Rango, ihana pieni kameleontti

Viime vuoden menestyselokuva Rango sai alkunsa, kun Pirates of the Caribbean -elokuvilla maailmanmaineeseen noussut ohjaaja Gore Verbinski halusi tehdä vaihteeksi jonkin ”pienemmän” projektin merirosvotrilogiansa jälkeen ja päätti tehdä uransa ensimmäisen animaatioelokuvan. Pieneksi kaavailtu länkkäriprojekti ehti kuitenkin paisua kunnioitettaviin mittoihin ennen valmistumistaan: käsikirjoitusta työstettiin reippaasti yli vuoden päivät, elokuvan lopullinen budjetti oli 135 miljoonaa dollaria ja animaatiosta vastasi erityisefektien kuningasyhtiö Industrial Light and Magic. Päärooliin Verbinski pestasi Johnny Deppin, jonka kanssa oli luonut tämän kuuluisimman roolihahmon Jack Sparrow’n, musiikista taas vastasi mestarisäveltäjä Hans Zimmer. Rango on saanut positiivisia arvosteluja ympäri maailmaa, se voitti parhaan animaatioelokuvan Annie– sekä BAFTA-palkinnot ja kisaa tällä hetkellä lisäksi parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnosta. Aika hyvin pikkuprojektilta!

Joulutähtiin kirjoitettu: luukku 8

Kun räsynukke Woodyn, avaruusfiguuri Buzz Lightyearin ja muiden tuttujen lelujen seikkailuista kertova supermenestyselokuva Toy Story 3 saapui kesällä 2010, ei uuden hahmon Tuhti Karhunhalin ääni Ned Beatty vakuuttanut Myytä yhtä kovasti kuin muut näyttelijät. Elokuvan suomiversiossa näyttelijä Markku Huhtamo kuitenkin tekee vaaleanpunaisen nallen suomenkielisenä äänenä yhden parhaimmista roolisuorituksistaan ikinä. (Teksti sisältää juonipaljastuksia!)

Suomenkielisen Tuhdin kuuleminen herätti meissä pitkästä aikaa sen saman nostalgisen tunteen, jonka koki jatkuvasti katsoessaan piirrettyjä lapsena. Se on se tunne, kun hahmo ja ääni ovat niin täydellisessä synkassa keskenään, ettei näitä kahta osapuolta edes tajua erottaa toisistaan – ei tule mieleenkään, että oikea ihminen on kopissa käynyt puhumassa repliikit hahmon suuhun! On vain ehyt ja elävä hahmo ja sille täydellisesti kuuluva oma ääni, ei enempää eikä vähempää. Markku Huhtamo onnistuu Tuhti-roolissaan juuri niin hyvin, ettei luontevaan roolisuoritukseen edes hoksaa kiinnittää huomiota, tuijottaa vain suloista nallea ”awww”-huokauksia päästellen.

Synkän menneisyyden läpikäynyt nallukainen pyörittää Päivänpaisteen päiväkotia omana puljunaan ja syöttää muille omia näkemyksiään lasten ja lelujen välisestä teeskennellystä kiintymyksestä. Tuhti pitää yllä tahratonta imagoa ja esittäytyy muille päiväkotiin saapuville leluille pelastavana enkelinä, joka armollisesti antaa näille raukoille kodin ja perheen sen jälkeen, kun heidän pikkuomistajansa ovat heidät niin julmasti päiväkotiin hylänneet. Kun Tuhti esittelee päiväkodin ihanuuksia uusille leluille ja rento huuliharppu soi taustalla, on Huhtamon ääni yltiöpäisen lämmin ja siitä huokuu lähes isällinen lempeys. Matalalla nalleäänellä Huhtamo antaa vaivatta ja nopeasti kuvan Tuhdista suloisena pehmoleluna, jota tekisi niin mieli rutistaa. Lelujen alkaessa niskuroida muuttuu kuitenkin äänensävy selvästi jämerämpään päin, kun nallen todellinen luonne alkaa hiipiä esiin.

Andyn lelujen paetessa päiväkodista yrittää Tuhti viimeiseen asti käännyttää heidät takaisin puolelleen jälleen samalla hellällä ja ymmärtäväisellä nalleäänellään. Woodyn kuitenkin paljastaessa muille Tuhdin todellisen menneisyyden joutuu halinalle täysin pois tolaltaan. Karvaan kohtalon kokenut lelu ei koskaan pystynyt sulattamaan mennyttä, ja sen palatessa vainoamaan Tuhti alkaa hädissään laukoa jälleen propagandapuheitaan saadakseen tilanteen haltuunsa. Karhun itsehillinnän hiljalleen romuttuessa muuttuu tämän mielipuolinen mylvintä aina vain hysteerisemmäksi – Tuhdin huutaessa ”Olemme kaikki rojua, joka odottaa roskista! Turhia leluja!” Huhtamon ääni on suorastaan epätoivoinen, jopa hivenen surullinen.

Animaatioelokuvan jatko-osaa voi kehua onnistuneeksi, kun mielettömän ääninostalgian lisäksi myös täysin uusi hahmo istuu äänensä puolesta heti muuhun, tutumpaan porukkaan. Toy Story 3 on juuri tällainen elokuva. Huhtamon näytteleminen elokuvan suomiversiossa on niin luontevaa, että Tuhti tuntuu sen vuoksi aivan yhtä tutulta kuin Woody ja Buzz. Toy Story 3 on jatko-osa, joka tarjoaa kahdenlaisia nostalgiaelämyksiä. Samat ääninäyttelijät jälleen tutuissa rooleissa saavat miettimään ”Kuinka joku voi kuulostaa roolissaan niin samalta vielä yli 10 vuoden jälkeen?” Huhtamon Tuhti taas toi mieleen ajatuksen ”Voiko näin hienoa ääninäyttelemistä ollakaan?”

Vertailu: Toy Story 3

Pixarin uusin hittielokuva Toy Story 3 on lopultakin rantautunut Suomeen asti, ja kuten luvattua, aion seuraavaksi kirjoittaa teille tuntemuksia siitä, mitä elokuvien suomenkielisten versioiden ystävä on mieltä kolmannen elokuvan jälkiäänitetystä versiosta. Juoniselostusta kaivatessa suosittelen tutustumaan Myyn aikaisemmin kirjoittamaan juttuun elokuvan englanninkielisestä versiosta, koska alkuperäisversio on myös huippuluokkaa ja koska tällä artikkelilla oli jo muutenkin aivan tarpeeksi pituutta.

Uusinta uutta: Toy Story 3

Yksi hyvä puoli oli siinä, että jouduin Lontooseen työharjoitteluun 2000-luvun parhaana vadelmakesänä – pääsin näkemään Pixar Animation Studiosin esikoisleffan Toy Storyn toisen jatko-(päätös?)osan, ytimekkäästi nimeltään Toy Story 3, ennen kuin se rantautui Suomeen – itse asiassa kahdesti, koska elokuvathan täytyy nähdä ennen kuin ne voi katsoa. Odottaessanne elokuvan Suomen-ensi-iltaa elokuun 27. päivänä (Cillan syntymäpäivä muuten) haluaisin kirjoittaa teille ensivaikutelmia alkuperäiskielisestä versiosta. En halua paljastaa yksityiskohtia juonesta, sillä katselukokemus on paras spoilerivapaana, joten annan ei vähempää kuin loistavan käsikirjoituksen odottaa katsojiaan ja keskityn arvioimaan näyttelypuolta – senhän kai parhaiten osaan.