Kizutsuita yume wo torimodosu yo!

Tämän vuoden Desuconiin kunniavieraaksi saapuva Momoi ”Halko” Haruko on kunnostautunut paitsi oman musiikin teossa myös animelaulujen coverien esittämisessä. Kuuntelemiltani levyiltä löytyi yllättäen peräti kaksi laulua, joista oli coverit myös Ogata Megumin hiljattain (2008) ilmestyneellä Animegu.-levyllä. Tästähän ei voi seurata muuta kuin taistelu. Katsokaamme siis, miten leidimme ovat selvinneet City Hunter -sarjan lopputeemasta, Get Wildista!

Alkuperäisen esittäjän TM Networkin ääni on miellyttävän kirkas, joissakin kohdin jopa turhan kevyt – vähän tömäystä kaipailee aikaisemminkin kuin ihan lopussa. Kappaleen englanninkieliset sanat meinaavat myös jäädä epäselviksi. Meininki on ihastuttavan kasari, alun basso tempaa mukaansa ja vie mennessään, ja sähkökitarakin pääsee revittelemään loppupuolella. Siis kerrassaan menevä ja mainio kappale, jonka ansiosta jaksaa katsoa lopputeks – Kamiya Akira! Ikura Kazue! Gouri Daisuke! …Öh, siis. Biisistä nauhoitettiin City Hunter -spesiaaliin uusi versio vuonna 1997, jonka voi kuunnella täältä.

Animegu.lla Get Wild tulee vastaan jo toisena raitana. Laulu alkaa vinkeän basson sijasta syntikkapiippauksella ja särisevillä kitaroilla ja myös säilyy loppuun asti jytäkkänä. Ogata Megumin syvä, mehukas ääni on varsin erityylinen kuin TM Networkin raikas esitystapa, mutta sopii siitä huolimatta hienosti kappaleeseen ja on luonnollisesti aiiiiivan upeaa kuunneltavaa. Ogata voisi lukea ääneen vaikka lakipykäliä ja silti saada fanilaumat lumoihinsa.

Ogatan toisinaan seurakseen saama taustakuoro tuo esitykseen jämäkkyyttä, mutta on joskus kertosäkeen englanninkielisissä osuuksissa yhdessä säestyksen kanssa hukuttaa solistimme matalamman äänen alleen. Mitä enkkusäkeisiin tulee, Ogata tuntuu selviävän niistä parhaiten saaden jopa ”tough”-sanan f-äänteen kuuluviin. Brigde lurittelee hämäävän kepeästi vain palatakseen entistä möyheämmin vielä kerran kertosäkeeseen. Kappale kulminoituu lopulta kertsin viimeisiin säkeisiin, joista joka toisen kuiskaaminen luo ihastuttavan efektin. Ogatan coverin ei tarvitse hävetä alkuperäisen rinnalla, vaan rokkaa räväkästi myös vertailussa.

Momoin versio löytyy kolmantenatoista Sunday early morning -levyltä. Se alkaa alkuperäistä muistuttavalla sävelkululla, mutta muuntuu yllättäen Momoille tyypilliseksi nopeatempoiseksi teknoksi. Halkon suloinen ääni sopii hyvin teknosävyiseen coveriin tuoden siihen reippaan ja energisen sävyn. Se on aiempia versioita rutkasti söpömpi, etenkin ”it’s my pain…”/”it’s my dream…”-säepari on niin ponteva, että tekee ihan mieli halia.

Bridgessä kuullaan kertsin säkeitä sämplättynä ja raju kitarasoolo. Sekin kuitenkin rauhoittaa menoa vielä hetkeksi ennen syöksymistään takaisin viimeiseen kertsiin. Biisi loppuu ovelasti parin sävelkulkutoiston jälkeen lyhyeen sihaisten itsensä olemattomiin.

Myös Momoin versio onnistuu siis seisomaan omilla tolpillaan tyylilajin vaihdoksesta huolimatta. Kerrassaan hämmentävää on, että oheisessa livevideossa Momoi käyttää täysin toisenlaista, matalampaa ääntä, joka antaa kappaleelle aivan eri sävyn. Myös säestys kuulostaa liveversiossa jytäkämmältä.

Get Wild ei todellakaan mene pilalle ääninäyttelijättäriemme esittämänä, vaan molemmat versiot säilyttävät alkuperäisen vauhdikkaan menon lisäten samalla omintakeisen sävyn. Kumpi covereista sitten on parempi? Se jäänee itse kunkin maun varaan. Itse kehtaan törkeästi kallistua Ogatan puoleen, sillä pidän hänen sävykkäästä äänestään ja taustakuoron tarjoamasta tuesta. Animegu.-versiolla on myös etumatkaa, se kun oli ensimmäinen kuulemani versio kappaleesta.

Näin postauksen lopuksi julkistettakoon vielä ns. virallisesti, että Momoin Desuconissa pitämän lauantaisen talkshow’n suunnittelusta ovat vastuussa Sisarukset ja sen juontavat Nita ja Myy. Voitte varmaan uskoa, että riemu on suunnaton!

Explore posts in the same categories: Anison, Musiikki, Seiyuu, Vertailu

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

4 kommenttia : “Kizutsuita yume wo torimodosu yo!”

  1. Elli Says:

    Käytät todella kuvaavia termejä Ogatan äänestä. XD
    Mie huomasin myös, että vaikka naisten äänet ovet todella erilaiset, ne sopivat silti molemmat tähän biisiin…
    (arvaa kuka menee nyt miksailemaan ne yhteen? XD)

    • Nita Says:

      No ku Ogatalla on sellainen ääni, jota kuvailee mielellään. 83 Mahtaakohan noista versioista syntyä yhtä yhteensopivaa raitaa sittenkään?

  2. Myy Says:

    Jännää on huomata, miten pelkästään Momoin kaksi eri versiota eroavat toisistaan huomattavasti. Kehtaan jopa sanoa, että levyversio muistuttaa enemmän Ogatan versuiota ja live alkuperäistä; levyversiossa nääs, vaikka Momoi laulaakin söpöllä ja hattaraisella äänellä, äänensävy ei ole mikään pirtsakan cheerleaderin, vaan melko melankolinen. Tulee ihan mieleen joku surullinen pikkutyttö tai murheellinen nukke. Liveversiossa taas Momoi jammailee iloiseen tyyliin ja äänensävykin on kevyt ja hilpeä.

    • Nita Says:

      Hyviä huomioita, ero on todella huimaava. Kivaa, että Momoi tarjoaa vähän erilaisia versioita, se on osoitus hänen taidoistaan.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: