Posted tagged ‘Jim Henson’

Äänijälki – Jakso 5: Kristallin herrat (The Dark Crystal: Age of Resistance)

21 toukokuun, 2020

Afurekon Äänijälki-podcastin viidennessä jaksossa uppoudumme kulttielokuvaan Tumma kristalli sekä sen tuoreeseen esiosasarjaan The Dark Crystal: Age of Resistance. Lisäksi paneudumme vasta edesmenneiden Fujiwara Keijin ja Masuoka Hiroshin elämäntyöhön ääninäyttelijöinä ja puimme Muumilaakson castauspäätöksiä. Ajankohtaisina sarjoina ovat jalokivipiirretyt Houseki no kuni ja Steven Universe Future – ilman spoilereita!

Lataa jakso itsellesi tästä.

tumma kristalli juliste
(lisää…)

Älisevä joulukalenteri, älähdys 18

18 joulukuun, 2012

Nukkehahmojen mestarin, Jim Hensonin (1936-1990) vuonna 1986 ilmestynyt Labyrintti-elokuva ei menestynyt aikanaan, mutta sille on sittemmin muodostunut melkoinen kulttiseuranta. Suosion syy lienee piukoissa pantalooneissa kekkaloiva David Bowie komean peikkokuningas Jarethin roolissa, mutta suurimman vaikutuksen meihin tekee eläväisyydellään Hoggle, osin näytellen ja osin animatronics-tekniikalla luotu peikkoveijari. Shari Weiserin (puvussa) ja useiden nukketaiteilijoiden ohjaileman peikon äänenä toimii ohjaajan poika, itsekin nukkemekaniikan taitaja (ja yksi Hogglen ohjailijoista) Brian Henson.

Karhean rahisevan äänen lisäksi Henson luo hahmolle persoonallisia, huvittavia ja hellyttäviä puhemaneereita. Hogglen repliikkien lomassa kuuluu jos jonkinlaisia jupinoita ja möhinöitä. Mutinat korostavat persoonaltaan varsin epämiellyttävän (mutta silti söötin :3) hahmon mielentiloja, kuten vahingoniloa, ärtymystä ja halveksuntaa. Toisinaan höpinä kuulostaa kyllä ihan vilpittömältäkin hyväntuuliselta myhäilyltä, ja hyväntuulisuus lisääntyy hahmon muuttuessa elokuvan aikana yhä kiltimmäksi. Jupinat paitsi tekevät hahmosta erottuvan, myös lisäävät sen elävyyttä. Jälkimmäinen korostuu erityisesti siksi, että jupina sopii Hogglen hiukan kömpelöön liikkumistapaan ja ulkomuotoon. Tässä ovat hahmon esittäjä, nukketaiteilijat ja ääninäyttelijä pelanneet yhteen niin saumattomasti, ettei voi kuin huokailla ihastuksesta.