Auringon prinssi – Ghibli ennen Ghibliä

Jos tavallista pulliaista pyytäisi nimeämään jonkin animen, vastauksena tulisi varmaan yksi Ghibli-studion elokuvista. Ghibliä pidetään Japanin vastineena Disneylle, mutta animeleffojen alkuaikoina moisesta tittelistä haaveili Toei Animation. Toein 13. kokoillan elokuva, vuonna 1968 valmistunut Taiyou no ouji Hols no daibouken, oli kunnianhimoinen yritys maailmanmarkkinoille. Menestystä ei silloin herunut, mutta elokuva oli tärkeä askel Ghibli-vaikuttajien Takahata Isaon ja Miyazaki Hayaon uralla. Kaksikon vaikutteet näkyvät Holsissa niin selvästi, että sitä voi hyvällä syyllä luonnehtia esi-Ghibliksi.

Elokuva sijoittuu myyttiseen pohjoiseen, jota pitää vallassaan hyytävä paholainen Grunwald (tai Grünwald, mene ja tiedä). Nuorukainen nimeltä Hols menettää isänsä ja matkustaa etsimään alkujuuriaan Koro-karhun kanssa. Mukanaan hänellä on vanha miekka, jonka hän veti kivijätin olasta. Jos hän pystyy takomaan miekan kuntoon, hän voi kukistaa Grunwaldin.

Hols löytää kylään, jonka ruokavarantoja verottaa Grunwaldin jättiläishauki. Hols surmaa hauen ja hänet hyväksytään kyläläisten joukkoon, joskin kyläpäällikkö ja tämän petollinen apuri Drago eivät helpolla sulata muukalaisen kansansuosiota. Kylää vainoava paholainen pitäisi saada lopullisesti aisoihin, mutta Ganco-sepän opeista huolimatta Auringon miekka ei ota syntyäkseen.

Tuo kala ei kyllä ole haukea nähnytkään

Järven rannalla kyyhöttävistä raunioista Hols löytää yksinäisen Hildan, joka hänen laillaan jäi aikanaan ainoana henkiin Grunwaldin hyökkäyksestä. Hildan lauluääni on yhtä kaunis kuin hänen ulkomuotonsakin, mutta todellisuudessa hän on Grunwaldin sisar. Paholainen on lähettänyt hänet kylvämään eripuraa kyläläisten keskuuteen ja tuhoamaan Holsin.

Perijapanilaisesti yhteisö on elokuvassa tärkeässä osassa.

Grunwaldin luottometodi ihmiskunnan sortamisessa on ajaa ihmiset erilleen, ja Hols ottaakin vahvasti kantaa yhteisön voiman puolesta. Holsin isä lähti vastasyntyneen poikansa kanssa sotaa pakoon, mutta kuolinvuoteellaan sanoo sen olleen virhe ja kannustaa Holsia palaamaan kansansa pariin. Hols itse kulkee paljon omia teitään jahdatessaan Grunwaldin hopeasusia, mikä tekee hänestä epäilyttävän päällikön silmissä. Lopulta ihmiset puolustavat yhdessä kotejaan paholaiselta, Auringon miekka taotaan ehjäksi yhteisvoimin rakennetussa tulessa ja Grunwaldin voimat tukahduttava valo heijastuu hänen silmiinsä kaikkien kyläläisten harppuunoista.

Ihmiset hylännyttä Hildaa painaa raskas taakka.

Hols on elokuvan nimihenkilö, mutta hahmoista kiistatta kiinnostavin on naispäähenkilö Hilda. Hän käyttää taitavaksi hyväkseen kyläläisten epäluuloja ja Dragon vallanhimoa, mutta tavallisen ihmisen elämä houkuttelee häntä puoleensa. Hildan ristiriitaa hänen tehtävänsä ja yhteisön kutsun välillä kuvastavat hänen eläinystävänsä. Chiro-orava taivuttelee häntä hylkäämään Grunwaldin ja elämään kylässä muiden ihmisten tavoin. Toto-pöllö taas muistuttaa, että kaikkien ihmisten on lopulta kuoltava, kun taas ihmisyytensä jättänyt Hilda on kuolematon.

Toinen elukka on söpö, toinen tyly. Kumpikohan on pahis?

Kun Hols ensi kertaa kohtaa Grunwaldin, paholainen kertoo haluavansa hänet pikkuveljekseen, mutta hän sanoo tekevänsä kaikkensa kukistaakseen tämän. Hilda taas toteaa, että hän ja Hols ovat kuin kaksoset samankaltaisten kohtaloidensa vuoksi. Hildan voisikin ajatella olevan vaihtoehtoinen Hols, joka epätoivossaan tarttui Grunwaldin tarjoukseen. Grunwald uskoo voivansa tuhota jokaisen, joka nousee häntä vastaan, mutta juuri hänen hirmutöistään selviytyneistä syntyy yhä uusia Holseja. Heikkouksistaan huolimatta ihmiskunta ei anna periksi.

Pääkaksikon välille rakennetaan romanssia, mutta tunteet näyttävät roihuavan lähinnä Holsin puolella. Hildaa inspiroi ennemmin kohtalotoveruus Holsin kanssa kuin kylän naisten vihjailut tulevista häistä. Hänen sydäntään lämmittävät myös kylän lapset, etenkin välitön Mauni-tyttö. Lopulta Holsin itsepäinen usko Hildan ihmisyyteen antaa tälle uuden tilaisuuden.

”Näetkö nyt? Sinä olet ihminen.”

Kun Hols tehtiin, ei ääninäyttelijän ammattia vielä ollut erikseen olemassa. Suurin osa elokuvan näyttelijöistä onkin tehnyt animetöitä hyvin harvakseltaan. Animesarjoista tuttuja ovat lähinnä kyläpoikia Flepiä ja Potomia esittävä Hori Junko sekä Doraemonin Nobitan roolista tunnettu Oohara Noriko, joka antaa äänensä Chirolle.

Sekä Holsin näyttelijä Ookata Hisako että Grunwaldia esittävä Hira Mikijirou ovat etupäässä livenäyttelijöitä. Hols ei onneksi ole puuduttavan monotoninen päähenkilö, vaan Ookata saa herkullista työstettävää pojan määrätietoisuudesta ja epätoivosta, jota hän tuntee saadessaan selville Hildan todelliset aikeet. Sen sijaan Grunwald ei saa elokuvassa juurikaan syvyyttä, mutta Hira on kyllä roolissaan kalsean uhkaava.

Ichihara Etsukon ääni on viimeinen elementti, joka täydentää Hildan elokuvan vetovoimaisimmaksi hahmoksi. Aluksi Ichihara tuo Hildaan ylevää tavoittamattomuutta, minkä vuoksi hänen ylimielisen puolensa esiintulo luo säväyttävän kontrastin. Ichihara antaa hahmolleen kuitenkin myös reilusti haavoittuvuutta ja tuo kauniisti esille hänessä kuohuvan ristiriidan. Osa kunniasta on muistettava antaa myös Hildan laulujen esittäjälle, joka lumoaa katsojat yhtä tehokkaasti kuin elokuvan kyläläisetkin.

Drago taivuttelee Hildaa avustamaan vallankaappausaikeitaan, mutta tosiasiassa Hilda hyötyykin hänestä.

Erityisesti mieleen jäi myös Dragon ääni Nagata Yasushi. Dragon ilmeikkäästi animoitu limainen olemus tuo elävästi mieleen kaksinaamaisuuden perikuvan, Gegege no Kitaroun Nezumiotokon. Nagata ei kuitenkaan vedä koomista rooliaan yli, vaan tuo hillitysti esiin Dragon naurettavan säälittävyyden.

Ihka ensimmäisessä Tetsuwan Atom -animesarjassa tohtori Tenmaa esittänyt Yokomori Hisashi vetää mehevän roolin Toto-pöllönä ja esittää myös Holsin isää. Atomista tuttu on myös Mizugaki Youko hellyttävän Maunin roolissa.

Kohtaus, jossa kylän väki suree hauen tappamaa Molasia, on tyylikkäästi kauttaaltaan sinisävyinen.

Toein 60-luvun töistä minulle ovat tuttuja vain muutamat tv-sarjat, joten Holsia on vaikea verrata aikalaistuotoksiinsa. Silti elokuvasta näkee, miten kunnianhimoinen projekti se on aikanaan ollut. Animaatio on toisinaan todella sujuvaa ja elävää, toisinaan kummallisen kankeaa. Hahmomallit ovat yksinkertaisia ja jopa vanhanaikaisia. Ainoastaan Hilda on todella säväyttävä.

Harmi kyllä kohtaukset, joissa Grunwaldin pedot hyökkäävät kylään, on toteutettu lähestulkoon pelkillä stillkuvilla. Lopputulos tuntuu halvalta etenkin verrattuna nopeatempoisiin taisteluihin, joissa Hols ottaa yhteen susien tai hirviöhauen kanssa. Kun tietää, millaisia vaikeuksia elokuvan tuotanto kohtasi, ei ratkaisu kyllä ihmetytäkään.

Taustamaalaukset taas ovat vaikuttavia. Erityisesti Hildan asuttama kylä on samaan aikaan valtavan kaunis ja pohjattoman surumielinen näky. Pienet, ilahduttavat yksityiskohdat tuovat mieleen Ghibli-elokuvien omaleimaiset maailmat – esimerkiksi Gancon ahjoa lietsotaan kokonaisesta siasta tehdyillä palkeilla.

Haluan tuollaiset kotiini

Nykytuotannoissa hahmojen esittämät laulut tapaavat olla suuressa roolissa vain musikaaleissa. Holsissa kyläväen keskuudessa raikaa tuon tuosta iloinen veisu, ja Hildan lauluosuudet ovat juuri niin mystisen kiehtovia kuin millaisina elokuva ne esittää. Kaipaisin moderneihinkin elokuviin enemmän laulun käyttöä tarinankerronnassa. Ajalle tyypillisesti alkutekstejä säestää reipas lapsikuoro.

Grunwald saapuu jyräämään kylää jäämammutin selässä.

Takahata Isao istui Holsissa ensi kertaa pääohjaajan pallilla, ja nykyään hänet tunnetaan esimerkiksi Tulikärpästen haudan ja Pom Pokon ohjaajana. Elokuvan tekijöillä oli suuret visiot, mutta sen tuotantoa riivasivat monet ongelmat. Takahata valvoi tiukasti animaattoreiden työskentelyä, animaattoreiden ammattiliike aiheutti Toeille päänvaivaa ja elokuvan tuotantoaikataulu venyi reilusti yli aikakaudelle tyypillisen kahdeksan kuukauden. Holsin piti myös alun perin kertoa Japanin ainu-alkuperäiskansasta, mutta studio vaihtoi miljöön skandinaaviseen suuremman yleisön toivossa.

Hols ei kuitenkaan saanut mahdollisuutta yleisöryntäyksiin. Japanissa sitä näytettiin teattereissa vain 10 päivää, kriitikot sivuuttivat sen lähes tyystin ja Takahatalle sanottiin, ettei hän koskaan enää ohjaisi. Kuitenkin se löysi uskollisen yleisön, joka ymmärsi, millainen saavutus se oli. Hols merkitsi anime-elokuvien uuden aikakauden alkua, ja nykyään sitä pidetään ensimmäisenä modernina animena.

Takahata on sanonut, että hänen esikoisohjauksensa tuntuu hänestä nykyään monin paikoin pakotetulta. Silti Holsissa on suuren eepoksen tuntua, ja viimeistään Hildan kamppailu itsensä kanssa nappaa otteeseensa. Elokuvassa on sitä taikuutta, joka puhkesi täyteen kukkaansa Takahatan ja Miyazakin myöhemmissä töissä. Jos Ghiblin tuotokset yhtään viehättävät, Hols kannattaa katsastaa.

Explore posts in the same categories: Anime, Elokuvat, Seiyuu

Avainsanat: Disney, Doraemon, Gegege no Kitarou, Ghibli, Hira Mikijirou, Hori Junko, Ichihara Etsuko, Miyazaki Hayao, Mizugaki Youko, Nagata Yasushi, Oohara Noriko, Ookata Hisako, Pom Poko, Taiyou no ouji Hols no daibouken, Takahata Isao, Tetsuwan Atom, Toei Animation, Tulikärpästen hauta, Yokomori Hisashi

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.