Renttujen jouluyö: luukku 17

Ekan sukupolven My Little Ponyssa on kaikenlaisia pahislurituksia, mutta uudessa Ystävyyden taikaa -sarjassa niitä esiintyy harvakseltaan. Yksi aivan omassa sarjassaan painiva tapaus löytyy kakkoskauden päättävästä tuplajaksosta Häät Canterlotissa. Spoilereita seuraa!

Twilight Sparklen isoveli Shining Armor on menossa naimisiin prinsessa Cadancen kanssa. Morsio on kuitenkin huijari, joka on vanginnut oikean Cadancen maanalaisiin tunneleihin. Cadance ja Twilight Sparkle kiiruhtavat estämään häitä, kun valeprinsessa valmistautuu kävelemään alttarille. This Day Aria eli Tämän päivän aaria on duetto vale-Cadancen ja todellisen prinsessan välillä.

Vaikka Ystävyyden taikaa -sarjan fokus ei ole maailman pelastamisessa, siinä esiintyvät roistot ovat todella vaikuttavia ja mieleenpainuvia ilmestyksiä. On halpamaista, että tällainen pahis pääsee laulamaan vasta kakkoskauden finaalissa. Onneksi biisi täyttää kaikki odotukset. This Day Aria on suorastaan operaattinen kappale, joka löytää jatkuvasti uusia suuntia rakentaen entisen pohjalle. Huijarimorsianta säestävät uhkaavat rummut ja matalat torvet, kun taas oikean Cadancen taustalla soi kelloja ja korkeita puhaltimia. Säveltäjä Daniel Ingram on ujuttanut mukaan varsin ovelan musiikillisen kikan: vale-Cadance nousee kappaleen huippukohtaan ”No, I do not love the groom” harhalopukkeen (”deceptive cadence”) kautta, kun taas oikean Cadancen osuudessa samassa kohdassa on autenttinen kadenssi eli ”authentic cadence”. Burgeritasot ovat hälyttävän korkealla!

Jakson tässä vaiheessa ei vielä tiedetä, kuka vale-Cadance todellisuudessa on ja mitä hän tavoittelee, mutta hänen osuudestaan käy harvinaisen selväksi, etteivät sulho tai hääjuhla merkitse hänelle yhtään mitään. Lyriikat täydellisestä päivästä, jota on odotettu lapsuudesta asti, saavat hänen suussaan kieron lisäsävyn. Duetto on myös ensimmäinen kohtaus, joka kunnolla esittelee todellisen Cadancen. Se näyttää kouriintuntuvasti, että prinsessa on hyväsydäminen ja yrittää parhaansa mukaan pelastaa rakkaansa. Vaikka pakomahdollisuus antaa hänelle toivoa, kappaleen loppu ei lupaa hyvää: Cadance lyyhistyy epätoivoissaan maahan, kun huijari hekottaa jo alttarilla. (Aivopesty Shining Armor on kyllä aina yhtä hoopon näköinen.)

Aaria on yhden laulajan esittämä kappale, ja se pitää teknisesti paikkansa myös This Day Ariassa – laulajia on kaksi, mutta ääniä vain yksi. Cadancen englanninkielinen ääninäyttelijä Britt McKillip luo kahdelle eri hahmolle täysin omanlaisensa sävyt, joista ne erottaa vaivatta. Vale-Cadance on omahyväinen ja nenäkäs, oikea Cadance puolestaan herkkä ja heleä. Prinsessan suomiääni Katja Aakkula ei ole yhtä nuori ja hehkeä kuin McKillip, mutta tekee laulun tulkinnassa hyvää työtä. Etenkin ”Silti tahdon hänet omistaa”-säe päättyy Aakkulan laulamana todella komeasti. Ystävyyden taian suomikäännöksessä on ikävän paljon jäätäviä anglismeja, mutta This Day Arian sanat ovat kääntyneet näppärästi.

Myöhemmin kappaleesta esitetään lyhyt toisinto, kun petturi-Cadance on paljastunut vaihdokaskuningatar Chrysalikseksi ja hän hekumoi suunnitelmansa onnistumisella. Pätkän säestys ja sanat peilaavat kappaleen alkupuolta, ja myös varsinainen laulusuoritus alkaa verraten hempeästi vain päättyäkseen tylytykseen ja ilkeään nauruun. On vähän harmi, ettei repriisi ole tämän pitempi. Sekä alkuperäisversion Kathleen Barrilta että suomidubbauksen Sari Ann Stoltilta olisi mielellään kuullut kovempaakin menoa.

Explore posts in the same categories: Joulukalenteri

Avainsanat: , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

One Comment : “Renttujen jouluyö: luukku 17”

  1. Arana Says:

    Olin jo kokonaan unohtanut tämän kappaleen, vaikka se herätti ensikuulemalta jaksoja katsoessa paljon ajatuksia.

    Itselleni tämä on ollut kauhean ristiriitainen kokemus, koska en pidä kakkoskauden päätöstuplajaksosta, ja tämän kappaleen lyriikat tuntuvat mieleeni ihan liian mustavalkoisilta. Toinen puoli on kärjistetyn täydellisen hyvä ja toinen täydellisen paha, eikä kummassakaan jää tilaa minkäänlaiselle mielenkiintoiselle harmaasävykkyydelle hahmoina. Kappale on hirveän tärkeässä osassa kummankin hahmon rakennuksessa ja esittelee heidät minustakin hyvin tehokkaasti. Tällainen ylitsevuotava mustavalkoisuus on virhe, jota FIM ei ole tehnyt hahmojensa kanssa kovin usein, ja sen takia en ikinä päässyt sisään Cadancen hahmoon. Hän on vain liian imelä.

    Silti kun pistän tämän kappaleen pyörimään niin en voi olla tempautumatta fiilikseen mukaan. McKillipin lauluääni on niin uskomattoman kaunis ja hän käyttää sitä sekä oikeaan että feikki-Cadanceen ja näiden erottamiseen toisistaan niin järjettömän tehokkaasti, että pakko vain ihailla. En haluaisi lyriikoiden hahmokuvauselementin takia tykätä mutta tykkään silti pakon edessä, eli tosiaan aika kymppisuoritus laulajalta.

    Tykkään myös kappaleen rakenteesta – toisiinsa limittyvät tai peilautuvat ja sillä tavalla kontrastia herättelevät kohtaukset ovat aina olleet lähellä sydäntäni.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: