Äänijälki – Jakso 37: Jätkä on eläin (ODDTAXI)

Afurekon Äänijälki-podcastin 37. jaksossa pääaiheena on eläinten asuttamaan Tokioon sijoittuva trillerianime ODDTAXI. Lisäksi puhumme siitä, miksi suomalaisdubbauksia kannattaa tehdä ohjaajan johdolla. Hiljattaisissa on lyhärisikermä Joulun tähtitarinoita, jossa nähdään pohjoismaisia klassikkotarinoita animaation muodossa.

Äänijälki – Jakso 22: Jos metsänpeittoon haluat mennä nyt (Piha-aidan tuolla puolen)

Afurekon Äänijälki-podcastin 22. jaksossa pääaiheena on Cartoon Networkin ylistetty minisarja Piha-aidan tuolla puolen. Sen lisäksi keskustelemme vieraskielisten nimien lausumisesta suomenkielisissä dubbauksissa. Hiljattaisissa käsittelemme NEO: The World Ends With You -videopelin alkuperäistä ääniraitaa.

Joulutähtiin kirjoitettu: luukku 8

Kun räsynukke Woodyn, avaruusfiguuri Buzz Lightyearin ja muiden tuttujen lelujen seikkailuista kertova supermenestyselokuva Toy Story 3 saapui kesällä 2010, ei uuden hahmon Tuhti Karhunhalin ääni Ned Beatty vakuuttanut Myytä yhtä kovasti kuin muut näyttelijät. Elokuvan suomiversiossa näyttelijä Markku Huhtamo kuitenkin tekee vaaleanpunaisen nallen suomenkielisenä äänenä yhden parhaimmista roolisuorituksistaan ikinä. (Teksti sisältää juonipaljastuksia!)

Suomenkielisen Tuhdin kuuleminen herätti meissä pitkästä aikaa sen saman nostalgisen tunteen, jonka koki jatkuvasti katsoessaan piirrettyjä lapsena. Se on se tunne, kun hahmo ja ääni ovat niin täydellisessä synkassa keskenään, ettei näitä kahta osapuolta edes tajua erottaa toisistaan – ei tule mieleenkään, että oikea ihminen on kopissa käynyt puhumassa repliikit hahmon suuhun! On vain ehyt ja elävä hahmo ja sille täydellisesti kuuluva oma ääni, ei enempää eikä vähempää. Markku Huhtamo onnistuu Tuhti-roolissaan juuri niin hyvin, ettei luontevaan roolisuoritukseen edes hoksaa kiinnittää huomiota, tuijottaa vain suloista nallea ”awww”-huokauksia päästellen.

Synkän menneisyyden läpikäynyt nallukainen pyörittää Päivänpaisteen päiväkotia omana puljunaan ja syöttää muille omia näkemyksiään lasten ja lelujen välisestä teeskennellystä kiintymyksestä. Tuhti pitää yllä tahratonta imagoa ja esittäytyy muille päiväkotiin saapuville leluille pelastavana enkelinä, joka armollisesti antaa näille raukoille kodin ja perheen sen jälkeen, kun heidän pikkuomistajansa ovat heidät niin julmasti päiväkotiin hylänneet. Kun Tuhti esittelee päiväkodin ihanuuksia uusille leluille ja rento huuliharppu soi taustalla, on Huhtamon ääni yltiöpäisen lämmin ja siitä huokuu lähes isällinen lempeys. Matalalla nalleäänellä Huhtamo antaa vaivatta ja nopeasti kuvan Tuhdista suloisena pehmoleluna, jota tekisi niin mieli rutistaa. Lelujen alkaessa niskuroida muuttuu kuitenkin äänensävy selvästi jämerämpään päin, kun nallen todellinen luonne alkaa hiipiä esiin.

Andyn lelujen paetessa päiväkodista yrittää Tuhti viimeiseen asti käännyttää heidät takaisin puolelleen jälleen samalla hellällä ja ymmärtäväisellä nalleäänellään. Woodyn kuitenkin paljastaessa muille Tuhdin todellisen menneisyyden joutuu halinalle täysin pois tolaltaan. Karvaan kohtalon kokenut lelu ei koskaan pystynyt sulattamaan mennyttä, ja sen palatessa vainoamaan Tuhti alkaa hädissään laukoa jälleen propagandapuheitaan saadakseen tilanteen haltuunsa. Karhun itsehillinnän hiljalleen romuttuessa muuttuu tämän mielipuolinen mylvintä aina vain hysteerisemmäksi – Tuhdin huutaessa ”Olemme kaikki rojua, joka odottaa roskista! Turhia leluja!” Huhtamon ääni on suorastaan epätoivoinen, jopa hivenen surullinen.

Animaatioelokuvan jatko-osaa voi kehua onnistuneeksi, kun mielettömän ääninostalgian lisäksi myös täysin uusi hahmo istuu äänensä puolesta heti muuhun, tutumpaan porukkaan. Toy Story 3 on juuri tällainen elokuva. Huhtamon näytteleminen elokuvan suomiversiossa on niin luontevaa, että Tuhti tuntuu sen vuoksi aivan yhtä tutulta kuin Woody ja Buzz. Toy Story 3 on jatko-osa, joka tarjoaa kahdenlaisia nostalgiaelämyksiä. Samat ääninäyttelijät jälleen tutuissa rooleissa saavat miettimään ”Kuinka joku voi kuulostaa roolissaan niin samalta vielä yli 10 vuoden jälkeen?” Huhtamon Tuhti taas toi mieleen ajatuksen ”Voiko näin hienoa ääninäyttelemistä ollakaan?”

Lööpissä: ”Suuri sankarimme suurehkoissa raappahousuissaan”

Suomessa ei ole varsinaisesti ääninäyttelijöitä, vaan dubbauksia tekevät ne, jotka alalle syystä tai toisesta ajautuvat. Yksi heistä on Markus Bäckman, joka on paitsi lainannut ääntään monille piirroshahmoille myös ohjannut Disney-klassikoiden dubbaukset vuoden 2002 Aarreplaneetasta lähtien. Hänen uusin ohjaustyönsä onkin luonnollisesti helmikuussa ensi-iltansa saanut Kaksin karkuteillä. Sisarukset kävivät haastattelemassa dubbausalan tekijää Helsingin Dubberman-studiolla ja saivat lopuksi hieman katsella ympärilleenkin. Mitä kaikkea kerrottavaa Bäckmanilla olikaan?

Pääsimme poseeraamaan Saavutusten seinän eteen. Bongailkaapa tauluista tuttuja sarjoja!

Miten syöpä eroaa Paavo Väyrysestä?

Kukapa ei olisi viimeisten vuosien aikana joutunut muuttamaan suunnitelmiaan VR:n vuoksi useampaan otteeseen – me Sisarukset saimme kokea sen viimeksi viikko sitten DesuTalksin yhteydessä. Tämän valtionpysäyttävän ongelman kunniaksi onkin aika viimein esitellä Yöjuna, suomalainen jännityselokuva 90-luvulta, jonka tapahtumat sattumoisin liittyvät myös VR:n toimintaan. Elokuva on aina ollut meille erityisen hauska katselukokemus, koska sen näyttelijöistä yllättävän moni on televisio- ja elokuvatöiden ohella luonut uraa myös suomalaisessa dubbausbisneksessä. Paljastetaan siis, ketkä kaikki!

Tuleeko VR sinunkin uniisi?

Vertailu: Toy Story 3

Pixarin uusin hittielokuva Toy Story 3 on lopultakin rantautunut Suomeen asti, ja kuten luvattua, aion seuraavaksi kirjoittaa teille tuntemuksia siitä, mitä elokuvien suomenkielisten versioiden ystävä on mieltä kolmannen elokuvan jälkiäänitetystä versiosta. Juoniselostusta kaivatessa suosittelen tutustumaan Myyn aikaisemmin kirjoittamaan juttuun elokuvan englanninkielisestä versiosta, koska alkuperäisversio on myös huippuluokkaa ja koska tällä artikkelilla oli jo muutenkin aivan tarpeeksi pituutta.