Fantastinen konserttikäynti

Helsingin juhlaviikkoja vietettiin tänä vuonna 16.8-1.9. Festivaalin ohjelmistoon kuului muun muassa Fantasia-kinokonsertti, jossa Helsingin kaupunginorkesteri esitti Walt Disneyn Fantasia– ja Fantasia 2000 -elokuvissa käytettyjä klassisen musiikin katkelmia animaation heijastuessa valkokankaille. Konsertti veti Musiikkitalon suuren salin ääriään myöten täyteen, ja tuhatpäisen kuulijajoukon seassa olimme myös me Sisarukset ystävämme Jelliksen kanssa.

Ilokseni yleisön ikäjakauma oli erittäin laaja, ja joukossa oli todella paljon lapsia. Parvipaikoiltamme saatoimme nähdä kapellimestari Erkki Lasonpalon seuraavan paitsi partituuria, myös pienellä kuvaruudulla kulkevaa animaatiota, joka yleisölle heijastettiin kolmelle valkokankaalle. Konsertissa oli kaikkiaan kymmenen kappaletta; neljä alkuperäisestä Fantasiasta (1940) ja neljä Fantasia 2000:sta sekä kaksi numeroa, jotka alun perin jäivät pois ensimmäisestä Fantasiasta. Sanalla sanoen konsertti oli upea.

Konsertin avasi katkelma Ludwig van Beethovenin sinfoniasta numero 5 (Fantasia 2000). Kolmeen minuuttiin lyhennetty pätkä ei voi edustaa koko alkuperäistä Kohtalonsinfoniaa, mutta pätkään on tiivistetty kaikki oleellinen. Elävä orkesteri toi musiikkiin vahvalla terassidynamiikallaan nauhoitetta intensiivisemmän tunnelman, mutta lyhyt kesto jätti keskeneräisen ja nälkäisen tunteen. Animaatiossa käytetty musiikki on erittäin nopeatempoista, ja orkesteri olikin välillä aavistuksen jäljessä animaation rytmistä.

Avausnumeroa seurasi saman säveltäjän sinfonia nro 6 (Fantasia). Harmikseni Pastoraalisinfonia ei ollut edes kokonainen elokuvassa käytetty versio, vaan kutakuinkin jälkimmäinen puolikas. Sääli siksikin, että nimenomaan animaation alkupuoliskon pegasokset ja kentaurit ovat suosikkejani. Ylipäätään Pastoraalisinfonia on yksi lempisegmenttejäni, sillä rakastan sen positiivista ja elämänjanoista luonnetta. Elävän orkesterin soittamana vivahteikkuus vain korostui, ja sinfonia kuulosti paljon komeammalta kuin nauhoitteena.

Pegasosperhe Pastoraalisinfoniasta

Pastoraalisinfoniaa seurasi Fantasian kenties tunnetuin segmentti, Pjotr Tsaikovskin Pähkinänsärkijä-sarja. Sarja koostuu erilaisista tansseista, joissa on hyvin erilainen tempo ja tunnelma. 15-minuuttinen numero oli konsertin pisin. Orkesterissa oli mukana jopa Pähkinänsärkijän ikoninen kosketinsoitin, kaukomaiden mystinen celesta. Pähkinänsärkijä-baletti on upea teos, ihaninta Tsaikovskia, ja olen aina pitänyt Fantasian ratkaisusta edustaa tätä suurta musiikkia hyvin pienten asioiden kautta; Pähkinänsärkijä-sarjassa pääosissa ovat keijukaiset, sienet, kalat ja kukkaset. Orkesteri ilotteli etenkin kiinalaisten sienten ja venäläisten kukkien osuuksissa mukaansatempaavasti, ja intialaisten kalojen tanssissa tunnelma salissa oli suorastaa hypnoottinen.

Viimeiset numerot ennen väliaikaa olivat harvinaisia herkkuja. Claude Debussyn Claire de lune -kappaleeseen animoitu segmentti jäi pois Fantasiasta, mutta ilmestyi vuoden 1946 Make Mine Music -antologiassa. Debussy on klassisen impressionismin suurnimiä, ja hänen musiikkinsa tunnusmerkkeihin kuuluukin unenomainen, rauhallisen tuudittava tunnelma, jossa soinnut vaihtuvat saumattomasti seuraaviksi ja teos vain soljuu eteenpäin kuin yhden suuren legaton yhdistämänä. Musiikkiin animoitu tarina kahdesta jalohaikarasta sinisellä laguunilla on niin ikään rauhoittava vailla konflikteja.

Pähkinänsärkijän iloiset tanssivat sienet

Ensimmäisen puoliajan konsertista päätti Jean Sibeliuksen Tuonelan joutseneen sovitettu keskeneräinen numero, joka ei koskaan valmistunut kokonaan ja koostui konsertissakin vain liikkumattomista luonnoksista. Sibeliuksen musiikin melankolinen, eteerinen ja aavemainen tunnelma välittyi kuitenkin vaivatta lyijykynäpiirroksissa, ja animaattorin mielikuvat Tuonelan valtakunnasta sykähdyttivät suuruudellaan ja kolkkoudellaan. Animaatio seuraa ruumisvenettä, jota valkea joutsen johdattaa Tuonelan jokea pitkin iänkaikkiseen lepoon. Musiikin ja kuvien liitto aiheutti kylmiä väreitä, ja viimeiset kuvat yhdistettynä hiipuvaan musiikkiin nostattivat kyyneleet silmiin.

Väliajan jälkeen konsertti jatkui Amilcare Ponchinellin Tuntien tanssilla (Fantasia). Tämä nopeatempoinen numero tarjosi varmaan eniten haastetta orkesterille pysytellä animaation tahdissa, ja synkka vaihteli numeron aikana erittäin tarkasta pahasti jäljessä laahaavaan. Balettia tanssivista eläimistä kertova animaatio itse on Fantasian lapsellisimpia, ja konsertin lapsiyleisö nauroi hersyvästi ballerinojen toilailuille.

Ainoa molemmissa Fantasioissa kuultu teos on Paul Dukas’n Noidan oppipoika. Goethen runoon perustuvassa kappaleessa ja animaatiossa Yen Sid -velhon opissa vettä kantava Mikki Hiiri pistää ranttaliksi mestarinsa taikahatulla ja aiheuttaa vahingossa kämppään vedenpaisumuksen. En ole koskaan kuullut Noidan oppipoikaa erillään ikonisesta animaatiosta, mutta elävän orkesterin esittämänä löysin teoksesta paljon elementtejä, joita tavallisesti olen ylenkatsonut; ailahtelevuutta, kunnianhimoa, leikkisyyttä ja silkkaa kauneutta. Vasta konsertissa ymmärsin, kuinka verraton persoonallisuus, oma luonne, Noidan oppipojalla on. Kappale kuulosti uskomattoman hienolta ja rehelliseltä. Samassa tilassa soittavasta orkesterista huokuvaa eläväisyyttä lienee mahdotonta kaapata nauhalle.

Tuntien tanssissa krokotiili ihastuu Hyancinth-diivaan

Noidan oppipoikaa seurasi Edward Elgarin Pomp and Circumstance (Fantasia 2000). Erittäin mahtipontisena alkava ja päättyvä kappale seilaa rauhallisesti keskivaiheilla. Teos toistaa melkein koko ajan muutamaa samaa motiivia, jotka kasvavat kappaleen loppua kohden. Pidän teoksen syklisyydestä – siitä, että se sulkee mukavasti ympyränsä päättymällä samoihin teemoihin kuin mistä se alkoikin. Kappale kuulosti konsertissa tavallistakin suuremmalta ja lämpimämmältä ja jätti optimistisen tunteen.

Mahtipontisen Pomp and Circumstancen jälkeen, konsertin toiseksi viimeisenä kappaleena, kuultiin Ottorino Respighin Rooman pinjat (Fantasia 2000). Koko konserttiyleisö lienee kuitenkin yhtä mieltä siitä, että sen olisi pitänyt olla päätösnumero. Tämä tylsänä pitämäni teos onnistui kaupunginorkesterin tulkitsemana nousemaan niin suurenmoiseksi musiikilliseksi voimaksi, että kokemus muutti käsitykseni koko kappaleesta kertaheitolla. Rauhallisen ja viipyilevän alustuksen jälkeen musiikki käynnistää nousun, joka jatkuu minuuttikaupalla, kasvattaa odotuksia, kiipeää yhä ylemmäs, paisuu yhä valtavammaksi – ja Musiikkitalon salissa teos tuntui pystyvän kasvamaan loputtomiin – saavuttaen vihdoin kohokohtansa, joka jylhyydellään ja massiivisuudellaan täyttää koko tajunnan. En olisi ikinä uskonut, että tämä kappale voi kuulostaa niin hyvältä kuin tässä konsertissa. Se mykisti minut.

Mikin loihtimat ylivirkaintoiset luudat

Taivaallisen Rooman pinjojen jälkeen konsertin päättävä Eläinten karnevaali -finaali (Fantasia 2000) oli kieltämättä antikliimaksinen. Camille Saint-Saënsin Eläinten karnevaali on ihastuttava teos ja sen viimeinen osa on pirteä ja elämäniloinen revittely, mutta vain puolentoista minuutin kestollaan sillä ei ollut mitään mahdollisuuksia saavuttaa samanlaista dramaturgista huipennusta kuin Rooman pinjoilla. Olisin nähnyt tämän numeron paljon sopivampana vaikkapa encoreksi, jollaista ei valitettavasti kuultu myrskyisistä suosionosoituksista huolimatta. Konsertin päättyessä ja kapellimestarin ravatessa neljättä ja viidettä kertaa kumartamaan tunsin huikean empaattisen onnistumisenilon aallon – olin koko orkesterin ja sen menestyksen puolesta niin iloinen ja ylpeä, aivan kuin olisin ollut jollain tavalla osa heidän onnistumistaan, että mieleni teki itkeä onnesta.

Valtaisat propsit Helsingin juhlaviikoille upeasta musiikkielämyksestä! Tällaista lisää, kiitos!

Explore posts in the same categories: Musiikki, Raportti

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

2 kommenttia : “Fantastinen konserttikäynti”

  1. Arana Says:

    Huh, kuulostaa ihanalta, sääli etten päässyt yleisöön. Tämä vaikuttaa juuri sellaiselta tapaukselta kuin millainen Animeconin konsertin olisi pitänyt olla. Siinä monet kappaleet, etunenässä Uminekon Katayoku no tori, jäivät sovituksina vähän turhan heikoiksi potentiaaliinsa nähden.

    Niiden osalta, joissa onnistuttiin, kappaleista ja niiden yhteydestä alkuperäsarjaan onnistui löytämään jotain uutta ja tosi hienoa. Jäin kuitenkin kaipaamaan lisää tunnetta aika monen sovituksen kohdalla. Mutta aijai jos pääsisin kuulemaan animemusiikkikonserttia, josta jäisi sellainen fiilis kuin tästä Fantasia-konsertosta on ilmeisesti jäänyt! Toivottavasti vielä joskus!

    Ainiin, minäkin olen aina tykännyt Pastoraalisinfonian pegasuksista ja kentaureista. Ne olivat varsinkin pienempänä suosikkiosuuteni koko Fantasiasta koska heppahulluus. 🙂

    • Cilla Says:

      Itse molemmat konsertit kokeneena olen samaa mieltä. Fantasia-elokuvissa käytetty musiikki on alunperinkin sävelletty nimenoman livenä konserteissa esitettäväksi eikä palvelemaan elokuvia tai tv-sarjoja, ja juuri siksi tällaisia konsertteja kaipaisi ehdottomasti lisää, sillä konserteissa ne teokset ovat parhaimmillaan. Animesarjoihin ja -elokuviin sävelletty musiikki on tietysti aivan yhtä lailla musiikkia kuin menneiden vuosisatojen sinfoniat, mutta kaipaisi todella rinnalleen kuvamateriaalia teoksesta, johon se on sävelletty. Suomalaiset animetapahtumat ovat hiljalleen lisäämässä orkesterikonsertteja ohjelmistoonsa, toivottavasti niistä kehkeytyy tulevaisuudessa hienompia elämyksiä kuin heinäkuun Animeconin konsertti. Suunta tulee testattua seuraavan kerran viikon päästä Traconin puhallinkonsertissa, raportoimme conin jälkeen oliko kokemus lähempänä Fantasia-konserttia vai Animeconin konserttia!

      Itsekin olisin mieluusti nähnyt Beethovenin Pastoraalisinfonian konsertissa kokonaisena kaikessa hulppeudessaan, liittyäkö ajanpuutteeseen vai kys. videoon 70-luvulla tehtyihin sensurointeihin että jäi pois. Itsehän olisin erittäin mieluusti seurannut molemmat Fantasia-elokuvat kokonaan livenä soitettuna, mutta parin tunnin konsertin jälkeen alkaa orkesterilaisten voimat jo ehtyä… 😀


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: