Rick and Morty forever and forever a hundred years

Piirretyt ovat lapsille, vai miten se menikään? Moni aikuisille suunnattu yhdysvaltalainen piirrossarja on tahallaan mahdollisimman roisi ja kyyninen. Tabuille on kiva irvailla, mutta sarjojen asenne johtaa usein turtumiseen. Miksi välittää hahmoista, jotka ovat kamalia ja joiden kurjuudelle meidän on tarkoitus nauraa?

Onneksi on Rick and Morty.

Rick and Mortyn esiaste oli Justin Roilandin rivo ja karusti animoitu Paluu tulevaisuuteen -parodia The Real Animated Adventures of Doc and Mharti. Kun Adult Swim -kanava pyysi Community-tv-sarjasta tunnettua Dan Harmonia tekemään heille piirrossarjan, Harmon halusi Roilandin mukaan, ja tämä ehdotti sarjan pohjaksi Doc and Mhartia. Rick and Mortyn pilottijakso esitettiin joulukuussa 2013, ja sen ensimmäinen kausi käsittää 11 jaksoa.

Sarjassa alkoholisoitunut tieteilijänero Rick Sanchez rahtaa tyttärenpoikansa Morty Smithin mukaan seikkailuihin halki universumin ja ulottuvuuksien. Seikkailut ovat täynnä vaaroja, sekopäisiä sattumuksia ja mustaa huumoria.

Mortyn vanhemmat Beth ja Jerry eivät ole touhusta mielissään, mutta Beth haluaa epätoivoisesti pysyä väleissä jo kerran perheensä jättäneen Rickin kanssa. Absurdiin menoon tempautuu mukaan myös Mortyn isosisko Summer.

”The outside world is our enemy, Morty! We’re the only friends we’ve got, Morty! It’s just Rick and Morty!”

Rick and Morty on kuin Phineas & Ferbin kellarissa läähättävä pervosetä. Se on kuin Axe Cop, jos sen olisi kirjoittanut kyyninen teinipoika, joka todistelee kypsyyttään kirosanoilla ja väkivaltaisilla elokuvilla.

Rick and Morty -jaksossa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Sarja alkaa sillä, että humalainen Rick yrittää pommittaa ihmiskunnan sukupuuttoon, jotta Morty ryhtyisi ihastuksensa kanssa uudeksi Aatamiksi ja Eevaksi. Sitten mennään toiseen ulottuvuuteen hakemaan megasiemeniä, mutta portaaliaseesta loppuu akku ja siemenet on salakuljetettava ulottuvuuksienvälisen tullin läpi – luonnollisesti Mortyn peräsuolessa. Ja se on vasta alkua.

Morty seikkailee ihmisruumiiseen rakennetussa teemapuistossa.

Rick and Mortyn vahvuus on siinä, että kamalista tilanteista irtoaa huumorin lisäksi draamaa. Sarja laittaa Mortyn kokemaan mitä eriskummallisimpia asioita, mutta uskaltaa myös näyttää, mitä seurauksia niistä on hänen psyykelleen.

Lapsihahmot aisapareina ovat tyypillisiä seikkailusarjoissa, vaikka oikeasti kukaan ei haluaisi altistaa lapsia sellaisille kokemuksille. Kunpa hengenvaara olisikin ainoa trauma, jonka kanssa Mortyn pitää kamppailla. Hän joutuu muun muassa murhaamaan alieneita, tappamaan oman perheensä (tai siis perheenjäseniksi naamioituneita avaruusdemonihenkiä) ja hautaamaan itsensä.

Mikään ei ole enää entisensä, Morty

Mortyn reaktiot hänen kohtaamiinsa kamaluuksiin ovat realistisen järkyttyneitä. Hän on jokseenkin selkärangaton nuorukainen, jota Rickin on helppo komennella, mutta hän myös pullikoi, kun mitta tulee täyteen. Monesti Morty toivoo voivansa jättää seikkailut Rickin kanssa sikseen, mutta kuka hänen seuraansa sitten kaipaisi?

Rick rakentaa aamiaispöydässä robottia. Perus.

Rick on alkoholisti ja kamala ihminen, joka saattaa tyttärenpoikansa hirvittäviin vaaroihin ja suhtautuu täysin epäempaattisesti muiden tuskaan. Hänen vastauksensa kauhukokemuksiin on, ettei niitä pidä ajatella. Sarja vihjaakin, että lukemattomat traumat ovat muokanneet Rickistä välinpitämättömän kusipään. Hän on tarpeeksi fiksu tajutakseen, ettei kukaan ole korvaamaton universumissa, jossa jokaisesta olennosta on loputtomasti rinnakkaisversioita. Kauden päätösjakso sanoo suoraan, että hän käyttää päihteitä turruttaakseen pahan olonsa.

Rick säilyy kuitenkin sinä ilkeänä paskana, jota me kaikki rakastamme. On vaikea kuvata sanoin hänen asenteensa itsekeskeisyyttä ja oikullisuutta. On vain jotain hienoa sellaisessa ihmisessä, joka vittuilee paholaiselle ja ajaa tämän itsemurhan partaalle, koska sattuu huvittamaan. Kun oikeat, inhimilliset tunteet sitten pilkahtavat esille yrmeän kuoren alta, hetki todella säväyttää ja painuu mieleen. Kuinka kiehtova kusipää oletkaan, Rick Sanchez.

Kirjaimellisesti pahempi kuin Saatana

Monessa jenkkikomediassa perheen vanhemmat sopivat huonosti yhteen, ja niissä jaksetaan vääntää huumoria avioliiton epäsuhdasta. Rick and Mortyssa Bethin ja Jerryn rakoileva parisuhde on oikeasti merkittävä ongelma, jonka parissa kaksikko kamppailee jatkuvasti.

Beth ei voi lakata pohtimasta, oliko teiniraskauden loppuun saattaminen ja perheen perustaminen hänelle oikea valinta. Jerry taas elää alituisessa ja varsin aiheellisessa pelossa, että vaimo jättää hänet. Vaikka pariskunta päättää monesti yrittää vielä pysyä yhdessä, se ei maagisesti ratkaise heidän ongelmiaan – eikä niitä ehkä edes pysty ratkaisemaan.

Parisuhde on suunnilleen yhtä romuna kuin talokin.

Kaiken tämän nivoo yhteen juuri se, että sarjan draama kumpuaa sen koomisesta premissistä – Morty ei saisi lupaa seikkailla Rickin kanssa, ellei hänen vanhempiensa elämä olisi rempallaan. Roisi ja absurdi huumori on ratkiriemukasta, mutta sellaista näkee niissä muissakin aikuisten piirretyissä. Kaiken alla piilevät tunteet ovat Rick and Mortyn koukku.

Sarjan tekijät halusivat käyttää negatiivista jatkumoa: mitä tahansa tapahtuukin, seuraavan jakson voi aina aloittaa puhtaalta pöydältä. Siitä huolimatta tietyt muutokset jäävät elämään ja koskettavat hahmoja. Itse arvostan suuresti jatkuvuutta ja hahmokehitystä, joten minulle kelpaa mainiosti se, että Rick and Morty syö rusinat kummastakin pullasta.

Rickiltä ei kannata kysyä parisuhdeneuvoja

Sarjan ulkoasu on tarkoituksellisen simppeli. Kotimaisen Pasilan tapaan Rick and Morty elää ja kuolee nimenomaan äänitulkinnan varassa. Nimihahmojen evoluutio Paluu tulevaisuuteen -parodiasta oman sarjan tähdiksi nojaa täysin niihin uniikkeihin ääniin, jotka Justin Roiland heille loi, eikä heitä voi kuvitella ilman niitä.

Useat pääkaksikon vuorosanoista on suureksi osaksi improvisoitu, mikä kuuluu änkytyksenä, korjauksina ja toistona. Realistisen puheen jäljittely ei aina toimi, mutta Rick and Mortyssa efekti on suorastaan hypnoottinen. Ihan kaikki, mitä Rick sanoo, on hulvatonta jo sen vuoksi, miten hän sen sanoo. Voisin kuunnella tämän äijän selityksiä ikuisesti loukkauksineen kaikkineen. Kännistä puhetulvaa säestävät sarkasmi, jatkuva röyhtäily ja Mortyn nimen pakonomainen toistelu Rickin puhutellessa häntä.

Mortyn uliseva ääni on tyypillinen aikuisen miehen teinipoikaimitaatio. Koomista kiljuntaa parempi on kuitenkin se tunne, jolla Roiland esittää Mortyn pelon ja suuttumuksen kamalia kokemuksiaan kohtaan. Sen viitosjakson surullisenkuuluisan kohtauksen jälkimainingit ovat todella parasta Mortya. Roiland välittää loistavasti sen voipuneen, murtuneen ahdistuksen, jonka hahmo tuntee.

Plus Rick käyttäytyy kuin ihminen. Mitä.

Jerryn rooli sarjassa on yllättävän keskeinen – yleensä juuri hän on pääosassa jakson B-juonessa. Jerry yrittää tosissaan olla hyvä isä ja pärjätä samassa perheessä Rickin kanssa, muttei appiukko pidä häntä minään. Mortyn läheisyys isoisäänsä kasaa Jerryn harteille paineita kilvoitella Rickin kanssa, missä hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia. Koomikko Chris Parnell näyttelee Jerryä ihanan ilmeikkäästi ja tekee hahmosta hyvin sympaattisen.

Rick asettaa ihan uudet standardit käsitteelle ”appiukko helvetistä”.

Sarjan jälkipuoliskolla Summer-sisko on aiempaa suuremmassa osassa. Kipakka teinityttö kadehtii jonkin verran sitä, että isoisä hengaa aina Mortyn kanssa. Lopulta hänkin pääsee mukaan pariin seikkailuun, ja hänen suhteensa Rickiin lämpenee niin paljon kuin se nyt voi, kun toisena osapuolena on Rick. Summeria näyttelevä Spencer Grammer on roolissa luonteva. Erityisesti ilahduttaa, ettei hänen äänensä ole Mortyn tapaista karrikoitua rääyntää, vaan miellyttävän pehmeä ja tunteikas.

Morty rohkaisee Summeria yhdessä sarjan tunteikkaimmista kohtauksista.

Beth-äiti saisi tulla enemmän esille sarjan toisella kaudella. Vähästä huomiosta huolimatta hän on monitahoinen hahmo, jonka viat on hyveitä paljon helpompi luetella. Hänen kieroutunut suhteensa Rickiin on sarjan kulmakivi ja pääkaksikkoa yhdistävä linkki. Ja kun Beth on niitä harvoja ihmisiä, joille Rick on avoimen lempeä, palan halusta nähdä enemmän näitä kahta yhdessä. Tummaääninen Sarah Chalke tekee Bethinä monipuolisen roolityön. Häneltä luonnistuu niin sarkasmi kuin inhimillinen itsetutkiskelu.

Aina on aikaa pikku ryypylle maailman pelastamisen lomassa.

Muita vakituisia rooleja sarjassa on vähän. Kari Wahlgren esittää Mortyn ihastusta Jessicaa, muttei tämä ole vielä ollut mikään varsinainen hahmo, vaan ainoastaan motivaatio Mortylle. Brandon Johnson päästelee vauhdikkaasti menemään Mortyn matikanopettajan Goldenfoldin roolissa.

Vierailevat näyttelijät ovat yleensä alan veteraaneja, mutta myös ääninäyttelijäpiirin ulkopuolelta saadaan herkullisia suorituksia. Niistä parhaita esimerkkejä ovat David Cross zigerialaisena huijarina ja Alfred Molina paholaisena. Jenkkipiirretyt tavataan nauhoittaa yhdessä koko näyttelijäkaartin kesken, mutta Rick and Mortyssa jokainen hahmo tehdään erikseen ja sopivat otot yhdistellään kokonaisuudeksi. Roiland on todennut, että metodi on nopeampi ja sopii hänelle paremmin, kun korjauksia on helppo tehdä.

En tekisi sarjalle oikeutta, jollen mainitsisi improvisaation helmenä kasijakson tv-ohjelmia eri ulottuvuuksista. Älyttömät jutut jotenkin paranevat siitä, että ne tietää tyhjästä repäistyiksi älyttömyyksiksi.

Lopputulos on jotain tällaista

Rick and Mortyn kakkoskausi pyörähtää käyntiin 26. heinäkuuta. Luvassa on kuulemma rankkaa meininkiä, kun Mortyn perhe pääsee entistä enemmän mukaan hullunkurisiin seikkailuihin. Jos ei meinaa jaksaa odottaa, voi sillä välin pelailla virallista Rick and Morty -peliä Adult Swimin nettisivuilla.

Explore posts in the same categories: TV-sarjat, USA

Avainsanat: Adult Swim, Alfred Molina, Axe Cop, Brandon Johnson, Chris Parnell, Community, Dan Harmon, David Cross, Justin Roiland, Kari Wahlgren, Paluu tulevaisuuteen, Pasila, Phineas & Ferb, Rick and Morty, Sarah Chalke, Spencer Grammer, The Real Animated Adventures of Doc and Mharti

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.