Renttujen jouluyö: luukku 3

Pahisjoulukalenterin kolmannessa luukussa on tuoreempaa tavaraa. Disney Juniorilla tänä vuonna alkanut prinsessasarja Sofia the First toi pahislaulun kehiin jo neljännessä jaksossa, jossa ilkeä hovivelho Cedric esittää kappaleen Cedric the Great. Päällisin puolin kyseessä on tyypillinen pahislaulu: Cedric laulaa aikeistaan viedä prinsessa Sofian taika-amuletti ja käyttää sen voimaa kruunun anastamiseen. Kuitenkin katsojalle näytetään siinä myös jotain uutta: hänen motiivinsa vallankaappaukseen.

Maailman kuuluisimman velhon poikana Cedric on aina kokenut valtavia paineita, ja kun hermoilulla on vielä erittäin huono vaikutus hänen loitsimiseensa, muille ei ole syntynyt hänen lahjoistaan kovinkaan imartelevaa kuvaa. Sofia ihailee ja kunnioittaa häntä, mutta mikäli lyriikat pitävät paikkansa, kaikki muut ovat vähätelleet Cedricin kykyjä hänen lapsuudestaan saakka. Hän itse ei lainkaan epäile maagisia taitojaan, vaan nimenomaan muut ovat väärässä – ”any time I try to cast a little spell / no one thinks it turns out very well”. Cedric uneksii päivästä, jolloin hänen kiusaajansa ovat hänen vallassaan ja hän voi näyttää heille todelliset kykynsä. Kuka nyt ei samastuisi moiseen? Vallan kaappaamalla Cedric totisesti vapautuisi isänsä varjosta, mutta kaikesta päätellen hän tahtoisi oikeastaan olla tämän kaltainen. Ei liene sattumaa, että kuninkaana Cedric käyttäisi samaa lisänimeä, jolla hänen isänsä tunnetaan.

Tähän jaksoon asti Cedric on ollut pöhkö pahis, jonka toilailuja on ollut hauska seurata, mutta Cedric the Great tekee hänestä hyvin sympaattisen. Pahislaulujen tarkoitus on yleensä näyttää, miten pelottava roisto oikein on, mutta Cedricin draamakuningattaren elkeet ja loitsuilla leikkimiset ovat uhkaavan sijaan aika surullisia. Kappaleen sävykin on pahaenteisen sijasta leikillinen törisevine torvineen ja keinuvine rytmeineen. (Bonuspisteitä Wormwood-korpin orrelle, joka on opetellut biisin koreografian todella hyvin.) Surkeus huipentuu kappaleen lopussa, kun Baileywick keskeyttää musiikkinumeron (täällä ei saa edes rauhassa laulaa ilkeistä juonistaan) ja Cedric esittää viimeisen kertosäkeen hiljaiseen ja surumieliseen sävyyn. Tekisi vain mieli halia!

Cedricin näyttelijä ja pitkän linjan äänimies Jess Harnell on myös ammattilaislaulaja, mikä kyllä kuuluu. Cedric the Greatissa hänen näyttelijäntaitonsa pääsevät loistokkaasti esille: jokainen tunne itseriittoisesta myhäilystä niihin viimeisiin herkkiin säkeisiin on kohdallaan. Sarjan ensimmäisellä kaudella Harnellia on laulatettu lisäksi jaksossa nro 14, emmekä malta odottaa seuraavaa kertaa!

Explore posts in the same categories: Joulukalenteri

Avainsanat: , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

2 kommenttia : “Renttujen jouluyö: luukku 3”

  1. Kuroken Says:

    Kieltämättä tunteella vedetty kappale, jonka olettaisi sopivan ihan teatterianimaatioonkin. Viimeisestä surullisesta kertosäkeestä tulee ainakin itselläni mieleen Jack’s Lament (Painajainen ennen joulua)


  2. […] kirjoitettiin alun perin Jack Blackille, muttei häntä loppupeleissä saatu mukaan. Osaan päätyi kalenterissa jo aiemmin kuultu ihana Jess Harnell. Ei kaduta yhtään – Harnellin rokkiääni pääsee roolissa täysiin […]


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: