Älisevä joulukalenteri, älähdys 18

Nukkehahmojen mestarin, Jim Hensonin (1936-1990) vuonna 1986 ilmestynyt Labyrintti-elokuva ei menestynyt aikanaan, mutta sille on sittemmin muodostunut melkoinen kulttiseuranta. Suosion syy lienee piukoissa pantalooneissa kekkaloiva David Bowie komean peikkokuningas Jarethin roolissa, mutta suurimman vaikutuksen meihin tekee eläväisyydellään Hoggle, osin näytellen ja osin animatronics-tekniikalla luotu peikkoveijari. Shari Weiserin (puvussa) ja useiden nukketaiteilijoiden ohjaileman peikon äänenä toimii ohjaajan poika, itsekin nukkemekaniikan taitaja (ja yksi Hogglen ohjailijoista) Brian Henson.

Karhean rahisevan äänen lisäksi Henson luo hahmolle persoonallisia, huvittavia ja hellyttäviä puhemaneereita. Hogglen repliikkien lomassa kuuluu jos jonkinlaisia jupinoita ja möhinöitä. Mutinat korostavat persoonaltaan varsin epämiellyttävän (mutta silti söötin :3) hahmon mielentiloja, kuten vahingoniloa, ärtymystä ja halveksuntaa. Toisinaan höpinä kuulostaa kyllä ihan vilpittömältäkin hyväntuuliselta myhäilyltä, ja hyväntuulisuus lisääntyy hahmon muuttuessa elokuvan aikana yhä kiltimmäksi. Jupinat paitsi tekevät hahmosta erottuvan, myös lisäävät sen elävyyttä. Jälkimmäinen korostuu erityisesti siksi, että jupina sopii Hogglen hiukan kömpelöön liikkumistapaan ja ulkomuotoon. Tässä ovat hahmon esittäjä, nukketaiteilijat ja ääninäyttelijä pelanneet yhteen niin saumattomasti, ettei voi kuin huokailla ihastuksesta.

Explore posts in the same categories: Joulukalenteri

Avainsanat: Brian Henson, David Bowie, Jim Henson, Labyrintti, Shari Weiser

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.