Lyhytanimet, nuo muutaman minuutin elämykset

Olen viimeisten muutamien vuosien aikana katsonut yllättävän monta lyhytanimesarjaa. Niistä jokaisesta on löytynyt loistavia roolisuorituksia, mutta useamman lyhyen blogijutun sijaan päätin niputtaa katsomani lyhytanimet yhteen kokoavaan juttuun.

Lyhytanimet 1-1

Super Seishun Brothers -sarjan keskiössä on kahden perheen jälkikasvu ja näiden tavallinen arki.  Shinmoton sisarukset Chiko ja Chika ovat energisiä ja hieman itserakkaita vaaleaverikköjä, joita kiinnostaa huomio ja maailmanvalloitus. Saitoun perheen Mako ja Mao taas ovat rauhallisen mystisiä ja käyvät Shinmotoilla usein kun heillä on tylsää, perheiden kotien välillä kun on vain neljän minuutin kävelymatka.

Vaikka eri perheet ovat luonteiltaan toistensa vastakohdat, he ovat parhaat ystävät. Parikymppisistä isosiskoista Chiko opiskelee yliopistossa juuri niin laiskasti kuin kuuluu (kurssithan tulee perinteisesti aloittaa laskemalla, montako tuntia saa olla poissa), mutta on myös kunnon otaku, joka piirtää omia BL-manga-sarjoja ja myy niitä Comiketissä. Mako taas on osa-aikatöissä ja animehahmojen sijaan tykkää kovasti AKC-idolityttöryhmästä. 17-vuotiaat pikkuveljet ovat lukion toisella ja jatkosuunnitelmia pitäisi vähitellen alkaa miettiä.

Lyhytanimet 1-2

Animen ilme on ihastuttavan valoisa ja etenkin hahmojen hiukset on värjätty mieleenpainuvan hauskasti. Neljän minuutin jaksot kuluvat vauhdilla, mutta perässä pysyy hyvin, jos ei katso sarjaa puoliunessa. Myös hahmot puhuvat nopeaan tahtiin, ja etenkin Chiko innostuu vähän väliä puolustelemaan dramaattisesti harrastuksiaan ja statustaan. Pidinkin erityisesti Chikoa esittävän Yamamoto Nozomin roolisuorituksesta. Hän tekee Chikosta ihanan hullun ja saa välillä hirmunopeaksi yltyvän puheensa kuulostamaan aina sopivan selkeältä (koneella puuroksi nopeutetut kohtaukset ovat toki oma asiansa). Myös Chikaa näyttelevällä Oosaka Ryoutalla piisaa energiaa ja hassun nasaalia ääntä hullunkurisen rasavillissä roolissaan.

Makoa ja Maota esittävät Kayano Ai sekä Ishikawa Kaito luovat hiljaisella puhetavallaan selvän kontrastin Saitoun ja Shinmoton sisarusten välille. Heidän roolisuorituksensa vaikuttavat suorastaan monotonisilta Yamamoton ja Oosakan puhetulvien rinnalla, mutta se juuri korostaa tehokkaasti perheiden erilaisia luonteenpiirteitä. Kayano ja Ishikawa tekevät kuitenkin myös taitavasti eri tunnetiloja alati rauhallisen sävyn alla. Etenkin Mako näyttää välillä toisen, villin puolensa, jolloin Kayanon ääni muuttuu hetkessä aivan erilaiseksi.

Lyhytanimet 1-3

Muista hahmoista Inoue Gou tekee oivan roolisuorituksen hupsuna kertojana ja Makon yliujona pomona. Chikon opiskelijaystävä Shiyon seiyuu Inori Minase tekee tytölle kerrassaan sokerisen söpöäänen, ja Uchida Maaya antaa androgyyniltä vaikuttavalle Umezono-senpaille coolin poikaäänen. Yksi suosikeistani oli poikien sielultaan ylisiveä luokkatoveri Maruoka, joka saa hepulikohtauksia vähänkin eroottisista viboista. Yanagita Junichin kauhistunutta artikulointia on kerrassaan nautinnollista kuunnella.

Lyhytanimet 2-1

Recorder to Randsell kertoo Miyagawan sisaruksista, joista lukioikäinen isosisko Atsumi näyttää pikkutytöltä, viidesluokkalainen pikkuveli Atsushi taas aikuiselta mieheltä. Sarja seuraa sisarusten ja heidän tuttaviensa kommellusten ja väärinkäsitysten täyttämää elämää.

Rikoranin alkuasetelma on hulvaton, ja sarjaa sovitettiin animeksi peräti 38 jakson verran, joten hahmoihin ehtii perehtyä varsin hyvin. Hahmokaarti ehtii kolmen courin aikana paisua melkoisen suureksi ja jos jonkinmoista epäilyttävää henkilöä tavataan, mutta Miyagawan sisaruksia ei koskaan unohdeta liian pitkäksi aikaa.

Lyhytanimet 2-2

Näyttelijöistä etenkin Okiayu Ryoutarou on Atsushina todella hellyttävä. Vaikka oman työkokemukseni mukaan viidesluokkalaiset pojat ovat harvoin näin iloluonteisia, Okiayu luo roolia varten niin aidontuntuisen vaikutelman lapsesta, etten jaksa edes ajatella ikärealismia sarjaa katsoessani. On hieno idea, ettei rooliin ole palkattu lasta tai otokoyakua, koska Okiayun alati matalahko äänipohja korostaa Atsushin jo aikuiseksi kehittynyttä vartaloa, vaikka Okiayu kiljuu ja hihkuu useimmat repliikkinsä.

Myös Atsumin seiyuu Kugimiya Rie on hellyttävä vastuuntuntoisena isosiskona. Alusta asti mukana on myös Atsumin koulukaveri Sayo, joka ihastuu Atsushiin, ennen kuin saa tietää hänen todellisen ikänsä. Hirano Aya tekee Sayolle Kugimiyaa korkeamman ja lujemman äänen, mikä korostaa hahmojen luonteiden välistä eroa.

Lyhytanimet 2-3

Sarjan huumori fetissihahmoineen on hieman luotaantyöntävää omaan makuuni, samankaltaista läpänheittoa kun tuppaa nykyään näkemään joka paikassa. Sarjan kolmesta kaudesta ensimmäiset kaksi kierrättävät Atsushista sitä yhtä ja samaa vanhaa ”lasten kanssa hengaava ja lapsenomaisesti käyttäytyvä aikuinen on epäilyttävä”-vitsiä liiankin usein. Herkkää Atsushi-parkaa ollaan vähän väliä viemässä käsiraudoissa poliisiasemalle, kun hän on matkalla koulusta kotiin leikkinyt iloisesti luokkatovereidensa kanssa. Pohjimmiltaan sarja on kuitenkin lämmin ja hauska, ja kolmessa kaudessa riittää katseltavaa.

Lyhytanimet 3-1

Tonari no Seki-kun sijoittuu perus-Japaniin eli koulun oppitunneille. Luokan takanurkassa istuvaa Sekiä ei koulunkäynti kiinnosta tippaakaan ja sen sijaan hän käyttää kouluajan niin luovasti kuin vain pystyy. Tämä aiheuttaa jatkuvasti hankaluuksia vieressä istuvalle Yokoi Rumille, joka yrittää saada Sekin lopettamaan touhunsa ja jatkamaan opintojaan. Seki itse ei koskaan jää toiminnastaan kiinni, mutta Rumi-parka saa vähän väliä huutia opettajalta, kun hän unohtuu tuijottamaan vierustoverin eriskummallisia touhuja.

Rumia esittävällä Hanazawa Kanalla on totisesti tekemistä roolissa, sillä Rumi puhuu sarjassa harvoin normiäänellä. Sen sijaan hän jatkuvasti kuiskii Sekille, vinkuu kauhistuneena kun pelkää muiden huomaavan Sekin viritykset tai käy päässään teatraalisia monologeja, ja Hanazawan ääni taipuu hienosti niin käheään kuiskimiseen kuin nopeatempoiseen ja mahtipontiseen tykitykseen. Sarjasta tekee astetta hauskemman ja nokkelamman se, että pelkän estämisen sijaan Rumi tempautuu todella usein mukaan Sekin virityksiin ja jopa änkeää vaikuttamaan niihin jotenkin.

Lyhytanimet 3-2

Seki itse lähinnä hymisee tai muuten ääntelee itsekseen, mutta seiyuunsa Shimono Hiro saa pojan turhankin vakavan äännähtelyn kuulostamaan hauskalta. Muista luokkalaisista on jäänyt mieleen myös Rumin ystävä Sakurako, joka erehtyy luulemaan Sekiä ja Rumia pariskunnaksi näiden oudon käytöksen perusteella. Myös hänen näyttelijänsä Satou Satomi saa osansa sarjan teatraalisista monologeista, kun Sakurako pohtii kuumeisesti Rumin ja Sekin oletettua romanssia.

Jokainen sarjan 21 jaksosta esittelee Sekiltä jonkin uuden tempauksen, eikä pojan mielikuvituksella vaikuta olevan rajoja. Hän ehtii animen aikana muun muassa pelata erilaisia pelejä, kiillottaa pulpetinkantensa peilinkirkkaaksi, tehdä käsitöitä, luoda luokkaan postinjakojärjestelmän ja suorittaa ajokokeen. Yrittäkääpä samaa te kaikki tylsistyneet opiskelijat.

Lyhytanimet 4-1

Strange+ ja jatkokautensa Sin Strange+ ovat juuri sitä, miltä kuulostavat. Neljän hengen etsiväjoukosta ja näiden työkeikoista kertova sarja on niin älytön, että harvoin tulee yhtä hapokasta menoa vastaan. Jokainen hahmoista on jollakin tapaa outo, tapahtumat ovat käsittämättömiä, huumori on räävitöntä ja muutaman minuutin mittaisiin jaksoihin on ängetty niin paljon tavaraa, että kaikki menee kuin pikakelauksella. Tuloksena on kuitenkin niin komea sekametelisoppa, että nautin sarjasta valtavasti.

Sarjan eriskummallinen hahmokaarti pursuaa alansa seiyuutähtiä. Etsivätoimiston perustanut Takumi on joko nakuileva tai ristiinpukeutuva shotapoika (!!), jota esittäessään Fukuyama Jun saa ottaa koko ääniskaalansa käyttöön. Kovaakin kovempi ja sadistinen Takumi kimittää välillä tyttömäisesti, välillä imitoi vanhoja miehiä, välillä taas vetää huippunopeat itkupotkuraivarit. Fukuyaman on joskus vaihdettava ääripäästä toiseen sekunneissa, ja seiyuun rautainen ammattitaito paistaakin roolista kauas.

Lyhytanimet 4-2

Seki Tomokazun äänityö Takumin Kou-pikkuveljenä taas vie suoraan Gravitation-nostalgiaan, sillä Koun perusääni on matalan pehmeä, mutta hahmo yltyy vähän väliä rääkymään, kiljumaan tai parkumaan. Lempeänä järjen äänenä on isokokoinen kaveri Masamune, ja porukan täydentää kurvikas Miwa. Okiayu Ryoutarou ja Yukino Satsuki pääsevät rooleissa tekemään kunnon komediaa, vaikka Yukino saa heittää suurimmaksi osaksi tsukkomi-tyylistä läpänselitystä.

Myös sivurooleissa komeilee ensimmäisellä kaudella parhaita ääninäyttelijöitä Morikawa Toshiyukista aina Saiga Mitsukiin ja Hatano Wataruun, ja vilahtaapa jopa suuri rakkautemme Chiba Shigeru yhdessä jaksossa. Tässä sarjassa kukaan ei ole normaali eikä kukaan puhu normaalisti. Jokainen sarjan ääninäyttelijöistä tekee jossain vaiheessa eriskummallisia ääniä tai puhetapoja, jollaisia kuulee tv-animessa harvoin. Olisin voinut seurata sarjaa vaikka kuinka kauan, mutta sainpahan ainakin kaksi kautta!

Lyhytanimet 5-1

BL:n lisäksi fanitan armottomasti myös trappisarjoja, joten totta kai Himegoton animesovitus tuli seurattua. Tsukudani Norion strippimangaan perustuvan sarjan ylifeminiininen pääpoika Arikawa Hime on korviaan myöten veloissa vanhempiensa ulkomaanmatkailun vuoksi. Koulun pelkistä tytöistä koostuvan oppilaskunnan johto kuitenkin pelastaa pojan ja kattaa hänen velkansa sillä ehdolla, että hän liittyy oppilaskuntaan ja pukeutuu tytöksi aina koulua käydessään.

Lyhytanimet 5-2

Hieman harmillisesti päähahmolle pestattiin naispuolinen näyttelijä, mutta poikaääni ei olisi välttämättä sopinut Himen armottoman tyttömäiseen habitukseen (tai sitten animentekijät jänistivät). Himeä näyttelevä Kuwahara Yuuki on kuitenkin roolissaan hyvin söpö. Hänen matalahko äänensä on hyvin vahva ja sopivasti poikamaisen kuuloinen koko ajan.

Himeä uudessa hommassaan kurmottavat oppilaskunnan varapuheenjohtaja, joka haluaa itseään kutsuttavan nimellä 18-kin (suomeksi ”K-18”), oppilaskunnan puheenjohtaja Unko sekä elegantti ja asiallinen sihteeri Albertina II eli Bell, joka on myös kuuluisa mangapiirtäjä. 18-kinin Saotome Yuka on Kuwaharan tavoin vahva ja äänekäs, mutta myös naismaisempi. Unkoa näyttelevä Ono Saki on mahdottoman iloinen ja pirteä, Toujou Hisako taas antaa Albertinalle asiaankuuluvan hienostuneen ja tasaisen äänensävyn, joka venyy ihanasti tunnekuohujen aikana (tai kun räävitön Magyorbo-pehmolelu saa puheenvuoron).

Lyhytanimet 5-3

Tsukudani on luonut sarjaan paljon hahmoja, joista suurin osa pukeutuu vastakkaisen sukupuolen edustajaksi. Monille sivuhahmoille annetaan ruutuaikaa myös animeversiossa. Mukana ovat muun muassa Himen alati ristiinpukeutuva pikkuveli Kaguya, sukuperinteen velvoittamana tytöksi pukeutuva Oda Mitsunaga sekä tämän avustaja Hiro, ja myös Himen kevytmielinen koulukaveri Tadokoro häärii maisemissa. Kaikilla ristiinpukeutuvilla sivuhahmoillakin on naisnäyttelijät, ja he esittävät roolejaan huomattavasti tyttömäisemmin kuin Kuwahara. Etenkin Akasaki Chinatsu tekee mieleenpainuvaa työtä Kaguyana, jonka suloinen habitus on usein pelkkää silmänlumetta.

Vaikka televisiossa ei voi näyttää ihan mitä vain, noudattaa Himegoton animesovitus alkuperäissarjan ronskia meininkiä ainakin hengeltään, ja Himen pantsushotteja vilahtelee tuttuun tapaan vähän väliä. Marginaaliyleisön sarjoille ei kuitenkaan isoilla markkinoilla juuri tilaa ole, ja Himegotokin vaikuttaa pienen budjetin sarjalta. Nimihahmojen lisäksi vain muutama näyttelijä tekee kaikki loput pienet sivuroolit, ja animen ulkoinen ilme on toisaalta puhdas, mutta myös tylsän yksinkertainen. Trappisarjojen animesovituksia ei kuitenkaan ole koskaan liikaa, joten toivoa sopii, että niitä tehtäisiin vastaisuudessakin lisää.

Lyhytanimet 6-1

Itokichin strippimangassa yksin asuva opiskelija Tatsumi pelastaa merenmiehen nimeltä Wakasa, joka jää toistaiseksi asumaan pojan kylpyammeeseen. Tatsumi kohtaa taloudellisia vaikeuksia, kun ruokittavia onkin yhtäkkiä kaksi, joista toinen vieläpä lilluu yötä päivää lämmitetyssä vedessä. Myös Wakasan ystäviä käy väkisin vierailulla, ja yli-innokkaalta Kasumi-pikkusiskoltakin pitäisi pitää Wakasan todellinen laji salassa.

Lyhytanimet 6-2

Orenchin animesovitus on kauniin värinen ja hauska, mutta ei kerronnaltaan niin sujuva ja lennokas kuin olisin toivonut. Sain kuitenkin suunnatonta iloa siitä, että Tatsumia esittää Free!-poikien Harukana tunnettu Shimazaki Nobunaga, suurin osa sarjan tapahtumista kun sijoittuu kylpyhuoneeseen. Tummahiuksinen ja vähäeleinen Tatsumi muistuttaa muutenkin paljon habitukseltaan Harukaa, ja Shimazaki tekee molemmille samankaltaisen hienovaraisen ja hiljaisen äänen.

Kevytmielisempi Wakasakin on sympaattinen hahmo, vaikka alkupuolella pistää ärsyttämään, miten välinpitämättömästi hän suhtautuu siihen, miten paljon hänen huoltamisensa tuottaa kuluja Tatsumille. Umehara Yuuichirou näyttelee merenmiestä hilpeästi mutta verraten varovaisesti, eikä esimerkiksi koskaan kilju kovinkaan lujaa roolissa.

Lyhytanimet 6-3

Uimapojista myös Makoton seiyuu Suzuki Tatsuhisa on sarjassa mukana ja antaa äänen Wakasan ronskille Takasu-mustekalakaverille. Punapäinen ja ruskettunut Takasu on Kova Äijjä, ja Suzuki saakin tehdä roolissa hupaisan maskuliinisia heittoja. Hentoa Mikuni-meduusaa esittää nouseva androgyynien poikahahmojen supertähti Hanae Natsuki, jonka haurasta nasaaliääntä luulee vaivatta naisseiyuun työksi, kunnes vilkaisee roolilistaa. Veljestään vähän liikaa tykkäävää Kasumi-siskoa taas esittää Kido Ibuki tyypillisen korkealla ja kimeällä nuoren tytön äänellä. Tsuda Kenjirou on hulvaton umpipessimistisen Maki-merietanan roolissa, ja Kawahara Yoshihisa örisee hauskasti kertojan virkaa toimittavana Ahiru-chan-kumiankkana.

Lyhytanimet 6-4

Vielä joitain vuosia sitten lyhytanimet eivät formaattina jaksaneet kiinnostaa juurikaan, mutta niitä on ollut yllättävän hauska katsella. Omasta puolestani suosittelen antamaan lyhytanimeille tilaisuuden, jos tähän mennessä on ollut epävarma niiden toimivuudesta. Lyhyestä kestosta huolimatta tarinat eivät aina kulje pikakelauksella eteenpäin, vaan jopa muutamaan minuuttiin voi saada rakennettua koskettavan tai hauskan tarinan. Lyhyen keston vuoksi lyhytsarjoihin on myös helppo tutustua, jos alkuperäisteos ei ole entuudestaan tuttu.

Koska etenkin huumoristrippisarjoja sovitetaan lyhytanimeiksi, niissä pääsee myös kuulemaan loistokkaita koomisia roolisuorituksia. Fukuyaman työ Strange+-sarjassa on yhä yksi suosikeistani kaikista rooleista, jotka olen häneltä tähän mennessä kuullut.

Strange+ on paras sarja, katsokaa se! Mukana tekopyllyjä!

Strange+ on paras sarja, katsokaa se! Mukana tekopyllyjä!

Explore posts in the same categories: Anime

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: