimes. 50-luvulla näyttelijänuransa aloittanut Siimes esittää Ankronikka-elokuvassa eksentristä lampun henkeä. Henki on varsinainen papupata, aina sanavalmis ja vauhdikas patterimaskotti. Vaikka veteraaninäyttelijä oli elokuvan ilmestyessä jo yli 60-vuotias, kuulostaa hän henkenä yhtä nuorelta ja veijarimaiselta kuin 60-luvun Komisario Palmu -elokuvissa. Hengen supernopeat puhetulvat muistuttavatkin Siimeksen unohtumattomia Palmu-rooleja, ja tohdimmekin epäillä, että yhtäläisyydellä olisi ollut vaikutuksensa Siimeksen valitsemisessa hengen rooliin. Oli miten oli, valinta oli nerokas. Siimeksen nasaali mutta puhdas ääni tuo oman hauskuutensa hengen taukoamattomaan pulputukseen, eikä hän petä surun ja ahdistuksenkaan hetkinä. Hän pystyy lausumaan repliikkinsä pikavauhtia paitsi eläytyen, myös selkeästi artikuloiden. Siimeksen henki on raikas, veikeä ja rakastettava, monessakin merkityksessä ainoa laatuaan.

Pekka Autiovuoren Roopea tuli ylistettyä jo Potkupallo-Hessusta (loistolyhäri muuten) kertovassa jutussa. Autiovuoren legendaarinen suoritus ökyrikkaana ankkana on suorastaan ikoninen. Hänen äänensä on pelkistetyn ilmaisuvoimainen – tuskin voi kuvitellakaan häntä lausumassa neutraalia repliikkiä, koska hänen puheessaan on aina läsnä vahva mielentila tai asenne. Mikä sopisikaan paremmin dramaattiselle Roopelle, joka vuoroin kääkättää itsevarmasti, jupisee katkerana, rääkyy järkytystään ja rypee epätoivon alhossa? Roopella on vain suuria tunteita, jotka sopivat Autiovuoren tulkittaviksi täydellisesti.

Imitaattori Joonas Myllyveräjä ei ole antanut dubbaukselle niin paljon kuin soisi, mutta se vähä on täyttä kultaa. Hänen tulkintansa Ankronikan hyväsydämisestä tohelolentäjästä Heimo Huimasta on ikimuistoinen letkeytensä ja luontevuutensa ansiosta. Heimolla on hihassaan melkoinen arsenaali one-linereita, jotka eivät kuitenkaan kuulosta one-linereilta, kun lupsakka Myllyveräjä laukoo ne keskusteluun. Hän tekee vitseistä ja Heimon persoonasta luontevia sekä ennen kaikkea hauskoja. Imitaattorin valinta pölhöksi Heimoksi oli napakymppi, josta riittää iloa yhä uudestaan ja uudestaan!

Explore posts in the same categories: dubbaus, Joulukalenteri, Suomi

Avainsanat: Ankronikka, Disney, Joonas Myllyveräjä, Pekka Autiovuori, Pentti Siimes, Tuotantotalo Werne

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.