Sound Only: Die Prophezeiung

Aina eivät ääninäyttelijät saa kuvaa työnsä tueksi, vaan pärjäävät pelkän äänen avulla. Kuunnelmia, musiikkia ja muuta vastaavaa varten Afurekossa aloittaa siis sarja nimeltä Sound Only. Sen aloitusvalinta on vähintäänkin erikoinen: käyn läpi E Nomine -ryhmän albumin Die Prophezeiung.

Saksalaisen E Nominen perustivat 1999 Christian Weller ja Friedrich ”Fritz” Gräner. Musiikissa kirkkolatinaa messuava kuoro yhdistyy trance-teknosäestykseen ja saksalaisten ääninäyttelijöiden lukemiin litanioihin – tätä erikoista tyyliä tekijät kutsuvat nimellä ”monumental dance”. Die Prophezeiung (suom. Ennustus) on E Nominen kolmas albumi, joka ilmestyi vuonna 2003. Levyn Klassik-versiossa on välispiikit mukaan luettuna 27 raitaa, jotka on miksattu kuunneltavaksi taukoamatta.

Albumin tarina summataan heti alkukappaleessa Seit Anbeginn der Zeit… (Ajan alusta lähtien…) Se kertoo hyvän ja pahan ikuisesta taistosta, jonka ennustetaan päättyvän päivänä, jolloin ne yhdistyvät yhdeksi ja ajan kulku pysähtyy. Maailmanlopun tunnelmissa siis liikutaan. Levyn tekstejä yhdistävät toisiinsa toistuvat motiivit, jo näin alussa kuulemme ensimmäisen kerran ennustuksen toteutumisesta ja mustasta auringosta. Kappaleen esittäjä Jürgen Thormann mainitaan levyn kannessa Max von Sydowin dubbiääneksi. Miehen laajaan repertuaariin kuuluvat myös muun muassa Michael Caine ja Vincent Price. Thormann on levyn ahkerin esiintyjä, sillä hän esittää levyllä toisenkin kappaleen sekä kaikki välisoitot eli interludet. Hän lausuu osuutensa selkeästi, jopa lakonisesti – suuria tunteenheilahteluita ei synkästä aiheesta huolimatta löydy. Sävy on kuivan asiallinen verrattuna levyn myöhempiin raitoihin. Kiihkeydestä huolehtivat täyteläiset kuoro-osuudet ja mahtipontinen säestys rumpuineen. Kappale vie kuulijan hyvin sisään albumin tunnelmaan.

Die Prophezeiung wird               Ennustuksesta tulee totta...
wahrheit werden...

Alun jälkeen kuullaan ensimmäinen interlude Die Verheißung, joka sekin tarkoittaa ennustusta. Interludet toimivat siltoina kappaleiden välillä ja pitävät levyn tarinaa koossa. Kuten sanottu, ne kaikki esittää Thormann, joka saa puolen minuutin pituisiin monologeihin mukavasti tunnetta, kun teksti sitä vaatii. Die Verheißung puhuu lyhyesti tuhoavista ennustuksista ja johdattaa meidät seuraavaan raitaan, Deine Weltiin (Sinun maailmasi). Siinä kuullaan Christian Brückneriä, Robert de Niron saksankielistä ääntä, joka tunnetaan myös dokumenttien kertojana ja äänikirjojen lukijana. Brückner on ahkeruudessa hyvä kakkonen Thormannin jäljessä, sillä hän esittää levyllä kolme kappaletta. Deine Welt kertoo yksityiskohtaisesti maailmanlopun ajoista, jolloin maapallo kostaa ihmisille kokemansa vääryydet. Kappaleen sävy on totisesti tuomiopäivään sopiva. Se alkaa ukkosen jyrinällä ja muutamalla kuoron säkeellä, jatkuu nopeatahtisena jumputuksena ja huipentuu vähitellen Brücknerin yhä hurjempaan ärjyntään. Keskivaiheilla rauhoitutaan lapsenomaiseen latinankieliseen sooloon. Deine Weltiä tituleerataan kannen tarrassa yhdeksi albumin hiteistä, mitä en lainkaan ihmettele. Vetävän kappaleen kruunaa Brücknerin suoritus, joka todella saa uskomaan, että tuomiopäivä on piru vie tulossa.

naht der Erden Rache                 lähestyy Maan kosto
wie Feuer und Glut                   kuin tuli ja hiillos
Luft wird zu Asche                   ilma muuttuu tuhkaksi
und Wasser zu Blut                   ja vesi vereksi

denk nach                            mieti
bevor du ihr Urteil fällst           ennen kuin tuomitset sen
sie gehört nicht dir                 se ei kuulu sinulle
doch sie ist deine Welt              silti se on sinun maailmasi

Seuraava interlude Schwarzer Traum (Musta uni) on vain parin fraasin pituinen. Puhuja kuulee siipien iskun ja veitset leikkaavat läpi jäisen ilman. Saapuu seuraavan kappaleen aihe, Mondengel (Kuuenkeli). Puhuja kuvailee kuuenkelin mahtia ja tahtoisi itse matkata ympäri kosmoksen tämän rinnalla. Yön enkeli ei kuitenkaan ole hyvyyden olento, vaan saa voimansa mustasta auringosta. Ärsyttävästi levyn kansivihosta puuttuu osa kappaleen sanoista, mutta suurin piirtein noin se menee. Kappaleen esittää Tobias Meister, muun muassa Brad Pittin ja Sean Pennin saksankielinen ääni. Toisin kuin Deine Welt on Mondengel rauhallinen ja mystinen. Meister on upea kontrasti Brücknerille: hän puhuu pehmeästi vaipuen usein intiimeihin kuiskauksiin, vaikka tarpeen tullen sävy myös kovenee. Jylhä kuoro pyytää enkeliltä pelastusta. Ensimmäisenä levyn tyynemmistä raidoista antaa kaunis Mondengel myös osviittaa siitä, mitä tuleman pitää.

Engel der Nacht                      yön enkeli
aus Träumen gemacht                  tehty unista
aus dem Schlafe erwacht              herännyt unesta

Der Lockruf (Kutsuhuuto) -interludessa puhuja kuulee enkelin lähettämän pahan kutsuhuudon ja joutuu yhä enemmän pahuuden valtaan. Sitä seuraava kappale Das Omen im Kreis des Bösen (Enne pahan kehässä) on toinen kokoelman hiteistä ja sisältääkin Deine Weltin lailla sekä hektisiä rytmejä että Christian Brücknerin. Lyriikoissa on harmillisesti taas puutteita, sillä kuoron osuudet ovat jääneet pois. Saksankielisessä tekstissä puhutaan nimessä mainitulle enteelle, jota pyydetään avaamaan mustien legioonien ovi ja sulkemaan pahan kehä. Brückner antaa jälleen kaikkensa joka säkeessä kuulostaen vuoroin anelevalta ja käskevältä. Kuoro tuntuu erityisen vaikuttavana jopa ylittävän Brücknerin – sen loppusäkeet tuovat aina väristyksen selkäpiihin.

du bist mein Heiligtum                sinä olet pyhäkköni
du bist mein Licht im Raum            sinä olet valoni huoneessa
du bist das Leben                     sinä olet elämä
du bist der Fluch                     sinä olet kirous
du bist das Omen                      sinä olet enne

Lauf der Zeit (Ajankulku) kuvailee ajan kulkua vastakohtien kehänä, jonka pysähtyminen toisi muassaan uuden aikakauden. Sen jälkeen alkaa Das Rad des Schicksals (Kohtalon pyörä), jonka esittäjän Frank Glaubrechtin roolilista on täynnä nimekkäitä näyttelijöitä kuten Pierce Brosnan ja Jeremy Irons. Kappaleessa on kuitenkin verrattain vähän puhetta, sillä suurin osa siitä on naissolistin latinankielistä tunnelmointia. Lyhyt saksankielinen osuus kuvailee kohtalon pyörää ja pyytää sitä jatkamaan liikettään. Kansivihon lyriikoista on tällä kertaa pudonnut pois saksankielisen tekstin viittaus pyörän kahdeksaan puolaan, joista puhutaan myös soolossa. Glaubrechtin hiukka aiempia näyttelijöitä pehmeämpää ääntä tuskin kuulee alussa, niin hiljaiseksi hänen osuutensa on miksattu. Tunnelma on Mondengelin tavoin käyskentelevä, jopa keinuva, ja kohoaa korkeisiin sfääreihin kertosäkeessä. Kirkas naisääni tuo mukavaa vaihtelua jytiseviin miesesiintyjiin – levyllä kun ei ole yhtä ainutta naisääninäyttelijää, vaikka heitäkin on E Nominen leivissä työskennellyt.

Das Orakel (Oraakkeli) -interludessa Thormannin kaihoisasti esittämä puhuja kohtaa oraakkelin, jota ylistetään seuraavassa kappaleessa Der Blaubeermund (Mustikkasuu). Sen esittäjä Volker Brandt tunnetaan erityisesti Michael Douglasin dubbiäänenä. Kappaleen tunnelma on kauniin mystinen kiihkeine kuiskauksineen sekä kirkkaine sooloineen. Brandt saa säkeisiinsä juuri sopivasti intohimoa yön jumalatarta kohtaan, ja kauniista tähdestä laulavat latinankieliset osuudet tekevät kappaleesta ylevän ja hellän kaikessa koreudessaan.

als Wächterin des Schicksals          kohtalon vartijana
beherrst du Leben                     hallitset elämää
beherrst du Tod                       hallitset kuolemaa
dein Wort bestimmt die Fügung         sanasi määrää kohtalon
noch vor dem Morgenrot                jo ennen aamuruskoa
dein Zauber bannt mich                taikuutesi noituu minut
lockt mich an                         viekoittelee minua
die Ungewissheit                      epätietoisuus
lässt mich nicht los                  ei hellitä otettaan
der Preis der Wahrheit jedoch         totuuden hinta tosin
ist wie ein Todesstoß                 on kuin kuolinisku

Vuorossa on jälleen interlude, Sternensturm (Tähtimyrsky), jossa puhuja katsoo pimeyden voimien keskiöön yötaivaalle. Siellä näkyvät ilmeisesti eläinradan tähtikuviot, sillä seuraava kappale on nimeltään Im Zeichen des Zodiak (Eläinradan merkeissä). Tuhoa ja pimeyden voimien mellastusta kuvataan jälleen yksityiskohtaisesti kuoron messutessa horoskooppimerkkejä. Esittäjä Thomas Danneberg on levyn kannessa mainitun Rutger Hauerin lisäksi esittänyt myös John Travoltaa ja Sylvester Stallonea. Hän saakin tulkintaansa kunnon kärinää, joka ei paneutumisessa häviä Brücknerin aiemmille tuomiosaarnoille lainkaan. Miesten esitystavat ovat silti kovin erilaiset, sillä Im Zeichen des Zodiak on melkein kokonaan pidätellyn kiihkeää kuiskausta. Kappaleessa on myös runsaasti konemaisesti jytyyttävää instrumentaaliosuutta, joka sekin lisää intensiivisyyttä. Jos raitaa luonnehtisi yhdellä sanalla, olisi se juuri intensiivinen.

die Galaxie                          galaksi
im schwarzen Dampf                   mustassa huurussa
die Dynastie                         dynastia
im Daseinskampf                      olemassaolon kamppailussa

folge mir durch die Nacht            seuraa minua läpi yön
in den Tag                           päivään
folge mir                            seuraa minua
im Zeichen des Zodiak                eläinradan merkeissä

Epätoivon alho hellittää hetkeksi, kun puhuja huomaa valoa taivaankannella interludessa Die Brücke ins Licht (Silta valoon). Sen jälkeen kuullaan Laetitia, Gerrit Schmidt-Foßin esittämä oodi samannimiselle naiselle. Schmidt-Foßilla on selvästi poikamaisempi ääni kuin muilla esiintyjillä, sen uskoo helposti Leonardo DiCaprion kaltaisen ihkupojun ääneksi. Hänen veljensä Dennis ja Florian ovat myös ääninäyttelyalalla. Laetitia on roomalaisen ilon jumalattaren nimi, mutta tässä kappaleessa ilo on varsin pidättyväistä ja tyyntä. Laetitia on pehmeä, romanttinen kappale, jonka vähissä saksankielisissä lyriikoissa puhuja valittaa kaipaustaan Laetitian luo ja odottaa parin yhtymistä kuolemassa. Suurin osa kappaleesta on Das Rad des Schicksalin tavoin naissolistin miellyttävää melodiaa, joka soljuu kevyenä ja vaivattomana, niin että tekee mieli laulaa mukana. Jälleen tervetullut suvanto Im Zeichen des Zodiakin kuohujen jälkeen.

Das Rätsel (Arvoitus) muuttaa tunnelman jälleen synkemmäksi, sillä kohtalon sanansaattaja ei vieläkään lupaa hyvää. Tulevaisuus verhoutuu puhujalta, joka ilmeisesti vaihtuu seuraavassa kappaleessa Der Prophet (Profeetta). Toisessa Jürgen Thormannin esittämässä varsinaisessa raidassa profeetta nimittäin vaikeroi, koska hänen täytyy nähdä kauheat näyt tulevasta voimatta niille mitään. Se tyypillinen selvänäkijöiden kirous siis. Der Prophet on kuitenkin mukaansatempaava kappale. Voimakas kuoro potkaisee käyntiin raskaasti jytisevän rytmin, mutta saa keskivaiheilla hiljaisemman, hyppelehtivämmän osion. Thormann esittää profeettansa kriisistään huolimatta tyynenä, ehkä hieman jo kohtaloonsa alistuneena, mutta määrätietoisena. Tämä mies tietää, mistä puhuu.

schwarzer Rosen Todesstacheln      mustien ruusujen kuolonpiikit
der Dämönen Siegeslachen           demonien voitonnauru
tief ins Herz hinein gesät         syvälle sydämeen kylvetyt
ich bin der Prophet                minä olen profeetta

Land der Hoffnung (Toivon maa) esittelee meille vielä yhden mahdollisuuden pelastukseen. Se johdattaa kappaleeseen nimeltä Anderwelt (Laterna magica) – sulkuineen kaikkineen. Sen esittäjä Wolfgang Pampel on paitsi Harrison Fordin ja Gérard Depardieun saksankielinen ääni myös teatterinäyttelijä. Molemmilla raidoilla mainittu toivon maa Anderwelt (kirjaimellis-vapaasti käännettynä Toismaa) makaa menneisyyden meressä kuoleman ja kärsimyksen ulottumattomissa ja säilyy kätkössä yhä tänäänkin. Anderwelt on levyn eteerisin kappale. Sen rauhallisuus ylittää Der Blaubeermundin tai Laetitian kaltaiset oodit todella välittäen mielikuvan taianomaisesta luvatusta maasta. Pampelin tekstissä on mukava, laulumaisempi rytmi kuin aiemmilla esiintyjillä, kuin hän lukisi runoa repliikkien sijasta. Instrumentaaliosuudessa soittavat kauniit viulut ja kertosäkeessä kuulas soolo kuoron hienovaraisesti säestämänä.

wie eine Insel                 kuin saari
die unberührt                  joka koskemattomana
verborgen bis heute            tähän päivään saakka kätkettynä
in Frieden geführt             on päätynyt rauhaan
und so lebt sie wohl           ja niin se kai elääkin
bis hin zum Ende               loppuun asti
Anderwelt                      Toismaa
und ihre Legende               ja sen legendat

Seuraava interlude-kappale-pari on siitä erikoinen tapaus, että niiden nimet, In den Fängen von… ja Mysteria, muodostavat yhdessä ilmaisun ”Mysterian hampaissa”. Interlude tuo puhujan kadonneen valon haeskelusta suoraan mainittuihin hampaisiin, ja kappale itse on kolmas Christian Brücknerin raidoista. Tämä Mysteria vaikuttaa olevan jokin muinainen voima – ”das Reich”, valtakunta – joka palaa pian komentamansa armeijansa kera. Mysteria joukkoineen on kenties se pahan ja hyvän yhdistävä tuhovoima, josta ennustuksessa kerrottiin. Mysteria sekä vetää puoleensa että kauhistuttaa kappaleen puhujaa, ja Brücknerin roolisuoritus onkin täysin erilainen kuin aiemmissa kappaleissa, väsyneen ja alistuneen kuuloinen. Filtteröity soolo kuulostaa rikotulta, murretulta verrattuna edellisten raitojen lauluosuuksiin, ja kuoro laulaa enimmäkseen aa- ja mm-ääniä taustalla säestyksen yksinkertaisten melodiakulkujen ohella. Kaikki tämä luo kappaleelle omanlaisensa sävyn, yhtaikaa tyynen ja tylyn, mikä sopiikin varsin hyvin yhdistymisen teemaan.

es ist Nacht in meiner Welt          maailmassani on yö
wo ist das Licht                     missä on valo
das mich erhellt                     joka valaisee minut
laute Stille                         äänekäs hiljaisuus
um mich herum                        ympärilläni
macht mir Angst                      se pelottaa minua
weiß nicht warum                     en tiedä miksi

Friedhof der Engel (Enkelten hautausmaa) vie valkoista armeijaa kutsuvan puhujan enkelten hautuumaalle. Kuuntelijan se vie levyn pisimpään raitaan nimeltään Die Runen von Asgard (Asgardin riimut). Se kertoo iät sitten kiveen kaiverretuista Asgardin riimuista, joihin sisältyy menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ja jotka kertovat valkean armeijan verisestä taistelusta. Jonain päivänä Asgardin kellojen kaiku herättää taistelijoiden sielut kostamaan. Kappaleen esittäjä Elmar Wepper tunnetaan erityisesti Mel Gibsonin sekä Star Trek -hahmo Pavel Chekovin (Walter Koenig) dubbaajana. Die Runen von Asgard muodostaa yhdessä seuraavan kappaleen kanssa albumin kohokohdan, mikä kuuluu selvästi tykyttävästä tahdista, suureellisesta tunnelmasta ja Wepperin roolisuorituksesta. Hän eläytyy täysillä lukemaansa tekstiin, äänensävy vaihtelee kuiskauksesta ärjäisyyn ja kertosäkeen painokkaaseen lausuntaan. Kappale päättyy upeasti kuoron melodiseen, lyömäsoittimien tahdittamaan soolo-osuuteen, joka on täydellinen lopetus tuomiopäivän viimeiselle enteelle.

einst ward                           kerran
eine große Schlacht verloren         suuri taistelu hävittiin
obwohl die Prophezeiung              vaikka ennustus
ihren Sieg beschworen                vannoi heidän voittonsa
vom Schicksal betrogen               kohtalon pettäminä
in den Tod getrieben                 heidät ajettiin kuolemaan

Das Erwachen (Herääminen) on levyn toiseksi viimeinen interlude. Asgardin kellot herättävät ennustuksen mukaisesti armeijan, joka kerran oli valkoinen – siinä siis yhdistyvät valkea ja musta, hyvä ja paha, mikä tekee siitä ennustuksessa mainitun tuomion airueen. Se pyyhkäisee yli maan ja värjää auringon mustaksi. Niin päästään levyn kohokohdan toiseen puoliskoon ja suosikkikappaleeseeni, Schwarze Sonneen (Musta aurinko). Sen esittäjä Helmut Krauss on toiminut muun muassa Samuel L. Jacksonin, James Earl Jonesin ja Marlon Brandon äänenä. Kraussin puheen tahti ei ole aivan yhtä laulava kuin Pampelin Anderweltissä, mutta kulkee silti laulunomaisesti rytmin mukana. Hän todella kuulostaa pahuuden ilmentymältä, joka palvoo mystistä mustaa aurinkoa yli kaiken. Kuoro esittää kertosäkeet jylhänä ja mahtavana, ja taustalla soi jatkuvasti iskevä riffi. Vaikka albumiversiokin on huikea, tuntuu kappale pääsevän täysiin eeppisiin oikeuksiinsa vasta tässä kahdeksanminuuttisessa remixissä, joka vaikuttaa olevan yhdistetty kahdesta versiosta. En valitettavasti tiedä, miltä julkaisulta se on.

du erscheinst in meinem Traum       sinä ilmestyt unessani
du liebkost mein schwarzes Herz     hyväilet mustaa sydäntäni
spendest Licht dem Lebensbaum       lahjoitat valoa elämänpuulle
du befreist mich von dem Schmerz    vapautat minut tuskasta

und eigentlich                      ja oikeastaan
erschreckst du mich                 sinä hirvität minua
auf ewiglich                        iäti
Schwarze Sonne                      musta aurinko

Ennustus on siis täyttynyt, kuten viimeinen interlude Endzeit (Lopun aika) meille kertoo. Arvaamaton käy toteen ja ajan virta tyrehtyy. Levyn päättää kappale Jetzt ist es still (Nyt on hiljaista), jonka puhuja on valtaisan taistelun ainoa eloonjäänyt, joka ihmettelee hiljentynyttä maailmaa ja sulkee hänkin lopussa silmänsä vajoten ikuiseen uneen. Albumi loppuu siis juuri kuten luvattiin. Kappaleen esittäjä Michael Chevalier on dubannut muun muassa Oliver Reediä ja Sidney Poitieria. Nimestään huolimatta ei Jetzt ist es still ole täyttä hiljaisuutta, vaan kappaleen taustalla sykkii nopea tahti ja kuoro jylisee täysillä laulaessaan ”Nunc est silentium”. Sointi on mielenkiintoisesti ristiriidassa tuhon jälkiä kuvailevan tekstin ja Chevalierin kärisevän, surumielisen äänen kanssa. Chevalierin esitys on jokaista äännähdystä myöten kohdallaan – hänen yksi ainoa lausahduksensa ”Es war laut” (”Oli äänekästä”) sisältää tilanteen koko toivottomuuden ja menetyksen tuskan. Kappaleen tahti tuntuu vain kiihtyvän loppua kohden, kunnes hiljenee vähitellen ja Chevalier lausuu yksin albumin päätössanat ”Und jetzt ist es still”.

bedrückende Stille                  ahdistava hiljaisuus
um mich herum                       ympärilläni
niemals zuvor                       ei koskaan ennen
war die Erde so stumm               ole Maa ollut niin mykkä
erstickende Leere                   tukahduttavaa tyhjyyttä
weit und breit                      kaikkialla
ist das das Ende                    onko se loppu
der Stillstand der Zeit             ajan pysähdys

Die Prophezeiung on tyylikäs kokonaisuus täysin E Nominen tyyliin. Aivan erilaisten elementtien – latinankielisen kuoron, konemusiikin, uskonnollisten ja myyttisten teemojen sekä saksalaisääninäyttelijöiden – yhdistäminen luo hienon, uudenlaisen saundin, joka uppoaa ainakin minuun kuin häkä. Ääninäyttelijöiden taidokkaat suoritukset saavat maailmanlopun kuvaukset tuntumaan karmivilta banaalin sijasta, vaikka ylilyönnin vaara on alati läsnä. Saksaa osaavalle vanhahtavat ilmaisut lyriikoissa ovat mannaa kaikkine eteen asetettuine genetiiveineen, arkaaisine sanoineen ja datiivin e-päätteineen. Harmi vain, että kansivihon sanoista puuttuu niin usein sanoja, jopa kokonaisia säkeistöjä. YouTubestä löytyy varmasti näytteitä kappaleista, jos jokin niistä alkoi kiinnostaa.

E Nominesta ei ole kuulunut juuri uutta vuoden 2007 singlen jälkeen, jota sitäkään ei virallisesti julkaistu, vaikka sen voikin ostaa Internetistä. Albumeista ei myöskään ainakaan kaikkitietävän Wikipedian mukaan enää oteta uusia painoksia, joten levyt saattavat tulevaisuudessa käydä harvinaisiksi. Se on sääli, sillä E Nominen ainutlaatuinen tuotanto on ehdottomasti kuuntelemisen arvoista.

Explore posts in the same categories: Musiikki, Saksa, Sound Only

Avainsanat: Brad Pitt, Christian Brückner, Christian Weller, Dennis Schmidt-Foß, Die Prophezeiung, E Nomine, Elmar Wepper, Florian Schmidt-Foß, Frank Glaubrecht, Friedrich Gräner, Gérard Depardieu, Gerrit Schmidt-Foß, Harrison Ford, Helmut Krauss, James Earl Jones, Jürgen Thormann, Jeremy Irons, John Travolta, Leonardo DiCaprio, Marlon Brando, Max von Sydow, Mel Gibson, Michael Caine, Michael Chevalier, Michael Douglas, Oliver Reed, Pierce Brosnan, Robert de Niro, Rutger Hauer, Samuel L. Jackson, Sean Penn, Sidney Poitier, Star Trek, Sylvester Stallone, Thomas Danneberg, Tobias Meister, Vincent Price, Volker Brandt, Walter Koenig, Wolfgang Pampel, YouTube

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.