Uusinta uutta: Steven Universe

Afureko täyttää tänään seitsemän vuotta! Merkkipäivän kunniaksi kirjoitan sarjasta, joka on paitsi yksi parhaita näkemiäni piirrossarjoja myös ylipäätään parhaita tuntemiani teoksia. Cartoon Networkin Steven Universe (2013–) on valloittanut kaikenikäiset katsojat, ja tällä hetkellä odotellaan kärsimättömästi neloskauden uusia jaksoja. Kirjoitus sisältää jonkin verran paljastuksia juonen suurista suuntaviivoista, joten jos Stevenin pariin haluaa heittäytyä kylmiltään, kannattaa lukea tämä vasta myöhemmin.

Steven Universen päähahmoja ovat Crystal Gemit, maagiset gem-soturit, jotka suojelevat Beach Cityn kaupunkia hirviöiltä ja muilta vaaroilta. Gemit ovat kirjaimellisesti eläviä jalokiviä, jotka heijastavat ympärilleen ihmisnaista muistuttavan kehon. Nimihenkilö itse, Steven Universe (Zach Callison) on ainutlaatuinen tapaus, ihmisen ja gemin lapsi. Hänen äitinsä Rose Quartz (Susan Egan) oli aikanaan Crystal Gemien lempeä ja rakastettu johtaja.

Iloluontoinen ja energinen Steven vasta opettelee käyttämään Roselta perimiään taikavoimia ja on kasvamassa täysivaltaiseksi Crystal Gemiksi. Häntä opastavat joukon muut jäsenet: jäyhä ja väkivahva Garnet (Estelle), järjestelmällinen hössöttäjä Pearl (Deedee Magno Hall) sekä raisu ja ilkikurinen Amethyst (Michaela Dietz).

Garnet, Amethyst, Steven ja Pearl kotonaan kristallitemppelin kupeessa.

Hassunkurisia alkujaksoja katsoessa ei vielä arvaa, mihin oikein on ryhtynyt. Stevenin hösläys aiheuttaa jos jonkinlaisia ongelmia, joiden ratkaisuun hän tarvitsee monesti Crystal Gemien apua. Hirviöiden mätkimisen ja raunioiden tutkimisen ohessa seurataan, kuinka Steven yrittää koota gemit yhteen epäterveelliselle aamupalalle kanssaan tai osallistuu Beach Cityn maanalaiseen showpainirinkiin.

Ja välillä nähdään näkyjä, jotka takuulla tulevat katsojan painajaisiin.

Ensimmäisen kauden puolivälissä alkaa kuitenkin selvitä, miten laaja mytologia sarjan taustalla kätkeytyy. Gemien historia ja hahmojen väliset suhteet aukeavat katsojalle vähitellen samalla, kun Steven kuulee niistä sen sijaan, että selityspajatso tyhjennettäisiin kerralla. Hahmot saattavat ohimennen viitata johonkin, joka tulee kunnolla esille vasta kymmeniä jaksoja myöhemmin, jolloin katsojat ovat kenties jo ehtineet arvata, mistä vihjauksessa oli kyse.

Tästä seinämaalauksen hahmosta ei ole vielä hiiskuttu sanaakaan, mutta siitä kuullaan vielä!

Vuoden 2016 Popcultissa puhuimme siitä, miten Steven Universen maailmasta puuttuvat tyystin monet meidän todellisuutemme ennakkoluulot. Sarjan luoja Rebecca Sugar halusi näyttää, että sukupuolta voi käsitellä monipuolisesti myös lastensarjoissa, ja se pistääkin ensimmäisenä silmään. Jossain toisessa sarjassa Stevenin kaltaista poikaa kiusattaisiin feminiinisyydestä, ja joku takuulla yrittäisi pitää naiset poissa supervoimaisista taisteluista. Steven Universessa tällaisia ongelmia ei vain ole, ei edes ohimennen heitettynä vitsirepliikkinä. Mieshahmot eivät edes vihjaa alemmuudentunteesta vahvojen naisten rinnalla, ja kukaan ei pidä muunsukupuolista hahmoa yhtään poikkeavana.

Garnetilla riittää habaa.

Mutkaton asenne ulottuu myös esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin ja seksuaalisuuteen. (Steven on siis todella homo sarja. Todella homo.) Steven Universen maapallolla kaikki kukat saavat kukkia rauhassa aivan arkipäiväisesti, tekemättä asiasta numeroa. Moni muu sarja näyttää syrjinnän yhtenä elämän osana, jota vastaan pitää kamppailla. Sekin on tarpeen, koska syrjintää on oikeasti olemassa, ja se koskettaa yleisöä. Mutta Steven näyttää, millainen maailmamme voisi olla. Ja siihen uppoutuminen tuntuu joka kerta ihan sairaan hyvältä.

Kaikki tuo olisi jo amerikkalaisessa lastensarjassa kyllin vallankumouksellista, mutta Steven Universelle se ei riitä. Gemien ominaisuuksiin kuuluu, että he voivat fuusioitua eli tilapäisesti yhdistyä toistensa kanssa kokonaan uudeksi olennoksi. Esimerkiksi keihästä käyttävän Pearlin ja ruoskaa heiluttelevan Amethystin fuusiosta syntyy nelikätinen jousiampuja Opal (Aimee Mann).

All I wanna do / is see you turn into / a giant woman~

Sarjan edetessä fuusiosta tulee yhä monikäyttöisempi vertauskuva ihmissuhteille. Fuusion osapuolet tuntevat ”katoavansa” jonnekin sen aikana, mikä kuvastaa sitä, miten ihminen muokkautuu kanssakäymisessä toisten kanssa – ”oma itse” katoaa ja tilalle tulee toisenlainen persoona. Hyvin toimiva fuusio tuntuu hyvältä ja siihen on mukava palata, kun taas huonosta fuusiosta jää kipeät haavat ja siitä voi olla vaikea päästä irti.

Fuusion avulla Steven pääsee käsittelemään myös suostumuksen tärkeyttä. Toisen huijaaminen fuusioon väärin perustein on kauhea itsemääräämisoikeuden loukkaus, ja jos fuusioon suostunut yllättäen muuttaa mielensä, luonnollinen reaktio on tietenkin ymmärtäväinen luopuminen. Kunpa tällaista näkisi aikuisillekin suunnatuissa sarjoissa!

Pearlin ja Rose Quartzin läheinen suhde näkyy heidän fuusiotanssissaan.

Mutta jos Stevenin maailmassa ei ole ennakkoluuloja, miten roolien murtaminen voi olla yksi sarjan keskusteemoista? Ajan mittaan paljastuu, että gemit ovat alun perin planeettoja kolonisoiva avaruuskansa. Tuhansia vuosia aiemmin he yrittivät aloittaa maapallolla uusien gemien tuotantoa, joka olisi tuhonnut kaiken elämän Maasta. Osa gemeistä ryhtyi puolustamaan maapalloa ja muodosti Crystal Gemien vastarintaliikkeen, joka onnistui ajamaan valloittajat tiehensä.

Maapallolla on yhä monia merkkejä muinaisesta gem-sivilisaatiosta.

Nyt kapinasta on jäljellä enää rippeet, ja gemien kotiplaneetan Homeworldin kiinnostus Maata kohtaan alkaa herätä uudelleen. Stevenille selviää, että hänen ihailemansa esikuvat Garnet, Amethyst ja Pearl ovat kaikki omilla tavoillaan hylkiöitä, joille ei ole sijaa Homeworldin jyrkän hierarkisessa systeemissä. Hän tapaa ulkoavaruudesta tulevia gemejä, jotka noudattavat orjallisesti kotimaailmansa kastijärjestelmää ja pyristelevät täyttääkseen oman roolinsa. Maapallon harmonista elämää peilataan utilitaristiseen yhteiskuntaan, jossa jokaisella on arvoa vain oman tehtävänsä toteuttajana ja fuusio on tabu.

Nerokkaasti katsoja oppii ensin, että jokainen voi olla oma itsensä ja fuusio on ihanaa, ja vasta myöhemmin esitellään vastakkainen ajatusmaailma. Silti Homeworldin gemit eivät ole yksiulotteisen pahoja, eivät edes systeemiä pyörittävät johtajat. Empaattinen Steven pyrkii ystävystymään ja tekemään rauhaa heidän kanssaan, eikä aina täysin turhaan.

Vain rakkautta ja perunalastuja – niillä kesyyntyy kauheinkin hirviö!

Ja jos jokin Stevenissä on vielä hienompaa kuin ennakkoluulottomuus tai kattava maailmanrakennus (superlatiivit loppuvat kohta kesken), se on hahmokehitys. Garnet, Amethyst ja Pearl ovat kaikki monitahoisia persoonia, jotka yrittävät edelleen päästä yli Rosen kuolemasta. Nuorin gem Amethyst hakee hyväksyntää tovereiltaan, henkisesti epävakaa Pearl pyrkii eroon riippuvaisuudestaan muihin ja etäinen Garnet avautuu vähitellen sarjan edetessä. Steven Universe välittää onnistuneesti tunteen vieraista ulkoavaruuden olennoista. Vaikka Crystal Gemien tehtävä on puolustaa ihmiskuntaa, iättömät avaruuskivet eivät oikein ymmärrä ihmisiä ja pitävät heitä lähinnä hellyttävinä pikkuotuksina.

Pearl lohduttaa alemmuudentuntoista Amethystia.

Steven itse tajuaa kasvaessaan yhä paremmin, että hänen perimänsä tekee hänestä ulkopuolisen sekä gemien että ihmisten keskuudessa. Vaikka hänellä on lähipiirinsä rakkaus ja tuki, hän on silti ainoa laatuaan koko universumissa. Hänelle valkenee myös, millaisia hirmutekoja hänen äitinsä joutui tekemään puolustaakseen maapalloa, ja vaikka hän säilyttää optimistisen asenteensa, menneisyyden painolasti alkaa vaivata häntä. Stevenin maailmaa syleilevä luonne tekee hänestä todella rakastettavan päähenkilön. Kaikille vastustajille sovinnon käsi ei kuitenkaan kelpaa, yleensä hyvästä syystä.

Steven musisoi usein yhdessä isänsä kanssa.

Stevenin isä, pakussaan asusteleva entinen muusikko Greg (Tom Scharpling), vaikuttaa aluksi onnettomalta vätykseltä. Hän paljastuu kuitenkin viisaaksi ja lämpimäksi ihmiseksi, joka on poikansa vakaimpia tukipilareita. Hänen suhteensa Stevenin äitiin oli onnellinen, mutta kesti aikansa, että Rose pääsi eroon tahattoman alentuvasta asenteestaan ja oppi pitämään ihmiskumppaniaan tasaveroisena. Sydäntä lämmittää myös Stevenin alati lähentyvä suhde uuteen ystäväänsä Connie Maheswaraniin (Grace Rolek). Siinä missä Greg kannustaa poikaansa kentän laidalta, seikkailuja rakastava Connie ryhtyy opettelemaan miekkailua ja osallistuu itse taistoon Stevenin rinnalla.

Stevenin ja Peridotin ensikontakti ei ollut järin ystävällinen.

Jos minun olisi pakko nimetä joku hahmoista suosikikseni, se olisi varmaankin hulvaton Homeworldin agentti Peridot (Shelby Rabara). Hänestä irtoaa rajattomasti hupia joka kerta, kun hän on ruudussa, mutta hän myös kokee kiintoisaa hahmokehitystä. Toinen ulkoavaruuden gem Lapis Lazuli (Jennifer Paz) taas jaksaa hämmästyttää sillä, miten kiero ja misantrooppinen hän todella on. Lapis on esimerkki siitä, miten kovia kokeneista ei tule satujen enkelimäisiä marttyyrihahmoja, vaan sorto katkeroittaa ja traumatisoi.

Kun nyt yli sadan jakson jälkeen katsoo ensimmäisiä jaksoja uudelleen, on valaisevaa nähdä, miten paljon hahmot ovat kasvaneet henkisesti. Ja edessä on vielä niin paljon koettavaa ja opittavaa!

Myös Jasperista riittäisi puhetta, mutta tämä kirjoitus pitää joskus saada päätökseenkin.

Gemien kulttuuri ja taidokkaasti rakennettu mytologia ovat luonnollisesti yleisön mielenkiinnon keskipisteessä, mutta myös Beach Cityn ihmisasukkaat ovat tärkeä osa sarjan maailmaa. Rakastettavat ihmishahmot muodostavat toisen puolen Stevenin perimästä ja ovat elävä esimerkki siitä, mitä Crystal Gemien taistelussa Homeworldia vastaan on panoksena.

Gregin ja Connien lisäksi keskeisissä rooleissa ovat Stevenin suosikkidonitsimestan myyjät Lars (Matthew Moy) ja Sadie (Kate Micucci). Larsin tylyn ja itsekeskeisen kuoren alla piilee paikkaansa etsivä epävarma nuori, jonka psyyke tuntuu avautuvan tuskallisen hitaasti. Ihana Sadie taas on yksi suosikkihahmoistani, jonka suhde Larsiin on vaikea mutta kovin shipattava.

Asiaa ei auta se, että Steven tunkee usein mukaan kolmanneksi pyöräksi.

Sarjan muutaman ärsyttävän hahmon rasittavuus johtuukin usein siitä, ettei heissä näy samanlaista syvyyttä kuin muissa. Salaliittoteoreetikko Ronaldo (Zach Steel) on hauska pieninä annoksina, mutta sai vasta aivan viimeisimmissä jaksoissa nostettua katsettaan pois harhakuvitelmistaan. Kummallisen karmiva Onion-lapsukainen (jälleen Zach Callison) herättää usein hämmentynyttä raivoa, mutta hänestäkin on ajoittain pilkahtanut esiin inhimillisyyttä.

Kuvassa tavallista mukavampi Onion.

Vähemmistöjen näkyminen sarjassa tasavertaisina, normaaleina ihmisinä poikkeusten sijaan juontaa varmasti juurensa itse tekijätiimiin. Rebecca Sugar on itse biseksuaali nainen, ja hänen ohellaan johtavana tuottajana toimiva Ian Jones-Quartey on kotoisin Ghanasta. Lisäksi monikansallisuus näkyy ilahduttavasti Stevenin äänimaailmassa. Joulukalenterissa avattiinkin jo sitä, miten kaikin puolin mainio Shelby Rabara on Peridotin roolissa. Muun muassa Sofia the Firstistä tuttu Zach Callison on hersyvän innostava Stevenin roolissa. Brittimuusikko Estelleä ei ole turhaan kehuttu Garnetina, Deedee Magno Hall tuo Pearlin ääneen juuri oikeanlaisen huolestuneen äidin sävyn ja Michaela Dietz heittäytyy täysillä Amethystin villiin menoon.

Koska Steven Universen hahmoista löytyy niin monia puolia, on näyttelijöiden osattava tuoda ne kaikki esille. Dramaattisissa kohdissa he yllättävätkin kerta toisensa jälkeen roolisuoritustensa raastavuudella. Kun tietyt näyttelijät joutuvat spoilerisyistä esittämään useampia rooleja, he turvautuvat välillä aika karrikoituihin ääniin, mutta suoriutuvat työstä hyvin.

Pearlilla on vielä pitkä matka edessään.

Myös musiikki on erottamaton osa Steven Universea. Säveltäjäkaksikko Aivi & Surasshu käyttää taustamusiikissa taitavasti eri soittimia luonnehtimaan eri hahmoja. Musikaalinumerot, yleensä Sugarin käsialaa, luovat tarkemman kuvan hahmojen tunteisiin. Musiikkinumeroiden kruununjalokiviä ovat kiistatta Garnetin Stronger Than You, johon tiivistyy kaikki se, mitä hän edustaa, ja Pearlin melankolinen taidonnäyte It’s Over, Isn’t It? Viimeisin tapaus, musikaalilegenda Patti LuPonen esittämä What the Use of Feeling (Blue)? tarjosi muutamassa minuutissa aivan toisen, inhimillisen näkökulman hahmoon, joka oli aiemmin näyttäytynyt pelkästään ylimielisen sydämettömänä.

Steven Universea voi huoletta suositella kaikille, jotka haluavat jännittävää, viihdyttävää, hauskaa, älykästä, tunteisiin vetoavaa, ajatuksia herättävää ja loistavasti toteutettua ajanvietettä. Tämä sarja ei aliarvioi katsojaa tai vaikene suurista asioista. On vaikea keksiä suoralta kädeltä tv-sarjaa, jonka juonenkuljetus olisi yhtä taidokasta. Se esittää kiehtovan maailman, jonne palaaminen tuntuu aina yhtä ihanalta.

Steven Universesta olisi vielä niin, niin paljon sanottavaa, että tämä kirjoitus tuntuu auttamattoman keskeneräiseltä. Kun sarjakin on vielä kesken, sen pariin päästäneen vielä palaamaan blogissa – ainakin sitten, kun suomenkielinen dubbaus tulee saataville!

Explore posts in the same categories: TV-sarjat, USA, Uusinta uutta

Avainsanat: Aimee Mann, Cartoon Network, Deedee Magno Hall, Estelle, Grace Rolek, Ian Jones-Quartey, Jennifer Paz, Kate Micucci, Matthew Moy, Michaela Dietz, Patti LuPone, Popcult, Rebecca Sugar, Shelby Rabara, Sofia the First, Steven Universe, Susan Egan, Tom Scharpling, Zach Callison, Zach Steel

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.