Make us free na zblösh!

Kun High Speed! -niminen kirja saavutti menestystä ranobekilpailussa, kukaan ei vielä arvannut, millainen ilmiö siitä seuraisi. Pelkän promopätkän perusteella innostusten hyökyaaltoja aiheuttanut uintianime Free! esitettiin viime kesänä. Mahtavista tuotantoarvoistaan ja hyvistä ranobesovituksistaan tunnettu Kyoto Animation -studio valloitti naiskatsojien sydämet uimapoikien seikkailuilla.

Jatkokausi Free! Eternal Summer päättyi muutama viikko sitten ja jätti monet janoamaan vielä lisää. On siis aika vilkaista, mitä Free!:n pinnan alla piilee.

Tyttömäisillä nimillä siunatut pojat Nanase Haruka, Tachibana Makoto, Hazuki Nagisa ja Matsuoka Rin uivat alakoulussa yhdessä viestiä. Nelikko hajosi, kun Rin lähti yläkouluun Australiaan kilpaillakseen kansainvälisellä tasolla. Sarjan alussa pojat käyvät Iwatobin lukiota ja saavat tietää tuhlaajapojan palanneen. Samezukan lukiossa opiskelevaa Riniä ei kuitenkaan kiinnosta veljeillä vanhojen kavereidensa kanssa, vaan hän piittaa ainoastaan Harukan päihittämisestä altaassa.

Nagisan vaatimuksesta uusi uimakerho pannaan pystyyn Iwatobissa. Vaadittu neljäs jäsenkin löytyy, kun Nagisa iskee silmänsä yleisurheilukerhon Ryuugazaki Reihin – tälläkin kun on tyttömäinen nimi. Mutta miksi Rin on niin synkeä, ja auttaako sekauintiviesti häntä löytämään uudelleen uimisen ihanuuden?

Haruka elementissään

Kuten Vahvin kirjoitti jo viime kesänä, Free! on sekoitus urheiluanimea ja niin sanottua 4girls1club-animea. Lajityypin isä on yksi Kyoanin kruununjalokivistä K-On! ja sen pääosassa on hahmojen arkielämä – kerholaiset eivät varsinaisesti juuri harrasta tai osaa sitä, mitä kerhossa pitäisi tehdä. Free!:ssä kuitenkin pulikoidaan ahkerasti, ja uiminen on erittäin suuressa osassa poikien elämässä myös kerhon ulkopuolella.

Sarjaa ei silti voi väittää täysiveriseksi urheiluanimeksi. Niissä menestys on tärkeä tavoite, mutta uimapoikien suuria kriisejä ei ratkaista kisavoitoilla, vaan ystävien kanssa polskimalla. Ankaran kilpailun puute johtunee myös kohderyhmästä. Maailmanmestaruuden saavuttaminen on tyypillisempi tavoite shounenille kuin tyttöjen sarjoille.

Free!:ssä loistavat poissaolollaan myös kilpailevien joukkueiden ikävät pahisvastustajat. Uimapoikien merkittäviksi kilpailijoiksi nousevat ainoastaan Rin ja hänen myötään Samezukan uimakerho, mutta loppujen lopuksi kaikki ovat kunnollisia poikia, joita kiinnostaa rehellinen kilvoittelu ilkeilyn ja sabotoinnin sijaan.

Ystävyyden sekaviestiuinti!

K-On!:in kaltaisten kerhosarjojen lisäksi Kyoani tunnetaan kauniista, laadukkaasta animaatiosta. Ekspertit somessa ovat sanoneet, ettei Free! ole studion parasta jälkeä, mutta uintiosuudet näyttävät silti henkeäsalpaavan upeilta. Erityisesti uintitekniikat on toteutettu mallikkaasti tosielämää mukaillen. Mitään urheilushounenin tapaisia fantasiatekniikoita ei näissä altaissa nähdä. Sekaviestiuinnissa valloilleen ryöpsähtävä joukkuehenki ja ystävyyden voima ilmenee ainoastaan vinkeinä näkyinä uimareiden omista tai joukkuetovereiden teemaeläimistä. Huolellisuus näkyy myös kakkoskauden Australia-jaksossa, jossa miljööt on jäljennetty oikeasta elämästä ja aussihahmoja näyttelevät autenttiset australialaiset.

Parhaat ystävykset Makoto ja Haruka

Iwatobin uimakerhon johtohahmo Haruka on vähäeleinen nuorukainen, joka pitää tunteensa tiukasti vakan alla. Kun puhetta tulee, se liittyy uimiseen, lempiherkku makrilliin tai siihen, että Haru suostuu uimaan vain vapaauintia, ”freetä”. Kun hän on lisäksi ilmiömäisen hyvä uimari, lopputulos on tylsähkö. Haruka onkin mielenkiintoisimmillaan tunnekriisien kuohuissa, kun hän joutuu pohtimaan, mitä uiminen ja ystävät hänelle merkitsevät. Hän myös selvästi avautuu ja tulee läheisemmäksi muiden kanssa sarjan aikana. Harukan ääni Shimazaki Nobunaga tunnettiin Free!:tä ennen lähinnä Kuroko no basukesta ja Ano natsu de matterusta. Hän pärjää hyvin niin Harukan hiljaisina hetkinä kuin tunnepuuskissakin.

Parhaiten Harua ymmärtää paras ystävä ja kaikin puolin ihana poika Makoto. Uimakerhon kapteeni on huolehtivainen isovelihahmo, joka käsittelee muita lähes enkelimäisen kärsivällisesti ja suuntaakin kakkoskaudella kovaa vauhtia ihanaksi opeksi. On Makotossa silti muutakin kuin loputonta lempeyttä: häntä on helppo säikyttää kauhutarinoilla, hänen menneisyydessään piilee oma traumansa ja kakkoskaudella ystävyys Harukan kanssa rakoilee. Suzuki Tatsuhisan lämmin ääni tekee muutoin vähän liiankin särmättömästä hahmosta inhimillisen.

Rei/Nagisa on paras pari

Nagisa taas on joukon ilopilleri, joka panee uimakerhoon vauhtia. Juuri hän kaipaa eniten uimisen tuomaa iloa ja vahvoja ystävyyssiteitä, joten hän menee samaan lukioon kuin vanhat uimatoverit ja haluaa väen vängällä perustaa uuden kerhon. Sydämellisyydestään huolimatta Nagisa on myös kova kiusoittelemaan ystäviään ja käyttää heistä söpöjä lempinimiä. Nagisan ääni Yonaga Tsubasa on tuttu muun muassa Ookiku furikabuttesta ja tuoreesta Love Stagesta. Yonagan meno sopii Nagisan vilkkaaseen persoonaan kuin nenä päähän.

Oma suosikkini uimapojista on kauneutta ylettömästi ihaileva tulokas Rei. Hän haluaa suhtautua asioihin loogisesti, mutta on todellisuudessa kerholaisista herkkänahkaisin. Nagisan sinnikäs piiritys saa Rein liittymään kerhoon, vaikkei hän osaa aluksi edes uida. Harukan uintityyli, joka keskittyy tekniikan sijasta tekemiseen, inspiroi häntä ja hän löytää oman tyylinsä perhosuinnista. Roolissa Hirakawa Daisuke pääsee näyttämään koomikon kykyjään. Rein ylevät puheet ja tunnepurkaukset ovat hyvin teatraalisia, joten näyttelijäkin saa vetää sopivasti yli. Koska Rei pyrkii toimimaan vakavasti ja järkevästi, juuri hänen toilailunsa ovat kaikkein hauskimpia.

Rin tekemässä sitä, mitä ykköskaudella parhaiten taitaa

Olympiauimarin poikana Rin haluaa jatkaa isänsä unelmaa ja tähtää kansainvälisiin kisoihin. Australiassa hän saa tuta, miten kovan tason kilpailua se merkitsee. Palattuaan Japaniin Rin kamppailee alemmuudentuntonsa kanssa ja yrittää selvittää suhdettaan uimiseen. Kakkoskaudella kriisi on ratkennut ja Rinistä on tullut taas muiden hyvä kaveri, jonka tulinen temperamentti kuitenkin välillä roihahtelee. Suursuositun Miyano Mamorun ei tarvitse säästellä paukkuja Rinin äänenä. Hänen parhaat hetkensä ovat Rinin tunteikkaissa raivokohtauksissa.

Ensimmäinen kausi on toki Rinin elämän vaikeinta aikaa, mutta hahmon raivostuttavan nuiva asenne ja täysi umpimielisyys käy pitemmän päälle hermoille. Toisella kaudella hän on paljon mukavampi, mutta ongelman perii Haruka. Muut odottavat Harusta loistokasta kilpauimaria, muttei hän ole koskaan uinut saavuttaakseen menestystä, vaan tahtoo vain olla vapaa. Kakkoskauden loppujaksoissa hän joutuu kohtaamaan odotukset ja päättämään, mitä aikoo tehdä lukiosta päästyään.

Urheiluanimelle perinteisesti kerhon managerina on tyttöhahmo, Rinin pikkusisko Gou (Watanabe Akeno). Urheilusarjoissa manageri on tavallisesti kolmiodraamojen keskipisteessä, mutta Goulla ei ole säpinää yhdenkään pojan kanssa, vaikka uimareiden timmit lihakset kuumottavat. Toisen kauden alussa muskelipakkomiellettä liioitellaan ärsyttävästi, mutta onneksi esille tulevat eniten Goun omistautuminen Iwatobin menestykselle ja hankalahko suhde isoveljeen. Kerhosta vastaava opettaja Amakata ”Ama-chan” Miho saa Yukino Satsukilta sopivan hempeän ja iloisen äänen. Iwatobia siivittää eteenpäin myös poikien kouluaikainen valmentaja, rempseä Sasabe Gorou (Yanaka Hiroshi).

Sasabe, Gou ja Ama-chan-sensei hengessä mukana

Toinen kausi Free! ES (vapaavalintainen jonnevitsi tähän) joutuu keksimään uusia mutkia poikien matkaan, kun Rin on pelastettu takaisin uimisen autuuteen. Onneksi hän, Haruka ja Makoto käyvät viimeistä lukiovuottaan, joten tulevaisuus herättää kysymyksiä. Iwatobin kerho ei onnistu haalimaan uusia jäseniä, kun taas Rin ottaa ohjat menestyvän Samezukan kapteenina, ja kumpikin janoaa menestystä koulujenvälisissä mestaruuskisoissa. Kuvioihin ilmestyy yllättäen myös Rinin mukashi no boyfriend vanha koulukaveri Yamazaki Sousuke.

Nitori ja Rin kaappaavat Momon Samezukan joukkueeseen

Kakkoskausi on ensimmäistä dramaattisempi ja synkempi. Samezukan uimakerho saa enemmän fokusta Iwatobin kilpailijajoukkueena. Jo ykköskaudella Rinin helmoissa roikkunut kouhai Nitori Aiichirou päihittää alemmuudentunteensa ja kasvaa täysveriseksi viestiuimariksi. Pikkupoikien arkkiulisija Miyata Kouki on Nitorina turhankin yksioikoinen, mutta siitä täytyy syyttää hahmon yksioikoisuutta.

Samezukan kapteeni Mikoshiba Seijuurou (Tsuda Kenjirou) jättää väistyessään tilalle innokkaan pikkuveljensä Momotaroun. Momon raisut tempaukset keventävät tunnelmaa, mutta loppupeleissä hän jämähtää koomisen sivuhahmon osaan. Suzumura Kenichi on ainakin roolissa elementissään.

Eniten huomiota saa yksinäinen susi Sousuke, jolle viestiuinnin ihanuus ei avaudu. Sousuke väittää tulleensa Samezukaan, koska halusi kilpailla Rinin kanssa vielä kerran ennen yliopisto-opintoja, mutta hänen todellinen motiivinsa on synkempi. Kauden alkupuolella tyly Sousuke muistuttaa aivan liikaa ilkeää ex-poikaystävähahmoa, jollaisia BL-mangassa näkee, kun tekijältä loppuvat ideat rakkaussotkuihin. Sarjan edetessä hänen salaisuutensa kuitenkin paljastuu ja hänestä kuoriutuu sympaattinen hahmo.

Sousuken vastoinkäymisten katsojissa herättämät itkutulvat yllättivät voimakkuudellaan, mutta ehkä olen vain karaistunut, kun olen katsonut atleettien hajottavan kohtalokkaasti kroppiaan baseballanimessa kerta toisensa jälkeen. Kenties siksi Hosoya Yoshimasan roolisuorituskaan ei juuri painunut mieleeni.

Samezuka ja Iwatobi ottavat toisistaan mittaa

Free! kuohautti animefaneja ympäri maailman, myi huikeat määrät levyjä ja täytti internetin uimapoikaihkutuksella. Vaikka poikien touhuja on mukava seurata, lopputunnareissa ketkuvat rooliasuihin puetut hahmot ja yhteiseen hotellisänkyyn päätymiset eivät jaksa innostaa. Vaikka uimapoikien väliset lämpimät suhteet ovat vain hiukkasen enemmän esillä kuin normiurheilusarjassa, niissä tympii se, ettei sillä todellisuudessa haluta muuta kuin nyhtää tyttöjen rahat pois, ja oikeastihan kukaan ei ole homo ja olet ällö läähättävä fanityttö, jos niin väität. Fujoshikosiskelu kulminoituu kakkoskaudella esiintyvässä Shigino Kisumissa (Suzuki Chihiro), joka on sarjassa vain siksi, että hänen nimestään voisi heittää tuhmia vitsejä. (Tai siis kertoohan hän pojille Sousuken salaisuuden, mutta oikeasti. Kisumi.)

Tämän te kaikki halusitte nähdä, eikö?!

Toki tytöille suunnattuun sarjaan saa laittaa tytöille suunnattua fanipalvelua. Minulle Free! poliisipukuisine Rineineen on kuitenkin liian laskelmoiva, jotta voisin täysillä heittäytyä uimapoikien porealtaaseen. Innostun paljon enemmän, kun asiat tapahtuvat siksi, että niillä on merkitystä juonen ja hahmokehityksen kannalta – kuten vaikkapa Tiger & Bunnyssa.

Silti uimapoikien ystävyys on aidon hellyttävää ja Free! ihan kelpo sarja uimisen parhaudesta. Siitä ei tullut uutta lempianimeani, mutta viihdyin sen parissa ja katson kyllä sen ensi keväänä tulevan erikoisjaksonkin.

See you next water time…

Explore posts in the same categories: Anime, Seiyuu, TV-sarjat

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

6 kommenttia : “Make us free na zblösh!”

  1. Arana Says:

    Olen itsekin miettinyt tuota laskelmointiasiaa aika paljon sekä Free!n että ylipäänsä KyoAnin kannalta. KyoAnilla on mielestäni kaikkien sarjojensa kohdalla taipumusta ylilaskelmointiin, minkä takia kaikki on niin pöfföistä että tuntuu siltä kuin hukkuisin huvipuistohattaraan.

    Free!n kummatkin kaudet ovat tavallaan olleet minulle positiivinen yllätys sillä, miten paljon oikeata hahmotarinaa sarjassa on ollut ja miten se ei ole ollut pelkkä puhdas rahat pois ja kauniita poikia -juhla. Toisaalta sarja on kuitenkin kamalan epätapainoinen, kun samalla kun ajattelen, että jee siistiä hahmonkehitystä, tuntuu kuitenkin siltä, että kahlaan polvia myöten hattaravaahdossa, jossa pojat ovat ihan vain laskelmoidun söpöjä.

    Erityisesti Nagisa ja Makoto tuntuivat varsinkin ensimmäisellä kaudella siltä, että heidät on kirjoitettu ihan vain, jotta sarjassa olisi tarpeeksi eri tavoilla söpöjä poikia, mutta kummankin rooli tarinassa on marginaalinen. Sen sijaan kaikki ykköskauden draama pyörii Harukan, Rinin ja Rein ympärillä. Tuntuu siltä, ettei studio ole oikein saanut sovitettua yhteen laskelmointisöpöilyään ja sitä varsinaista tarinankerrontaansa. Kakkoskaudella tuo hahmofokusongelma tasoittui sentään mielestäni hieman.

    • Nita Says:

      Nagisa ja Makoto jäivät tosiaan hahmoina muita pääpoikia vähemmälle huomiolle, mutta heillä on tärkeä funktio ryhmässä. Kypsä Makoto pitää erilaisista persoonista koostuvan porukan kasassa, ja rämäpäinen Nagisa saa sen tarttumaan toimeen, kun toteuttaa empimättä omia ideoitaan. Silti tasapainoisempi hahmokirjoitus olisi auttanut paljon. Mikä siinä Harukan ärsyttävän abstraktiksi jäävässä free-filosofiassa on niin jännää, että sitä pitää vatvoa jaksosta toiseen?

      En voi väittää itseäni miksikään Kyoani-asiantuntijaksi, mutta Free!:ssä ainakin kiinnostivat enemmän ne hahmokehitykseen liittyvät ongelmat ja vähemmän ne hupsis vain yksi parisänky hotellihuoneessa -höpöilyt. Se sänkykin olisi ollut ihan hyvä, jos sillä olisi ollut jotain merkitystä Harun ja Rinin kanssakäymisessä pelkän saabisun ja noloilun sijaan. Tai ehkä siinä olikin joku pointti, jonka onnistuin vain täysin ohittamaan ensikatsomalla?


  2. […] kohdeyleisölle herkkua tarjota (ja Atsushi/Kin-chan OTP), mutta tässä käy vähän samoin kuin Free!:n kanssa: tulee tunne, että halutaan sekä päästä fujoshien lompakoille että välttää […]


  3. […] Make us free na zblösh! (Nitan blogikirjoitus Free!-sarjasta) […]


  4. […] Make us free na zblösh! (Nitan blogikirjoitus Free!-animesta) […]


  5. […] Make us free na zblösh! (Nitan blogikirjoitus Free!-sarjasta) […]


Jätä kommentti