Posted tagged ‘Sailor Moon’

Syrämmeeni joulun teen: luukku 22

joulukuu 22, 2014

Monesta animesta löytyy sivuhahmo, joka on sekä letkeä että temperamenttinen, vilkkaan huoleton ja ehkä vähän hölmö – ja usein juuri tämä hahmo puhuu vahvalla Kansain murteella. Honshun saaren lounaisosassa sijaitsevan läänin asukkaat tunnetaan rentoudestaan ja välittömyydestään pääkapunkilaisiin verrattuna. Kansai koostuu seitsemästä prefektuurista, joiden välillä on omat murre-eronsa, mutta usein puhutaan yleisesti kansain murteesta eli kansai-benistä. Yleisimmin animen kansailaiset ovat kotoisin Oosakasta ja Kiotosta.

Kansaissa asuu hienoja ihmisiä.

Kansaissa asuu hienoja ihmisiä.

Omaleimaisen sanaston lisäksi Kansai-benin tunnusmerkkejä ovat pitkät yhteensulaneet vokaalit ja joidenkin konsonanttien korvautuminen pehmeämmillä äänteillä, kuten s:n vaihtuminen h:ksi sanassa san (han) ja da-tavun muuttuminen ya’ksi. Laulavassa murteessa äänenkorkeus tapaa vaihdella paljon. Tavallisimmin kuultavaan Tokion murteeseen verrattuna söpö Kansai-ben todella kuulostaa huolettomalta ja tuttavalliselta, ja useimmat sitä käyttävät hahmot tukevat mielikuvaa.

Muun muassa Yakitate!! Japanin Kawachia (Sakaguchi Shuuhei), Neon Genesis Evangelionin Toujia (Seki Tomokazu) ja Fushigi Yuugin Tasukia (Kanna Nobutoshi) yhdistää paitsi murre myös lyhyt pinna ja jääräpäisyys. Salapoliisi Conanin oosakalaisetsivä Heiji (Horikawa Ryou) ja paras ystävänsä Kazuha (Miyamura Yuuko) ovat teräväpäisiä mutta päähenkilöä letkeämpiä ja hauskanpitoa rakastavia. Tosin romantiikan puolella Heiji on yhtä tolvana kuin monet murreserkkunsa. Kansai-benillä leikitellään paljon, ja se lienee yleisin animessa esiintyvä ei-tokiolainen puhetapa. Se ei myöskään ole vain sivuhenkilöiden yksinoikeus: Azumanga Daioo’n ja Gakuen Alicen päähenkilöt erottuvat murteillaan, ja Lovely Complexissa kaikki puhuvat samaa murretta, koska sarja sijoittuu Oosakaan.

Jotkut ääninäyttelijät esittävät usein kansai-benillä puhuvia hahmoja. Muun muassa syntyperäiset oosakalaiset Hisakawa Aya (Sailor Moonin Ami, CardCaptor Sakuran Kero), Onosaka Masaya (Angelic Layerin Icchan, Bleachin Hirako) ja Horikawa Ryou (Salapoliisi Conanin Heiji, GS Mikamin Yokoshima, Kizunan Kai) ovat näytelleet monia rooleja kotiseutunsa murteella.

Teh Joulukalenterihihihi: luukku 12

joulukuu 12, 2010

Sailor Moonin keksittyä taikatytöt uudelleen genreä lypsettiin Japanissa ahkerasti 90-luvulla. Kaikki yritykset eivät kuitenkaan… olleet kovin hyviä. Nurse Angel Ririka SOS on keskivertotuotos vuodelta 1995, lämminhenkinen mutta kovin yksitoikkoinen taikatyttöseikkailu, jossa 10-vuotias sairaanhoitajaksi haluava Ririka muuttuu mystiseltä vaihto-oppilaalta saamallaan hoitsuhatulla pahuuden parantavaksi Nurse Angeliksi. Animen pääosissa olivat aloittelijat Asou Kaori Ririkana, Kikuchi Hidehiro Kanou-senpaina ja Ishida Akira naapurinpoika Seiyana, joista kaksi ensin mainittua eivät aluksi häikäisseet näyttelijäntaidoillaan, mutta oppivat paremmiksi loppua kohden.

Ririkasta on kuitenkin jäänyt mieleen pari poikkeuksellista piirrettä. Räikein niistä on se, että kaikki miespuoliset pahikset ovat kauheita neitejä. Häiritsevä asetelma viedään jopa niin pitkälle, että Ishida ”Uke” Akira on 10-vuotiaan roolissaan monta kertaa miehekkäämpi kuin välibossina kuultu Ishii ”Äijistä äijin äijä, jota äijempää et tule koskaan kohtaamaan ja joka Ootomo Ryuuzaburoun kanssa yhteen ottaessaan aiheuttaisi maailmankaikkeuden tuhoon johtavan äijyyden keskittymän” Kouji. Tietenkin sarjan ainoalla otokoyakulla, Shoujo kakumei Utenan Himemiya Anthyna parhaiten tunnetulla Fuchizaki Yurikolla on enemmän munaa kuin kaikilla sarjassa esiintyvillä miehillä yhteensä, mutta kellepä Ishidasta tai Yuuki Hirosta muka olisi vastusta.

Neideistä pahin on Ishiin alennustilasta huolimatta sarjan sukupuoleltaan ja seksuaalisuudeltaan epämääräinen pääpahis Buros. Hän on myös kamalin rooli, mitä kaikkea shotapojista rumiin korstoihin esittäneeltä Horikawa Ryoulta koskaan olemme kuulleet. Itse asiassa Horikawa Buroksena taitaa olla yleensä kamalinta, mitä koskaan olemme kuulleet. Horikawahan ei oikestaan tee mitään väärin – lähinnä tuotantotiimi teki väärin kiinnittäessään hänet rooliin – vaan hihkuu akkamaisesti kuin kuka tahansa pahisnainen. Horikawa Ryou ei kuitenkaan ole nainen, vaikka melko vahvaa näyttöä onkin. Jostain syystä, vaikka suorituksessa ei oikeasti ole mitään vikaa, hahmon hirviömäinen naismaisuus on täysin sietämätöntä. Kokonaisuutena ylärekisteristä lirkutteleva, pikkupoikia kähmivä, lentosuukkoja ja pervoja miekkametaforia viljelevä Horikawa on niin sanoinkuvaamattoman järkyttävä… asia, että Ririka on yhä ainoa anime, jota katsoessamme olemme toivoneet yhden suosikkiseiyuuistamme vain pitävän ystävällisesti turpansa kiinni.

Kunnon perinteisen roistottaren tapaan Buros myös nauraa. Horikawa vetää sukupuolirajoitteistaan huolimatta täysin oikeaoppisen villainess-kikatuksen täten täydellisesti emaskuloiden itsensä sekä kaikki menneet ja tulevat roolinsa vain muutamassa sekunnissa. Aika hyvin.

(Miksi tässä kalenterissa on niin paljon ristiinpukeutujia?)

O.V.A: Mamono Hunter Youko

lokakuu 10, 2010

Vuosina 1990-95 ilmestynyt Mamono Hunter Youko on siitä erikoinen tapaus, että se oli jenkkiläisen ADV-yhtiön ensimmäinen animejulkaisu nimellä Devil Hunter Yohko. Yhtiö kuulemma halusi jotain aivan uudenlaista. Koulutyttö henshinaa maagiseksi soturiksi ja pieksää demoniörvelöitä, olihan se siihen aikaan melko jytäkkää kamaa jenkkimarkkinoille.

(lisää…)