Renttujen jouluyö: luukku 16

Nakao Ryuusei on upea. Emme kadu mitään.

Emme ole koskaan välittäneet Bleachistä, mutta jopa keskinkertaisissa Shounen Jump -hiteissä on taattuna ensiluokkainen ääninäyttelijäkaarti. Bleachistäkin on löytynyt meille nautittavaksi se puoli, että tämä ensiluokkainen ääninäyttelijäkaarti on patistettu laulamaan. Ja kuinka ollakaan, hienostelevien ja murhanhimoisten sadistien vakiääni Nakao on yksi heistä. Hänen hahmonsa Bleachissä on Kurotsuchi Mayuri, hullun tiedemiehen irvikuva, jonka ideaali muistuttaa hieman Desuconia: täydellisyyteen on pyrittävä, mutta sitä ei voi koskaan saavuttaa. Jos joku kehtaa väittää Mayurille olevansa täydellinen, tämä suuttuu. Hän julistaa epätäydellisyyden nimeen.

Tästä pakkomielteestä hänelle on sävelletty laulu, Not Perfect is GO(O)D. Biisin säestys jättää kaipaamaan orgaanisempaa äänimaailmaa pelkän konemusiikin sijaan, mutta tausta onnistuu kieltämättä kuulostamaan yhtä häiriintyneeltä ja ailahtelevalta kuin esittäjänsäkin. Kuiskauksesta särkyneeseen kirkunaan liukuva glissando on Nakaon tavaramerkki, ja Kurotsuchin osassa tätä kykyä riistetään häpeilemättä. Kappaleessa näyttelijä vaihteleekin sävyään jatkuvasti sensuellista kuiskinnasta maaniseen rääkymiseen.

Parasta Nakaon laulamisessa ei ole puhdas tekniikka vaan se, ettei hän hetkeksikään luovu hahmosta. Hän ensisijaisesti esittää hahmoa, ja laulu on hänelle yksi näyttelemisen väline. Not Perfect Is GO(O)D:in paras osa on melodinen B-osa, jossa Nakao pääsee paitsi avoimesti laulamaan, myös demonstroimaan taitoaan tuoda hahmon luonne ja ominaiset äänenpainot laulusuoritukseen. Säkeistä kuuluu mielipuolista virnuilua, hekumallista huokailua ja tärinään purkautuvaa intoa päästä pilkkomaan koe-eläimiä. Kappale ansaitsee tunnustusta myös sillä, että se laajentaa melko puhtaasti pahaksi leimattua hahmoa persoonaksi – on aina mielenkiintoista päästä mielipuolen pään sisään. Kappaleen rauhallinen ja melankolinen melodia tekee räikeänä tunnetusta hahmosta kertaheitolla entistä kiintoisamman. Se, että biisissä Kurotsuchi ei selvästikään pidä itse itseään hulluna, tukee illuusiota hänen vääristyneestä logiikastaan ja tuo häneen inhimillisyyttä. (Tätä ominaisuutta kun luulisi hänestä viimeiseksi löytyvän.) Myös Nakaon tulkinta, kuinka hän hillitsee itsensä kunnes säkeiden lopussa ei saa enää innon kirahdusta tukahdutettua, noudattaa samaa linjaa.

Vaikka Nakaon toivoisi joskus pääsevän esittämään muutakin kuin sekopäisiä tai transsukupuolisia ökkimönkiäisiä, ei pääse väittämään, etteikö hän olisi alansa syrjäyttämätön mestari. Hän voi revitellä vaikka kuinka paljon, mennä nopeasti ääripäästä toiseen, rikkoa ja venyttää ääntään kuulostamatta kuitenkaan koskaan falskilta tai ylinäyttelevältä. Hänen roolinsa puistattavat epätodellisuudellaan, mutta silti niihin uskoo.

Explore posts in the same categories: Anime, Anison, Joulukalenteri, Seiyuu

Avainsanat: Bleach, Nakao Ryuusei, Shounen Jump

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.