Lööpissä: Pikkuponit parrasvaloissa

Poniconi Crystal Fairissa nähtiin peräti kolme kunniavierasta, jotka ovat tekemässä My Little Pony: Ystävyyden taikaa -sarjaa. Alkuperäisen version ääninäyttelijöistä paikalla oli Tabitha St. Germain, joka näyttelee muun muassa Raritya, prinsessa Lunaa ja Granny Smithiä. Ruotsalainen Anneli Heed taas nousi bronyjen tietoisuuteen, kun verkkoon ladattu pätkä ruotsinkielisestä Spitfiresta saavutti valtavan suosion. Hän dubbaa ruotsinkielisessä versiossa myös esimerkiksi Spiken, Sweetie Bellen ja prinsessa Cadancen. Lisäksi coniin saapui sarjan laulujen säveltäjä Daniel Ingram. Ja me pääsimme jututtamaan heitä sarjan tekemisestä!

Tallenteet Crystal Fairin kunniavierasohjelmista on ladattu nettiin. Jos tiedonnälkä yltyy kovaksi, Annelin ohjelmaa pääsee katsomaan tästä, Tabithan ohjelmaa tästä ja Danielin ohjelmaa tästä.

24 St Germain

Iloiset ponifanit pääsivät kuvaan Tabitha St Germainin kanssa!

Tabitha ja Anneli, miten ryhdyitte ääninäyttelijöiksi?

Heed: Olen stand up -koomikko. Kerran keikan jälkeen minulta kysyttiin, haluaisinko dubata piirrettyjä, ja todellakin halusin. Pienenä halusin kovasti tulla ääninäyttelijäksi ja olin odottanut, että se toteutuisi. Ja nyt sitten dubbaan. Ensimmäinen roolini oli sarjassa Dive Olly Dive, jossa näyttelin pientä poikavesiskootteria.

St. Germain: Kun aloitin lavanäyttelijänä, ei ollut varsinaisesti olemassa ääninäyttelijän ammattia. Agenttini lähetti minut Ewokit-sarjan koe-esiintymiseen, koska ansioluettelossani luki, että puhun zulua – se ei ollut ihan totta, osasin sellaista keittiözulua. Tähtien sodassahan ewokien kieli on sekoitus zulua, mandariinikiinaa ja muuta. Siten sain ensimmäisen koe-esiintymiseni ja huomasin, että äänityöstä saisi ihan uran.

Ystävyyden taikaa -sarjan maailma on hyvin matriarkaalinen. Murtaako sarja teidän mielestänne sukupuolinormeja?

St. Germain: En usko, että se on niin vakavaa. Ei se taida tarkoituksellisesti noudattaa tai murtaa normeja. Koska sarja on tyttökeskeinen, lopputulos on lauma tyttöhahmoja, joilla on erilaiset persoonallisuudet ja sarjasta tulee monipuolisempi.

Daniel, oletko nähnyt alkuperäisiä Generation 1 -sarjoja ja ovatko ne inspiroineet musiikkiasi?

Ingram: Kyllä. Kun Ystävyyden taikaa oli suunnitteilla ja sille etsittiin tekijöitä, katsoimme kaikki ensimmäistä sarjaa hiukan. Ystävyyden taian tunnuslauluhan alkaa alkuperäisen sarjan tunnussävelellä. Ajatus oli, että lähdetään liikkeelle My Little Ponyn alusta, otetaan se alkuperäinen melodia ja istutetaan se tähän uuteen projektiin. Katsoin myös muutamia videoita varhaisista lauluista – ponit olivat rullaluistelemassa ja lauloivat pojista, ja minä ajattelin: “Huh, toivottavasti minun ei tarvitse tehdä tätä!”

St. Germain: Muistan sen teekutsulaulun, jonka teimme G3:ssa. [Ingram: Olitko sinä G3:ssa?] Totta kai, olen ollut kaikissa ponisarjoissa! Ilmeisesti siitä tehtiin sellainen luistelushow, tiesitkö? Minusta se koko idea oli ratkiriemukas – ponipukuihin piti saada valtavan isoja miehiä, ja yksi oli ponin takapää, toinen oli etupuoli ja siinä oli joku keskelläkin.

Ingram: Ja he taistelivat siitä, kuka joutuu olemaan takapuoli!

St. Germain: Ja laulu alkaa jotenkin “Olet niin nätti! Ei kun sinä! Juodaan teetä, hihii!” ja esiintyjät ovat niissä puvuissa. Sellaista heidän elämänsä on, valtavia miehiä ponipuvuissa. Ajattelin vain, millainen työ tuokin olisi!

Ingram: Myös Ystävyyden taiasta oli jääshow Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Niissä ei ollut takapuolta, vaan oli vain se etummainen etujalkojen kanssa, ja selkä häntineen sekä takajalkoineen roikkui velttona perässä. Ponit näyttivät siltä, kuin niiltä olisi hakattu polvilumpiot mäsäksi, se oli todella karmivaa! Se show ei kestänyt kauaa.

Muuttuiko tapa, jolla teit musiikkia sarjaan, kun sait tietää fanikannasta?

Ingram: Ensimmäinen laulu, jonka tein sarjaa varten, oli Pinkie Pien Laughter Song, eikä kukaan vielä silloin tiennyt, millainen sarjasta lopulta tulisi. Jo ennen kuin animaatio tehtiin, keskustelimme Laurenin [Faust] kanssa siitä, kuinka sarjasta tulisi hiukan kypsempi, ei vain tyypillinen lastenohjelma.

Vasta Winter Wrap Upin kohdalla tuumasimme, että tässähän on mahdollisuus kokeilla jotain sööttejä pikku lauluja kunnianhimoisempaa. Ihmiset ottivat kappaleen hyvin vastaan, ja itse huomasin niihin aikoihin, että sarjalla oli fanikanta, koska laulu ladattiin Youtubeen vahingossa liian aikaisin ja minulle sanottiin: “Tajuatko, että ihmiset kiinnittävät huomiota My Little Ponyyn?” Kun tajusimme, että ihmiset todella arvostivat sellaisia lauluja ja että sarjalla oli aikuinen fanikanta, saimme siitä yllykkeen rikkoa rajoja ja tehdä musiikista niin kunnianhimoista kuin tv-sarjassa pystyy.

Oletko kuunnellut fanien tekemää musiikkia? Onko sinulla suosikkitekijää?

Ingram: Vastaus on kyllä ja ei. Heti kun fanikanta vakiintui ja tuli selväksi, että fanit tekivät musiikkia, taidetta ja tarinoita, Hasbro sanoi, että sarjan parissa työskennellessä ei pidä kuunnella mitään sellaista. Jos säveltää jotain, joka kuulostaa samalta kuin jonkun toisen teos, tekijä voi luulla, että kyseessä on plagiaatti. Meille sanottiin, että saamme kuunnella vain virallisten laulujen remixejä ja covereita.

Olen silti epähuomiossa tullut kuulleeksi muutamia juttuja vuosien varrella. En ikinä lakkaa jauhamasta siitä, kuinka paljon lahjakkuutta siinä musiikkiyhteisössä on. Kun menen coneihin ja kaikki juhlivat ja DJ:t soittavat fanilauluja, en tiedä nimiä tai tekijöitä, mutta tiedän, että musiikki on erittäin vaikuttavaa.

Tabitha, olet ollut aiemmissa My Little Pony -sarjoissa. Miten ne eroavat Ystävyyden taiasta? Huomasitko heti, että tässä on jotain erilaista?

St. Germain: Kyllä. Aiempi sarja oli hyvin kiltti sarja ja aina todella turvallinen pienille lapsille. Siinä ei ollut todellista konfliktia, vaan pahin ongelma oli sentyylinen, ettei löydä lempisukkiaan. Ystävyyden taikaa on vähän särmikkäämpi ja se on erottuvampi luonteeltaan. Hahmot eroteltiin ennen vanhaan lähinnä siten, että yksi on tämänvärinen ja toinen tuonvärinen, nyt niillä on oikeita luonteenpiirteitä.

Varhaisemmissa sukupolvissa olen käynyt läpi näitä arkkityyppejä, joita meillä yhä on. G3:n Rarity on paljon muita hahmoja vanhempi, mikä oli iso ero. Itse esitin G3-poneista Wysteriaa, joka oli kuin Fluttershy, ja Mintyä, joka oli kuin Pinkie Pie. Nykyiset hahmot olivat siellä jo lapsenkengissään, mutta niissä ei ole yhtä paljon sforzaa.

MLP Luna

Prinsessa Luna on yksi Tabitha St Germainin esittämistä ponihahmoista.

Miten sait prinsessa Lunan roolin?

St. Germain: Sain sen tavallaan vahingossa. Siihen haluttiin alun perin joku julkkis. Nauhoitin rooliin scratch trackin eli väliaikaisen raidan, ja minun annettiin sitten pitää se. Saatan sekoittaa Martha Speaksiin, mutta uskon, että siinä kävi niin. Marthankin rooliin aiottiin ensin Ellen DeGeneresiä, onneksi hän kieltäytyi! Silloin en tiennyt, mitä Lunasta tulisi. On mukava, että hän on nyt vakituinen hahmo.

Teit Suri Polomarelle todella hauskan aksentin!

St. Germain: Kiitos! Matkin siinä Cathya [Weseluck].

Anneli, olet myös kuningatar Chrysaliksen ääni. Kun esität pahiksia, menetkö tietynlaiseen mielentilaan?

Heed: Pahaan mielentilaan, kyllä. Se on loistavaa. On ihanaa mennä studioon ja olla ilkeä, sietämätön ja vain paha, sitten palata kotiin ja olla taas kiva. Se on tavallaan terapeuttista.

Jos voisitte näytellä ketä tahansa muuta kuin omia hahmojanne, mitä ne olisivat?

St. Germain: Jos vastaisin tuohon, minut tapettaisiin! Haluaahan sitä esittää kaikkia rooleja, mutta ne on varattu. Tuo on vähän sama kuin kysyisi: “Jos voisit viedä kenen tahansa lapsen, kenen lapsen varastaisit?”

Heed: Minä en aio olla noin mukava! [Fluttershyta matkien] Haluaisin olla Fluttershy. Hän on niin söpö ja mukava, ja luulen pystyväni siihen.

MLP Rarity

Rarityn esittämä Art of the Dress oli ensimmäisen kauden parodiatyylinen laulu, joista luovuttiin myöhemmin.

Tabitha, et itse esitä Rarityn lauluja. Yrititkö tehdä hahmon äänestä sellaisen, että siihen löytyisi tarpeeksi samankuuloinen ihminen lauluosuuksia tekemään?

St. Germain: En castannut sarjaa – mutta jos joku pyytäisi minua sellaiseen, osaisin kyllä castata! Se meni päinvastoin.

Ingram: Niin, Tabitha valittiin Rarityn rooliin ensin. Olemme tehneet lauluja yhdessä vuosikausia esimerkiksi Martha Speaksissa, mutta Laurenin näkemys sarjasta oli, että jokaisen laulajan piti kuulostaa ammattilaiselta – en nyt tarkoita, ettetkö olisi loistava laulaja! Tabitha on hahmolaulaja, ja teemme yhä sellaisia jatkuvasti Littlest Pet Shopissa. Luulen, ettet edes saanut tilaisuutta koe-esiintyä.

St. Germain: En niin.

Ingram: Päätettiin vain, että Kazumi [Evans] laulaa, koska hän laulaa kuin enkeli. Se päätös tehtiin melko varhaisessa vaiheessa. Kazumin siis kuului kuulostaa Tabithalta, ei toisinpäin.

St. Germain: Hän on kai ollut Canadian Idolissa? Hän on todella upea laulaja.

Ingram: Niin, hän on voittanut kaikenlaisia laulupalkintoja, ja hänen kai kuultiin laulavan koe-esiintymisessä. Samoin kävi Pinkie Pien kohdalla. Andrea Libman on loistava laulaja ja hän laulaa Fluttershyn osuudet, mutta Shannon Chan-Kent oli myös laulanut koe-esiintymisissä, ja hänen demonauhansa kuunneltiin ja ajateltiin: “Vau, me todella pidämme hänen laulustaan.” Joten alusta alkaen rooleja castattiin kahtaalla, ja joskus rajat ylitettiin, toisinaan ei.

Sarjan suosio oli odottamatonta. Vaikuttaako se mitenkään päivittäiseen työhönne? Pitääkö nörttiraivoa varoa?

St. Germain: Syytän aina käsikirjoittajia, ja hehän syypäitä ovatkin, eikö totta?

Ingram: Minulla ei ole sitä pakotietä!

St. Germain: Työ on samanlaista kuin ennenkin – jos sitä edes voi sanoa työksi! Me vain menemme studioon ja teemme pöhköjä ääniä.

Heed: Minä löysin Twitterin bronyjen ansiosta. Ajattelin, etten ikinä twiittaisi, mitä minä siitä, miksi kukaan välittäisi touhuistani? Ei se ole minua varten! Sitten näin kävi ja nyt twiittailen monta kertaa päivässä. Se muutti elämäni!

Ingram: Minusta on hienoa tietää, että ihmiset todella välittävät, koska useimmat animaatiosäveltäjät eivät oikeastaan saa osaansa parrasvaloista. Heitä ja heidän työtään ei tunneta, vaan vanhemmat pitävät piirrettyjen musiikkia itsestäänselvyytenä. Mutta tässä sarjassa – minun alallani on suorastaan ennenkuulumatonta, että säveltämästään laulusta saa heti valtavasti palautetta ja siitä kuulee covereita ja remixejä, joskus satoja muutaman viikon sisällä. On upeaa, että meillä on niin suuri fanikanta, ja tuntuu etuoikeutetulta tietää säveltäessäni, että ihmiset kuulevat sen heti paikalla.

St. Germain: Sama pätee ääninäyttelijöihin. Tavallisesti kukaan ei tunne meitä, eivätkä he halua tietää, koska ihmiset samaistuvat siihen, mitä näkevät. Pikkulapset näkevät itsensä esittämässä hahmoja. Jos sanon pienelle lapselle olevani Rarity, useimmiten saan vastaukseksi vihamielisen katseen – “ei, minä olen Rarity!”

Heed: Noin juuri käy tyttäreni kanssa, me puhumme noin Cadancesta. “Minä olen Cadance.” “Ei vaan minä!” Mutta varsinainen työprosessi on samanlainen kuin ennenkin. Asiat ovat muuttuneet työn ulkopuolella.

Sanotaan, että nyt kausien välillä bronyjen keskuudessa syntyy draamaa. Näkyykö se teille?

Heed: Minulle tulee mieleen vain se ero, että aina kun uusi jakso lähetetään, ihmiset sanovat: “Jee, lauantaina katsotaan yhdessä uusi jakso!” ja kun se on tullut, ihmiset kyselevät: “Näitkö uuden jakson?” Uudesta jaksosta puhutaan koko ajan. Kun sarja on tauolla, sellaisia twiittejä ei näy.

St. Germain: Minä en huomaa semmoista yhtään. Jaa että on draamaa? [Ingramille] Huomaatko sinä sellaista?

Ingram: En. Silloin kyllä, kun uusi jakso tulee tv:stä, vilkaisen nettiä. Minusta on hauska katsoa bronyjen reaktiovideoita ja lukea kommentteja varsinkin, jos jaksossa on uusi laulu. Mutta kausien välillä seuraan oikeastaan harvoin, mitä netissä on meneillään.

MLP Spike

Anneli Heed dubbaa muun muassa Spike-lohikäärmeen sarjan ruotsinkielisessä versiossa.

Anneli, Suomessa dubbausta katsotaan usein nenänvartta pitkin ja sitä pidetään lasten juttuna. Miten asiat ovat Ruotsissa?

Heed: Ruotsissakin dubataan vain lastenohjelmat. Joillekin se on tärkeää, joillekin ei. Siksi on niin hauskaa tehdä pikkuponeja, Littlest Pet Shopia ja isoja elokuviakin, koska monet ihmiset välittävät niistä. On ihanaa, että joku kuuntelee dubbausta ja siitä saa palautetta. Kun aloitin dubbaamisen, en tiennyt, katsooko dubbauksia kukaan.

Miten dubbauksen tekninen puoli on muuttunut urasi aikana?

Heed: Ei se kummemmin ole muuttunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Sitä ennen dubbaus oli paljon vaikeampaa. Kaksikymmentä vuotta sitten nauhoitettiin sellaisilla valtavilla mikrofoneilla, kaikki olivat studiossa yhdessä ja koko juttu näyteltiin suoraan nauhalle. Nykyään nauhoitamme erikseen. Se on helpompaa, mutta vähän sääli. Olisi hauska, jos olisi vastanäyttelijä.

Onko My Little Ponyn suosio muuttanut ääninäyttelijöiden arvostusta? Huomioiko esimerkiksi media sen enemmän?

St. Germain: Media taisi olla yhtä yllättynyt suosiosta kuin kaikki muutkin. En usko, että siitä on mitään erityistä – muistelin juuri Vancouverin Leo Awards -ohjelmaa, joka kyllä lisäsi animaatiokategorian viime aikoina. En usko, että se johtui My Little Ponysta, vaan siitä, että animaatiota on niin paljon. Mutta vuosien ajan animaatiokategoriaa ei ollut, ja olemme vieläkin sellainen “Ai, nuo apinat, ne ovat juuri saaneet rystysensä irti maasta, annetaan niille jotain, ne ovat söpöjä”.

Ingram: Virallisestihan sitä sanotaan “Craft Dayksi”. En tiedä miksi, mutta olemme käsityöpäivä yhdessä kampausten ja meikkauksen kanssa.

St. Germain: Niin, me emme ole oikeita näyttelijöitä. Toisaalta heidän kauneutensa haihtuu ja he kuolevat.

25 Heed

Iloiset ponifanit pääsivät kuvaan myös Anneli Heedin kanssa!

Explore posts in the same categories: Lööpissä

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

5 kommenttia : “Lööpissä: Pikkuponit parrasvaloissa”

  1. Garo Says:

    Onko muuten suunnitelmia haastatella jossain vaiheessa FiM:n suomiversion dubbaajia, vaikkei sitten pelkästään sen sarjan tiimoilta?

    • Cilla Says:

      Hei! Ystävyyden taiasta tulee varmasti puhetta, jos ja kun joskus tulevaisuudessa haastattelemme blogiimme ääninäyttelijöitä, jotka ovat mukana sarjan suomiversiossa 🙂

  2. Suzu Says:

    Osaatteko sanoa, mistä syystä Studio Ghiblin uutuuselokuvat Kaguya-hime no Monogatari ja Omoide no Marnie eivät ole rantautuneet Suomen elokuvateattereihin tai edes ilmestyneet suoraan dvd:lle?

    • Nita Says:

      Ne eivät yksinkertaisesti ole vielä ehtineet Suomeen. Prinsessa Kaguya on tulossa tänne syksyllä, ja Marniellakin oli Japanin ensi-ilta vasta viime kuussa. Uusin Suomessa nähty elokuva eli Tuuli nousee tuli sekin Japanissa ulos jo viime vuoden puolella, täällä vasta tänä keväänä.

      Tällaiset kysymykset kannattaisi lähettää meille mieluummin sähköpostilla tai Twitterissä. Ne kun eivät liity kommentoitavan kirjoituksen aiheeseen.

  3. Ilona Says:

    Olis tosi kivä jos joskus saisitte mahdollisuuden haastatella Antti Pääkköstä (ei L.J:tä, vaan sitä vanhempaa)!:D
    Olis tosi mielenktiintoista kuulla sen työstä sen omia mielipiteitä ja tollasta!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: