Jälkiäänityksen ilot ja surut

Nyt kun tässä olisi vähän aikaa, teki mieleni kirjoittaa hiukan dubbauksista – enemmänkin kulttuurien välisten erojen kannalta eikä niinkään animefandomin iänikuisesta subit vastaan dubit -väittelystä. Afurekossa tullaan tulevaisuudessa takuulla käsittelemään milloin mitäkin dubbeja ja vertailemaan erikielisiä versioita, joten tarjotaanpa vähän mietteitä jälkiäänityksestä ja siihen liittyvistä pulmista.

Suomessahan periaate on, että kaikki tekstitetään niin kauan kuin kohdeyleisö osaa lukea. Dubbaukset on siis varattu ainoastaan lastenohjelmille, ja koska aikuisten on jatkuvasti todistettava paremmuutensa katsomalla kaikkea lapsille tarkoitettua nenänvarttaan pitkin, dubbausta ei paljon Suomessa arvosteta. Jos jotain koko perheen näytelmäelokuvaa esitetään myös jälkiäänitettynä, asiasta maristaan taatusti, ja arvosteluissa saattaa kriitikko pröystäillen todeta, että hän katsoi tietenkin kunnollisen alkuperäisen version eikä mitään vesitettyä dubbausta.

Simpsonit-elokuvaa levitettiin Suomessa myös dubattuna. Kuulemani mukaan paikalliskielinen versio oli Foxin vaatimus, mutta en ole löytänyt varmistusta tiedolle.

Itsekin suosin yleensä tekstityksiä, sillä ne ovat halvemmat tehdä kuin uusi ääniraita, jättävät alkuperäisen kielen korvieni iloksi eivätkä ole koskaan minua nopeaa lukijaa estäneet nauttimasta elokuvasta. Kaikki eivät kuitenkaan näin tunne, eikä pohjoismainen tekstityskäytäntö taida edes olla enemmistönä, jos koko maailman mittapuulla tarkastellaan. Jälkiäänityksen leimaaminen objektiivisesti alempiarvoiseksi (varsinkin siksi, että se on lapsille eivätkä aikuiset tietenkään voi mistään lasten asioista tykätä, hyh) on aika hölmöä käytöstä.

Dubbauksissa on puolensa: ylimääräiset tekstit eivät peitä kuvaa, repliikit vastaanottaa sitä mukaa kun ne lausutaan eikä kokonaisina ruudulta, ja useimmiten käännöksille on enemmän tilaa kuin kuvaruudulle tekstinä mahdutettuina, jolloin niistä saa tarkempia. Käännöstä ei myöskään voi kilpailuttaa alkuperäisen dialogin kanssa, mikä kielitaitoiselle on mahdollista tekstien kanssa – jos katsomassani elokuvassa on huonot tekstit, on minulla tapana jättää ne huomiotta ja keskittyä lähes täysin äänen kuunteluun. Toisaalta silloin ei myöskään pysty arvioimaan käännöksen laatua, koska alkuperäisraita on hävinnyt.

Huulisynkka on myös ongelma dubbauksessa, sitähän ei voi saada menemään täysin yksiin uuden kielen kanssa. Jälkiäänityksiin tottunutta tämä haitannee vähemmän kuin esim. englantia puhuvaa yhdysvaltalaista, joka törmää ulkomaisiin ohjelmiin paljon harvemmin kuin suomalainen. Toki suunliikkeet halutaan suomalaisdubeissakin saada kohdalleen, mutta Yhdysvalloissa tunnutaan tosiaan olevan paljon pikkumaisempia tästä. Mikä ärsyttää tavattomasti, kun The Bouncer -peliä pelaa alkuperäisellä japanin kielellä, mutta huulisynkat on länsimaisessa julkaisussa vaihdettu englantiin sopiviksi. Tai kun oikeasti Suomessa tehdyn animaatioelokuvan suunliikkeet vastaavat englanninkielistä dialogia!

Sen kerran kun olisi saanut nauttia ehdoista suomenkielisistä huulisynkoista! Potuttaa vieläkin.

Riippuu siis lähinnä ihmisestä – ja siitä, missä on sattunut kasvamaan – suosiiko jälkiäänitystä vaiko tekstityksiä. Siitä voinemme kuitenkin olla samaa mieltä, että joissain maissa vielä harjoitettu päällepuhuminen jää niiden varjoon. Siis se vanhoista piirretyistä tuttu käytäntö, jossa yksi kertoja selostaa repliikkien sisällön alkuperäisääniraidan päälle. Näin ohjelma kadottaa varsinaisen dialoginsa saamatta toista tilalle – oikeassa maailmassa eivät kaikki puhu samalla äänellä, kuten kuka tahansa kuuleva voi todeta – eikä näin ollen säilytä illuusiota siitä, että tarina oikeasti tapahtuisi sitä seuratessamme. Ihmettelen, miksei tästä ole jo siirrytty saman tien tekstityksiin. Olisihan nykyteknologialla perin yksinkertaista vain lätkäistä valmis käännös tarpeen tullen lyhenneltynä kuvan alareunaan ja laittaa se kertoja lukemaan äänikirjoja.

Nykyteknologiasta puheen ollen, DVD:t ja vastaavat tallennusmuodot mahdollistavat itseä miellyttävimmän vaihtoehdon valinnan. Silloin, jos vaihtoehtoja jostain syystä ei ole tarjolla, alkaa sitten ottaa päähän. Siitä lienee peräisin nurja suhtautumiseni animen englanninkielisiin dubbeihin – itse jälkiäänityksessä ei ole mitään vikaa, mutta siinä on, että näitä on liian usein nähty Suomessa alkuperäisversioiden sijasta. Katsokoot jenkit dubbejaan kaikin mokomin omalla puolellaan Atlanttia, mutta miksi minun on pakko katsoa vieraskielistä ohjelmaa toiselle vieraalle kielelle dubattuna? Plus dubin käännös on jo muokannut alkuperäistekstin sisällön tietynkieliselle yleisölle, jolloin tuon dubin näyttäminen minulle on vähän sama, kuin menisin ravintolaan ja minulle tarjoiltaisiin ruoka-annos, jonka viereisessä pöydässä istuva kävijä on saanut maustaa oman makunsa mukaan. Vielä ärsyttävämmäksi homma käy, kun huomioidaan yhdysvaltalainen taipumus sensuroida editoida etenkin nuoremmalle yleisölle suunnattuja sarjoja. Ja tämän pitäisi sitten kelvata!

Jos ei tästä nyt sitten sen enempää.

Nykyään tilanne on jo parantunut niistä päivistä, kun Subilla näytettiin Dragon Ball Z:taa englanniksi: alkuperäiskielistä animea näkee jo silloin tällöin tv:stä ja saa DVD:llä marketeista. Harmin paikka vaan, että Pokémonin kaltaiset sarjat tulevat yhä jenkkien kautta sisällöltään rankasti muokattuina, eikä videopeleissäkään ole tarjolla ihan niin montaa ääniraitavaihtoehtoa kuin haluaisi. Saavutammeko koskaan sitä täydellistä harmoniaa, jolloin jokainen voi valita itselleen sopivimman vaihtoehdon? Mene ja tiedä, toivossa eletään.

Loisteliaaksi lopuksi multilanguage-video Kaunottaren ja Hirviön avauslaulusta. Se menee loppupuolella aika pahasti pois synkasta, mutta kielitarjonta on muikea.

Explore posts in the same categories: dubbaus, Pohdintaa, Suomi

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

4 kommenttia : “Jälkiäänityksen ilot ja surut”

  1. Essi Says:

    sanji ja tikkari… sun olisi pitänyt etsiä tuohon se kuva SANZOsta ja tikkarista! Mahtava artikkeli. ❤

    • Nita Says:

      Oli tarpeeksi vaikeaa löytää jo yksi kuva 4Kidsin OP-versiosta – alun perin halusin sen, missä Luffy potkaisee Buggya munien sijasta polveen, mutta kun ei niin ei. (Ilmeisesti internetkin yrittää unohtaa sen.) Saiyukissahan moinen tikkaripelleily on vielä pöllömpää, kun animen tunnelma on niin synkkä…

      Kiits kehuista :3

  2. Shuji Says:

    Tuli tässä vaan mieleen, kun just vähän aikaa sitten kävin katsomassa Näin koulutat lohikäärmeesi-leffan ja tulin siihen tulokseen, että suomidubbi on parempi – tai ainakin eläväisempi – kun se alkuperäinen enkkuversio. Kaikki katsoo mua kun hullua, kun sanon niin. ^^’

  3. Cilla Says:

    Ei siinä ole mitään vikaa, jos jonkin leffan/sarjan dubbaus miellyttää korvaa enemmän kuin alkuperäinen. Itsekin katselin pienenä Disney-piirrettyjä mieluiten suomeksi, tosin vielä VHS-aikaan muita kielivaihtoehtoja ei juuri ollut.
    Dubbaajilla voi olla helpompi pistää rooliin enemmän energiaa, koska alkuperäisen ääniraidan lisäksi apua tarjoaa myös varsinainen valmis liikkuva kuva, joka usein länsimaisia animaatioita tehdessä vielä puuttuu, kun ääniä nauhoitetaan. Omalle artikulaatiolle ja improvisaatiolle ei juuri jää aikaa, mutta toisaalta valmis elokuva ja ääniraita näyttävät melko selkeästi, millaista roolisuoritusta dubbaajalta haetaan. Hienoa, jos ’Näin koulutat lohikäärmeesi’-elokuvassa dubbaus on onnistunut 🙂

    Sisarusten dubbaushistorian kummallisin tapaus lienee Starla and the Jewel Riders, amerikkalainen varsin tasokas taikatyttösarja, jota Sisarukset ovat pienestä pitäen katsoneet mieluiten – RUOTSIKSI dubattuna. O_o

    ~C


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: