Ensikertalainen Yukicon 2014

Viime elokuussa aina kehityksen alla oleva Desucon ilmoitti, että vuoden 2014 Desucon Frostbite tulee olemaan vain täysi-ikäisille harrastajille suunnattu tapahtuma. Vuoden conikausi avaamaan pykäistiin kuitenkin lyhyessä ajassa kaikenikäisille tarkoitettu Yukicon! Talvikin ehti mukavasti etelään juuri edeltävällä viikolla.

Milla oli Yuki-kun!

Milla oli Yuki-kun!

Ensikertalaisconista ei ihan tiedä, mitä odottaa. Yukicon oli hoitanut ennakkomarkkinointinsa todella hyvin ja tapahtuman sisältöä paljastettiin mukavasti joulukalenterin muodossa. Tapahtuman nettisivut ovat todella siistit, joskin niillä on joitain navigointivaikeuksia – esimerkiksi tietoa luistinradan ohjelmasta ei meinannut löytyä joulukalenterin ulkopuolelta sitten millän. Varauduimme siihen, ettei Yukiconin puheohjelma olisi siitä rautaisimmasta päästä, ohjelma kun ei ollut conin pääpointtejakaan. Näkemistämme ohjelmista jäikin yleisesti melko aloittelijamainen fiilis, mutta niissä kaikissa viihtyi silti ihan hyvin.

Ikävän paljon myöhässä alkaneiden avajaisten jälkeen kiiruhdimme katsomaan Shippaus – Mitä, miksi ja onko pakko? -ohjelmaa. Ohjelmanpitäjät toivat hyvin esille, että shippaus on jokaisen oma asia, mutta aiheesta saarnattiin luennon aikana turhankin paljon. Sen sijaan olisi toivonut ohjelman painottuvan enemmän shippauksen ilmiöiden erittelemiseen. Ohjelmanpitäjät esittelivät shippauksen eri muodot erittäin pikaisesti joskus jopa ilman konkreettisia esimerkkejä. Myös heidän luentodiansa saattoivat sisältää vain pari avainsanaa, joiden varsinainen merkitys ei aina tullut kuulijalle kunnolla selväksi. He kyllä esiintyivät hauskasti ja rennosti.

Jäi myös ihmetyttämään, ettei ohjelmalla ollut minkäänlaista ikärajaa, vaikka jo aihe kertoo, minkäikäisille ohjelma ainakaan EI ollut suunnattu. Luennolla käytettiin hyvin ronskia kieltä ja hieman kiusaannutti ajatus siitä, että näitä juttuja saattaa olla kuulemassa 12-vuotiaita. On ylipäätään hieman kummallista, että coniin (joka oli syntynyt alunperin paikkaamaan alaikäisten conikävijöiden talvitapahtumien puutetta) oli otettu selkeästi aikuisaiheeseen liittyvä ohjelma, ja vieläpä sijoitettu se keskipäivälle. Toivon mukaan Yukiconin väki tarkistuttaa tulevaisuudessa ohjelmatarjontansa ikärajat etukäteen (inhimillisestä unohtamisesta oli varmasti tälläkin kertaa kyse), etteivät pikkuharrastajat joudu näkemään tai kuulemaan jotain, mikä ei ole heille vielä ollenkaan sopivaa.

Edo-kaudella ei kuulemma oikeasti ollut lasersilmiä tai lentäviä vempeleitä. Hö.

Edo-kaudella ei kuulemma oikeasti ollut lasersilmiä tai lentäviä vempeleitä. Hö.

Shippausohjelman jälkeen samassa tilassa pidettiin viime Traconin jäljiltä päivitetty versio Sengoku Basara VS Historia -luennosta. Raakel Hokkasen ja Päivi ”ered” Niinikankaan ohjelma kohtasi muutamia viivytyksiä, mutta itse luento oli hyvin onnistunut. Hokkanen ja Niinikangas tarjosivat juuri sitä mitä ohjelman nimi ja kuvaus lupasivat eli kävivät läpi Japanin Edo-kauden historiaa ja vertasivat sitä samaan aikakauteen pohjautuvaan Sengoku Basara -pelisarjaan. Luento oli henkilöpainotteinen, ja läpi käytiin kaikki Edo-kauden taistelujen merkittävät henkilöt Uesugi Kenshinistä aina Oda Nobunagaan ja Tokugawa Ieyasuun. Pitkän ohjelman seuraaminen oli loppua kohden hieman raskasta, ohjelmaa seuranneella Cillalla kun nimimuisti on huono, ja kymmenien nimien jälkeen esiteltävät henkilöt ja näiden suhteet alkoivat hieman sekoittua toisiinsa. Tätä olisi voinut helpottaa diaesityksen avulla, esimerkiksi lisäämällä nimiä dioihin (jostain syystä kaikkien nimiä ei ollut kirjoitettu ylös). Ohjelma oli joka tapauksessa parhaimmasta päästä – se eteni loogisesti, piti mukana jatkuvasti sekä historialliset henkilöt että heihin perustuvan pelisarjan, ja kaikista esitellyistä henkilöistä näytettiin kuvia. Tytöt lisäksi tunsivat Edo-kauden historiaa valtavan hyvin ja heidän rauhallisen puheensa vuoksi luentoa oli miellyttävää seurata.

2/3 Sisaruksista suuntasi samaan aikaan viereiseen saliin kuuntelemaan Heta ”Daido” Suutarin Pahuuden kasvot -ohjelmaa. Näkökulma oli rajattu erinomaisesti pahisten hahmosuunnitteluun ja luennolla tuli esiin hyviä huomioita, mutta kiintoisaan aiheeseen olisi päässyt paljon syvemmällekin. Ohjelma jäi harmillisen pinnalliseksi – se jätti kaipaamaan yleisiä huomioita ja laajempia esimerkkejä, vaikka valitut hahmot kyllä toimivat hyvinä esimerkkeinä aina käsiteltävästä aiheesta. Esimerkkien vähyys sai aiheen tuntumaan pienemmältä, eikä ruman tai pelottavan näköisiä hahmoja esitelty ollenkaan. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla myös muutoksista, joita hahmon ulkonäössä tapahtuu, jos se vaihtaa puolta. Olisi hienoa, jos ohjelmanpitäjä laajentaisi ohjelmaansa ja esittäisi sen paranneltuna versiona jossain tulevassa tapahtumassa. Luennoitsija oli hyvin sympaattinen, mutta antoi turhaan jännityksensä näkyä esimerkiksi jatkuvana ajankulun kommentointina.

Lännessä vähälle huomiolle jääneitä JRPG-helmiä esittelevä luento JRPG-pelit Euroopassa – Seitsemän harvinaisuutta tarjosi juuri sitä, mitä lupasikin. Harmillisesti sisältö jäi lähes pelkäksi listaksi – itse peleistä kerrottiin vain aivan välttämättömin, päähenkilöiden nimet, alkuasetelmat ja sananen pelattavuudesta. Jäimme kaipaamaan erittelyä siitä, miksi juuri nämä pelit ovat nykyään harvinaisia länsimaissa. Luennoitsija Mikko Kirjokangas tuntui olevan varsin hyvin perillä kaikista valitsemistaan peleistä, joten lisäpurilointiin olisi varmasti ollut mahdollisuus. Esiintyjänä hän oli rento, mutta puhui hieman liian nopeasti ja epäselvästi. Puheen kuulemista hankaloitti myös hiljainen mikrofoni ja erittäin kovaäänisesti supisevat katsojat seuraavassa penkkirivissä.

”Rudi” Rutanen luennoi tarinan merkityksestä videopeleille Peilisalissa.

Sunnuntaille ohjelmaa oli vähemmän, mutta paria luentoa ehdittiin seuraamaan. Tarina ja sen merkitys videopeleissä osoittautui asiantuntevaksi ja selkeäksi ohjelmaksi, jonka esiintyjää oli hauska seurata. Hyviä esimerkkejä oli runsaasti ja mielipiteet selvästi esillä. Aihetta tuntemattomampien oli tosin välillä vaikea pysyä kärryillä, ja olisi ollut mukava kuulla ajatuksia juuri siitä tarinan merkityksestä videopeleille. Aiheeseen kyllä mentiin luennon jälkeisessä keskustelussa. Tilana toiminut Peilisali oli luentotiloista suurimpia, mutta ilmanvaihto oli liki olematon ja salin täyttyessä ilma kävi erittäin raskaaksi.

Kävimme kaikki tsekkaamassa myös vakituisen Desu-emäntämme Dinon debyyttiohjelman Kuukausi Japanissa: Dinon ja Miukun matkassa. Dinon luento esitteli Japaniin liittyviä matkakohteita omin kokemuksin höystettynä. Dinon ohjelma oli näkemistämme ohjelmista selkeästi tasokkaimpia – Dino puhui miellyttävän rauhallisesti ja heitti joukkoon sopivasti läppää sekä omia mielipiteitään. Myös ohjelman pituus oli juuri sopiva slottiinsa nähden, ja muutamia hauskoja videoitakin ehdittiin lopuksi katsomaan. Dinolla on selkeästi edessään loistelias coniohjelmapitäjän ura, tästä on hyvä jatkaa!

Yukicon 2014 - myyntipöydät1

Yukiconin ajankohtaan liittyi ikävästi alkuvuoden flunssa-aalto, ohjelmapuolta kun vaivasi monien ohjelmien, kuten Nitaakin kiinnostaneen Pokémon, numeroiden takana -luennon peruuntuminen. Tämä on suuri harmi, muttei huonolle tuurille oikein mitään voi, eikä kipeänä pidäkään lähteä coniohjelmaa pitämään. Toivottavasti peruuntuneet ohjelmanumerot esitetään joissain myöhemmissä tapahtumissa!

Yukicon oli löytänyt itselleen toimivan tilan Espoon Kulttuurikeskuksesta, joka kumma kyllä muistutti arkkitehtuuriltaan hämmentävästi Kuusamotaloa. Kasvun varaa siellä ei ole, mutta sen verran onnistuneesti keskusta käytettiin, että soisi Yukiconin vakiintuvan sinne. Sokkeloinen pohjakerros olisi kenties kaivannut suurempia ja näyttävämpiä viittoja ohjelmasaleihin ja pelihuoneeseen.

Joukolan ja Sommelon ohjelmasaleihin mentiin pohjakerroksen nurkassa olevasta pienestä ovesta, joka oli todella helppo jättää huomaamatta.

Joukolan ja Sommelon ohjelmasaleihin mentiin pohjakerroksen nurkassa olevasta pienestä ovesta, joka oli todella helppo jättää huomaamatta.

Kulttuurikeskuksen suurin vika oli, ettei siellä juuri ollut tilaa puheohjelmalle. Etenkin piskuinen Sommelo olisi soveltunut paremmin miittien tai työpajojen pitämiseen. Myös Joukolaan olisi saanut lisäpaikkoja tuolien avulla. Kunnon valkokankaat olisivat auttaneet paljon, mutta yhdestäkään pikkusaleista ei löytynyt oikeaa kangasta; projektorien kuvat heijastettiin milloin seinään, milloin laskostuvaan verhoon ja milloin (kuviolliseen!) lakanakankaaseen. Kuvapintojen epätasaisuus alkoi häiritä etenkin pitemmissä ohjelmissa, joissa luennoitsijat heijastivat paljon kuvia. Ohjelmasalit täyttyivät kävijöistä, joten tilojen järjestelyä kannattaa miettiä. Saattaa kuitenkin olla, ettei ohjelmiin enää enempää kuulijoita tulisikaan.

Ohjelmia keskeyttivät jatkuvat saleihin kaikuvat kuulutukset. Ratkaisuna voisi kokeilla säätää salien sisäradioita pienemmälle tai kokonaan pois päältä; kuulutukset kuuluivat saleissa niin kovaa, että luennoitsijoiden oli pakko tauota puhumasta aina kuulutuksen aikana. Ja niitä kuulutuksia oli paljon, kuten kaikki paikallaolijat saivat huomata.

Yukicon 2014 - tienviitta

Puheohjelman lisäksi coniin oli järjestetty kaikenlaista mielenkiintoista oheistoimintaa. Krista Kokin Shingeki no kyojin -aiheinen taitoluisteluesitys oli varsin ihastuttava tempaus! On ilo nähdä cosplay-harrastajien yhdistävän muita taitojaan pukuiluunsa. Esittävänä taiteena taitoluistelu sopii mitä hienoimmin cosplay-esitykseen, sillä luistelussa on mahdollista käyttää musiikkia, liikettä ja rytmiä ainutlaatuisella tavalla. Ainutlaatuinen esitys on ehtinyt jo kerätä mainetta Internetin ihmemaassa, toivoa sopii että luisteluesityksistä (ja muustakin luisteluaiheisesta oheistoiminnasta) tulisi pysyvä Yukiconin ohjelmanumero, mikäli coni vain jatkaa samoissa tiloissa tulevaisuudessa. Myös viereisestä kirjastosta löytyi conin väelle suunnattua tekemistä ja materiaalia Ghibli-aiheisia elokuvakatsantoja myöten, ja ainakin lauantaina paikalla oli kymmenkunta ihmistä seuraamassa Ponyo rantakalliolla -elokuvaa.

Ohjelmien peruuntumisesta ja aulan ajoittaisesta tukkeutumisesta huolimatta tunnelma pysyi korkealla koko viikonlopun. Pienehkön conin lipuista taisteltiin kynsin hampain, ja paikalle saapuneet olivat hyvällä tuulella ja ohjelmia kuulemma käytiin runsaasti seuraamassa. Paljon hienoja cossejakin löytyi, Disney- ja Danganronpa-edustuksen lisäksi paikka suorastaan pursusi ihania Shingeki-univormuja (vielä jonain päivänä mekin..!) Myös conin peliaiheiset kunniavieraat otettiin innolla vastaan, mikä oli todella hieno juttu! Valitettavasti vieraiden sunnuntaiohjelman paikkalipuista ei ollut mitään tietoa ohjelmalehtisessä, lisäystä voisi tulevina vuosina harkita jotta tieto etenee paremmin etukäteen.

Ihania Danganronpa-cossaajia! Toivottavasti osa pääsisi ensi kuun Frostbiteen katsomaan sarjan kahta näyttelijää livenä!

Ihania Danganronpa-cossaajia! Toivottavasti osa pääsisi ensi kuun Frostbiteen katsomaan sarjan kahta näyttelijää livenä!

Kaiken kaikkiaan kävijän conpäivää ei häirinnyt mikään isompi säätö. Ensimmäinen Yukicon oli tasokas aloitus, joka toivon mukaan vain parantaa jatkossa. Kaikkea hyvää Yukiconin järjestäjille, nähdään ensi kerralla!

Explore posts in the same categories: Raportti, Tapahtumat

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

One Comment : “Ensikertalainen Yukicon 2014”


  1. […] Raportit: Bubukuuti – Eeppistä lähiconittamista eli Yukicon 2014 Afureko – Ensikertalainen Yukicon […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: