Lööpissä: Ei työ vaan elämäntapa

Monien animen kuluttajien sekä erityisesti coninjärjestäjien harras unelma toteutui, kun vuoden 2013 Desucon Frostbiten kunniavieraaksi saapui legendaarinen ääninäyttelijä Wakamoto Norio. Suunnittelimme herralle coniohjelmaa, minkä lisäksi ehdimme kysyä muutaman kysymyksen tänne blogin puolellekin.

Millainen on tyypillinen työpäivänne?

Wakamoto: Herään aamulla viideltä ja aloitan rentouttamalla kehoni. Harjoittelen hengittämistä, meditoin ja teen kuntoharjoittelua noin tunnin ajan. Harjoittelen japanilaisten muinaisten taistelulajien metodeilla, erityisesti harjoitan palleaa. Minulla on vanhoja tekemiäni ääniä satoja kappaleita minidiskeillä, sitten kuuntelen niitä ja yritän toistaa niitä. Valitsen niistä kolme riippuen siitä, millaista työtä sinä päivänä on, onko tulossa vaativia vai komediallisia rooleja. Työpäivinä tähän kaikkeen kuluu kolme tuntia, neljä jos aikaa on. Vapaapäivinä harjoitan ääntäni jopa kahdeksan tuntia aamukahdeksasta iltaneljään.

Näin kerran televisiosta italialaisen trumpetistin Fabrizio Bosson haastattelun, jossa hän sanoi harjoittelevansa soittoa yhdeksän tuntia päivässä. Trumpettikin vaatii oikeanlaista hengitystekniikkaa ja vahvaa palleaa. Työ on käytännössä jo tehty, kun mennään äänitysstudiolle, koska ääni on silloin valmis ja puhumista vaille. Ajatusmaailma ei siinä vaiheessa enää muutu.

Kuulostaa rankalta!

Wakamoto: Olen tehnyt näitä harjoituksia jo niin kauan, ettei työ enää tunnu raskaalta. Siitä on tullut päivittäistä rutiinia.

Sazae-san-animen herra Anago on yksi Wakamoton vanhimpia rooleja.

Ette alun perin aikonut ääninäyttelijäksi. Miten päädyitte alalle?

Wakamoto: Olin kaksi vuotta poliisiasemalla töissä, mutta tajusin, etten voi tehdä sitä loppuelämäni ajan. Seuraavat kaksi vuotta olin kuluttajaliitossa, mutta sielläkin ajattelin, ettei toimistotyö sovi minulle, vaan täytyy tehdä jotain erilaista. Mietin, mikä olisi sellainen työ, jota voisi tehdä yksin. Ongelma oli, että pitäisi olla jokin tutkinto tai pätevyys, muttei silloin enää huvittanut opiskella.

Silloin eräs ääninäyttelijä Kurosawa Ryou perusti seiyuukoulun, ensimmäisen laatuaan. Opiskelijoita haki sinne kaikkialta maasta. Ilmoittauduin itsekin hakijaksi, ja viikon päästä tuli kutsu kokeeseen. Numeroni oli 383 ja hakijoita oli yli viisisataa, sisälle pääsi vain kaksikymmentä.

Kokeessa kuusi henkeä kerralla meni huoneeseen ja sai käsikirjoituksen, joka piti vain lukea. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta ääninäyttelemisestä, joten luin vain mahdollisimman voimakkaalla äänellä ja eräs henkilö, joka oli ilmeisesti valintakomitean johtaja, alkoi kysellä minulta kaikenlaista. Kaikki ympärilläni olivat todella hyviä ja osasivat käyttää ääntään erinomaisesti, joten ajattelin, ettei minulla ollut mahdollisuuksia. Mutta kymmenen päivän päästä tuli tiedote, että minut oli valittu kouluun.

Aina ei välttämättä mennyt hyvin. Noin 50 ikävuoden tienoilla oli kausi, jolloin työtä ei ollut niin paljon. Siihen asti juonsin jopa 2-3 viikottaista ohjelmaa, mutta ne alkoivat vähentyä, ja se tuntui samalta, kuin oma arvoni olisi laskenut. Ensin aloin syyttää siitä toimistoa ja muita henkilöitä. Sitten näin trumpetistin, joka sanoi harjoittelevansa yhdeksän tuntia päivässä niin, että huulet olivat verillä. Siitä sain inspiraation harjoittaa erityisesti hengityslihaksia. Siitä noin kolmen vuoden sisällä alkoi ura taas nousta ja työt lisääntyä. Sama juttu on kaikilla artisteilla: mitä enemmän laittaa itseään peliin, sitä enemmän saa takaisin. Iällä ei ole merkitystä, ei tarvitse olla nuori. Kun on pitkä ura ja löytää oman nurkkansa siellä, pystyy jatkamaan todella pitkään. Tässä vaiheessa riittää, että saan käsikirjoituksen ja ohjaaja pyytää tekemään tiettyyn tyyliin, niin jo ensimmäisellä kerralla tulee oikeanlainen ääni.

Kovasydäminen Oskar von Reuenthal kuuluu Wakamoton suosikkirooleihin kautta aikojen.

Osaatteko nimetä ikimuistoisinta roolianne?

Wakamoto: Hellsing Ultimaten isä Alexander Anderson, Gunbusterin Oota Kouichirou, Ginga eiyuu densetsun Oskar von Reuenthal. Nämä ovat ehdottomasti kolmen kärki urallani.

Onko teillä esikuvia, jotka ovat auttaneet teitä eteenpäin urallanne?

Wakamoto: Yamada Yasuo, Nozawa Nachi ja Naya Gorou. Olemme hyviä ystäviä Nayan kanssa. Hän ei ole nykyään enää kovin hyvässä kunnossa, mutta kunnioitan ja arvostan häntä kovasti. Nämä kolme pystyvät rakentamaan hahmon ihan omalla tavallaan, lisäämään siihen omaa väriään.

Suunnilleen koko uranne ajan olette esittänyt Sazae-sanissa Anagon hahmoa, millaista hänen esittämisensä on ollut?

Wakamoto: Anagossa täytyy kiinnittää huomiota siihen, että hän on aivan tavallinen henkilö, joka voisi aivan oikeasti olla olemassa, toisin kuin Dragon Ballin Cellin kaltaiset fantasiahahmot. Anagon roolia tehdessäni vedän ääntä taaksepäin, niin että ääni tulee takaa ja puhun rennommin.

Esititte Nagamimia sarjassa Kyougoku Natsuhiko Kousetsu Hyakumonogatari. Millaista oli esittää hahmoa, joka esiintyi toisina henkilöinä?

Kousetsu Hyakumonogatarissa Wakamoto antaa äänen valeasujen mestari Nagamimille.

Wakamoto: Se oli todella konstikas hahmo esittää. Sellaisessa hahmossa täytyy pystyä tuottamaan mystinen ääni, sellainen pimeydessä liikehtivä. Se lähtee ihan omista ruumiinliikkeistä. Kuten Dragon Ballin Cellin ensimmäinen muoto, Nagamimi on käärmemäinen, joten koetan liikkua kuin käärme esittäessäni häntä. Nagamimin naamioituessa hänen äänestään tulee ihmisen ääni, ja teen äänen riippuen siitä, millaiseksi hahmoksi hän muuttuu. Näyttelijät pystyvät käyttämään myös ilmeitään ja eleitään, mutta ääninäyttelijällä on pelkkä ääni käytössään, joten ääntä täytyy vahvistaa erilaisilla keinoilla. Esimerkiksi kehon täytyy olla notkea solutasolta lähtien. Olen harjoitellut kehoni notkistamista, joten olen notkea joka puolelta.

Eräs Suomessa hyvin tunnettu roolihahmonne on Cromartie High Schoolin Mechazawa Shinichi. Millaista hänen esittämisensä oli?

Wakamoto: Mietin pitkään, miten tämä ääni pitäisi tehdä, mutta ensimmäisen jakson nauhoituksissa heitin vain äänen ja se sopi heti. Katsoin vain niitä kasvoja ja päähän pälkähti sopiva ääni. Sellaisia hahmoja on yllättävän paljon, ensimmäisenä mieleen juolahtava ääni on yleensä kaikkein sopivin.

Mikä ääninäyttelijän työssä on parasta?

Wakamoto: Saa olla luova ja pystyy tekemään oman mielensä mukaan. Tietysti sillä ehdolla, että kaikki hyväksyvät sen, mutta voi kuitenkin tehdä omalla tyylillään. Sitä varten joudun harjoittelemaan joka päivä.

Yksi Wakamoton suosituimpia roolihahmoja Suomessa on lukiolaisrobotti Mechazawa Shinichi.

Mainitsitte luovuuden työssänne. Tuleeko ohjaajilta tiukkojakin ohjeita hahmojen äänistä?

Wakamoto: Joskus sattuu niin, että ohjaaja haluaa ehdottomasti tietynlaisen tavan, ja tulee yhteentörmäyksiä. Mutta minähän siinä näyttelen eikä ohjaaja. Mitä vaikeampi hahmo on, sitä määrätietoisemmin sitä on esitettävä.

Millä tavalla peliroolien tekeminen eroaa animesta?

Wakamoto: Peleissä käsikirjoitus vain luetaan läpi. Se on tylsää, koska ei ole mitään vuorovaikutusta eikä tarina tule siinä juuri esille. Se on pelkkää työtä.

Onko vielä jotain, mitä haluaisitte erityisesti saavuttaa elämässänne?

Wakamoto: Haluaisin matkustaa, mutta se on vaikeaa aikataulun vuoksi. Toivoisin, että pääsen matkustamaan paljon myös Japanin ulkopuolella.

Hellsing Ultimate -animen Alexander Anderson on ollut Wakamotolle yksi kiintoisimpia hahmoja esittää.

Olette tunnettu Suomessa, ja kun Desuconia ensi kerran tehtiin, järjestäjien kesken vitsailtiin vierailustanne, sitä kun pidettiin mahdottomana. Miten oikein tulitte Desu-vieraaksi?

Wakamoto: Viime vuoden heinäkuussa tuli pyyntö Desuconin edustajalta. Minulla on viikottaisia tv-ohjelmia joka viikko tiistaista perjantaihin, eikä niiden nauhoituksia voi mitenkään siirtää. Oli siis onnekas yhteensattuma, että tämä Suomen-reissu sattui juuri lauantaista maanantaille. Päätin heti, että lähden, koska minulla on aikaa. Olen ensimmäistä kertaa Euroopassa tällaisessa tapahtumassa.

Loppusanoja suomalaisille faneille?

Wakamoto: On ollut todella suuri yllätys ja kunnia, että täällä tiedetään sellaistakin, mitä edes japanilaiset fanit eivät välttämättä tiedä. Haluan tästä eteenpäinkin tehdä mahdollisimman hyvää työtä.

Explore posts in the same categories: Lööpissä, Seiyuu

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

3 kommenttia : “Lööpissä: Ei työ vaan elämäntapa”


  1. […] Lööpissä: Ei työ vaan elämäntapa (Wakamoton haastattelu Afurekossa) […]


  2. […] Lööpissä: Ei työ vaan elämäntapa (Wakamoto Norion haastattelu Afurekossa) […]


  3. […] Lööpissä: Ei työ vaan elämäntapa (Wakamoto Norion haastattelu Afurekossa) […]


Jätä kommentti