Sound Only: Music Inspired by the Life and Times of Scrooge

Kuten suomalaisperheissä yleensä, meilläkin on taaperosta lähtien luettu Aku Ankkaa. Ankka-tekijöiden ykkönen oli tietty Don Rosa, joka viilaa jatkuvuuspilkkua yhtä innokkaasti kuin meikäläinen. Rosan magnum opus, Roope Ankan elämä ja teot, inspiroi myös Nightwish-yhtyeestä tunnettua muusikkoa ja Disney-fania Tuomas Holopaista – tai Ankka-kielellä Hopolaista. 11. huhtikuuta Holopaisen pitkäaikainen unelma toteutui, kun Elämä ja teot -kirjoihin pohjautuva albumi Music Inspired by the Life and Times of Scrooge ilmestyi.

Don Rosa ja Nightwish yhdistävät voimansa… Voiko tästä enää parantaa?

Music Inspired by the Life and Times of Scrooge on ikään kuin soundtrack Elämä ja teot -opuksiin. Alun perin sen pitikin käydä kirja läpi niin, että sitä voi lukea musiikkia kuunnellessaan, mutta Holopainen koki sen liian rajoittavaksi. Albumin mukana tulee toinen levy, jolla on instrumentaaliversiot kappaleista, ja sen ulkoasun viimeistelee itsensä Don Rosan kansitaide.

Aloituskappale Glasgow 1877 maalailee Roope Ankan lapsuudenmaisemia Skotlannissa. Irlantilaisen säkkipillin soolomelodia, muhkea säestys ja gaelinkielinen laulu luovat kuvaa jylhistä nummista rapistuvan perintölinnan sijaan. On kuitenkin hyvä, että kappale keskittyy menneen kunnian sijaan Roopen lapsuuden elämäniloon. Vaikka elämä onkin köyhää ja ankaraa, McAnkat pitävät yhtä, Roopella on rakastava perhe ja hän uskoo vielä ihmisten hyvyyteen.

Amerikkaan lähdettyään Roope ryhtyy lehmipojaksi Villissä lännessä. Levyn toinen kappale Into the West saa siis luonnollisesti inspiraationsa legendaariselta lännenelokuvamusiikin säveltäjältä Ennio Morriconelta. Mystisesti rakentuvan alun jälkeen kappale muuttuu meneväksi lännensävelmäksi, jossa banjo ja huuliharppu soivat asianmukaisesti. Kun se vielä rauhoittuu lopussa, lopputuloksena on yllättävän monipuolinen kappale.

Duel & Cloudscapes sopii levyidean alkuperäiseen tarkoitukseen eli sarjakuvan taustamusiikiksi, se kun vastaa hyvin Ankkapurhan uusi valtias -tarinan tapahtumia. Alku tuuttaa täydellä Nightwish-meiningillä, kun Roope ottelee sukutiluksiaan havittelevaa Vaskervilleä vastaan. Tunnelma muuttuu kertaheitolla koomiseksi, kun Roope vajoaa vallihautaan ja unihoureissaan tapaa taivaallisilla golfkentillä pelaavat esi-isänsä. Sävyn vaihtumisesta huolimatta kappale kuulostaa yhtenäiseltä – sama teema soi nyt vain hassunkurisesti ksylofonilla. Holopainen on sanonut, että Elämä ja teot -tarinoiden komiikka piti ehdottomasti saada mukaan levylle ja sen säveltäminen oli hänelle vaikeinta. Lopputulos on kuitenkin hykerryttävä, ja koomisia kohtia olisi suonut löytyvän levyltä enemmänkin. Kappale päättyy nousuun, joka on levyn innostavimpia hetkiä.

Seuraava raita Dreamtime säestää Roopen Australian-matkaa, jolla hän oppii perinteiden ja historian tärkeyden. Didjeridoon möreä murina on ansaitusti kappaleen pääosassa. Alati toistuvat melodia ja rumpujytinä luovat mystisen tunnelman, joka välillä keskeytyy didjeridoon örinään ja soljuu sitten eteenpäin kuin ei olisi koskaan pois hiipunutkaan. Kappale on suorastaan unenomainen, ja mikäs sen sopivampaa, kun sen on tarkoitus kertoa uniajasta?

Cold Heart of the Klondike ja The Last Sled kertovat Roopen Klondiken-vuosista, jolloin hän lopulta pääsee rikkauksiin käsiksi. Cold Heart of the Klondike kuulostaa levyn tarjonnasta kenties eniten Nightwishiltä. Sen armoton jytyytys vangitsee ankaran luonnon ja Roopen oman luonteen kovuuden. Klondikessa Roope tapaa elämänsä rakkauden, kapakkalaulaja Kultu Kimalluksen, jota hän luonnehtii jo Carl Barksin Takaisin Klondikeen -sarjakuvassa sanoin ”hänen sydämensä oli kylmä ja kova kuin talvisen tundran jää”. Rosan tarinoissa jäisen sydämen motiivi laajenee viittaamaan myös itse Roopeen, jota vuosien kokemukset ovat kovettaneet. Sama motiivi kuullaan tässäkin kappaleessa, jossa lauletaan ”nothing but two cold Klondike hearts”.

Roope muistelee Kultua Barksin klassikossa Takaisin Klondikeen.

The Last Sled viittaa Rosan tarinaan Lumikenttien kimallus (alun perin Last Sled to Dawson), joka on Holopaisen kaikkien aikojen lempiankkasarjakuva. Myös siihen pohjautuva kappale on hänen suosikkinsa albumilta. Sinkkupoiminta A Lifetime of Adventuren tavoin raita edustaa yhtä paljon Roopen koko elämäntarinaa kuin Klondikesta lähdön hetkeä. Tunnelma on iloinen ja seikkailullinen, ja sen keinuva melodia jää heti soimaan päähän. Niin kuin edeltävässä kappaleessa palattiin jäisiin sydämiin, myös The Last Sled käyttää sarjakuvakirjasta tuttua motiivia, sateenkaaren päätä.

Goodbye, Papa on toinen yhden luvun tapahtumat tiivistävä raita. Se sävellettiin alun perin kokonaan pianolle, ja pianon teema onkin kappaleen läpi kantava elementti. Goodbye, Papan aikana Roope saapuu takaisin lapsuusmaisemiinsa, kokee kulttuurishokin Ylämaan perinnelajien parissa ja jättää jäähyväiset isälleen Fergus McAnkalle. Kuvittelin, että Fergusin kuoleman kohdalla tragedianupit väännettäisiin kaakkoon, mutta viulumelodia soikin yksinkertaisen melankolisesti. Se sanoo, että kuolema on maailmanlopun sijaan elämään luonnollisesti kuuluva asia, surullinen muttei murskaava. Vaisunoloiseksi kappaleen loppu tuntuu silti jäävän.

To Be Rich sijoittuu Roopen yksinäisiin vuosiin maailman rikkaimpana ankkana, jolloin hänellä on seuranaan vain menneet muistot ja valtavat keot kylmää käteistä. Sen alkupuoli on suorastaan brutaali – naislaulajan vokalisointi suorastaan vetää kuuntelijaa turpaan tylyydellään. Jälkimmäinen puolisko on toiveikkaampi, ja sitä voisi pitää siirtymänä Roopen nykyisyyteen, jossa hän on jälleen saanut elämän syrjästä kiinni.

Sinkkuna ilmestynyt A Lifetime of Adventure on levyn kappaleista poppimaisin selkeine rakenteineen ja kitarasooloineen. Se on yhteenveto Roopen elämästä ja jatkaa edellisraidan teemaa, jonka mukaan Roopen todellinen rikkaus ovat hänen kokemansa seikkailut: ”To be rich is to seek / to relive a memory”. Raita yhdistää muistelun haikeuden ja seikkailumielen vapauttavan tunteen, ja etenkin sen kertosäe on maagisen mukaansatempaava.

Go Slowly Now, Sands of Time ei varsinaisesti perustu enää Rosan sarjakuviin. Holopainen halusi tehdä kappaleen, joka kertoisi, mitä maailmasta pian poistuvalla Roopella olisi sanottavaa. Raita alkaa hyvin pelkistetysti kitaroineen ja sooloäänineen, jonka tarjoaa Roopen äänenä levyllä esiintyvä kantrimuusikko Alan Reid. Vähitellen mukaan liittyy muita soittimia, ja kertosäe siteeraa Robert Louis Stevensonin kuuluisaa Requiemia. Reidin surumielisestä äänestä huolimatta kappale ei kuitenkaan ole yksinäinen kuten To Be Rich, vaan siitä huokuu lämpöä, toiveikkuutta ja rauhaa. Yleensä tämänkaltaiset kappaleet eivät juuri painu mieleeni, mutta Go Slowly Now, Sands of Time voi hyvinkin olla suosikkini kaikista levyn raidoista.

Albumi visioitiin alun perin sarjakuvakirjan soundtrackiksi, ja elokuvamusiikilta se kuulostaakin. Vaikka vain osassa kappaleista on sanoja, ihmisääniä ja kuoroa on käytetty taitavasti ja naissolisteilla on kauniita melodialinjoja. Lisätunnelmaa tuovat ääniefektit, kuten Duel & Cloudscapesin alussa kuultu salamanisku, joka luo sarjakuvassa esiintyvän ukkosmyrskyn tunnelmaa. A Lifetime of Adventuren sinkkuversiossa kuuluu mökin oven narahtelua, jota jäin kaipaamaan levyversiossa.

Laulajat Johanna Kurkela ja Johanna Iivanainen esittävät myös Kultun sekä Roopen äidin Lauha McAnkan osuuksia. Etenkin Kurkela on Kultuksi turhankin korkeaääninen, mutta levyllä tuskin on haettu täydellistä vastaavuutta hahmon ja laulajan välille. Jos jonkun levyllä voi sanoa ääninäyttelevän, se on Alan Reid, jonka Holopainen on sanonut kuulostavan täsmälleen sellaiselta kuin hän on Roopen kuvitellut. Reidin vähäeleinen ääni on minustakin onnistunut valinta ja mukavan erityylinen verrattuna animaatioversiosta tuttuihin ääniin.

Levy on vanginnut Roopen elämäntarinan ytimen – sen, että se on pohjimmiltaan todella traaginen. Tavallisissa ankkatarinoissa kohdataan rankkojakin vastuksia, mutta ne päättyvät aina samaan tuttuun status quohon, josta uusi tarina taas jatkaa. Koska Roope Ankan elämä ja teot kertoo, miten nykytilanteeseen on päädytty, se pystyy poikkeamaan kaavasta ja menee jatkuvasti synkempään suuntaan. Roope saavuttaa etsimänsä menestyksen, mutta se maksaa hänelle hänen perheensä, luottamuksensa ihmisiin ja ainoan rakastamansa naisen. Tarina päättyy onnellisesti, kun Roope löytää uuden perheen sukulaispojistaan, mutta haikeus koetuista menetyksistä ja eletyn elemän jäämisestä muistoihin ei häviä.

Haikea on myös sana, jota käyttäisin Music Inspired By the Life and Times of Scroogesta kokonaisuudessaan. Levyn meno on välillä korniakin, mutta niin sen oikeastaan kuuluukin, äityväthän myös Rosan tarinat ajoittain mässäilemään sentimentaalisuudella.

Esille nousee vahvasti kodin teema. Roope jättää taakseen ensimmäisen kotinsa Skotlannissa ja hänen uudeksi kodikseen muodostuu valtaus White Agony Creekissä. Siellä hän viettää elämänsä kovimmat vuodet, mutta myös löytää rakkauden ja saa uurastuksestaan tarkoituksen. Roopen ansaitsemat rikkaudet eivät merkitsisi mitään, jollei hän olisi omin käsin kaivanut niitä routaisesta erämaasta korven keskellä. Siksi hän palaa muistoissaan jatkuvasti niihin päiviin, jolloin saavutukset olivat vielä edessä: ”Yet, it ain’t the gold itself / so much as finding the gold”.

Meidän kappalettamme on luettu niin ahkerasti, että Rosakin noteerasi sen surullisen kunnon nimikirjoituksessaan…

Albumista on kuultu nihkeitäkin mielipiteitä, mutta itse rakastan sitä aivan häpeilemättä. Pidän mahtipontisesta, eri tyylejä yhdistelevästä musiikista, jota säestää muhkea orkesteri harvinaisilla soittimilla ryyditettynä – mikä olisi voinut mennä pieleen? Levy singahti ilmestyttyään kuunnelluimpien albumien listakärkeen ja pysyttelee yhä sen tuntumassa, joten ankkamusiikki vetoaa suureenkin yleisöön.

Ja vaikka levyn anti ei nappaisikaan, on aina jotain ihailtavaa teoksessa, joka on syntynyt luomisen palosta. Music Inspired by the Life and Times of Scrooge on upea, loppuun hiottu levy, joka ainakin Rosa-fanien pitäisi kuunnella. Ehkä sen myötä saadaan joskus lisääkin sarjakuvamusiikkia!

Explore posts in the same categories: Sound Only

Avainsanat: Aku Ankka, Alan Reid, Carl Barks, Don Rosa, Ennio Morricone, Johanna Iivanainen, Johanna Kurkela, Music Inspired by the Life and Times of Scrooge, Nightwish, Robert Louis Stevenson, Roope Ankan elämä ja teot, Tuomas Holopainen

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.