Afurekon Äänijälki-podcastin kahdennessatoista jaksossa pääaiheena on DreamWorksin mestariteos Egyptin prinssi. Lisäksi juttelemme Muumipeikon ja pyrstötähden uudelleendubbauksesta ja ysäriparodia-animesta Bakuen Campus Guardress. Viimeiseksi pohdimme ensimmäistä vuottamme podcastin parissa ja vastaamme kysymyksiin sen tekemisestä.
Brittiläinen animaatiostudio Aardman Animations tunnetaan etupäässä stop motion -animaatioistaan ja etenkin Wallace & Gromit -elokuvista. Teattereihin viime kuun puolella putkahtanut Pirates! on kuitenkin studion ensimmäinen koko illan vaha-animaatio sitten Kanin kirouksen vuodelta 2005. Se on myös studion toinen yhteistyöprojekti Sony Pictures Animationin kanssa. Kuuleman mukaan Aardman suunnitteli merirosvoista kertovaa elokuvaa jo yhteistyössä DreamWorksin kanssa, mutta DreamWorks piti aihetta liian epämuodikkaana, ja projektista syntyi Virran viemää. Kenties tämä elokuva oli jo silloin tekijöidensä mielissä.
Afurekon toisen joulukalenterin saa kunnian aloittaa Nick Parkin luoman Wallace & Gromit -parivaljakon puhuva osapuoli Wallace. Englannin Lancashiressä asustava juustoa rakastava gentlemanni viettää aikaansa keksimällä mitä erikoisimpia hilavitkuttimia ja pyörittämällä erilaisia yritystoiminnan muotoja koiransa Gromitin kanssa – illalla taas maistuu muhkea viipale Wensleydale-juustoa voileipäkeksin ja teen kera. Rakastetut vahanuket ovat niittäneet runsaasti mainetta ja kunniaa eri puolilla maapalloa aina ensimmäisestä, vuonna 1989 valmistuneesta lyhytanimaatiosta A Grand Day Out (suom. Suurenmoinenhuviretki) lähtien, ja myös me Sisarukset olemme koko lapsuutemme ajan nauttineet suunnattomasti heidän seikkailuistaan.
Kiltin ja herttaisen Wallacen äänenä on aina ensimmäisestä lyhäristä alkaen toiminut englantilainen veteraaninäyttelijä Peter Sallis, jota parempaa hahmolle voi tuskin kuvitella. Roolitus on napakymppi erityisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin Sallisin nasaali ääni on oikea brittiläisyyden ruumiillistuma, jonka täydentää asiaankuuluva pohjoisenglantilainen korostus. Toiseksi näyttelijäkonkari osaa esittää hahmoa uskomattoman taitavasti – ikiherttaisesta äänestä kuuluvat vaivatta kaikki tunnetilat ja vieläpä ihailtavan monipuolisesti. Upea roolisuoritus yhtä upeassa elokuvassa The Curse of the Were-Rabbit (suom. Kanin kirous) poiki Sallisille jopa Annie-palkinnon vuonna 2005.
Sallis pystyy myös luomaan Wallacesta todella hauskan juuri elokuvien tyyliin sopivalla tavalla. Wallacesta ja Gromitista kertovat tarinat ovat yleisilmeeltään monesti aika synkkiä (viimeisimmän lyhärin pahis oli jo todella pelottava!) mutta Wallacen luontainen letkeys tasapainottaa tunnelmaa mukavasti. Hymy nousee auttamatta huulille Wallacen selittäessä innoissaan keksintöjensä toimintaa tai hänen ajatellessaan juustoa tyytyväisenä hymisten. Loistavalla näyttelemistaidollaan ja umpibrittiläisellä äänellään Sallis tekee Wallacesta lempeän, hauskan sekä hupsun englantilaismiehen, jonka toilailuja jaksaa seurata yhä uudestaan ja uudestaan. Sallisin roolisuorituksesta on vuosien mittaan muodostunut niin tunnistettava, että kuultuaan herralta tasan kaksi vuorosanaa Vielä virtaa– sarjassa Sisaruksista nuorimmainen huudahti jo iloisesti ”Hei, Wallace!”
Viimeisimmät kommentit: