Archive for the ‘Anime’ category

Make us free na zblösh!

2 lokakuun, 2014

Kun High Speed! -niminen kirja saavutti menestystä ranobekilpailussa, kukaan ei vielä arvannut, millainen ilmiö siitä seuraisi. Pelkän promopätkän perusteella innostusten hyökyaaltoja aiheuttanut uintianime Free! esitettiin viime kesänä. Mahtavista tuotantoarvoistaan ja hyvistä ranobesovituksistaan tunnettu Kyoto Animation -studio valloitti naiskatsojien sydämet uimapoikien seikkailuilla.

Jatkokausi Free! Eternal Summer päättyi muutama viikko sitten ja jätti monet janoamaan vielä lisää. On siis aika vilkaista, mitä Free!:n pinnan alla piilee.

(lisää…)

Witsi mitä tuskaa – Minun Annetteni

30 toukokuun, 2014

Desucon tulee taas, ja tänä vuonna kerromme ohjelmassamme World Masterpiece Theater -ohjelmapaikan animesarjoista. Moni WMT-sarja perustuu tunnettuihin lasten- ja nuortenkirjoihin, mutta joukkoon mahtuu myös tuntemattomampia nimikkeitä.

Otin hommakseni lukea Patricia St. Johnin vuonna 1950 ilmestyneen kirjan Lumen aarteet, johon pohjautuva WMT-sarja Alps monogatari – Watashi no Annette lähetettiin vuonna 1983. Kirja osoittautui täydelliseksi WMT-materiaaliksi kärsimyksineen ja alppiympäristöineen. Millainen anime siitä syntyi?

(lisää…)

Uusinta uutta: Tuuli nousee

6 huhtikuun, 2014

Ääninäyttelyblogi Afureko täyttää tänään huimat neljä vuotta! Syntymäpäivän kunniaksi käsittelyssä on Ghibli-studion juuri sopivasti Suomen ensi-iltaan tullut Miyazaki Hayaon elokuva Tuuli nousee (Kaze tachinu). Teos on meille muutenkin merkittävä, sillä yksi meistä, nuorimmainen Myy, tekee sen suomenkielisessä versiossa ääniroolidebyyttinsä! Kirjoituksen lopusta voitte lukea Myyn sekä pääosaa esittäneen Toivo Aaron Kallion ajatuksia elokuvan dubbaamisesta.

Tuuli nousee 01

(lisää…)

Nine – keskikesän juoksijat

7 helmikuun, 2014

Desucon Frostbite tulee taas! Omalta osaltani olen valmistautunut tapahtumaan katsomalla paljon japanilaisten lempilajia baseballia käsittelevää animea, jota käsittelen sunnuntain ohjelmassani. Tässä hieman esimakua!

Vuosina 1978-1979 ilmestynyt Nine oli romanttisen urheilumangan mestarin Adachi Mitsurun ensimmäinen oma työ. Siitä tehtiin kolme tunnin mittaista tv-elokuvaa vuosina 1983-1984. Adachin mestariteos, animena vuosina 1985-87 lähetetty Touch, on ehdottomia suosikkianimeitani (se ansaitsisi ykköspaikan, jollei Hyakumonogataria olisi). Tutustuin siis erittäin mielelläni Nine-elokuviin, vaikkakin kämäisinä videokaseteilta ripattuina versioina.

(lisää…)

BL: Kono danshi

14 tammikuun, 2014

Joskus tulee löytäneeksi jotain uutta ja ennennäkemätöntä täysin arvaamattomasta paikasta. Joskus se voi osoittautua upeimmaksi asiaksi, mitä on pitkään aikaan löytänyt.

Jokin aika sitten löysin jotain ennennäkemätöntä arvaamattomasta paikasta.

Selailin jälleen BL-listoja – sattuneista syistä kuitenkin poikkeuksellisesti ANN:n BL-animelistaa perinteisen Audiowikin sijaan. Kaksi varsin uutta OVA-animea kiinnitti listalta huomioni. Ne näyttivät visuaalisesti vinkeiltä, niiden toteutuksesta vastasi pääosin yksi ja sama henkilö ja niissä esiintyi ääninäyttelijöitä, joilta kuuntelen kaikki BL-roolit. Päätin tarttua tilaisuuteen.

Olin myyty noin kolmessa sekunnissa.

(lisää…)

Renttujen jouluyö: luukku 18

18 joulukuun, 2013

Eräs Sakura taisen -tuoteperheen pahislaulu käsiteltiin kerran blogissamme muuten vain, emmekä tohtineet valita samaa – joskin erittäin mieleenpainuvaa – kappaletta kalenterissa esiteltäväksi. Sen sijaan valitsimme franchisea edustamaan toisen, hyvin erilaisen kappaleen. Se on myös varsin ainutlaatuinen kalenterin muuhun sisältöön nähden; naishahmon esittämä, äärimmäisen synkkä ja vähäneleinen valituslaulu.

(lisää…)

Renttujen jouluyö: luukku 16

16 joulukuun, 2013

Nakao Ryuusei on upea. Emme kadu mitään.

(lisää…)

Renttujen jouluyö: luukku 14

14 joulukuun, 2013

90-luvulla lähes kaikista hiukankaan pitemmistä tai suositummista animesarjoista julkaistiin CD-levyjä, joilla ääninäyttelijät lauloivat hahmojensa teemabiisejä (character song / kyarason). Se oli kuin kirjoittamaton sääntö. Trendi tuntuu osittain hiipuneen 2000-luvun edetessä, tai ainakin oheismusiikki on rajautunut enemmän tiettyjen lajityyppien sarjoihin. Seiyuuiden toimiessa yhä enemmän myös idoleina tai muusikoina ovat kyarasonit siirtyneet melko lailla moe- ja shoujosarjoihin, joskin jotkin pitkät shounenanimetkin ovat vaalineet perinnettä. Mutta ysärillä oli toisin! Ei tarvinnut olla edes kovin suosittu sarja, kuten vaikka Yaiba, eikä kovin suosittu hahmo, kuten vaikka Onimaru Takeshi, saadakseen oman pahuudenjulistusviisunsa levylle.


(lisää…)

Renttujen jouluyö: luukku 2

2 joulukuun, 2013

Eräs ääninäyttelijä tulee varmaan esiintymään kalenterissamme joka vuosi, oli aihe mikä tahansa. Näin on ollut ainakin tähän saakka – tiedostamattakin saamme aina Nakao Ryuusein jotenkin ängettyä mukaan joulukalenteriin.

Länsimaisissa lastenohjelmissa on pitkä ja edelleen paksusti voiva lauluperinne; TV-sarjat Pikkuponeista Phineas & Ferbiin ovat täynnä hahmojen esittämiä lauluja. Animesarjoissa musiikkinumeroita nähdään huomattavasti harvemmin, mutta eräs poikkeus on suursuosittu lastenanime Soreike! Anpanman. Anpanmaniin on tehty kasapäin lauluja, joita hahmot esittävät TV-sarjan jaksoissa ja sarjasta tehdyissä elokuvissa. Veisuja riittää päähenkilöiden ja vierailevien tähtien lisäksi mielin määrin myös antagonistille. Bakteerivoro Baikinman onkin sarjan toiseksi suosituin hahmo heti sankarillisen Anpanmanin jälkeen.

Yksi Anpanmanin pahislauluista on Baikinmanin ja tämän viehkon apurin, Dokin-chanin, duetto Warui mahou no uta, Pahan taian laulu. Kappaleen esittävät luonnollisesti hahmojen ääninäyttelijät, Nakao Ryuusei Baikinmanina ja Tsuru Hiromi Dokin-chanina. Vaikka Baikinman on pahis, on hän hauska ja vekkuli veikko, ja veikeitä ovat useimmat hänen lauluistaankin. Warui mahou no uta on soundiltaan huomattavasti synkempi kuin muut Baikinmanin rallatukset. Sanat ovat ehtaa pahiskamaa: lyriikoissa kerrotaan pimeästä taikuudesta, mörköjen kutsusta, kummitusten itkusta, sinisistä virvaliekeistä ja paholaisen siipien läiskeistä. Kaksikon sarjakuvamaiset ja söpöt äänet ovat täydellisessä ristiriidassa biisin äänimaailman ja sanoituksen kanssa, mikä tekee laulusta omalla tavallaan hauskan. Synkästä pahissoundista voi kuitenkin myös nauttia, eikä sävellystyö peity äänten hupsuuden alle. Karrikoiduista äänistä huolimatta Baikinman ja Dokin-chan kuulostavat todella juonivan ilkeitä pimeyden juonia.

Auringon prinssi – Ghibli ennen Ghibliä

2 marraskuun, 2013

Jos tavallista pulliaista pyytäisi nimeämään jonkin animen, vastauksena tulisi varmaan yksi Ghibli-studion elokuvista. Ghibliä pidetään Japanin vastineena Disneylle, mutta animeleffojen alkuaikoina moisesta tittelistä haaveili Toei Animation. Toein 13. kokoillan elokuva, vuonna 1968 valmistunut Taiyou no ouji Hols no daibouken, oli kunnianhimoinen yritys maailmanmarkkinoille. Menestystä ei silloin herunut, mutta elokuva oli tärkeä askel Ghibli-vaikuttajien Takahata Isaon ja Miyazaki Hayaon uralla. Kaksikon vaikutteet näkyvät Holsissa niin selvästi, että sitä voi hyvällä syyllä luonnehtia esi-Ghibliksi.

(lisää…)