Hupifakta: Puheen korvikkeet

Animaatioissa ihmisnäyttelijät tekevät usein myös eläinten äänet, mutta joskus mennään toiseen ääripäähän: puhetta ei tehdäkään puheena. Elokuvan alkuaikoina ihmisäänen käyttöä rajoittivat tekniset vaikeudet, kun taas nykyaikana simuloidun puheen takana ovat taiteelliset syyt. Dialogista ei ole tarkoituskaan saada selvää, mutta sen pitää kuulostaa puheen kaltaiselta. Mihin merkityksetöntä replikointia oikein tarvitaan?

Kielimuuri tulee muun muassa muumien ja marsilaisten väliin.

Ainakin siihen, kun sarjan hahmot kohtaavat olennon, joka puhuu heille vierasta kieltä. Tunne välittyy myös katsojalle, kun puhe on keksittyä eikä sitä ymmärrä, vaikka puhuisi tusinaa kieltä. Erityisesti käsittämätöntä kieltä tarvitsevat avaruusoliot, maan asukkaille tuntemattomat elämänmuodot. Mieleen juolahtaa Muumilaakson tarinoita -sarjan marsilainen, jonka puhe ennen käännöskoneen käynnistämistä on sekalaista höpötystä. Niin suomen- kuin japaninkielisessä versiossa kuulostaa siltä, kuin avaruusolion puhetta olisi muokattu koneella, mutta muuten en osaa sanoa, miten se on tehty.

Aina ei tarvitse turvautua näyttelijään puhumassa mitä sylki suuhun tuo. Tenavat-sarjakuvastripin animaatioversiot heittäytyivät todella luoviksi. Sarjakuvissa aikuiset ovat aina näkymättömissä ruudun ulkopuolella eikä heidän repliikkejään koskaan kuulla. Vaikka hahmot voi televisiossakin jättää kuvan ulkopuolelle, animaatiossa on pakko kuulua jotain, johon lapsihahmot voivat vastata.

Nerokas ratkaisu on ajan saatossa muodostunut itsestäänselvyydeksi: aikuisten puhe tehdään soittamalla pasuunaa. Näin syntyy honottava ääni, johon tulee selviä äänenpainon tapaisia vaikutelmia. Puhe kuulostaa ”merkitykselliseltä” sanomatta oikeasti mitään.

You’re being followed by Sergeant McPoodle!

Vaskella on toki kätevä luoda vaikutelma ihmispuheesta, lähteehän sen ääni alun perin soittajan keuhkoista. Mutta muillakin soittimilla pystyy ”puhumaan”. Suosikkitapaukseni on Lurppa-animaatiosta Northwest Hounded Police (1946), jossa Lurppa jahtaa vankikarkuria kanadalaisena ratsupoliisina. Karkuria varoittaa sarja kylttejä, joiden tekstiä ei selosta mikään kertoja. Sen sijaan kylttejä säestää viulu, joka onnistuu kuulostamaan täsmälleen siltä kuin lukisi tekstin ääneen!

Q*bert puhuu asiaa

Tekniset rajoitukset eivät tosiaan ole vaivanneet elokuvia vuosiin, mutta huomattavasti uudempi mediatyyppi eli videopeli kamppailee yhä niiden kanssa. Esimerkiksi pelihalliklassikko Q*bertissa (1982) puhuttiin siansaksaa, koska puhesyntetisaattori ei saanut aikaan tarpeeksi selvää puhetta. Se olisi voinut olla häiritsevää, jos pelihahmot olisivat ihmisiä, mutta ölinä sopii sööttien ölliäisten maailmaan. Se istuu erinomaisesti myös Q*bertin puhekuplaan, jossa on sanojen sijaan spiraaleja, risuaitoja ja muita symboleita. Hölpötys on muodostunut erottamattomaksi osaksi hahmoa ja sillä hupailtiin myös Disneyn peliaiheisessa Räyhä-Ralfissa. Elokuvassa Fiksari-Felix juttelee Q*bertille tämän omalla kielellä.

Vielä nykypeleissäkin ääninäytteleminen on vain yksi vaihtoehto keinoista, joilla dialogi voidaan esittää. Esimerkiksi monet indietuotannot ovat teknisesti yksinkertaisia ja käyttävät vain vähän puheääntä. Näin tehdään sitä suuremmalla syyllä, jos peli on tarkoituksella retrohenkinen, kuten viime aikoina tahkoamani Papers, Please (2013). Dystooppisessa rajavartijapelissä kaikkea puhetta edustavat vahvasti filtteröidyt siansaksalausahdukset. Valinta korostaa pelin tylyä ja epäinhimillistä tunnelmaa: oikea, näytelty dialogi istuisi huonosti karuksi tyyliteltyyn maailmaan.

Jeanne Uberoskan paperit syynissä Itä-Grestinin raja-asemalla.

Roolipeleissä on paljon dialogia, jonka näytteleminen kokonaan äänellä veisi paljon vaivaa ja tilaa. Suosituin tapa simuloida puhetta roolipeleissä onkin ”lukea” ruudulle ilmestyvät repliikit ääneen piplityksenä. Hahmojen puhetta säestää erikorkuinen piipitys sen mukaan, onko niiden puheääni korkea vai matala.

Erityisen hauskasti piirre tulee esiin Professor Layton vs. Phoenix Wright: Ace Attorney -pelissä (2012), jossa molempien pelisarjojen päähahmot seikkailevat yhdessä. Niin Laytonit kuin Ace Attorneyt käyttävät paljon RGP-piplitystä – jälkimmäisessä ääni on teknisemmän ja modernimman kuuloista, edellisessä muistuttaa enemmän koputusta. Crossover-pelissä kumpaakin kuullaan sekaisin, sillä kukin hahmo puhuu omalle pelilleen ominaisella piplityksellä! Peli yhdistelee muutenkin molemmista sarjoista tuttuja elementtejä: siinä selvitetään sekä pulmia että oikeusjuttuja, hahmomallit pysyttelevät sarjoilleen ominaisissa tyyleissä ja soundtrackilla soi miksauksia kummankin pelisarjan musiikkiraidoista. Tuloksena on todellinen kahden pelin yhteistyö, joka vetoaa niin Laytonin kuin Ace Attorneyn faneihin.

On muuten huippu peli, pelatkaa kaikki

Videopeleissä saattaa tulla ongelmia silloinkin, kun dialogia on näyttelemässä oikea ihminen. Toisin kuin elokuvissa, monissa peleissä hahmoa pitää pystyä tulkitsemaan monin tavoin, jolloin näytelty puhe löisi liikaa lukkoon. Usein tämä ratkaistaan siten, ettei päähenkilöllä ole dialogia ollenkaan, jotta pelaaja voi kuvitella hahmolle millaisen persoonallisuuden haluaa. Toisinaan turvaudutaan simuloituun puheeseen – esimerkiksi Mario & Luigi -roolipeleissä päähenkilöiden puhe on mukaitalialaista höpellystä. Muiden hahmojen repliikit näkyvät tekstinä, joten näin veljeksillä ei ole lainkaan dialogia, jossa olisi tarkka merkitys.

Laajalle yleisölle tunnetuin tapaus on kuitenkin The Sims -pelien hahmojen käyttämä siansaksa, englanniksi simlish. Kun simien puhe ei ole ymmärrettävää, peli on helpompi kääntää muille kielille ja hahmoistaan voi tehdä vaikka fantasiamaailman asukkeja. Myös simien kuuntelema musiikki on siminkielellä, joten pelien soundtrackeilla on useita raitoja, joiden sanat eivät tarkoita mitään – ja samalla tarkoittavat kaikkea.

Miltähän tämä juttu kuulostaisi ääneen kerrottuna?

Ääninäyttelijöiden castaus ei ole ihan yksinkertaista, muttei aina sekään, onko hahmolla edes ihmisääntä. Tuleeko mieleen lisää tapauksia simuloidusta puheesta?

Explore posts in the same categories: Anime, dubbaus, Hupifakta, Pelit, USA

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

4 kommenttia : “Hupifakta: Puheen korvikkeet”

  1. Garo Says:

    Croc 2 tuli heti mieleen yhtenä esimerkkinä: https://www.youtube.com/watch?v=1vqg65qalfs

  2. Kuroken Says:

    Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen eräs suosikkipeleistäni, Okami. Siinä hahmot puhuvat erikoista mongerruskieltä, jonka artikulaatiosta ei saa mitään tolkkua, mutta siitä huolimatta pelin jokainen hahmo on saatu puhumaan omalla yksilöllisellä äänellään, mikä tekee siitä erottamattoman osan pelin hahmojen viehätysvoimaa. Tämä tosin vaatii totuttelua, sillä japaninkielistä lopputeemaa lukuunottamatta kaikki pelin dialogi on puhuttu tuolla mongerruskielellä, mikä ei varmastikaan ole kaikkien mieleen. Miten lie sekin puhetapa toteutettu.

  3. Shinji Says:

    Voisin vastata tuohon Muumien marsilaisen puheseen hieman.

    Kyseisssä jaksossa marsilaiset on laitettu puhumaan takaperin. Nämä puhuvat suomen toisin päin vaan. Tämä video todistaa asian: https://www.youtube.com/watch?v=0VSBM2XFt7E

    Japanilaiset versiosta en voi toisin kommentoida.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: