Renttujen jouluyö: luukku 4

Ferngully, suomeksi Viimeinen sademetsä, oli meille pitkään puolimyyttinen elokuva. Muistimme selvästi nähneemme sen lapsina VHS:lle nauhoitettuna, mutta vasta pari vuotta sitten pääsimme tutustumaan siihen uudelleen. Yllättävän monet kohtaukset ja repliikit muistuivat mieleen juuri ennen kuin ne tapahtuivat – jotkin taas eivät koskaan olleet unohtuneetkaan. Kuten esimerkiksi leffan roiston, anarkistisen saastepilvi Hexxusin esittelevä musiikkinumero Toxic Love.

Ferngully ei ole elokuvana mikään huikea kokemus. Sen ympäristöviestin hienovaraisuudesta kertoo jotain jo se, että sademetsän keijukaisia uhkaava pahuuden entiteetti on puhuva saastepilvi. Hexxus ei ole kummoinen pahiskaan, ja sillä on leffassa oikeastaan melko pieni rooli. Se on kuitenkin erikoisen olomuotonsa, omituisen luonteensa ja vähintäänkin vihjailevan laulunumeronsa ansiosta elokuvan mieleenpainuvin hahmo. Toxic Love olisi melko perinteinen pahislaulu saasteiden ylistyksineen, ellei siinä olisi niin selkeitä… seksuaalisia nyansseja.

Hexxusta esittää alkuperäisraidalla Tim Curry, mikä sekä näkyy että kuuluu – näkyy savumiehen kasvonpiirteistä ja kuuluu kappaleen tyylistä. Biisi on takuulla varta vasten Curryn esitettäväksi sävelletty. Suomenkielisessä versiossa Kostajaksi nimetyn kappaleen esittää Pepe Ahlqvist, joka ei tosin toimi Hexxusin suomalaisena puheäänenä. Ahlqvistin versio on yllättävän erilainen kuin Curryn. Siinä missä molemmat artistit mässäilevät nautittavasti kappaleen tekstillä ja piimäisillä glissandoilla, ovat tulkintojen sävyt hyvin erilaiset. Curry on lipevä ja elegantti, Ahlqvist taas karski ja röyhkeä. Kertosäkeessä juuri ennen “toxic love” -fraasia kuultavissa huokailuissa ero on selvin. Curryn huohotukset ovat sensuelleja, kuin kuumaa esinettä käsittelevän varovaisia puuskutuksia. Ahlqvist ei sievistele; hänen huokauksensa ovat aggressiivisia riuhtaisuja, kuin painavaa lastia eteenpäin työntävän adrenaliininkäryisiä murahduksia.

Molemmat versiot ovat esittäjiensä tulkinnan puolesta erittäin nautittavia. Tekstit taas ovat tuskin vertailukelpoisia keskenään. Kaikki Ferngullyn laulukäännökset ottavat suuria vapauksia, ja tässäkin kappaleessa on suomennokseen löydetty aivan toinen lähestymistapa. Laulujen kääntäminen on armotonta puuhaa, sen tiedän. Mutta “toxic love” -fraasin kadotessa kokonaan jää suomiversiosta auttamatta pois tietynlaista perverssiä hekumallisuutta, joka niin hallitsevasti määrittää alkuperäistä tekstiä ja esitystapaa. On kuitenkin nostettava hattua sille, kuinka hyvin Ahlqvistin esitystapa toimii eri tavoin painotetun suomennoksen kanssa.

Explore posts in the same categories: Joulukalenteri

Avainsanat: Ferngully, Pepe Ahlqvist, Tim Curry, Viimeinen sademetsä

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.