Lööpissä: Super Special Awesome!

Animeharrastajat eivät tunnetusti tyydy vain katsomaan animea, vaan heidän on pakko päästä sörkkimään sitä itsekin. Internet pursuaa eri sarjoista tehtyjä fanidubbiparodioita, joista käytetään nimitystä abridged series eli lyhennetty sarja. Kun Kuopion Animeconiin saapui vieraaksi kolme abridged-konkaria Team FourStar -ryhmästä, Sisarukset eivät voineet jättää väliin tilaisuutta haastatella heitä. Kiireisestä aikataulusta löytyi sopiva väli juttutuokiolle LittleKuriboh’n, KaiserNekon ja MasakoX:n kanssa.

Esittelisittekö ensin itsenne lyhyesti?

LittleKuriboh: Olen Martin Billany, minut tunnetaan Internetissä nimellä LittleKuriboh. Olen Yu-Gi-Oh! Abridged -sarjan luoja, kyseessä on siis lyhennetty versio Yu-Gi-Oh! -animesta, josta on tehty vielä hupsumpi. Esitän Dragon Ball Z Abridgedissä Freezaa ja kertojaa.

KaiserNeko: Olen Scott Frerichs, tunnettu KaiserNekona Internetissä. Olen Dragon Ball Z Abridgedin ohjaaja ja editoija sekä myös yksi kirjoittajista. Näyttelen myös sarjassa, mutta nuo ovat päätehtäväni.

MasakoX: Olen Lawrence Simpson, tunnetaan Internetissä myös nimellä MasakoX. Olen puolipätevä ääninäyttelijä, olen tehnyt muutaman palkkatyön. Olen ollut tekemässä useampaa lyhennettyä sarjaa – Naruto Abridged, Kämpfer Abridged – ja tietysti esitän Gokua, Gohania ja Mutenroushia Dragon Ball Z Abridgedissa.

Mistä olette kotoisin?

LK: Olen kotoisin Englannista, paikasta nimeltä Knutsford, mutta nykyään asun Burbankissa lähellä Los Angelesia.

KN: Olen kotoisin Kaliforniasta San Bernardinosta ja asun nykyään Lake Charlesissa Louisianassa.

MX: Minä tulen Hampshiresta Englannista ja asun yhä Hampshiressä Englannissa. Mikään ei ole muuttunut.

LittleKuriboh, mistä sait ajatuksen tehdä Yu-Gi-Oh! Abridged -sarjan?

LK: Vastaukseni vaihtuvat aina, mutta se alkusysäys taisi olla… Ensimmäinen kosketukseni sarjaan oli, kun näin Yu-Gi-Oh!-elokuvan mainosjulisteen elokuvateatterissa kauan sitten, ja ajattelin, että näyttääpä tuo hölmöltä. Päädyin katsomaan sarjaa ja tuumin, että kyllä, hölmöä on, ja rakastin sitä. Halusin tavallani osoittaa muillekin sen hölmöyden tekemällä parodian, mutta samalla halusin juhlistaa sen hölmöyttä ja sitä, kuinka paljon pidin siitä. Se tavoite tuntuu tehneen tehtävänsä. Luulen, että ihmiset ovat alkaneet arvostaa sarjan hupsumpia puolia muistaen samalla uudestaan, miksi se on niin mahtava. Yu-Gi-Oh!-fanit ovat löytäneet intohimonsa sarjaan uudelleen, ja ehkä sellaisetkin siitä pitävät, jotka eivät sarjaa ennestään tunne.

Kunnia koko abridged-lajityypin keksimisestä tavataan antaa sinulle. Millaisia tuntoja se herättää?

LK: Yritän olla ajattelematta sitä liiaksi. Olen todella ylpeä siitä tunnustuksesta, ja olen onnellinen nähdessäni Dragon Ball Z Abridgedin kaltaisten projektien syntyvän. Vaikka jotkut niistä ovat huonojakin, niiden todella hyvien laatu tekee kaikesta sen arvoista. Joskus minulta kysytään ”Haittaako sinua se, että toiset varastavat ideasi?” ja silloin olen aina ihan ”Varastavat minun ideani? Ihanko totta?” Animeparodioita on ollut niin kauan kuin animea on katsottu. Minä vain annoin niille vähän eri suunnan, tein episodimaisen sarjan, jossa oli jatkuva juoni ja pysyvät hahmot. Tein piirustukset, joista monet ovat ottaneet mallia ja tehneet jotain omaa, ja he ovat tehneet tosi hienoa työtä. Olen ylpeä. Hoen samaa koko ajan! Olen hyvin, hyvin ylpeä!

MasakoX, myös Naruto Abridged oli yksi ensimmäisiä lyhennettyjä fanisarjoja. Miten se sai alkunsa?

MX: Naruto Abridgedia pidetään yleisesti toisena tai kolmantena abridged-sarjana. Se sai ihmiset ajattelemaan ”Hei, minäkin voin tehdä noin!” Se popularisoi lyhentämisparodian, hyvässä tai pahassa. Se syntyi siten, että minä ja Vegeta3986, jonka kanssa sitä tein, teimme kerran parodisen kämmikelan Karin-animesta. Pidimme siitä kovasti ja ajattelimme, että hei, miksemme vain tekisi… Olimme molemmat Yu-Gi-Oh! Abridgedin faneja ja mietimme, toimisiko sama Narutossa, joten suunnittelimme projektin ja päätimme sitten vielä kysyä, haluaisiko LittleKuriboh olla siinä. Lähetin hänelle viestin ajatellen, ettemme kuitenkaan saa vastausta, mutta kyllä hän vain vastasi. Ja hän teki cameon sarjassamme, ja se oli meille tarpeeksi, se oli todella siistiä. Siitä se sitten lähti. Se oli aika yksinkertaista, halusimme vain kokeilla, miten lyhentäminen toimisi Narutossa. Ja toimihan se aika pitkään.

Dragon Ball Z Abridged lienee Team FourStarin parhaiten tunnettu teos. Miten se syntyi?

KN: Se alkoi näiden kahden muun sarjoista ja muista, jotka alkoivat väsätä omia juttujaan. Siinä vaiheessa kun itse tulin mukaan, lyhennettyjä sarjoja oli jo useita, oli Yuu Yuu Hakusho Abridged, G Gundam Abridged ja muita. Siihen aikaan olin jo tehnyt animemusiikkivideoita aika pitkään, joten osasin editoinnin. Ja lapsena halusin ääninäyttelijäksi. Joten halusin aina vähän kokeilla… Tein pieniä fanidubbipätkiä Dragon Ball Z:stä. Sitten tein tiivistetyn version Lupin III:sta, Lupin III Abridgedin. Se oli hauskaa, ja se oli ensimmäinen kokeiluni komedian parissa.

Pitkän aikaa tutustuin muihin tekijöihin eikä mieleeni juolahtanut, että Dragon Ball Z:sta voisi tehdä samanlaisen, ennen kuin MasakoX, Vegeta3986, Lanipator ja eräs Rissa-niminen tyttö tekivät lyhennelmiä DBZ-elokuvista. Yksi heidän tovereistaan, Takahata101, tökkäsi minua ja sanoi ”Hei, sinähän haluaisit tehdä Dragon Ball Z Abridgedin, eikö?” Ja minä vastasin myöntävästi. Kasvoin DBZ:n parissa. Lupin on mahtava, mutta DBZ on minun oma juttuni. Takahata101 sitten töykki ja tyrkki minua, kunnes otin asian puheeksi Lanipatorin ja MasakoX:n kanssa. Pitkän miettimisen jälkeen päätimme tehdä sarjan porukalla, koska meillä kaikilla oli valmiudet siihen. Jos joku skenessä aikoisi ottaa työn alle niin ison sarjan, sen pitäisi olla ryhmä, ja ryhmäläisillä pitäisi olla jo kokemusta. Ei sillä, että olisimme olleet ketään pätevämpiä, mielestämme meillä vain oli into ja kyky tehdä se. Ja tässä sitä ollaan neljä vuotta ja 30 jaksoa myöhemmin.

Ja niinkö syntyi Team FourStar?

KN: Kyllä, periaatteessa. Pari hemmoa Skypen ääressä… Olimme kavereita jo aikojen takaa, joten kun lähestyin heitä, olin varma, että meiltä tämä sarja kyllä onnistuisi. Piti vain ottaa riski ja kokeilla, voisimmeko tosiaan uhrata sille niin paljon aikaa ja energiaa. Taivaan kiitos faneistamme. Jos heitä ei olisi, en usko, että voisimme jatkaa tätä. Projektista on tullut valtava osa elämäämme, todella valtava. Ja se on sen arvoista juuri fanien takia.

Miten roolitus tapahtuu?

KN: Roolituksessa juttu usein menee siihen, keitä tunnemme ja kehen luotamme. Emme halua tuoda projektiin ketään, jolla ei ole hyvä työetiikka. Haluamme, että kaikki mukana olijat hoitavat repliikkinsä ajallaan ja ovat luotettavia näyttelijöitä, koska tässä vaiheessa… No, aluksi oli sellainen meininki, että ”Hei, olet meidän kaveri, tule meidän sarjaan!” Nykyään taas täytyy olla vähän valikoivampi, koska julkaisuaikataulu on kerran kuussa emmekä halua kauheaa sekasortoa. Sarja teettää nimittäin paljon kovaa työtä. Nykyisellään meidän täytyy tuntea roolitettavan kykyjä entuudestaan, ja meidän täytyy tuntea hänet henkilönä. Ne ovat pääasiat.

Sitten päätämme, ketä kukin esittää. Yritämme aina varmistaa, että kirjoitamme hahmon ensin. Emme koskaan ajattele ”hei, tämä tyyppi osaisi tehdä hyvän äänen tälle hahmolle”, vaan kirjoitamme hahmon ensin – kuka hän on, mitkä hänen motivaationsa ovat, mitä hän tekee, miten hän pelaa yhteen muiden hahmojen kanssa. Niin roolitus nykyään menee.

Kertokaa kirjoittamistyöstä. Olette kaikki kirjoittaneet omiin sarjoihinne ja nykyään kirjoitatte yhteistyönäkin. Miten kirjoitatte herjat?

LK: Itse teen niin, että katson jakson – yleensä vain kerran, ellen sitten millään meinaa keksiä hyvää materiaalia. Otan ylös pääkohdat ja kaikki tärkeät juonielementit, jotka muistan, mikä yleensä tarkoittaa, että kaksi hahmoa tapaa, pelaa korttipelin ja toinen häviää, yleensä ei Yuugi. Sitten yritän yhdistää kohdat dialogilla. Kirjamellisesti tuumin vain, että tämän kohtauksen pitää johtaa tähän ja tässä täytyy sanoa jotain, mikä johtaa tuohon.

Yleensä yritän tehdä jaksoista hauskoja vain liioittelemalla sitä, mitä sarjassa on jo valmiiksi. Parhaat vitsit syntyvät alkuperäisen liioittelusta. Jotkut hauskimmista hahmoista eivät oikeastaan ole kovin kaukana siitä, millaisia he ovat alkuperäisessä sarjassa, kuten Kaiba tai Bakura. He eivät ole kovin erilaisia, mutta juuri sopivasti. He ovat tietoisia siitä, että ovat henkilöhahmoja sarjassa, mutta muuten he ovat aika lailla samoja. Parhaat vitsit tulevat siis siitä, että kiinnittää huomion itse sarjaan ja muistaa, että se mistä hauskuus tulee on valmiina edessä. Toisinaan hairahdun popkulttuuri- ja Internet-vitseihin, en valehtele, joskus laiskottaa.

KN: Meillä prosessi on hyvin mielenkiintoinen, koska meitä on kolme kirjoittamassa. Liian montaa kokkia ei kannata päästää samaa soosia hämmentämään. Meillä on omat roolimme. Minä olen hyvä dialogissa, olen hyvä rytmittämään vuoropuhelua ja ikään kuin lihallistamaan hahmoja ja niiden luonteita. Lani taas pystyy hiomaan vitsit huippuunsa. Hän saa herjoista parhaat puolet irti, koska hän löytää outoja näkökulmia ja syvyyksiä, joita minä ja Taka emme aina huomaa. Taka on konekivääri; hän ampuu vitsiä vitsin perään, ja niistä otetaan parhaat päältä. Ei haittaa, että 80 prosenttia hänen huulistaan on kuraa, koska niitä on niin paljon. Hän on loistava improvisoimaan, hän saa kaiken kuulostamaan hauskalta. Hän on hyvä syöttämään ideoita kovaa vauhtia, ja vaikka jotkin niistä eivät olisikaan hyviä, löytyy aina muutama todella hyvä heitto. Hän on tosiaan kuin konekivääri; sihti ei ole niin loistava, mutta homma tulee kyllä tehdyksi.

MX: Minä olen enemmän näyttelijä kuin kirjoittaja, mutta olen kyllä tehnyt osani. Kirjoittajana kallistun enemmän draamaan, mutta Kämpfer Abridged oli vähän niin kuin testi, jossa kokeilin kykyjäni kirjoittaa komediaa, ja se onnistui. Tyylini on aika erilainen, se toimii pitemmällä aikavälillä. Uskon hahmojen väliseen kinailuun ja sanaleikkeihin. Minulla hahmot ovat aika uskollisia alkuperäismateriaalille, ja pidän teoksen juonen melko lähellä alkuperäistä. Olen huomannut, että se on sekä vahvuus että heikkous, mutta olen aika uusi tulokas kirjoituspuolella. Olen pitkään ollut leikkaaja ja näyttelijä, ja leikkaus on päätavoitteeni. Mutta osaan kyllä vähän kirjoittaakin, eikä se välttämättä ole kuraa!

MasakoX, mainitsit Kämpfer Abridgedin. Miten tulit valinneeksi sen sarjan työstettäväksi?

MX: Etsiskellessäni katsottavaa törmäsin Kämpferiin, ja ensimmäisen jakson nähtyäni ajattelin ”Tämä on tyhmää!” En kuitenkaan inhonnut sitä, ja siinä jutun juju olikin. ”Tämä on typerää! Mikä Ranma-kopio tämä yrittää olla?” Ja kun olin nähnyt ensimmäiset pari jaksoa, kerroin siitä Takalle Yamaconissa, missä olimme muuten kaikki tavanneet toisemme ensimmäistä kertaa. Taka kysyi, oliko minulla mitään projektia. Olin tehnyt pienen Mahoromatic-jutun ja Taka oli ollut mukana, joten hän kyseli, oliko minulla mitään työn alla. Kerroin, että olin nähnyt pari jaksoa Kämpferiä, ja hän sanoi: ”Hetki, oletko sinäkin nähnyt Kämpferiä?” Ja sitten hän käski minun heti tehdä sen! Hän ei lopettanut. Hän oli vain ”Tee se. Tee se.”

KN: Taka on sellainen. Hän painostaa.

MX: Hän on kuin sähköpiiska, hän ei jätä rauhaan ennen kuin saa uhrinsa tekemään, mitä tahtoo. Ja hän oli rinnallani koko ajan, kun tein käsikirjoitusta. Toin kässärin hänelle ja hän vilkaisi sitä ja… Noin 70-75 prosenttia kirjoittamastani säilyi, mutta hän lisäsi one-linereita ja sellaista, mikä sitten täydensi käsikirjoituksen. Se oli ikään kuin kokeilu, mutta Kämpfer oli kyllä todella kiinnostava tehdä. Se sopii tyyliini, koska on kohtalaisen selväjärkinen ja vähän tuhma, ja koko brittiläinen kirjoitusmentaliteetti on aika nojautunut väittelyyn ja kaksimielisyyksiin. Se on kuulunut kulttuuriimme jo yli 50 vuotta. Ja se toimi, sitä oli hauska tehdä.

LK: Te olette verranneet Takaa konekivääriin ja sähköpiiskaan, mihinköhän minä vielä häntä vertaan…

Team FourStar tekee myös Hellsing Abridgedia. Millaista se on ollut?

KN: Se se vasta on ollut kokemus. Puhumattakaan siitä, että viimeisessä kahdessa jaksossa meillä on ollut deadline, kun olemme kiirehtineet julkaisemaan ne ennen coneja. Ja molemmilla kerroilla työstin yhtä aikaa DBZ-elokuvaa ja Hellsingiä. Suosikkiasiani Hellsingistä on kuitenkin se, että siinä on niin paljon vapauksia. Se on sensuroimaton, hyvin kypsä, joten saamme sanoa ja tehdä mitä tahdomme. Voimme laskea leikkiä mistä vain, koska materiaali itsessään mahdollistaa suuremman luovuuden ja realistisuuden. Dragon Ball Z on hyvin fantastinen, ja siihen on vaikeampaa laittaa kahden yksilöllisen hahmon välistä torailua, joka tuntuisi käytännönläheiseltä. Ei Hellsing välttämättä ole helpompaa kirjoitettavaa, mutta siinä saamme tehdä paljon sellaista, mitä Z:ssa emme voi.

Editoijana taas olen saanut laajentaa horisonttia erityisesti äänieditoinnissa ja viedä sen kokonaan uudelle tasolle. Kun kyseessä on tällainen sarja, tajusin, etten voinut tehdä mitään puolivillaisesti. Kaiken tulee kuulostaa siltä kuin ääni todella kuuluisi siihen tai illuusio rikkoutuisi. Se on ollut hieno oppimiskokemus minulle ja kasvattanut minua sekä kirjoittajana että leikkaajana.

KaiserNeko, mainitsit aiemmin Lupin III Abridgedin. Kertoisitko vähän siitä?

KN: Kerron teille pikku salaisuuden; yksi syy siihen, miksi valitsin Lupin III:en oli se, että sain sitä ilmaisen DVD:n voitettuani yhdessä kilpailussa. Olin katsonut Lupinia paljon televisiosta, sitä pyöri Amerikassa Cartoon Networkilla. Pidin siitä tosi paljon, se oli hauska ja terävä ja siitä kyllä näki, miksi se jatkui Japanissa niin kauan. Se on fiksu sarja, paljon fiksumpi kuin monet muut Amerikassa samaan aikaan näytetyt piirretyt. Ja monet pitämistäni hahmoista… Kirjoitan parhaiten todellisuuteen sijoittuvia juttuja. Jos työstettävänäni on fantasiaa, minulla on heti hankalampaa, mutta jos saan realistisempaa settiä, keksin paljon parempaa kanssakäymistä hahmoille. Lupinissa oli sitä paljon, edestakaisin poukkoilevaa replikointia ja todentuntuisia ihmisiä. Ajattelin, että sarja sopii vahvuuksini, tunnen sen hyvin ja omistan sitä monta jaksoa. Testasin sillä kykyjäni kirjoittaa komediaa ja lyhentää sarjaa sekä myös näyttelijänlahjojani. Tein fanidubbeja pienenä, joten pidin Lupinia hyvänä tilaisuutena laajentaa repertuaariani. Siksi valitsin Lupinin. Se ei ollut valtava osa elämääni, mutta pidin siitä ja pääsin sillä kokeilemaan, mihin pystyn.

Usein sanotaan, että parodioimaansa teosta täytyy rakastaa. Kuinka paljon te rakastatte sarjoja, joita mollaatte?

KN: Kasvoin Dragon Ball Z:n parissa. Meillä näkyi eräs kansainvälinen kanava, jolla sarjaa esitettiin japaniksi ilman tekstejä. Katsoin sitä ja opin paljon japania katsoessani. Ensimmäiset oppimani sanat olivat baka ja nani. Mutta kyllä, rakastamme sarjoja, joita pilkkaamme. Ehdottomasti.

LK: Paitsi Narutoa. En pidä Narutoa oikein minään.

KN: Hän heittää herjaa Narutosta useista eri syistä, ei siksi, että pitäisi siitä.

LK: Olen kirjaimellisesti nähnyt Narutoa vain siihen asti, mihin olen lyhentänyt. Kun teen seuraavan jakson, katson ihan uutta settiä. Se on todella hauskaa niinkin.

MX: Naruton tapauksessa kunnioitin sitä, koska sillä oli niin suuri vaikutus skeneen, mutta en ollut mikään iso fani, vaikka pidin siitä kyllä. Kämpferiin taas minulla todella muodostui yhteys sitä mukaa, kun lyhensin sitä. Minusta tuntui, kuin todella tuntisin hahmot, kuin olisin ollut siinä osallisena, vaikka minulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Jollen olisi koskenut siihen, se olisi vain ollut yksi vuoden 2009 sarjoista, joka olisi painunut unholaan. Se oli melko tuntematon sarja. Ja minusta tuntui, että minulla oli siihen yhteys, vaikkei todella ollutkaan. Minulle sanottiin: ”Vihaamme sitä sarjaa, mutta rakastamme abridged-sarjaasi ja katsoimme Kämpferin sen takia.” Se oli siistiä. Tuntemattomat sarjat kunniaan!

KN: Aiemmin siteerasit sanontaa, että täytyy rakastaa sitä, mitä parodioi. Se ei välttämättä pidä paikkaansa. Minusta työssä vain pitää olla intohimoa. Vaikkei sarjasta pitäisikään, riittää että on intohimoa, että siitä on sanottavaa tai tuntee tarpeen kommentoida sitä. Minusta sarja pitää tuntea ja sitä pitää ymmärtää.

En tarkoita, etteikö jostain vain voisi tehdä hauskaa versiota, ettei voisi vain ottaa jotain ja pilkata sitä. Itse tein vähän sillä tavoin Lupinin suhteen. Luulen, että sen vuoksi intoni hiipui sarjan jatkuessa. Ajattelin, että olen tehnyt sen kanssa mitä halusinkin. Dragon Ball taas oli minulle henkilökohtaisesti todella tärkeä. Halusin panna kaiken energiani siihen. Minusta siis voi saada aikaan jotain kiinnostavaa, jos sarjan tuntee, ymmärtää sitä ja voi tehdä siitä dekonstruktion, vaikkei pitäisikään siitä. Vaikka haluaisikin vain pilkata sitä tai hajottaa sen palasiksi.

Mikä on hauskin kohtaus tai repliikki, jonka olette tehneet?

KN: Hankala sanoa, jos pitäisi valita oma suosikkirepliikkini kaikesta, mitä olemme tehneet… Odotimme pitkään tilaisuutta käyttää erästä vitsiä, josta olen todella ylpeä, ja se on otettu vastaan uskomattoman hyvin, olen iloinen siitä. Vitsi kuuluu “I’m going to break you.” “What?” “Like a KitKat bar.” Olin ylpeä siitä, koska keksin sen itse – ”Hei, tämä sopisi täydellisesti tähän kohtaukseen.” Keksin sen kerran ajaessani autoa, siellähän parhaat vitsit keksitään, samoin kuin pöntöllä. Se on varmaan yksi kirjoittamistani repliikeistä, joista itse olen ylpein, koska odotin niin kauan sen käyttöä ja se otettiin vastaan niin hyvin.

LK: En ole itse kirjoittanut niitä, mutta Freezan repliikeistä… Kun olimme nauhoittamassa dialogia, siinä oli alun perin jotain muuta. Se tulee, kun Freeza aikoo tappaa Gokun – ei hän tietenkään siihen pysty, mutta hän yrittää tappaa Gokun, ja hän sanoo: “When you see Vegeta, tell him I said ‘like a bitch’.” Olen melko varma, että kirjoititte sen uusiksi ihan viime hetkellä. Ajattelitte, että hänen pitäisi sanoa niin, hänen pitäisi viitata aiemmin käytettyyn vitsiin. Se naurattaa minua kovasti.

Entä Yu-Gi-Oh! Abridged -sarjassa?

LK: Yu-Gi-Oh! Abridgedissa? En oikein osaa sanoa, mikä olisi hauskin repliikki. Melko lailla kaikki, mikä tulee ulos Marikin (Malik) suusta, on hauskaa, mutta enemmän siksi miten hän sen sanoo kuin sisällön vuoksi, luulisin. Ja en osannut arvata, että “Screw the rules, I have money!”-lausahduksesta tulisi niin suosittu. Sitä pidetään jonain, mitä Kaiba oikeasti sanoo Yu-Gi-Oh!-sarjassa, vaikkei hän ole ikinä sanonut sitä. Ilmeisesti sen ajatellaan sopivan hänen hahmoonsa.

MX: DBZ Abridgedissa varmaankin kaikki ne kohdat, joissa Gohan sekoaa. Sai hän sitten vain tarpeekseen, niin kuin jaksossa 30, kun hän sanoo “Bulma, how hard would you have to fall to hit terminal velocity? I thought so” ja tietenkin jaksossa 9, kun hän räyhää Vegetalle ja Napalle “I’m gonna **** you!” Se oli hauskaa, oli hauskaa vain seota. Ja tietenkin jaksossa 11, kun hän huutaa Chichille: “Shut your ****ing face!” Sellaiset kohdat ovat aina hauskoja.

Jos taas puhutaan vitseistä, joista olen ylpein, mieleeni tulee aina Kämpferin kakkosjakso. Kohdassa, jossa Natsuru, päähenkilöpoika/-tyttö, joka ei todellakaan ole Ranma, saa hepulin ja eräs sivustakatsoja toteaa siihen: “Wow. He’s like if schizophrenia dolled up in drag.” Taka vain sanoi sen niin hyvin, ja se toimi sen kanssa, mitä ruudulla näkyi. Se toimi vain niin täydellisesti, se on yksi niitä repliikkejä, jotka palaavat mieleeni aina silloin tällöin.

Mikä on vaikeinta sarjojen teossa?

LK: Mitä esiintymiseen tulee, minulla on vaikeuksia vähän kaiken kanssa. En pidä itseäni niinkään ääninäyttelijänä, koska se mitä teen ei juuri ole näyttelemistä, luen vain hassuja repliikkejä ääneen. Jos katsoo sarjaani, huomaa että se on hyvin monotoninen, kaikki puhuvat samaan sävyyn. Etenkin alkupuolella.

KN: Hassua, koska pärjäät niin hyvin Freezana.

LK: Aivan! Uskon rehellisesti, että se on sinun ohjauksesi ansiota. Tuntuu että…

KN: Voisimme hehkuttaa toisiamme koko päivän. Minä sanoisin ”Oikeasti se johtuu siitä, että tuot hahmon niin hyvin esiin” ja sinä vastaisit ”Sinä autat minua tuomaan sen esiin!” Ja niin edelleen…

LK: Minusta tuntuu, että sinä löysit tavan, jolla löydän itsestäni ne kyvyt. Mutta Yu-Gi-Oh! Abridgedissa minä ennemminkin vain luen käsikirjoitusta ääneen enkä edes ajattele, mitä tunteita repliikkien takana on. Ei johonkin “I summon Celtic Guardian!”-repliikkiin yleensä kätkeydy tunteita. Mitä tunnetta siinä käyttäisi?

Kun itse näimme YGOTASia ensi kertaa ja kuulimme, että yksi ihminen teki kaikki äänet, emme olleet uskoa sitä!

LK: Tiedän, niin käy usein. Se yllättää, että minua on vain yksi ja se, että olen britti.

KN: Hankalinta sarjassa… Täytyy sanoa, että se on aikataulussa pysyminen, se on kovaa työtä. Monet toivovat, että saisimme uusia jaksoja tehtyä nopeammin, ja niin toivomme mekin. Editointi vie niin valtavasti aikaa. Rakastan kyllä sarjaa ja rakastan sen parissa työskentelyä, ja yritän olla valittamatta tunneista, joita siihen kuluu, mutta niitä tunteja on joskus paljon. 30. jakson jälkeen päätin, että maailma saa painua hetkeksi hiiteen, koska tarvitsin aikaa itselleni. Sosiaalinen elämäni kuoli kolmen viikon ajaksi, kun editoin jaksoa. Joskus se työmäärä siis on vaikein. Mutta se on sen arvoista. Sarja on ollut sataprosenttisesti jokaisen siihen kuluttamani tunnin arvoinen.

MX: Minustakin se on editointi. Se ensimmäinen minuutti, kun avaa projektin, aikajana on tyhjä ja ajattelee tuskastuneena ”Mitä oikein tekisin?” Se on kuin kidutusta, vaikka rakastaakin editointia. Sitä vain laittaa aikajanalle tuon ja sitten tuon, ääntä, ääntä… Lopulta pääsee pisteeseen, jossa tajuaa, että kasassa on jotain koherenttia ja siitä tulee jotain. Siitä se sitten lähtee, ja ennen kuin huomaakaan, on tehnyt Kämpfer-jaksoa 14 tuntia. 14 tuntia putkeen.

Entä mikä on ollut vaikein ääni tehdä?

MX: Odotin innolla DBZ Abridgedin 23. jaksoa ja Ginyuu-Gokua.

KN: Se oli todella hauskaa.

MX: Olin innoissani siitä, mutta se oli vaikeampaa kuin luulin. Ääneni meni usein liian korkealle.

KN: Ajattelit esittäväsi Ginyuuta, vaikka oikeastaan esitit Gokua Ginyuuna.

MX: Niin, se oli vähän vaikeaa. Joskus myös olen huolissani… Yksi kyvyistäni on, että ääneni on androgyyni. Teen aika hyviä naisääniä.

KN: Niin hän tekee. Se on outoa.

MX: (naisäänellä) En usko, että koskaan saisin sillä osaa, mutta pystyn kyllä siihen. (tavallisella äänellä) Kerran Kämpferin seitsemännessä jaksossa esitin sellaista voihkintaa, joka koveni ja koveni, ja sitten yhtäkkiä tein sellaisen ihme vinkaisun. Säikähdin sitä itse! Olin ihan ”Hyvä luoja, teinkö minä juuri tuon?” Se pelästytti minut. Olen pystynyt naisääniin ihan siitä asti, kun aloitin lyhentämisen, silloinkin kun minulla ei vielä ollut paljon kokemusta. Joskus pelkään menettäväni sen kyvyn. En välttämättä sinällään tarvitse sitä, mutta sitä on hankala jäljitellä. Se on vain jotain, mitä tykkään tehdä. (kuiskaten) Itselleni.

MasakoX tekee Kämpfer Abridgedissa sekä Natsurun tyttö- että poikaäänen.

Ketkä hahmoistanne ovat olleet hauskimpia esittää?

LK: Yu-Gi-Oh! Abridgedin alkuaikoina Tristan (Honda). Hän on aina ollut mahtava hahmo esittää, koska hän on se idiootti ja on hauska olla typerä toisinaan. Marik on hauska, koska hänen ääneensä lipsuu helposti, (Marikin äänellä) siinä vain käy näin, tiedättehän. (tavallisella äänellä) Minulla on ollut tapana sanoa, että hän perustuu viisitoistavuotiaaseen itseeni, mutta sittemmin olen ollut pari kertaa juovuksissa ja minulle on sanottu: ”Tiedätkös, kännissä olet vähän Marik, koska äänestäsi tulee korkea ja kova.” Yksi suosikeistani, ehkä kaikkien aikojen suosikkini, on Naruto Naruto-pilasarjastani. Se ääni on hyvin kova, joten en tee sitä nyt.

KN: Minusta on hassua, että monet nauttivat typeryksen esittämisestä. En halveksu sellaisia hahmoja, mutta itse olen aina tykännyt esittää hahmoja, jotka ovat… eivät fiksuja, mutta jotka yrittävät parhaansa. Pidän sellaisten vilpittömien hahmojen esittämisestä. Minusta on myös hauska esittää ärsyyntyneitä hahmoja, jotka vain vihaavat maailmaa, ja siksi (Kaioun äänellä) pidän Kaioun esittämisestä. Hän on hyvin yksinäinen, mutta vihaa kaikkia. (tavallisella äänellä) Se on varsinainen noidankehä. Hän ei halua ketään lähelleen, mutta kun hän on yksin, kukaan ei kuuntele häntä. Siksi hän on aina ollut yksi suosikeistani.

Toinen suosikkihahmoni, joka yrittää parhaansa ja tietää mitä tekee, muttei koskaan saa haluamaansa, on Lupin. (Lupinin äänellä) Hän tietää mitä tahtoo ja ottaa sen, mutta valitettavasti muut hänen ympärillään eivät ole samaa mieltä. Oikeastaan hänen hahmonsa sai minut tekemään sarjan, se oli aina Lupin. Palaisin aina häneen tuumien (tavallisella äänellä) ”Sinä olet se hahmo, jota haluan esittää.”

Ja sarjan muut hahmot kuten Goemon ja JigenFujikon kanssa minulla ei ollut mitään tekemistä. Valitettavasti en koskaan oikein tiennyt, miten kirjoittaa naishahmoja. Ajattelin aina kirjoittavani jotakin typerää. Koska en osannut kirjoittaa naisille, en edes yrittänyt, koska en halunnut antaa naishahmoille tyhmiä luonteita tai tehdä heistä ilkeitä akkoja. Monet miehet tekevät niin, koska eivät tiedä miten kirjoittaa naisille. He eivät ymmärrä, että täytyy vain kirjoittaa mieshahmo ja tehdä siitä nainen. Siten on tullut kirjoittaneeksi paljon paremman hahmon kuin mihin ikinä olisi pystynyt, jos olisi yrittänyt kirjoittaa naishahmoa. Monilla miehillä on ennakko-oletuksia naisista, eikä kirjoittaminen toimi niin, koska naishahmoista tulee stereotyyppisiä eivätkä he kuulosta uskottavilta. Pitää pysyä hahmoissa, joita osaa kirjoittaa, ja sitten varmistaa, sanoisiko nainen todella niin. Esimerkiksi nainen ei alkaisi kehua toisen naisen ulkonäköä, ellei ole lesbo. Mutta naisia pitää vain kirjoittaa oikeina hahmoina eikä pidä yrittää kirjoittaa heitä jonkin kaltaisiksi. Opin sen lopulta. Siksi jos pystyisin palaamaan naishahmoihini ja kirjoittamaan ne uusiksi, antaisin heille – tekisin heistä varmaan pöhköjä ja hauskoja niin kuin kaikista muistakin hahmoistani. Siis kuka olisi uskonut, että heistä vain pitää tehdä viihdyttäviä! Ei siihen sen enempää tarvita.

MX: Jos muistelen, yksi asia jota kaipaan Narutosta on Kakashin esittäminen. (Kakashin äänellä) Kakashi oli hyvin yksi-ilmeinen, hän ei oikeastaan välitä mistään. Se oli jotain täysin erilaista kuin oma luonteeni, kuinka virkistävää. Ja sitten (Sasuken äänellä) tietysti Sasuke. Hänen äänensä itse asiassa perustui ääneen, jonka tein toisille Hitachiinin kaksosista Ouran Koukou Host Club -dubbaukseen. Hän oli periaatteessa Hitachiin-kaksonen, joka ei välitä mistään.

Ja luonnollisesti Goku on todella hyvä. Häntä on vain niin hauska esittää, en koskaan väsy siihen rooliin, hän on niin viaton. Tietenkin se johtuu osaksi myös siitä, että nimeni tulee hänen ääninäyttelijältään Nozawa Masakolta.

Nita: Minä palvon häntä!

KN: Eikö totta?

MX: Tahtoisin tavata hänet joskus ja vain kiittää häntä. Hän on niin mukava, niin äidillinen. Ja hän on niin… hän on valmis mihin vain, ja hän on jo seitsenkymppinen. Se siinä on. Mutta ne äänet, joita oli hauskin tehdä, ovat Goku ja Kakashi.

Harmi kyllä hahmorepertuaarini on melko rajallinen, eli en pääse tekemään kovin monia eri ääniä, mitä omaan kirjoittamiseeni tulee. En oikeastaan kirjoita juuri itselleni. Siksi kun silloin tällöin saan jotain pikkuosia, heittäydyn niihin aina mielelläni. Mutta sen, mitä teen ja mitä katsotaan, teen hyvin.

Sisaruksilla olisi ollut paljonkin lisäkysyttävää, mutta aika loppui valitettavasti kesken. Oli silti todella mukava kuulla Team FourStarin kokemuksia, ja lopuksi saimme muutaman sanan myös parilta YGOTAS-hahmolta…

Explore posts in the same categories: Lööpissä

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: