Renttujen jouluyö: luukku 8

Asterix ja Kleopatra -sarjakuvasta tehtiin animaatioelokuva vuonna 1968; se oli toinen Asterixista tehty elokuva, ja se tuotettiin ranskalais-belgialaisena yhteistyönä. Elokuva on melko uskollinen sovitus sarjakuva-albumista, mutta kuten arvata saattaa, mahdollisti uusi formaatti musiikin lisäämisen tarinaan. Elokuvassa on muutamakin hauska laulu, mutta hauskin on roistomaisen Ammoniakiin (alkup. Amonbofis) ja tämän hölmön apurin Naskaliin (alkup. Tournevis) rallatus Le pudding à l’arsenic eli Arsenikkivanukas. Laulun aikana ilkiöt valmistavat myrkyllisen herkun, jonka he aikovat tarjoilla Kleopatralle muka lahjana gallialaisilta.

Olemme katsoneet elokuvaa aina englanninkielisellä ääniraidalla ja oppineet tämänkin laulun englanniksi. Käännös ja dubbaus onkin hyvin tehty ja toimii hyvin. Alkuperäinen ranskankielinen versionkin on mainio, ja kieliversiot ovat hyvin lähellä toisiaan; hiuksenhieno ero niiden välillä on se, että dubissa Ammoniakis vaikuttaa aavistuksen verran hölmömmältä ja Naskalis hiukan fiksummalta kuin ranskankielisinä. Rakenteeltaan biisi on mahdollisimman yksinkertainen, sillä siinä  toistuu lähinnä yksi ja sama osa. Laulussa on koko ajan pohjalla lystikäs tasapaksu komppi, jonka tahtiin hahmot liikkuvat ja jutustelevat. Säkeistöissä on paljon tekstiä, ja biisin sisältö on loppua lukuun ottamatta arsenikkivanukkaan reseptin luettelemista. Kirjoittajat ovat leikitelleet sydämiensä kyllyydestä erilaisten myrkyllisten ja inhottavien ainesosien riimittelyllä.

Kappaleen laulaa pääasiassa Ammoniakis (Bernard Lavalette), ja hölmö Naskalis (Jacques Balutin) heittelee väliin muutaman kommentin. Kohtauksen kuvakerronta on todella hauskaa; etenkin kohdan 01:19 tanssiaskeleet ja molempien hahmojen loppukaneetit jaksavat ilahduttaa. Myös itse leipomisen kemia esitetään riemukkaan yksinkertaistettuna ja absurdina. Paitsi että valmiiksi hyytynyt ja koristeltu vanukas kumotaan muotistaan perinteiseen hiekkakakkutyyliin, on myös mahdotonta ajatella, että kaikista noista inhottavista aineksista syntyisi mukamas aidon oloinen jälkiruoka. (Lisäksi myöhemmin elokuvassa vastamyrkkyä nauttineet gallialaiset kehuvat hyytelöä erittäin maukkaaksi.) Vieläkin absurdimman valmiin leivonnaisen kokoamisesta tekee englanninkielinen käännös, jossa herkku on vanukkaan sijaan kakku.

Pahislauluksi Le pudding à l’arsenic on harmittomimmasta päästä, mutta niin ovat toki Ammoniakis ja Naskaliskin. Se on kuitenkin veikeä ja mieleenpainuva  korvamato, ja lisäksi herkku kuvaus fiksun ja tyhmän hahmon dynamiikasta. Hömelö roistokaksikko saa myös kappaleen ansiosta hieman lisää ruutuaikaa ja uuden komiikan tason. Ja kuka voisi olla pitämättä välisoiton iloisesta trumpettisoolosta?

Explore posts in the same categories: Joulukalenteri, Musiikki, Ranska

Avainsanat: , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

2 kommenttia : “Renttujen jouluyö: luukku 8”

  1. Aki Says:

    Minulla tulee tuon elokuvan piirrostyylistä mieleen tuon ajan Disneyn lyhytpiirretyt. Varsinkin tuo hiiri on minun mielestäni aika disneymäinen.

  2. Kuroken Says:

    Kun on kyse rentuista ja René Goscinnyn tuotannosta, niin on aiva pakko nostaa esille vuoden 1978 elokuva La Ballade des Dalton (Lucky Luke sotapolulla / Balladi Daltoneista). Eräässä kohtaa intiaanipoppamiehen huumaamat Daltonit näkevät unta, jossa he, varsinkin Joe, esittelevät varsin monipuolisia laulutaitojaan.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: