Taikapojat, rakkauden kruununperilliset

Mahou shoujo eli taikatyttö on tunnettu animegenre, jolla on pitkät ja kunnioitettavat perinteet. Oli vain ajan kysymys, että joku keksi varioida lajityyppiä tekemällä taikureista poikia.

Joitakin kokeiluja saralta on olemassa, mutta kenties viime talvena lähetettyä Binan koukou chikyuu boueibu Love! -sarjaa voisi nimittää ensimmäiseksi varsinaiseksi taikapoikasarjaksi. Spoilereita on tulossa, mutta eihän tätä kukaan juonen takia katso.

Sarjan nimi tarkoittaa Binanin lukion maailmanpelastuskerhoa (jossa Binan kirjoitetaan kanjeilla ”kaunis” ja ”mies”, heko heko). ”Kerho” on alun perin oikeastaan vain joukko vetelehtijöitä, jotka sattuvat viettämään vapaa-aikaansa kerhohuoneessa. Ystävykset hengaavat paljon myös koulutoverinsa Hakone Yumoton perheen omistamassa kylpylässä, jossa he likoavat altaassa ja puhuvat joutavanpäiväisyyksiä.

Eräänä päivänä ulkoavaruudesta saapuu vaaleanpunainen vompattia muistuttava otus, joka tekee kerholaisista sekä Yumotosta Battle Lovers -taikasotureita. Ensihämmennyksen jälkeen joukko ryhtyy enemmän tai vähemmän innokkaasti puolustamaan kouluaan hirviöiltä, joita sinne alkaa ilmestyä. Hyökkäysten takana on tietenkin koulun oppilaskunta, todellisuudessa ilkeiden taikapoikien ryhmä Caerula Adamas. Vihreäpiikkisen Zundar-siilialienin komentama ryhmä aikoo valloittaa ensin koulun ja sitten maailman.

Ja sitten taas vetelehditään

Binan koukou ch Taikapojat parodioi sumeilematta taikatyttögenren kliseitä, ja sen hahmot kommentoivat niitä jatkuvasti. On kyllä harmi, että taikapoikasarjan konseptiin sotkettiin heti kättelyssä parodiaa. Olisin mieluummin halunnut nähdä ihan vakavalla naamalla tehdyn sarjan.

Taikapoikien parodia on sinänsä ihan nasevaa, joskin vaihtelevasti onnistunutta. Jokapäiväisten esineiden, kuten vesimelonin ja kotatsun, hahmoissa näyttäytyvät hirviöt ovat vakiokamaa pikkutyttöjen taikatyttösarjoissa. Caerula Adamas muuttaa hirviöiksi nuoria, joita vaivaa jokin pulma – mutta tavanomaisten kasvukipujen lisäksi joukkoon mahtuu erikoisempiakin mielitekoja. Yksi haluaa olla koulun söpöin rillipääpoitsu, toinen sekoaa epäjärjestyksestä raivokohtauksen partaalle.

Ja sitten on… mikä tämä nyt onkaan

Taikatytöt taistelevat aina rakkauden voimalla, joten rakkaus on toki myös taikapoikien aseena aina Battle Loversien nimeä ja suukolla aktivoitavia muodonmuutoskoruja myöten. Kasvoja ja ääntä muokkaava avaruusteknologia salaa kätevästi taikapoikien henkilöllisyydet ilman minkään sortin naamioita. Poikien puvut ovat nättejä ja röyhelöisiä, mutta hameissa he eivät keekoile – sarjaan sopiva valinta, mutta haluan taikapoikani sitten joskus hameissakin!

Taikatyttömaskotti on ulkoisesti pinkkinen ja pörröinen, mutta sisältä vanha mies, joka saarnaa rakkauden sanomaansa kuuroille korville. Maskotin ihmiskulissina toimii Tawarayama-sensei, jonka Vompatti vahingossa tappaa sarjan alussa ja jonka lähellä hänen on pysyttävä voidakseen elvyttää tämän. Tawarayaman raaka kohtelu näyttää kärjistetysti, miten turhia aikuishahmot taikatyttösarjoissa ovat, ja saadaanpahan samalla mukaan myös se pakollinen valvoja maailmanpelastuskerholle.

Auttakaa nyt joku sitä ;_;

Viiden taikapojan joukko pursuaa erilaisia persoonia, joista katsojat voivat valita oman suosikkinsa. Punainen johtajapoika Yumoto on juuri niin naiivi ja höpsäkkä kuin taikatyttöpäähenkilöt yleensä, kuten vaikkapa Sailor Moonin Usagi. Itsevarmuutta pursuava Yumoto tarttuu innosta kiljuen tilaisuuteen tulla supersankariksi ja syleilee koko maailmaa, minkä maagisen valtikan heiluttamiselta ehtii.

Sinisenviileä Yufuin En on Yumoton täysi vastakohta: hän irvailee välinpitämättömästi kaikille kohtaamilleen omituisuuksille. Joukon nättipoikana hyörii pinkkinen naistenmies Zaou Ryuu, kun taas keltainen Naruko Io on fiksu, laskelmoiva ja rahanahne.

Vaikka pojat ovatkin söpöjä, minua rassaa se, miten selvästi heidät on suunniteltu sen yhden piirteen ympärille. Koko sarjassa ei ole yhtään naisia, mutta silti pitäisi uskoa, että Ryuulla on niitä vaikka muille jakaa. Iokaan ei puhu juuri muusta kuin rahasta. Siksi lempitaikapoikani onkin vihreäpukuinen, rillipäinen Kinugawa Atsushi. Ystävällinen ja järkevä nuorukainen on ainoa aidon tuntuinen ja samaistuttava ihminen koko porukassa.

Atsushi/Kin-chan on paras pari

Ylivoimaisesti kiinnostavin juttu Atsushissa ja oikeastaan koko sarjassa on hänen suhteensa Caerula Adamasin johtajaan Kusatsu Kinshirouhun Kin-chaniin. Lapsina he olivat parhaat ystävykset, mutta nykyään Kin-chan ei ole Atsushia tuntevinaan eikä tämä tiedä, mistä kylmäkiskoisuus johtuu. On ihan oikein, ettei arvoituksellista menneisyyttä ole sälytetty Battle Loversien johtajan harteille, koska Yumoto on liian ohkainen ja parodinen hahmo niin merkityksellisiin tunteisiin. Atsushin ja Kin-chanin välirikko kytee jatkuvasti sarjan taustalla ja on ainoa juonikoukku, jolla se houkuttelee tarttumaan itseensä.

Parrasvaloihin pääsee myös Atsushin suhde hänen nykyiseen hengauskamuunsa En-chaniin. Jakso, jossa yksinäinen hikikomorihirviö panee heidän ystävyytensä koetukselle, on sarjan parhaita.

Kuka olisi ikinä arvannut nämä tyypit pahiksiksi???

Pahispoikia vaivaa muuten sama ongelma kuin pääjoukkoa: vain Kin-chanin hahmolla on kunnolla lihaa luiden ympärillä. Oikukkaan Gero Akoyan juttu on nättipoikuus, ja jonkin verran nostetaan esille hänen kilpakumppanuuttaan Ryuun kanssa. Arima Ibushi sen sijaan on täysin turha heppu, jonka ainoa virka on täydentää pahisten trio. Kaiken huipuksi Arima myöntää avoimesti itsekin viimeisessä jaksossa, ettei hänellä ole mitään, minkä puolesta taistelisi. Monet näistä seikoista ovat toki tarkoituksellisesti siekailemattoman irvailun kohteina – Ariman täysi valjuus ja Ryuun olemattomat tyttökaverit – mutta hahmoihin olisi silti kaivannut vähemmän läppää ja enemmän vakavaa sisältöä.

Fujoshibaittausta tietenkin tursuaa joka tuutista, onhan Taikapojat tyttöjen vastine Mahou shoujo Lyrical Nanohan ja Puella Magi Madoka Magican kaltaisille otakuyleisön taikatyttösarjoille, joissa vihjaillaan liljaisista suhteista. Saahan sitä kohdeyleisölle herkkua tarjota (ja Atsushi/Kin-chan OTP), mutta tässä käy vähän samoin kuin Free!:n kanssa: tulee tunne, että halutaan sekä päästä fujoshien lompakoille että välttää varsinainen, vakavasti otettava homosuhteiden esittäminen. Sarjan pöhköimmät romanssiparodiat kumpuavat Yumoton sammumattomasta halusta paijata epäsopivasti Vompattia, muttei siitä aina vitsailla kovin hyvällä maulla.

Soittakaa joku poliisit

Taikapoikien äänimaailma on hyvin moderni ja 2010-luvulle tyypillinen. Battle Loverseista kaikkein selvimmin mieleen jää Yumotoa näyttelevä Yamamoto Kazutomi. Vaikka hänkin selvästi edustaa nykyajan trendiä, jossa poikia esittävät naisnäyttelijöiden sijaan vienoääniset nuorukaiset, hänen äänessään on hyvin omaleimainen, mieleenpainuva sävy.

Veteraaniseiyuu Mugihito tekee Vompattina loistoroolin – hänen kaliiperinsa näyttelijät eivät usein pääse lausumaan näin pähkähulluja repliikkejä. Sugita Tomokazu Yumoton Goura-isoveljenä tekee pienehkön mutta ilahduttavan roolin, ja Kamiya Hiroshi Kin-chanina paljastaa loppupeleissä nätisti synkän nuoren herkemmän puolen.

Yasumoto Hirokin örinä on hauska jo söötin Zundar-siilin suussa, mutta miehen mieleenpainuvin taidonnäyte tulee sarjan rantajaksossa. Siinä Yasumoto tekee heittiksen okamakörmynä, joka opastaa pojat machorannalle. Kun supermöreä ääni jyrisee teinityttömäisen repliikin, kontrasti on hulvaton.

Tämä jätkä tietää, millaisessa sarjassa on

Jaksojen vierailevina tähtinä eli hirviöiksi muuttuvina nuorukaisina kuullaan hyvinkin nimekkäitä seiyuuita. Itseään mitäänsanomattomana turhakkeena pitävää lapasta esittää Ishida Akira, hikikomoria Matsuoka Yoshitsugu, kroonisen epävarmaa pingottajaa Midorikawa Hikaru. Erityisesti oli mukava kuulla Morikubo Shoutarouta sanomalehtikerhon nenäkkäänä Kinosakina.

Taikapojat yhdistävät voimansa

Ehdin sarjan aikana jo arvella, että Battle Loversien tausta jää vain genren vaatimaksi koristeeksi, joka ei varsinaisesti tarkoita mitään. Siinä Taikapojat onneksi veti maton jalkojeni alta: loppujakso paljasti, että Caerula Adamasin juoni on heidän tietämättään vain galaktista tosi-tv:tä. Käänne istuu loistavasti moderniin parodiasarjaan ja osuu niin nappiin yleisöreaktioiden suhteen, että ihan hirvittää. Kun ohjelman tuottajat paljastavat Kin-chanille, että hänen vaikea suhteensa Atsushiin uppoaa katsojiin kuin häkä, saa todella katsoa peiliin. Ei voi kuin nostaa hattua!

Binan koukou chikyuu boueibu Love! on epätasainen katselukokemus, mutta ihan hauskaa taikapoikamenoa varsinkin, jos pitää parodiaotteesta. Toivoa sopii, että lajityyppi kokeilee joskus uudestaan taikovia poikia, jottei tämä jäisi ainoaksi tulkinnaksi ideasta.

Explore posts in the same categories: Anime, TV-sarjat

Avainsanat: Binan koukou chikyuu boueibu Love!, Bishoujo senshi Sailor Moon, Free!, Ishida Akira, kamiya hiroshi, Mahou shoujo Lyrical Nanoha, Matsuoka Yoshitsugu, Midorikawa Hikaru, Morikubo Shoutarou, Mugihito, Puella Magi Madoka Magica, Sugita Tomokazu, Yamamoto Kazutomi, Yasumoto Hiroki

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.