Ystävyyden taian paluu

Uusin My Little Pony -sarja Ystävyyden taikaa jatkaa aina vain voittokulkuaan. Kausia TV-sarjalle on saatu jo neljä, ja Suomeenkin on siunaantunut täkäläisten ideoima poniconi Crystal Fair. On siis otollinen hetki luoda katsaus siihen, mitä monien sydämet valloittaneille pikkuponeille kuuluu.

Ykköskauden päätyttyä Ystävyyden taian luoja Lauren Faust jättäytyi pois ja päävastuu sarjasta jäi Jayson Thiessenin harteille. Tekijät ovat ottaneet aikuisen fanikannan innokkaasti vastaan ja lahjoittaneet heille yhä enemmän huomiota sarjan sisällössä. Jo kakkoskaudella yön prinsessa Luna, jota itsekin kaipailin ykköskauden jäljiltä, sai oman jakson. Kolmoskaudella alettiin sitten urakalla marssittaa ruutuun vanhoja yhden jakson ihmeitä. Jaksojen välinen jatkumo tulee selvästi näkyviin viittauksissa aiempiin seikkailuihin. Uuden jakson juoni saattaa jopa kokonaan rakentua aiemmin nähdyn varaan, kuten esimerkiksi Filli Vanillissa.

Äänensä saa kuuluviin myös brändin omistaja, lelutehtailija Hasbro, jonka tuotteita markkinoimaan Ystävyyden taikaa on alun perin luotukin. Kun haluttiin tehdä hääteemaisia leluja, nähtiin kakkoskauden päätöksenä hääjakso A Canterlot Wedding. Kun poneista tehtailtiin antropomorfisia nukkeja, Twilight Sparkle matkusti ihmismaailmaan Equestria Girls -elokuvassa. Kun markkinoille tuli läpikuultavia kristalliponeja, luotiin Crystal Empire.

Mitenkään turhan luontevasti nämä elementit eivät yleensä tarinaan istu. A Canterlot Weddingissa sekä sulho että morsian esitellään yleisölle hieman samaan malliin kuin vasara esitellään naulalle. Siinä valossa on ihmeellistä, miten hyvin kaksikko lopulta istui sarjaan ja miten fanit ottivat heidät vastaan. Tosi mukava prinsessa Cadance ei tarjoa kovin maukasta purtavaa hahmokehityksen saralla, mutta on kyllä tosi mukava.

Cadancella on ollut yllättävän tärkeä rooli sarjassa esittelyjaksonsa jälkeenkin.

Sarjassa on muodostunut perinteeksi aloittaa ja päättää kaudet suurella seikkailulla, jossa poniystävysten on pelastettava Equestria pahalta voimalta. Kakkoskauden aloitus The Return of Harmony on yhä niiden kärkikastia, onhan siinä kohdattu vastustaja, eripuraa edustava kaaoksen henki Discord, ystävyyden täysi antiteesi.

Veikeä mutta uhkaava Discord löysi tiensä heti fanien sydämiin ja on Lunan ohella ensimmäisiä hahmoja, joka tuotiin takaisin sarjaan vakituiseksi hahmoksi. Ystävyyden taiassa pahikset kääntävät harvoin takkinsa, mutta jaksossa Keep Calm And Flutter On ponit ryhtyvät kääntämään Discordia puolelleen. Jaksolla on omat ongelmansa esimerkiksi tarinankuljetuksen kanssa, mutta sen ydinsanoma on mielestäni täysin paikallaan: ystävyys ei tarkoita sitä, että Discordin pitäisi täysin luopua omasta itsestään eli lopettaa kujeilu tykkänään, mutta muiden tunteet on otettava huomioon tai ystävyyden menettää. Vaikka Discord ryhtyykin ponien kumppaniksi, hän ei silti todella ymmärrä ystävyyden olemusta. Kestää neloskauden päätökseen asti, että hän oikeasti sisäistää sen.

Luottamus ystäviin on ystävyyttä!

Teknisellä tasolla Ystävyyden taikaa on edennyt reippaasti. Isoissa rytinöissä säväyttävillä efekteillä oikein pröystäillään. Harmittavasti hahmojen liikkeet ovat alkukautta paljon useammin ihmismäisiä. Tuon tuostakin ponit käyttävät etukavioitaan kuin käsiä ja istuvat penkeillä kuin ihmishahmot. Kun sarja on muuten niin luovasti esittänyt ponihahmonsa nimenomaan poneina, on turhauttavaa nähdä, miten usein aita ylitetään matalimmasta kohdasta.

Voisi sanoa, että trendi kulminoituu kolmos- ja neloskauden väliin sijoittuvassa Equestria Girls -elokuvassa. Esiteiniyleisölle suunnattu spinoff-leffa sijoittuu Canterlotin lukioon, jossa tutut hahmot ovat ihmismuotoisia opiskelijatyttöjä. Equestria Girls kuulostaa paperilla kamalalta pissiskoulujatko-osalta, ja sitä se vähän onkin, mutta myös sen ytimessä on ystävyyden tärkeys. Moni seikka on elokuvassa rempallaan – juoni sysätään alkuun kömpelösti ja pääkuusikosta vain Twilight oikeasti seikkailee rinnakkaistodellisuudessa sen maailman asukkien kanssa – mutta kyllä sen ihan mielikseenkin katsoo.

Yksi näistä on oikeasti maaginen pikkuponi!

Equestria Girlsissä näkyy selvästi sarjalle tyypillinen ikävä piirre – ne eeppiset seikkailut tuppaavat keskittymään pääkuusikosta lähinnä Twilightiin. Toki maailmanpelastus on jännempää, kun päähenkilöllä on samalla kasvun paikka, mutta ystävien jättäminen sivuun ystävyyden voimaa juhlistavassa sarjassa ei ole paras ratkaisu.

Etenkin kolmoskauden lopussa tuli jännä paikka, kun Hasbro iski ja Twilight piti ylentää siivekkääksi prinsessaponiksi Celestian, Lunan ja Cadancen rinnalle. Homman hoitanut jakso Magical Mystery Cure olisi vieläpä toiminut paljon paremmin kaksiosaisena. Jälleen pitää sarjan eduksi todeta, ettei se kuristunut pomojen vaatimuksiin, vaan Twilight seikkailee prinsessanakin ystäviensä kanssa ihan yhtä lailla kuin ennen. Neljäs kausi vielä päättyy täysiveriseen ystävyyden ylistykseen, jossa todetaan, ettei ystävyyden prinsessa ole mitään ilman elämäntovereitaan.

Twilight ei arvosta Discordin näkemystä prinsessan asemasta.

Twilight ei arvosta Discordin näkemystä prinsessan asemasta.

Innokkaat fanit ruotivat sarjan jokaikisen jakson läpikotaisin ja sellaisetkin jaksot, jotka ovat ”ihan hyviä” ja menevät varmaan täydestä pikkukatsojiin, voivat närkästyttää heidät jonkin yksityiskohdan vuoksi. On kuitenkin hienoa, että lastensarjalta vaaditaan laatua. Esimerkiksi Spike-lohikäärmeen kohtelu on monesti ärsyttänyt. Ponikuusikko pyörii niin tiiviisti yhdessä, että Spike unohtuu helposti ulkopuoliseksi, vaikka on Twilightin uskottu apulainen. Häneen keskittyvät jaksot esittävät hänet usein aiheuttamassa harmia toilailuillaan. Neloskaudella sarja on petrannut, sillä Spike saa tilaa käsitellä tunteitaan sivuun jäämisestä, ja hänen uroteoilleen annetaan tunnustusta.

Spike pelastaa!

Spike pelastaa!

Sarjan paras anti on spektaakkelien sijasta juuri matalan profiilin jaksoissa, jotka koettelevat poniystävyksiä ja heidän keskinäisiä suhteitaan. Ne muistuttavat siitä, miksi alun perin ihastuimme näihin pirteisiin pikkuponeihin. Mieleen juolahtavia esimerkkejä ovat monet neloskauden avainjaksot, etenkin Rarity Takes Manehattan ja Pinkie Pride, sekä Hurricane Fluttershy ja For Whom The Sweetie Belle Toils.

Vaikka kaikki pääkuusikon ponit ovat rakastettavia, Ystävyyden taian aloittaessani samastuin eniten Twilightiin. Sarjan edetessä Rarity on kuitenkin vallannut sydämestäni yhä enemmän tilaa. Lastenohjelmissa – ja muutenkin – hienostelijahahmot tapaavat olla ylpeitä ja itsekeskeisiä, mutta Rarity edustaa nimenomaan anteliaisuuden elementtiä. Seurauksena hän on poneista se, joka selvimmin joutuu kamppailemaan itsensä kanssa. Hän on antelias ja hyväsydäminen, mutta myös oikukas taiteilijapersoona, joka himoitsee kauniita jalokiviä. Joka kerta, kun Rarity voittaa huonot puolensa ja antaa todellisen luontonsa nousta esiin, haluaisin olla yhtä rohkea ja jalo kuin hän. Ja hänen draamakuningatarkohtauksensa ovat edelleen ratkiriemukkaita.

Syö sitä jätskiä, Rarity

Ystävyyden taikaa on lähetetty myös kotikanavilta SDI Median tekemällä suomidubbauksella, jonka on ohjannut Kari Starck. Pääponien rooleja esittävät enimmäkseen nuoret naiset, jotka ikänsä puolesta sopivat osiinsa hyvin. He eivät kuitenkaan luo yhtä erottuvia ja omaleimaisia persoonallisuuksia kuin alkuperäisäänet. Etenkin Katja Sirkiä Rainbow Dashina ja Saara Lehtonen Pinkie Piena kohtauksesta riippuen joko vetävät ihan mallikkaasti tai menevät komeasti maalin ohi.

Itse näyttelijäsuoritukset ovat kuitenkin perushyvää dubbaustyötä. Enemmän päänvaivaa aiheuttaa käännös. Englanninkieliset nimet on suomiponeissa suurilta osin jätetty ennalleen, mikä on varmaan Hasbron johtoportaan tahto ja seikka, jonka kanssa pitää vain elää. Valitettavasti dialogissa kuulee tuon tuostakin anglismeja, jotka olisivat kääntyneet paljon nätimmällekin suomelle. Mieleen muistuu Baby Cakesissa kuultu rauhoitteleva idiomi ”There, there”, joka oli käännetty kirjaimellisesti ”Siinä, siinä”. Dubbauskääntäminen on toki rasittavaa hommaa, koska tuloksen pitää toimia paitsi kielellisesti myös itse sarjaan istutettuna, mutta suomiponeihin on jäänyt häiritsevän paljon kömpelöitä käännösratkaisuja.

Henshin vai megaevoluutio?

Henshin vai megaevoluutio?

Mytologian paisuessa paisumistaan pikkuponit ovat menettäneet jotain ensimmäisen kauden symppismeiningistään. Loppupeleissä Ystävyyden taikaa on silti pärjännyt ihan hyvin, kun ottaa huomioon, että vasemman olan yli hengittää Hasbro ja oikean olan yli bronyt. Näillä eväillä kehtaa kyllä jatkaa seuraavaan Equestria Girls -elokuvaan ja poniconiin! Katsotaan, kuinka kauas pikkuponien ystävyyden taika vielä kantaa.

Ja milloin sarjassa lopultakin esiintyy Ritarivarjo?!

Ritarivarjo on paras poni

Ritarivarjo on paras poni

Explore posts in the same categories: dubbaus, TV-sarjat, USA

Avainsanat: , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

2 kommenttia : “Ystävyyden taian paluu”

  1. Rika Says:

    Voi Ritarivarjo! :’D Olen itse siskojeni kanssa heittänyt jo pidemmän aikaa läppää, että Ritarivarjon pitäisi saapua tähän ponisarjaan. Ehkä hän viimein tulee vitoskauteen.

  2. Aki Says:

    Minua kiinnostaisi tietää, että mitä muita anglismeja Ystävyyden taian suomidubissa on. Itse en ole kyseistä sarjaa katsonut, koska tykkään enemmän vanhoista poneista.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: