Sofia the First – pikkuprinsessojen maailmassa
Kaikki tätä blogia lukevat taitavat jo tietää, että roolilistoilla on aina ollut meille suuri merkitys. Vaikka kulutamme animaatioita yllin kyllin teosten itsensä vuoksi, moneen sarjaan tai elokuvaan on tullut tutustuttua alun perin houkuttelevien ääninäyttelijöiden takia.
Itselläni viimeisimpiä tällaisia tapauksia on Disney Juniorilla tänä vuonna alkanut Sofia the First. Prinsessoista ja prinsseistä kertova sarja on ilmiselvä osa Disneyn prinsessafranchisea, mutta sen roolilista on vaikuttava. Mukana on monia tunnettuja ammattilaisääninäyttelijöitä ja lisäksi pari niin kovaa vierailevaa nimeä, että vastustelu oli täysin turhaa, vaikka kyseessä on pikkutytöille suunnattu sarja.
Ja kuinka ollakaan, pikkuprinsessojen ja -prinssien seikkailuja on ollut kerrassaan ihastuttavaa seurata! Sarjassa on suloisia hahmoja, toimivia käsikirjoituksia, hienoa musiikkia, upeita ääninäyttelijöitä ja tusinoittain kauniita prinsessamekkoja. Kyllä nyt prinsessasieluani hemmotellaan ja kunnolla.
Sofia the First kertoo 7-vuotiaasta Sofia-tytöstä, josta tuli uunituore prinsessa äitinsä Mirandan mentyä naimisiin Roland II -kuninkaan kanssa. Kuninkaalla on entuudestaan kaksi lasta, kaksoset Amber ja James. Kuninkaallinen uusioperhe asuu maagisessa Enchancian valtakunnassa, ja Sofia opettelee prinsessan tavoille prinsessoille ja prinsseille suunnatussa koulussa, jota hän käy sisarustensa kanssa. Uuden elämän aloittaminen palatsissa näytetään ensimmäisessä 50 minuutin erityisjaksossa, jota varsinainen tv-sarja jatkaa.
Tyypillisestä alkuasetelmasta huolimatta Sofia the First ei ole mikään My Fair Ladyn pikkulapsiversio, eikä rahvaan keskuudesta kotoisin oleva Sofia jatkuvasti opeta ahdasmielisille kuninkaallisille oikeanlaisia elämäntapoja. Prinsessamaneerien pänttääminen ei ole sarjan pääpointti, vaan elämästä riittää opeteltavaa niin Sofialla kuin muilla pikkukuninkaallisilla. Sarjan tarinat ovat sympaattisia ja vauhdikkaita lasten seikkailuja, joissa opitaan ymmärtämään elämän tärkeitä asioita ja tulemaan sitä kautta paremmiksi ihmisiksi.
Sarjan nimihenkilö Sofia on täydellisen lempeä ja iloinen pikkutyttö. Hän tulee täydellisesti toimeen Amberin ja Jamesin kanssa, mutta taustansa vuoksi hän katsoo asioita hieman eri näkökulmasta kuin sisaruksensa. Koska hänelle ei ole syntymästä lähtien opetettu kuninkaallisia tapoja ja perinteitä, hän suhtautuu asioihin avomielisesti ja kyseenalaistaa tapoja, joita ei voi loogisesti perustella. Kapinallinen Sofia ei kuitenkaan ole, vaan erittäin sosiaalinen ja kiintyvä tyttö, jonka tärkein elämäntavoite on tulla maailman parhaaksi prinsessaksi. Kaikkitietävän tai maalaistollon sijaan hän on siis se perinteinen päähenkilö, joka on varttunut kahdessa eri ympäristössä ja jolla on tämän vuoksi hyvin avara maailmankuva.
Vaikka Sofiaa esittävä Ariel Winter on tuplasti hahmoaan vanhempi, on hän silti roolissaan todella suloinen tyttönen. Hänen äänensä on lapsihahmolle sopivan korkea mutta pehmeä, eikä hänen tarvitse turvautua hillittömään kimittämiseen kuulostaakseen söpöltä. Winterin ääni taipuu aina roolin vaatiessa ja hänen puheessaan on jatkuvasti iloinen pohjavire, mikä korostaa kauniisti Sofian täysoptimistista luonnetta.
Sofian veli James on täydellinen pikku herrasmies, joka välittää siskoistaan kovasti ja kannustaa Sofiaa vaikeina hetkinä. Hän on kuitenkin myös riehakas ja energinen miehenalku, jonka mielestä kanuunat ovat übersiistejä ja joka tykkää leikkiä merirosvoleikkejä puumajassa ystäviensä kanssa.
Platinanvaalean Amberin esikuvana on selvästi käytetty nirppanokkaisten hienostoprinsessojen stereotypiaa: hän taitaa prinsessojen käytöstavat täydellisesti, osaa soittaa harppua ja rakastaa tiaroja, kauniita pukuja ja tanssiaisia. Uuteen siskoon totuttelu kestää Amberilla oman aikansa, mutta pian hänkin hyväksyy Sofian sisarekseen. Amberista ja Sofiasta tulee sarjan aikana hyvin läheiset, ja vaikka Amberin itserakas ja hienosteleva luonne puskeekin aika ajoin esiin, hän on silti hyvin kiltti ja sympaattinen pikkuprinsessa, joka halveksimisen sijaan ottaa muut siipensä alle.
Jamesia näyttelevä Zach Callison on yhtä hurmaava nuorukainen kuin roolihahmonsa. Callisonin ääni on nuorille pojille ominaisen kirkas, ja hänen eläytymisensä on ihailtavan innokasta. Roolisuoritus on kuin malliesimerkki reippaan pikkupojan esittämisestä. Amberin näyttelijän Darcy Rose Byrnesin ääni on hyvin erikuuloinen kuin Winterillä, mikä korostaa heidän erilaisia luonteitaan. Byrnesin äänensävy on matala, asiallinen ja aina hauskan hienostunut. Sekä ääni että puhetapa ovat täynnä ylellisyyttä, mikä kertoo Amberin kuninkaallisesta kasvatuksesta hetkessä kaiken tarpeellisen.
Kuningas Roland II ja kuningatar Miranda rakastuivat toisiinsa ensisilmäyksellä ja ovat ottaneet myös toistensa lapset täysin omikseen. Kuningatar Miranda on kypsä ja rauhallinen äiti, joka rohkaisee Sofiaa aina kun tämä häntä tarvitsee. Miranda tuntuu solahtaneen kuningattaren rooliin niin vaivattomasti, että usein on vaikea muistaa, että hän ja Sofia muuttivat linnaan vasta vähän aikaa sitten. Komea kuningas Roland II on asiallinen hallitsija, mutta hyvin kiltti isä lapsilleen. Hänen suustaan on myös peräisin yksi sarjan parhaista repliikeistä: ”At the next meeting of the knights, let’s make it a round table!” Pariskunta huolehtii valtakunnastaan lempeydellä ja pitää myös suhteet muihin valtioihin kunnossa. Heillä on myös roimasti huumorintajua ja pilkettä silmäkulmassa, mikä on ihastuttavan virkistävää, lastensarjojen aikuishahmot kun eivät ole aina kovin hyvin kirjoitettuja tai sympaattisia.
Mirandan äänenä toimiva Sara Ramirez tunnetaan parhaiten Greyn anatomiasta, kuningas Rolandin näyttelijä Travis Willingham taas on tehtaillut läjäpäin äänirooleja videopeleistä animedubbauksiin. Ramirezin ja Willinghamin kohtauksia on ihana kuunnella, näyttelijät sopivat niin hienosti rooleihinsa ja tekevät hahmoistaan entistä ihastuttavampia. Ramirezin tumma ääni tukee tehokkaasti kuningattaren äidillistä ja tyyntä luonnetta, ja hahmon hymyillessä myös äänestä kuulee selvästi ilon. Willinghamin tulkinta on hahmonsa tavoin jämpti, asiallinen ja todella monitasoinen. Sydämeen iskee etenkin herkät ja liikuttavat hetket, jolloin Willinghamin ääni suorastaan huokuu lämpöä. Miksi kaikki kuninkaat ja kuningattaret eivät voi olla näin ihania?
Olennainen osa Enchancian kuningasperhettä on myös linnan päähovimestari Baileywick. Hän on perinteinen valtavan tehokas hovimestari, jolle mikään pyyntö tai tehtävä ei ole ylivoimainen. Hän huolehtii linnan asioista niin hyvin, että hahmot miettivät joskus, miten hommat onnistuisivat ilman häntä. Baileywick ei ole kuitenkaan mikään jatkuvasti motkottava tai kaiken kieltävä lapsenvahti, vaan hän kohtelee linnan pikkukuninkaallisia hyvin lempeästi ja välittää heistä kuin omistaan. En keksi yltiöpositiivisesta miehestä mitään muuta vikaa kuin taipuvaisuuden työnarkomaniaan.
Baileywickin ääni on aivan omaa luokkaansa kaikkien sarjassa mukana olevien näyttelijöiden keskellä. Vaikka sarjan roolilista on täynnä äänialan ammattilaisia, juuri Baileywickin näyttelijä oli se, joka sai minut lopullisesti tutustumaan sarjaan. Asialliselle hovimestarille nimittäin antaa äänen persoona, joka sopii rooliin paremmin kuin kukaan muu koko maailmassa.
TIM GUNN.
Olen aina ollut avoimen närkästynyt siitä, miten viimeisten vuosikymmenien aikana live action -tähdet ovat korvanneet ammattilaisääninäyttelijät lähes täysin Amerikan suurissa animaatioprojekteissa – muotiaallossa kun ei ole enää kyse näyttelijän kyvyistä, vaan nimestä. Ammattitaitoakin tärkeämpää minulle on kuitenkin, sopivatko ääni ja hahmo yhteen, tuli se ääni ammattilaisääninäyttelijän suusta tai ei.
Myös Baileywickin tapauksessa on takuulla kyse ensisijaisesti PR:stä, mutta tällä kertaa se ei haittaa minua tippaakaan, sillä hahmo ja näyttelijänsä natsaavat yhteen niin täydellisesti (eikä julkkiscameo Hollywood-spektaakkelissa ole täysin sama asia kuin julkkiscameo Disneyn pikkulasten tv-sarjassa). Aina pukua pitävästä Tim Gunnista on tullut valtavan kuuluisa erinäisten muotia käsittelevien tv-ohjelmien kautta, ja elokuvissakin mies on jo monta kertaa piipahtanut, useimmiten cameoroolissa. Baileywick on kuitenkin ihan oma hahmonsa, jolla on oma tärkeä paikkansa sarjassa. Mukaan on siitä huolimatta onnistuttu ujuttamaan muutamia huvittavia kohtauksia, jotka yhdistetään Gunniin automaattisesti. Reaktioni oli hysteerisen iloinen, kun sarjan erityisjaksossa kovien juhlajärjestelyjen aikana Baileywick liitää keskellä palvelijajoukkoa ja huutaa Gunnin kuuluisan lausahduksen ”Make it work!” Baileywick ei ole muotisuunnittelija, mutta avustaa toki Sofiaa asianmukaisessa pukeutumisessa aina tarpeen mukaan. Ja se on hulvatonta.
On käsittämätöntä, että Tim Gunn on tehnyt tähän mennessä vain pari ääniroolia, sillä hänen äänensä ja puhetyylinsä ovat vähintään yhtä kuuluisia kuin elekielensä. Baileywick sopii Gunnille loistavasti, sillä miehen hienostunut ja alati herrasmiesmäinen äänensävy on kuin luotu hovimestarirooleihin. Gunnin artikulaatio on selkeää ja erittäin vivahteikasta – gentlemanniäänestä erottaa vaivatta kaikki tunnesävyt turhautumista ja aitoa iloa myöten. Rooli on täydellinen esimerkki siitä, kun oikea hahmo ja oikea ääni ovat löytäneet toisensa. Gunnin työskentelyä on kovin miellyttävä kuunnella, sillä hän tekee Baileywickistä sympaattisen, kiltin ja lisäksi myös hauskan. Lisää tätä!
Baileywickin lisäksi ehdoton suosikkihahmoni sarjassa on velho Cedric the Sorcerer. Cedric on yksi sarjan hyvin harvoista aidosti ilkeämielisistä hahmoista. Nuorella ja hintelällä velholla on kovat paineet, hänen isänsä Goodwin the Great kun oli aikansa taitavimpia loitsijoita (ja lisäksi erittäin hyvis), eikä poika tahdo yltää isänsä tasolle magiankäytössä. Cedric onkin alituiseen havittelemassa Sofian maagista amulettia itselleen suuremman valta-aseman toivossa, häntä kun ei hyvisten palvelu juuri houkuta. Hyväuskoinen ja hieman naiivi Sofia pitää Cedriciä kuitenkin parhaana ystävänään ja kannustaa tätä taikajuomien sekoittelun harjoittelemisessa, ja myös kylmäkiskoinen Cedric alkaa lopulta lämmetä tytölle (vaikka häntä kyrsiikin tavattomasti, että Sofia lausuu hänen nimensä jatkuvasti väärin).
Cedriciä esittää pesunkestävä ääninäyttelijä Jess Harnell, jonka äänirooleista tunnetuin on takuulla Animaaniset-sarjan Wakko (kyllä, juuri hän laulaa sen kuuluisan USA-kappaleen). Hänen tulkintansa on piirroshahmoille sopivan liioiteltua ja pahiksille tyypillisesti ylilyövän mahtipontista. Roolisuoritus on vahva ja todella hauska, tavallaan klassinen esimerkki ammattitaidolla tehdystä piirrettypahisroolista. Juuri tällaisia roolisuorituksia tahtoisin kuulla ison budjetin animaatioelokuvissa enemmän!
Koska kyseessä on tyttöjen prinsessasarja, mukana on tietysti myös liuta eläinhahmoja. Sofia on saanut kuningas Rolandilta lahjaksi taika-amuletin, jonka avulla hän voi puhua eläinten kanssa. Pian linnaan muuton jälkeen hänen huonetovereikseen saapuvat linnut Mia ja Robin, hiljaisena pysyttelevä Whatnaught-orava sekä luppakorvakani Clover. Eläimet ovat Sofian rakkaita ystäviä ja jakavat hänen kanssaan niin surut kuin ilotkin, ja tietysti auttavat prinsessa-askareissa – he kertovatkin olevansa juuri niitä perinteisiä prinsessojen eläinapureita. Ruoalle perso Clover ei puhu söpöllä kimakalla äänellä, vaan roolissa haastelee koomikkona ja tv-ohjelmien isäntänä tunnettu Wayne Brady. Hän antaa kanille hauskan ja huippunopean puhetavan ja suurentaa tämän egoa entisestään energisellä eläytymisellään. Mian ja Robinin äänet Ashley Eckstein sekä Meghan Strange taas ovat hirmuenergisiä pikkulinturooleissaan ja saavat etenkin lauluissa sovitettua äänensä todella kauniisti yhteen.
Eläinten lisäksi sarjassa riittää myös ihmissivuhahmoja. Sofia, Amber ja James viihtyvät eniten muiden maiden prinsessojen sekä prinssien seurassa, ja Sofia tapaa silloin tällöin myös vanhoja ystäviään, etenkin Ruby– ja Jade-tyttöjä. Itse tykästyin etenkin snobimaiseen prinssi Hugoon, jota ei muissa vaatteissa nähdäkään kuin ratsastuskuteissa. Prinssi Hugolle antaa äänen hurmaava näyttelijälupaus Colin Ford, jolla on nuoresta iästä huolimatta takana jo mukavasti rooleja sekä televisiossa että animaatioissa – pääosa Disney Juniorin Jake and the Never Land Pirates -sarjassa poiki hänelle viime vuonna Young Artist Award -palkinnon. Teini-ikäisen Fordin jo miehisen matala ääni antaa kohteliaalle mutta ylimieliselle prinssille aimo annoksen narsistista itsevarmuutta ja tekee hänestä pienen maailmanvalloittajan.
Disneylle totuttuun tapaan sarjan jokaisessa jaksossa on myös parin minuutin laulunumero. Kappaleet eivät ole kuitenkaan mitään tylsiä lälläreitä, vaan mielikuvituksella luotuja ja todellisella taidolla toteutettuja. Lauluäänessä eivät ole vain päähenkilöt, vaan lähes kaikki sarjan hahmot yltyvät laulamaan jossain vaiheessa. Laulutaidolla on selvästi ollut merkitystä roolituksessa, sillä kaikkien vakihahmojen ääninäyttelijät hoitavat myös lauluosuudet itse, ja vieläpä todella komeasti. Sarjan kappaleita on ihana kuunnella, koska kaikki laulajat ovat teknisesti hyvin taitavia eivätkä he ylly venyttelemään nuotteja poplaulajien tapaan, vaan laulavat kappaleet tyylipuhtaasti ja pysyen tahdissa ja etenkin hahmossa koko ajan.
Monet sarjan musiikkinumeroista ovat vauhdikkaita ja mukaansatempaavia ryhmäkohtauksia kuoroineen, ja mukana on myös komeita soolokappaleita. Etenkin Cloverin biisi Blue Ribbon Bunny sekä Cedricin pahislaulu Cedric the Great ovat niin koukuttava, etten edes muista enää, kuinka monta kertaa olen ne kuunnellut.
Koska Sofia the First on osa Disneyn prinsessafranchisea, vierailee siinä ajoittain myös tunnettuja Disney-prinsessoja auttamassa Sofiaa hädän hetkinä. Sarjan erityisjaksossa Sofia tapaa Tuhkimon, jonka vakiäänenä on jo vuosia toiminut huikea multilahjakkuus Jennifer Hale. Tuhkimo-kohtaus on sarjan syvällisimpiä (ja surullisimpia), sillä prinsessa kehottaa Sofiaa ystävystymään Amberin kanssa käyttäen vertauksena omia sisarpuoliaan, joiden kanssa ei itse koskaan ystävystynyt. Muista vierailevista prinsessoista Jasminen ääninäyttelijä Linda Larkin sekä lauluääni Lea Salonga ovat jatkaneet roolissa joka kerta hahmon esiintyessä, Bellen uudeksi vakiääneksi taas on vastikään vaihtunut Julie Nathanson.
Sarjan pikkuprinsessat ja -prinssit käyvät yhdessä kuninkaallisten koulua, jossa heidän opettajinaan toimivat Prinsessa Ruususesta tutut haltiat Flora, Fauna sekä Ilomieli. Prinsessana olemiseen ei onneksi kuulu pelkkää viuhkan heilutusta ja hienoa tepastelua kirja pään päällä, vaan lapset opiskelevat niin musiikkia, tanssia, taikuutta kuin teen kaatamista. Kaikki sarjan kuninkaalliset eivät onneksi ole valkoisia eurooppalaisia, vaan mukana on paljon itämaisiakin hallitsijoita. Eri valtioiden voisi kuvitella sijaitsevan hyvin lähekkäin koska eri hallitsijoiden lapset käyvät yhdessä samaa koulua, mutta selitys on yksinkertainen: maagisissa valtakunnissa nimittäin matkustetaan vaunuilla, joita vetävät lentävät hevoset.
Oikeasti. Lentävät hevoset.
Ihania lentäviä hevosia ei nähdä sarjassa pelkästään vetojuhtina, vaan heti sarjan ensimmäinen jakso hemmottelee hevostyttöjä komeasti. Jaksossa Sofia tahtoo pyrkiä koulunsa lentävään derbyjoukkueeseen, johon on kuitenkin perinteisesti hyväksytty vain prinssejä. Voimakkaita Utena-viboja ei täten voi välttää, etenkin koska kyse on ihan oikeista prinsseistä ja prinsessoista.
Eläinten, hahmojen ja laulujen lisäksi sarjassa hurmaavat myös vaatteet. En oikein pidä siitä, että naisväki pukeutuu elokuvamaailmassa aina vain hameisiin tai mekkoihin (yrittäkääpä näillä leveyspiireillä). On kuitenkin täysin eri asia, kun kaikkialla vilisee suloisia prinsessamekkoja koristeineen, pitseineen ja tyllihameineen. Ihastuin sarjaa katsoessani Sofian violettiin mekkoon niin voimakkaasti, että cosplayhaaveet käyvät jo kuumina. Etenkin aina Sofian istuessa puvun kukanmallinen helma laskeutuu alas niin kauniisti, että prinsessasydämeni väpättää ja lujaa.
Sofia the First on huippusuloinen pikkuväelle suunnattu sarja, jonka toteutus on kaikin puolin komea. Jos sarjasta jotain jäi hampaankoloon niin animaation taso. Värimaailma on ihanan valoisa ja kaikki muodot ovat kauniin pehmeitä, mutta liikehdinnän animointi on usein hyvin rajoitettua ja kömpelöä (lieneekö syy budjetissa). Lisäksi minua kummeksuttaa myös huulisynkka – se seuraa useimmiten näyttelijöiden repliikkejä tarkasti, mutta on ajoittain pahasti pielessä. Dubbausten ystävänä minun luulisi tottuneen siihen että huulisynkka ei aina mene yks yhteen puheen kanssa, mutta ilmeisesti se paistaa silmään pahemmin originaaliääniraidan kanssa. Olen melko varma, että joka kerta jonkun huutaessa ”Go!” tämän suu on venytetty leveimpään mahdolliseen hymyyn, jolla ei ainakaan o-äännettä muodosteta.
Halpa CGI-animaatio on kuitenkin pieni vaiva verrattuna kaikkiin sarjan paremmin toteutettuihin puoliin. Käsikirjoitusten ja hahmojen lisäksi etenkin musiikki ja ääninäyttelijöiden taso vievät kielen mennessään – edellä lueteltujen lahjakkuuksien kanssa roolilistaa elävöittävät myös muun muassa sellaiset äänialan monitaiturit kuin Jim Cummings, Russi Taylor, Tress MacNeille sekä Barbara Dirikson. Taitaa olla aika katsastaa Disneyn lastensarjojen tarjontaa hieman tarkemmin, monia Amerikan ja Kanadan ammattilaisääninäyttelijöitä kun pääsee kuulemaan nykyään juuri tv-puolella elokuvien sijaan.
Sofia the First oli joka tapauksessa erittäin tervetullut piristysruiske pimeään syksyyn niin ääntensä kuin prinsessanostalgiansakin puolesta. Yllätyin itsekin siitä, kuinka tavattoman hyvin viihdyin Enchancian pikkukuninkaallisten seurassa. Sarjan 52 luvatusta jaksosta on tähän mennessä näytetty vasta 18, joten saan nauttia Winterin, Gunnin, Harnellin ja kaikkien muiden ääninäyttelijöiden upeista roolisuorituksista vielä pitkään. Sarja muistutti siitä, kuinka aina välillä on hyvä unohtaa arjen kiireet ja päästää sisäinen prinsessansa valloilleen. Kuka nyt ei haluaisi asua maassa, jossa ratsastetaan lentävillä hevosilla ja jossa tarjoillaan mansikkakakkua aamupalaksi?
Explore posts in the same categories: TV-sarjat, USAThis entry was posted on 21 lokakuun, 2013 at 12:09 am and is filed under TV-sarjat, USA. You can subscribe via RSS 2.0 feed to this post's comments.
Avainsanat: Animaaniset, Ariel Winter, Ashley Eckstein, Barbara Dirikson, Colin Ford, Darcy Rose Byrnes, Disney, Disney Junior, Greyn anatomia, Jake and the Never Land Pirates, Jennifer Hale, Jess Harnell, Jim Cummings, Julie Nathanson, Lea Salonga, Linda Larkin, Meghan Strange, My Fair Lady, Prinsessa Ruusunen, Russi Taylor, Sara Ramirez, Shoujo kakumei Utena, Sofia the First, Tim Gunn, Travis Willingham, Tress MacNeille, Tuhkimo, Wayne Brady, Young Artist Award, Zach Callison
You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.
21 lokakuun, 2013 klo 5:11 pm
TIM
3 joulukuun, 2013 klo 12:32 pm
[…] kolmannessa luukussa on tuoreempaa tavaraa. Disney Juniorilla tänä vuonna alkanut prinsessasarja Sofia the First toi pahislaulun kehiin jo neljännessä jaksossa, jossa ilkeä hovivelho Cedric esittää kappaleen […]
6 huhtikuun, 2017 klo 9:05 am
[…] avattiinkin jo sitä, miten kaikin puolin mainio Shelby Rabara on Peridotin roolissa. Muun muassa Sofia the Firstistä tuttu Zach Callison on hersyvän innostava Stevenin roolissa. Brittimuusikko Estelleä ei ole […]
19 heinäkuun, 2017 klo 1:37 pm
on hyvää tv sarja
24 elokuun, 2020 klo 11:52 am
[…] Sofia the First – pikkuprinsessojen maailmassa (Cillan blogikirjoitus Sofia ensimmäisestä) […]
28 marraskuun, 2021 klo 9:35 am
[…] Sofia the First – pikkuprinsessojen maailmassa (Cillan blogikirjoitus sarjasta) […]
25 elokuun, 2022 klo 2:17 pm
[…] Sofia the First – pikkuprinsessojen maailmassa (Cillan blogikirjoitus sarjan alkujaksoista) […]