Lööpissä: Me ollaan sankarittaria kaikki

Vuosikymmenen ensimmäisen Desucon Frostbiten ääninäyttelijävieraana nähtiin Orikasa Fumiko! Muun muassa Bleachista, Hellsingistä ja Fullmetal Alchemist: Brotherhoodista tuttu tekijä istahti juttelemaan myös meidän kanssamme urastaan animen parissa. Kiitokset avusta Desuconin ammattitaitoisille tulkeille!

(Kuva: Eetu Lampsijärvi)

Miten alun perin päädyitte aloittamaan näyttelijänuranne teatterissa?

Orikasa: Lukion kolmannella opiskelin vuoden ajan kokelaana teatteriryhmässä. Lukiosta valmistuttuani sitten liityin ryhmään.

Mistä teillä lähti innostus näyttelemiseen?

Orikasa: Pienenä soitin Yamahan Electone-sähköurkuja, mutta mietin, olisiko muutakin tapaa ilmaista itseään kuin musiikki. Siten kiinnostuin näyttelemisestä.

Miten tienne sitten konkreettisesti eteni ääninäyttelijäksi?

Orikasa: Ystäväni teatteriryhmässä esitteli minut ääninäyttelijä Seki Tomokazulle. Hänen kauttaan tapasin hänen managerinsa, jonka myötä pääsin GTO-sarjan koe-esiintymiseen. Läpäisin testin ja tein debyyttini seiyuuna.

Orikasan ensimmäinen animerooli oli GTO:n lempeä opettaja Fuyutsuki Azusa.

Miten teatteri- ja animeroolinne eroavat toisistaan?

Orikasa: On hankala vastata yleisluontoisesti. Lavalla jokainen näytelmä on ohjaajansa näköinen, ja samaan tapaan animaatiossa mennään ohjaajan toiveiden mukaan. Roolit ovat aina erilaisia.

Teatterissa tietää alusta alkaen, miten omalle hahmolle käy, kun taas animesarja voi jatkua vuosia tuntematta loppuratkaisua. Vaikuttaako se omaan näyttelemiseen?

Orikasa: Animessa jotkut ohjaajat kertovat matkan varrella pieniä palasia siitä, miten hahmolle tulee käymään, mutteivät kaikki. Silloin kun ei tiedä, mitä tapahtuu, edetään oikeastaan yhtä aikaa katsojien kanssa ja opitaan hahmosta vähitellen. Näyttämöllä loppu on jo valmiiksi tiedossa, ja kokonaisuus kasataan palasista yhteen.

Code Geassissa en tiennyt lainkaan, miten hahmolleni kävisi, ja se satutti syvästi!

Mitä animea itse katsoitte pienenä? Miten suhtautumisenne animeen on muuttunut nyt, kun olette itse tekemässä sitä?

Orikasa: Pienenä katsoin World Masterpiece Theater -sarjoja kuten Tom Sawyer no bouken ja Flanders no inu.

En aiemmin lukenut juurikaan mangaa, mutta nykyään luen paljon. Minulla oli yhteen aikaan kotonani riveittäin Shounen Jump -sarjoja!

Katsotteko nyt animea eri tavalla esimerkiksi miettien roolisuorituksia?

Orikasa: Lapsena katsoin animea ajattelematta sen kummempia. Tultuani itse alalle aloin tiedostaa, miten paljon ihmisiä tarvitaan tekemään kuvia ja ääniä ja miten anime on kaikkien yhteisen työn tulos. Ehkä sitä siinä mielessä arvostaa enemmän.

Ensimmäinen animeroolinne oli tosiaan Great Teacher Onizukan Fuyutsuki Azusa. Mitä opitte sarjan tekemisestä?

Orikasa: Konkreettisesti opin, miten käsikirjoituksia luetaan. Silloin näin ensi kertaa, millainen animen käsikirjoitus on, ja moni senpai opetti matkan varrella, miten koko prosessi etenee.

Orikasa antoi äänensä vampyyrisotilas Seras Victorialle Hellsing-tv-sarjassa ja Hellsing Ultimate -OVA:ssa.

Teidät tunnetaan myös Hellsingin Seras Victorian roolista. Miten päädyitte osaan? Miten Hellsingin rankka ja väkivaltainen luonne vaikutti näyttelijäntyöhön?

Orikasa: Päädyin rooliin koe-esiintymisen kautta. Se oli siitä erilainen rooli, että piti aina täysillä huutaa asioita, joita ei ikinä sano oikeassa elämässä – röyhkeyksiä, joita ei ole sittemmin joutunut sanomaan.

Sarjasta tuli vuosia myöhemmin uusintaversio, OVA nimeltä Hellsing Ultimate. Millaista sitä oli tehdä verrattuna tv-sarjaan?

Orikasa: Kun tv-sarja tuli, alkuteos ei ollut vielä päättynyt, joten animen lopetus oli alkuperäismateriaalia. Mangan päätyttyä tuottaja halusi tehdä uuden uskollisen version ja otti kaikkiin yhteyttä.

Sarjassa muut kutsuvat Serasia kissanpennuksi, joten hahmo voi hyvin olla hieman naiivi. Kun kuitenkin kaikki kokoontuivat pitkästä aikaa yhteen, näyttelin roolin hieman eri tavalla, koska halusin näyttää muille, miten olin itse kasvanut. Serasista tuli sydämeltään päättäväisempi, ja vampyyriksi tultuaan hän kasvoi entistä vahvemmaksi. Vaikka oli hauskaa, työ oli myös hankalaa.

Kenties tunnetuin roolinne on Bleachin Kuchiki Rukia. Rukia on naispäähenkilö kuten Seras, millaisia eroja näissä kahdessa sankarittaressa on?

Orikasa: Vaikka kummatkin käyvät taisteluita, Rukia tulee monesti isoveljensä pelastamaksi. Hän tekee parhaansa, mutta hänellä on myös heikot hetkensä. Seras taas heitetään ankariin olosuhteisiin ja joutuu siksi kasvamaan nopeasti.

Bleach kesti kahdeksan vuotta. Muuttuiko tuona aikana jotenkin se tapa, jolla näyttelitte Rukiaa?

Orikasa: Kuulimme kesken tuotannon Shounen Jumpin editoreilta, että lehteä lukevat paljon myös naiset. Silloin kävi ilmi, että monet naislukijat fanittivat Rukiaa ja siten myös minua. Se ei varsinaisesti vaikuttanut siihen, miten näyttelin, vaan tein parhaani kuten aina.

Kun sarja päättyy, hahmolle joutuu jättämään hyvästit. Tuntuiko se Rukian kohdalla erilaiselta, kun rooli oli jatkunut niin pitkään?

Orikasa: Animessa Rukia ei koskaan päässyt käyttämään [aseensa voimakkainta muotoa] bankaita. Se tuntui harvinaisen surkealta!

Suite Precuressa näyttelitte toista päähenkilöä, Cure Rhythmia eli Minamino Kanadea. Millainen suhde teillä on tuoteperheeseen?

Orikasa: Sarjan esitysaikaan Japanissa oli ollut suuri maanjäristys, ja koko maassa oli alakuloinen tunnelma. Precure-sarjat kestävät yleensä vuoden verran, ja mietin koko sen ajan, miten voisin välittää sarjan kautta energiaa ja iloa muille. Se oli itselleni näyttelijänä todella hieno kokemus.

Koe-esiinnyitte jokaiseen Precure-sarjaan ja kahdeksannella kerralla lopulta tärppäsi. Miltä se silloin tuntui?

Orikasa: Olin jo vähän luovuttanut, mutta tulin siitä huippuiloiseksi!

Vuosia Precure-roolia tavoiteltuaan Orikasa sai lopulta Suite Precuren Cure Rhythmin osan.

Suite Precuren teema pyörii musiikin ympärillä. Vaikuttiko se näyttelemiseen?

Orikasa: Sarjan aiheena oli musiikki, mutta näyttelemiseen sillä ei varsinaisesti ollut yhteyttä. Mutta animen ulkopuolella esitin paljon lauluja Cure Rhythmina. Lauloin ajatellen, että olisipa hauskaa, jos sanomani tavoittaisi kaikki.

Teitte teatterissa aikoinanne paljon näyttämömusikaaleja. Oliko siitä kokemuksesta apua Cure Rhythmin laulujen esittämisessä?

Orikasa: Kävin tosiaan pienestä asti Yamahan musiikkitunneilla, lauloin ja esiinnyin, ja päädyin lopulta lavamusikaaleihin. Ei varmaan voi sanoa, että juuri jostain tietystä seikasta on ollut apua, mutta kyllä se kaikki kokemus jotenkin vaikuttaa sisältä käsin.

Kuinka suuri osa seiyuun työtä musiikki ylipäänsä on?

Orikasa: Animessa esitetään lauluja hahmojen äänellä. Sitä oli paljon esimerkiksi Bleachissä – fanit tukevat sarjaa, kun haluavat kuulla vaikka Rukian laulavan ja ostavat CD:n.

Muuten musiikki on yksi osa ilmaisua. Tein joskus NHK-kanavalle ääniä nukketeatteriohjelmien hahmoille, ja siinä lauloin paljon. Sekin on osa seiyuun työtä kuten replikointi.

Olette tehnyt myös omaa musiikkiuraa. Miten se eroaa animehahmona laulamisesta?

Orikasa: Hahmona laulaessa voi miettiä tarkkaan ja objektiivisesti, miten hahmo ilmaisisi itseään. Itsenään laulaminen on subjektiivisempaa, ja sitä yliajattelee. Se on minusta vaikeampaa.

Millennium Actress -elokuvassa olitte yksi Chiyokon kolmesta näyttelijästä. Sovitteko jotenkin keskenänne, miten hahmoa pitäisi esittää?

Orikasa: Minä näyttelin Chiyokoa nuorena, ja häntä aikuisena esittänyt Koyama Mami -san sanoi minulle, että esitä kuten haluat, minä sovitan oman suoritukseni siihen. Sain siis uppoutua rooliin huoletta. Olin silloin ollut seiyuuna vasta puolisen vuotta, joten olin siinä ihan aloittelijana.

Olette Saint Seiya -tuoteperheen Kido Saorin eli Athenan nykyinen ääni. Oliko sarja teille ennestään tuttu?

Orikasa: Yläkoulussa vieressäni istuva tyttö oli suuri Saint Seiya -fani. Hän piirteli siitä kuvia vihkoonsa ja näytti minulle. En silloin itse lukenut mangaa, mutta hänen ansiostaan tutustuin sarjaan. Ei silloin olisi uskonut, että minusta tulee vielä Athena!

Tulitte rooliin oikeastaan kesken tarinan. Miltä tuntui sukeltaa hahmon nahkoihin kesken kaiken?

Orikasa: Mangan lukijat tietävät, että Saori on tyttö, joka saa tietää olevansa jumalatar. Kun itse aloin näytellä hahmoa, hän oli jo tietoinen siitä, joten pääsin laajentamaan siltä pohjalta.

Kuka sitten on suosikkinne sarjan saint-sotureista?

Orikasa: Se kouluaikainen ystäväni kertoi minulle ensimmäiseksi Seiyasta. Seiya on kuitenkin päähenkilö, joten hän on jäänyt parhaiten mieleeni.

Fullmetal Alchemistin uusintaversiossa Orikasa antoi äänensä luutnantti Riza Hawkeyelle.

Fullmetal Alchemist: Brotherhoodissa esititte Riza Hawkeyeta. Millaisia muistoja tästä sarjasta on?

Orikasa: Vaikka kaikki seiyuut tekivät sarjassa tiivistä yhteistyötä, olin kuitenkin erityisen paljon tekemisissä eversti Roy Mustangin kanssa. Olin jo aiemmin työskennellyt everstin näyttelijän Miki Shinichirou -sanin kanssa, mutta sen myötä tulimme läheisiksi, ja hän auttoi minua paljon.

Sarjassa on paljon rankkoja teemoja erityisesti sodasta. Miten se vaikutti näyttelemiseen?

Orikasa: Mietin aina, oliko työni tarpeeksi syvällistä. Itselläni ei ole kokemuksia sodasta, joten kun hahmo meni sotaan, piti näytellä vain mielikuvituksen varassa. Olin kovasti huolissani siitä, välittyivätkö hahmon tunteet oikein.

Tuntuuko teistä nyt, että onnistuitte siinä?

Orikasa: Ei sitä tiedä vieläkään. Samaa miettii jokaisessa teoksessa. Jos joskus olisi tyytyväinen, silloin olisi kai tullut valmiiksi näyttelijänä ja voisi lopettaa.

Gintama-hahmonne Yagyuu Kyuubei on nainen, joka on kasvatettu miehenä. Esitittekö hahmoa sen vuoksi jotenkin eri lailla?

Orikasa: Ohjaaja antoi minulle ensin ohjeen, että näyttele kuin olisi nainen, joka pakotetaan mieheksi. Koetin sitten madaltaa ääntäni niin paljon kuin pystyin ja kuulostaa coolilta. Se oli lähinnä tarinan alussa, ennen kuin touhu meni pelkäksi pelleilyksi.

Suomalaistytön nahkoihin Orikasa pääsi Little Witch Academian Lotte Janssonina.

Little Witch Academian hahmonne Lotte on suomalainen. Millaisia ajatuksia teillä on hänestä?

Orikasa: Tämäkin rooli tuli koe-esiintymisen kautta, ja olin uutisen saatuani hyvin iloinen. Lotte on tosiaan luonteeltaan kiltti, ja yritin näytellessä huolehtia siitä, että hänestä tulisi siitä huolimatta rakastettava. Hän ei ole erityisen räväkkä, mutta pyrin näyttelemään niin, että katsojiinkin tarttuisi rauhallinen olo.

Tuntuuko nyt, että Lotte on todenmukainen kuvaus suomalaisista?

Orikasa: Eivätkös kaikki hyväksyneet sen [Desucon Frostbiten haastatteluohjelmassa]? Sen kuuleminen oli helpottavaa!

Onko teillä esikuvia seiyuuiden joukossa?

Orikasa: Onhan niitä paljon, mutta erityisesti mainitsen Yamadera Kouichi -sanin. Kun sain GTO-roolin enkä ollut aiemmin ollut animen nauhoituksissa, menin tutustumaan Yamadera-sanin työntekoon ja hän tuki sekä kannusti minua monin tavoin. Sittemmin olen päässyt esiintymään hänen kanssaan monesti uusissakin sarjoissa. Hän on valtavan lahjakas ja tunnettu ihminen ja lisäksi vielä todella hieno persoona, senkin takia kunnioitan häntä.

Nyt kun olette päässyt käymään Suomessa ja Desuconissa, millaista täällä on ollut? Mikä on ollut parasta?

Orikasa: On ollut niin hauskaa, että on vähän ikävä lähteä jo huomenna. Haluaisin tulla vielä uudestaan!

Tulin Desuconiin tapaamaan kaikkia, ja sen osalta parasta on ollut lämmin vastaanotto. Mutta nyt, kun teen Muumien Tuu-tikin roolia [Japanin muumipuistossa], oli myös upeaa käydä Tampereen muumimuseossa ja nähdä, millaiset tuntemukset vaikuttivat Tove Janssonin teoksiin. Ajattelin, että olipa ihanaa päästä käymään täällä.

Explore posts in the same categories: Lööpissä, Seiyuu

Avainsanat: Bleach, Code Geass, Desucon, Desucon Frostbite, Flanders no inu, Fullmetal Alchemist: Brotherhood, Gintama, Great Teacher Onizuka, GTO, Hellsing, Hellsing Ultimate, Koyama Mami, Little Witch Academia, Miki Shinichirou, Millennium Actress, Muumit, NHK, Orikasa Fumiko, Saint Seiya, Seki Tomokazu, Shounen Jump, Suite Precure, Tampere, Tom Sawyer no bouken, Tove Jansson, World Masterpiece Theater, Yamadera Kouichi, Yamaha

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.