O.V.A: Demon City Shinjuku

Loistavatkaan seiyuut eivät animessa aina ole laadun tae. On helppoa elää kiistäen niin kauan kun lempinäyttelijät auttavat löytämään Kousetsu Hyakumonogatarin, Mouryou no hakon, Kimagure Orange Roadin, Sakura taisenin, Igano Kabamarun, Ginga eiyuu densetsun tai Ghost Sweeper Mikamin, mutta aina silloin tällöin rujo totuus muistuttaa olemassaolostaan – siitä, että kauniissa maailmassamme on myös paljon paskaa.

Mutta eihän Hori Hideyuki ja Tsuru Hiromi lahtaamassa demoneita nyt voi olla hutilaukaus!

…paitsi että voi.

Demon City Shinjuku (Makai toshi Shinjuku) on Kikuchi Hideyukin samannimiseen romaanisarjaan perustuvaan samannimiseen mangaan perustuva 80-minuuttinen OVA vuodelta 1988. Sen ohjasi Ninja Scrollin luoja, ohjaaja-suunnittelija-animaattori Kawajiri Yoshiaki, joka hoiti myös hahmosuunnittelun. Laadukkaasta animaatiosta vastasi ihmepytinki Madhouse.

Anime alkaa ruman pahiksen (Kobayashi Kiyoshi) ja uhrautuvaisen partasankarin (täysin hukkaan menevä Ginga Banjou) myrskyisällä kaksintaistelulla, joka päättyy partasankarin häviöön ja maahan aukeavaan ammottavaan railoon, joka erottaa Shinjukun kaupunginosan muusta Tokiosta omaksi saarekkeekseen. Pahis, Rebi Ra nimeltään, julistaa kymmenen vuoden kuluttua avaavansa Shinjukussa portin helvettiin päästääkseen demonit asuttamaan Maapalloa. Eristäytyneessä kaupungissa alkavat sittemmin yliluonnolliset ilmiöt olla arkipäivää.

Siinä on kylä romuna

Kymmenen vuotta myöhemmin, muutama päivä ennen povattua tuomionpäivää, Izayoi Kyouya -niminen lukiopoika katselee nuudelibaarissa televisiota. TV:ssä juuri Japaniin saapunut maailmanliiton presidentti – maailmanrauhan saavuttaja, ydinaseiden pysäyttäjä, moderni pyhimys, profeetta, ladies’ man, man’s man, man about town – joutuu Revi Lan hyökkäyksen kohteeksi. Myöhemmin Kyouyan dojoulle ilmestyy vanha nenpou-mestari Rai (Nagai Ichirou), joka kertoo Kyouyalle Lebi Lan suunnitelmasta ja pyytää tätä haastamaan äijän. Vanhuksen mukaan Kyouya on kuolleen partasankarin poika ja salaperäisen nenpou-koulukunnan perijä ja täten ainoa, jolla on mahdollisuus päihittää itsekin nenpouta opiskellut Levi Ra.

Sankarihommat hirviökaupungissa eivät houkuta Kyouyaa, eivät vaikka kuoleman kielissä kituvan presidentin tytär Sayaka saapuu henkilökohtaisesti anelemaan häneltä apua. Lopulta Sayaka lähtee yksin Shinjukuun, ja tietenkin Kyouyan omatunto käskee seurata neitoa vaaraan. Aavekaupungissa kaksikko törmää niin ihmisiä saalistaviin demoneihin kuin viidakon lakeihin sopeutuneisiin ihmisiinkin yrittäessään pysäyttää helvetin airueen ajoissa.

Oisko tää tyyppi pahis, hmm, en kyllä tiiä

Demon City Shinjukun ongelmat alkavat heti alussa. Miksi Rebi Lan täytyy odottaa kymmenen vuotta? Hän sanoo vuosikymmenen aikana valmistelevansa Maan sopivaksi demoneille, mutta Shinjukun ulkopuolella elämä on jatkunut täysin normaalina. Kerääkö hän voimia? Hän on jo onnistunut kutsumaan demoneita Shinjukuun, joten miksi viivyttely? Miksi tarkka päivämäärä? Onko Führerin synttärit tai jotain? Mestari Rai ei itse voi haastaa lurjusta, koska hänen on pidettävä maailmanliiton presidentti elossa – mutta jos hän kerran tiesi luopio-oppilaansa suunnitelmasta, vieläpä päivän tarkkuudella, miksei hän tehnyt asialle mitään aikaisemmin? Onko hän vain istunut perseellään meditoimassa kymmenen vuotta? SELITTÄKÄÄ.

Heikoin lenkki ei kuitenkaan ole itse tarina, joka on kieltämättä minimalistinen ja kauhean tylsä. Sietämättömän OVAsta tekevät Kyouya ja Sayaka, kaikkien yhdentekevien statistien Ava ja Edam, joiden uskomaton persoonattomuus ja kemian puute on suorastaan naurettavaa.

Kyouyan perusilme

Hahmot ovat täysin sieluttomia. Etenkin Kyouyasta on mahdotonta osoittaa minkäänlaisia luonteenpiirteitä: hän ei ole hauska, ei angstinen, ei mukava, ei ilkeä, ei jääräpäinen, ei ujo, ei kirkasotsainen, ei ennakkoluuloton, ei lahjottavissa, ei temperamenttinen, hän ei ole yhtään mitään. Hän vain tekee asioita ja sanoo asioita ilman, että hänestä irtoaisi minkäänlaisia motiiveja tai tunteita. Nenpousta ei koskaan selitetä, mitä se oikeastaan tekee tai miten se toimii tai mitä se käyttäjältään vaatii, joten sen hallinta ei kerro Kyouyasta mitään. Mikään teko ei kerro hänestä mitään. Pakotettu hahmokehitys ei mene läpi ollenkaan, koska ei ole mitään, mitä kehittää.

Sayakan perusilme

Sayakasta taas ei ota muuta selvää kuin että hän on kiltti. (Se on varmaan myös ainoa ohjaus, mitä Tsuru Hiromi roolia varten sai – Hori Hideyuki ei varmaan saanut mitään.) OVAa katsoessa tulee mieleen muitakin attribuutteja, kuten naiivi, uhkarohkea, hyveellinen ja idiootti, mutta kaikki ne ovat aivan liian kuvaavia sopiakseen Sayakaan. Hän ei reagoi mihinkään, ei koskaan korota ääntään, ei suutu tai edes pelkää, vain inisee ja lässyttää siitä, kuinka Levi Lan touhut on tosi ilkeitä. Edes killuessaan ilmassa demonien ruokauhrina (uhrausmenon tarpeellisuudesta ei puhuttu mitään mutta no jaa) Kyouyan pudottua näennäisen pohjattomaan kuiluun Sayaka ei itke, kilju tai järkyty mitenkään; kunhan huokailee, miten ilkeää tämä tämmöinen onkaan.

Tytti hei, demonit on tulossa syömään sut, EIKÖ PELOTA?

Ja jos päähenkilöt ovat nössöjä yksitellen, yhdessä he ovat vielä pahempia. Demon City Shinjuku syyllistyy paskimpaan romanssiin, mitä koskaan ikinä missään olen nähnyt, ja minä olen sentään lukenut Yu-Gi-Oh’n. (YGO:ssa on toki toimivaakin romantiikkaa, mutta ei niillä hahmoilla, joille se kirjoitettiin.) Kyouyan ja Sayakan ihastuminen rakennetaan puhtaasti tyhjän päälle: he eivät tunne toisiaan, eivät tutustu toisiinsa, eivät ajattele toisistaan mitään, eivät pidä toisiaan minään, eivät keskustele, eivät riitele, eivät yksinkertaisesti reagoi toisiinsa mitenkään. Ainoa kohtaus, joka edes vähän yrittää, on Kyouyan siirtyminen Sayakan vierestä lattialle nukkumaan, mutta eipä se tässä vaiheessa enää ketään liikuta. Kyouya pitääkin Sayakaa söpönä, sen verran tehdään selväksi, mutta neidin puolelta ei tule senkään vertaa vastakaikua. Totta kai lopussa pusutellaan, mutta ei siksi, että välillä olisi mitään autenttisia kipinöitä, vaan siksi, että ollaan tyttö ja poika. Daa!

Vo vitsi, me tuijotetaan, DOKI DOKI DOKI

Seiyuut kuulostavat rooleissaan yhtä tylsistyneiltä ja kiinnostumattomilta kuin katsojaparka. Etenkin Tsuru vaikuttaa luovuttavan jo heti alussa. Kehuin vuolaasti hänen karismaansa ja kykyään nyhjäistä tyhjästä Hayou no tsurugi -jutussani, mutta joudun nyt valitettavasti toteamaan, ettei hänkään taida olla messiaaninen ihmeidentekijä. Tsuru on Sayakana niin lattea ja ponneton, että paikoin on vaikea uskoa sen todella olevan hän. Hori jaksaa vähän yrittää, mutta kun ei yksinkertaisesti ole mitään näyteltävää, tulos jää auttamattoman laihaksi. Käsittämätöntä… että minun seksikäs, auktoriteettinen Hori Hideyukini voikin olla näin mitäänsanomaton nyynä.

Sivuhenkilöt ovat pääosin yhtä tylsiä kuin protagonistit. Luulisi, että hirviökaupungin vähäisissä asukkaissa olisi jotain mielenkiintoista, mutta eipä juuri. Kyouyaa ja Sayakaa auttaa rahaa vastaan pahasuinen rullaluistinpoika (Tonguu Kyouko, insert Hopeanuoli-vitsi tähän), joka kaksipäisen dobermanninsa kanssa vaikuttaa aluksi potentiaaliselta, mutta onnistuu jäämään pliisuksi siinä missä muutkin. Hän heittää väkinäistä herjaa Kyouyan ja Sayakan suhteesta, joka kyseisen suhteen loistaessa poissaolollaan on vain typerää.

Tän OVAn ois pitäny kertoa tästä jäbästä

Ainoa edes melkein mieleenpainuva ja kiinnostava henkilö on Shinjukussa asuva pitkätukkabishi Mephisto, joka lienee lääkäri tai manaaja tai jotain sellaista. Hänestä tekee mielenkiintoisen hänen poikkeava ideologiansa – tai oikeastaan se, että hänellä ylipäätään on joku ideologia. Hänen roolinsa on kuitenkin neutraali sivustakatsoja, eikä hän pikku avittelun ja yhden demonin nitistämisen lisäksi tee muuta kuin myhäilee salaperäisesti itsekseen. Kyllä, hyvät naiset ja herrat, Demon City Shinjukun kiinnostavin hahmo on se, joka ei edes tee yhtikäs mitään.

Mephiston tappama naisdemonikin (ihanan viettelevä Mukaidono Asami) on kymmenen kertaa karismaattisempi kuin Kyouya tai Sayaka, ja hänen ja Mephiston yhteenotto on OVAn ainoa katsomisen arvoinen kohtaus. Urpojen päähenkilöiden rinnalla sarkastista flirttiä viljelevien sivuhahmojen kemia tuntuu lähes riemastuttavalta – sääli, että vähäeleinen taistelu kestää alle kolme minuuttia. Yara Yuusakun default-siisteys Mephistona piristää latteiden pääosien vastapainona, mutta vain vähän, sillä hänkään ei vaikuta olevan ihan terässä.

Voi Kakegawa, oot niin kaunis

Kakegawa Hirohiko ja Tatsuta Naoki esittävät hyytävän iljettävästi Revi Ran komentamia demoneita (ullatus!), ja heille voin vilpittömästi antaa krediittiä hyvästä roolityöstä. Kakegawan korina ja läähätys nostattaa niskavillat pystyyn, ja Tatsutan syklinen naurunkirkuna menee suoraan ihon alle. Hyi! Samaa ei voi sanoa Kobayashi Kiyoshista, joka kuulostaa kyllä ilkeältä taatolta, mutta mitään erikoista ei ole Lebi Rassa, joka on paha just siks ku nii just nii.

Loppuratkaisun avain on tyylipuhdas deus ex machina

Demon City Shinjuku on 80 minuuttia vesitettyä paskaa, ripulia, joka kannattaa mieluummin jättää väliin kuin kärsiä sen yhden semi-kiehtovan kolmeminuuttisen takia. Itse asiassa säästän teiltä vaivan, se mielenkiintoinen osuus on tässä:

(anteeksi tekstityksen temppuilu, en saanut korjattua)

Terapian paikka: Hori Hideyuki + Tsuru Hiromi – ja olihan se liian hyvää ollakseen totta

Paskalla on tekijänsä: Koko cast, ja paskasti näyttelivätkin (paitsi Kakegawa ja Tatsuta, jotka näyttelivät paskaa mutta hyvin)

Old loves die hard: Kieroja DBZ-parituksia lukuun ottamatta taitaa olla yksittäistapaus. (Harmi!)

It’s some kind of magic: Taikaympyröitä, demoneita, sinisenä hohtavia puumiekkoja…

Interaktiivista avaruutta: Eipä tällä kertaa

Moottoripyörä: Kyouya on niin tylsä, että ajaa polkupyörällä.

Boobshot: No voi toki, videon kohdassa 1:30

Musiikkinumero: Eipä tällä kertaa

Genda Tesshou: Eipä tälläkään kertaa

Kattokaa nyt ku me taas tuijotetaan, eikö muka olla rakastuneita

Explore posts in the same categories: O.V.A, Seiyuu

Avainsanat: DBZ, Demon City Shinjuku, Ghost Sweeper Mikami, Ginga Banjou, Ginga eiyuu densetsu, Hayou no tsurugi, Hopeanuoli, Hori Hideyuki, Igano Kabamaru, Kakegawa Hirohiko, Kawajiri Yoshiaki, Kikuchi Hideyuki, Kimagure Orange Road, Kobayashi Kiyoshi, Kyougoku Natsuhiko Kousetsu Hyakumonogatari, Madhouse, Mouryou no hako, Mukaidono Asami, Nagai Ichirou, Ninja Scroll, Sakura Taisen, Tatsuta Naoki, Tonguu Kyouko, Tsuru Hiromi, Yara Yuusaku, Yu-Gi-Oh!

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.