Sound Only: Linnunradan käsikirja liftareille

Olet ainakin kuullut Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille -(viisiosaisesta) trilogiasta, vaikket olisikaan lukenut sitä. Sen sijaan kaikki eivät tiedä, että populaarikulttuuriin syöpynyt tieteisparodia alkoi radiokuunnelmana. BBC:n yhteensä kaksitoistaosainen kuunnelma esitettiin vuosina 1979-1980. Adams muokkasi niistä sittemmin kaksi (viisiosaisen) trilogian ensimmäistä kirjaa, Linnunradan käsikirjan liftareille ja Maailmanlopun ravintolan.

Suomessa Radioteatteri teki kuunnelmista oman versionsa, joka esitettiin vuosina 1984-85. Siinä vaiheessa kirjatkin olivat jo päätyneet pohjoisille markkinoille, ja kuunnelman suomennos oli myös kirjat kääntäneen Pekka Markkulan käsialaa. Ohjaajana toimi Lars Svedberg.

Tavallisen englantilaispullaisen Arthur Dentin koti aiotaan purkaa ohikulkutien alta. Mitään ei enää ole tehtävissä, suunnitelmat kun ovat olleet näytteillä hyvässä piilossa suunnittelutoimistossa yhdeksän kuukauden ajan. Suurempi huolenaihe kuitenkin ilmaantuu, kun vogonien rakennuslaivasto saapuu tuhoamaan Maan hyperavaruuspikareitin tieltä. Valitukset olisi pitänyt hoitaa virallisena valitusaikana, onhan päätös ollut esillä Alfa Centaurissa 50 vuotta. Onneksi Arthurin ystävä Ford Prefect sattuukin olemaan kotoisin eräältä pieneltä planeeltalta Betelgeusen lähistöltä, ja kaksikko liftaa avaruusaluksen kyytiin juuri ennen maailmanloppua.

Selvittyään vogonien tyrmäävän kammottavasta runoudesta Arthur ja Ford törmäävät Linnunradan presidentti Zaphod Beeblebroxiin sekä Trillianiin, ainoaan Arthurin lisäksi eloonjääneeseen ihmiseen. He matkustavat Zaphodin varastamalla Kultasydän-aluksella, joka toimii äärettömän epätodennäköisyysgeneraattorin voimalla. Aluksen kyydissä on myös syvästi masentunut robotti Marvin.

Neljän ensimmäisen jakson aikana seurue päätyy legendaariselle Magrathea-planeetalle, jolla heille selviää vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen. Loput kahdeksan jaksoa ovat täynnä toinen toistaan päättömämpiä sekoiluja, mutta ne johtavat sankarimme vääjäämättä kohti henkilöä, joka todellisuudessa hallitsee maailmankaikkeutta nukkehallitsijapresidentin takana.

Koska kuunnelmajaksot syntyivät sitä mukaa, kun Adams kirjoitti niitä, niissä esiintyy pieniä epäjohdonmukaisuuksia. Esimerkiksi aivan alussa annetaan ymmärtää, että Arthurilla olisi rooli Käsikirjan synnyssä, vaikkei hän koskaan kirjoita siihen sanaakaan. Muutenkin suomiversio poikkeaa jonkin verran alkuperäisistä kuunnelmista, joihin en ole tutustunut sen tarkemmin. Radioteatterin versio on ainakin toisinaan lyhyempi ja loppuu hieman eri tavalla. Sitä en tiedä, ovatko muutokset Radioteatterin omia vai perustuuko suomiversio johonkin BBC:n kuunnelmien muokattuun versioon.

”Ensyklopedia Galactica määrittelee robotin mekaaniseksi laitteeksi, joka tekee työt ihmisen puolesta. Siriuksen kyberneettisen kauppakomppanian markkinointiosasto määrittelee robotin muovikaveriksi, jonka seurassa viihtyy. Linnunradan käsikirja liftareille määrittelee Siriuksen kyberneettisen kauppakomppanian markkinointiosaston porukaksi aivottomia kusipäitä, jotka ammutaan ensimmäisinä, kun vallankumous alkaa. Alaviitteessä päätoimittaja tarjoaa kenelle tahansa halukkaalle robottipalstan toimittajan paikkaa. Yllättävää kyllä Ensyklopedia Galactican laitos, jonka joku vahingossa pudotti aikarepeämän läpi tuhannen vuoden päästä tulevaisuudesta, määrittelee Siriuksen kyberneettisen kauppakomppanian markkinointiosaston porukaksi aivottomia kusipäitä, jotka ammuttiin ensimmäisinä, kun vallankumous alkoi.”

Läpi kuunnelman kertojana toimivalle Käsikirjalle antaa äänensä Heikki Kinnunen. Hänen roolisuorituksensa sopii mitä parhaimmin Adamsin nyrjähtäneeseen huumoriin – rauhallisen setämäinen ääni kertoo asiallisesti mitä pöhköimpiä asioita. Käsikirja ei ole yhtä asiallinen kuin Ensyklopedia Galactica, mutta se on hieman halvempi ja sen kanteen on painettu suurilla ystävällisillä kirjaimilla lause Älä hätäile. Toiminnan välissä kuultavilla tekstipätkillä on joskus tekemistä kuunnelman tapahtumien kanssa, joskus taas ei. Tyynen rauhallisia ja ratkiriemukkaita ne ovat aina.

Jokamiehen ruumiillistuman Arthur Dentin äänenä on Sisarusten suuresti rakastama ihanista ihanin Pekka Autiovuori. Olemme tavanneet ylistää häntä räikeän liioittelevissa rooleissa, mutta hänen äänensä natsaa täydellisesti myös tavallisen tallukan rooliin. Autiovuoren sympaattinen Arthur kohtaa hullunkurisen maailmankaikkeuden välillä kuivan humoristisesti, välillä epäuskoisen suuttumuksen vallassa. Autiovuori uppoutuu rooliin vetämättä sitä missään vaiheessa överiksi. Ei tarvinnut pettyä tälläkään kertaa.

”Jos minä kysyisin sinulta, missä hitossa me oikein olemme, katuisinko sitä kuultuani vastauksen?”
”Me olemme turvassa.”
”Hienoa.”
”Olemme eräässä vogonien rakennuslaivaston aluksessa pienessä keittiön takahuoneessa.”
”Aha. Ilmeisesti sinä käytät sanaa ’turvassa’ jossain minulle täysin tuntemattomassa merkityksessä.”
”Hetkinen. Minä etsin valokatkaisijan.”
”Ford, kuule. Kuinka me oikein jouduimme tänne?”
”Liftasimme kyydin.”
*pihisevää naurua* ”Anteeksi nyt, mutta yritätkö sinä väittää, että me noin vain ojensimme peukalomme ja joku mulkosilmäinen vihreä hirviö työnsi päänsä ikkunasta ja sanoi ’Hei, hypätkää kyytiin, kaverit! Minä voin viedä teidät Basingstoken liikenneympyrään saakka’?”
”No mainitsemasi peukalo on sähköisesti toimiva alieetterimerkinantolaite ja liikenneympyrä puolestaan Barnardin tähti kuuden valovuoden päässä. Mutta muissa suhteissa olet enemmän tai vähemmän oikeassa.”
”Entä se mulkosilmäinen hirviö?”
”Se on vihreä. Mm. Olet aivan oikeassa.”

Ford Prefectiä esittää Yrjö Järvinen, jonka ääni tuli minulle tutuksi pienestä roolista Sinuhe egyptiläisen Ptahor-pappina. Kokeneena Käsikirjan toimittajana Ford suhtautuu moniin maailmankaikkeuden kummallisuuksiin olkiakohtauttavan tyynesti, vaikkei hän sentään kaikkein järjettömimpiä juttuja niele mukisematta. Järvisen äänessä on ronski ja eläväinen ote, ja Autiovuoren tavoin hän heittäytyy rooliin antaumuksellisesti. Pingviini-Ford on erityisen hauskaa kuultavaa.

Jos Fordin jonkinasteista sukulaista Zaphod Beeblebroxia olisi kuvailtava mahdollisimman ytimekkäästi, sanoisin, että hän on oma punchlinensa. Myös avaruusradion uutisankkuri kuvaa häntä varsin osuvasti kuivan asialliseen sävyyn:

”Päivän uutinen on luonnollisesti se, että sensaatiomainen uusi keksintö, äärettömällä epätodennäköisyysgeneraattorilla varustettu avaruusalus on varastettu ja varas on kukapa muu kuin itse Linnunradan presidentti Zaphod Beeblebrox. Jokaisen huulilla on kysymys, onko Iso Z lopullisesti seonnut. Beeblebrox, mies, joka keksi pangalaktisen kurlauspommin, entinen kolmannen luokan huijari, jota Maximegalonin ilotytöt ovat sanoneet rajuimmaksi rymistäjäksi jälkeen maailmankaikkeuden alkuräjähdyksen. Supersekoilija, joka on juuri valittu seitsemättä kertaa peräjälkeen Linnunradan huonoiten pukeutuvaksi älylliseksi olennoksi. Onko hän vihdoin lyönyt jopa itsensäkin laudalta?”

Zaphodilla tuntuu tosiaan olevan näppinsä jokaisessa vähänkin hämärässä pelissä ja monessa muussa. Kaksipäisen ja kolmikätisen bilehileen suurin kyky on pinteestä pakoon luikahtaminen. Hahmon ääni Martti Järvinen ei ollut minulle ennalta tuttu. Hänen Zaphodinsa kuulostaa yleensä yllättävän järkevältä, mutta tavallisen äänen taakse kätkeytyy juuri niin omalaatuinen luonne kuin uutisankkuri väittää. Zaphodin hulvattoman sekopäisyyden hetket, alentuva tapa puhutella Arthuria sekä kiusaantunut, välttelevä sävy miehen joutuessa spiritismi-istunnossa esi-isänsä sättimäksi ovat aivan kohdallaan.

Trillianin roolin tekee Aila Svedberg, jonka useimmat lukijoista taitavat tuntea Muumilaakson tarinoista, jossa hän esittää muun muassa Niiskuneitiä ja Mymmeliä. Asiallisessa keskustelussa Svedbergin Trillian on usein vähän pliisu, mutta hänestä tulee heti särmikkäämpi, kun repliikeissäkin on enemmän tunnetta. Seitsemännessä jaksossa Trillian katoaa kuvioista, ja Svedberg kuullaankin kuunnelman loppupuolella myös arkeologi Lintillan roolissa. Tai tarkemmin sanottuna rooleissa – Arthur kohtaa kolme Lintillaa kaikista tämän 578 tuhannesta miljoonasta kloonista.

Paranoidia androidia Marvinia esittää monissa dubbauksissa pätenyt Esa Saario. Elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen täysin kyllästynyt Marvin velloo alati masennuksensa syvissä syövereissä. Hän laskee imaginaariluvun i arvon, mutta hänen ihmisisäntänsä valjastavat hänen planeetan kokoiset aivonsa jokapäiväisiin työtehtäviin. Saario on Marvinina melodramaattisen masentunut, mutta antaa myös tulla kunnon ärtynyttä sarkasmia, kun sille on tarvetta.

Kuten Sinuhea, myös Linnunradan käsikirjaa liftareille vaivaa puutteellinen näyttelijälistaus. Sen kyllä tiedän, että vogonien rakennuslaivaston kapteeni, protesoitu vogoni Jeltz, on Risto Mäkelä. Käsikirjan mukaan vogonit eivät ole varsinaisesti pahoja vaan äreitä ja paatuneita, mutta Mäkelän Jeltz suorastaan hekumoi ilkeydellään. Kauko Helovirta taas tekee hyvää työtä magrathealaisen planeetanrakentaja Slartibartfastin roolissa. Hahmon nimi on kuunnelmassa kääntynyt Romppaseksi, mikä ei valitettavasti tavoita alkuperäisen hölmöyttä. Arthurin tyrskähtelevä reaktio nimen kuulemiseen ei tunnu luontevalta.

Kuunnelman äänityöskentely oli yleisesti tasokasta, mutta pari pientä roolia jäi erityisesti mieleen. Kultasydämen tietokone Eddie puhuu Seppo Laineen äänellä konemaisen töksähtelevästi, mutta silti sen “Moi, kaikki”-tervehdys onnistuu aina kuulostamaan yhtä pirteältä. Zaphodin ja Jeltzin aivospesialisti Gag Halfrunt haastelee nauruhermoja kutkuttavalla murteella. Robottiopettaja oppilaineen esiintyvät vain yhdessä kohtauksessa tulevaisuuden oppitunnilla kenkätapahtumahorisontista, mutta näyttelijöiden suoritus on tyrmäävän hauska. Osittainen toisto tekstinä ei mitenkään tee pätkälle oikeutta:

”Hyvää huomenta, elämänmuoto.”
”Moi, ope.”
”Istutko sinä mukavassa asennossa?”
”Joo-o!”
”Siinä tapauksessa nouset ylös. Talouselämän rautaiset lait, oppitunti seitsemäntoista, oletko sinä noussut seisomaan?”
”Joo.”
”Hyvä. Olettamus: Sinä elät jännittävässä, edistyksellisessä yhteiskunnassa. Mihin suuntaan sinä katsot?”
”Ylöspäin.”
”Mitä sinä näet?”
”Avoimen taivaan, tähtiä, loputtoman taivaanrannan.”
”Oikein. Saat painaa nappia.”
”Kiitos!” *painaa nappia* ”Aaah, aah, ooh, tuntuu hyvältä…”
”Olettamus: Sinä elät tylsässä, taantuvassa yhteiskunnassa. Mihin suuntaan sinä katsot?”
”Alaspäin.”
”Ja mitä sinä näet?”
”Kenkäni.”
”Oikein. Ja mitä sinä voit tehdä nostattaaksesi mielialaasi?”
”Öö, painaa nappia.”
”Väärin. Mieti tarkemmin. Maailma, jossa elät, on masentava, ja sinä katselet kenkiäsi. Millä voisit ilahduttaa itseäsi?”
”Ostamalla itselleni uudet kengät.”
”Oikein.”
”Saanko nyt painaa nappia?”
”Hyvä on.”
*painaa nappia* ”Aaaaaihuhuu, ihanaa…”
”No niin. Kuvittele nyt, mitä tapahtuu, jos kaikki tekevät samoin kuin sinä.”
”Kaikilla on hyvä olo!”
”Älä ajattele koko aika pelkkää nappia. Keskity. Jos kaikki ostavat uuden kenkäparin, mitä tapahtuu?”
”Tarvitaan lisää kenkiä.”
”Mm. Ja sitten?”
”Lisää kenkäkauppoja?”
”Oikein.”
”Saanko minä nyt –”
”Et.”
*pettyneenä* ”Aaai.”

Ansaitsemastaan klassikkoasemasta huolimatta Linnunradan käsikirja liftareille on aina jättänyt mieleeni hieman sekavan ja synkän kuvan. Tietenkään ei voi olettaa, että Maan tuhoutumisella alkava armoton parodia olisi ylenpalttisen elämäniloinen. Silti päämäärätön törmäily aina vain entistä pahempiin pinteisiin alkaa masentaa isompina annoksina. Adamsin sanan säilä heiluu kuitenkin niin terävänä, että kuunteleminen on nautinto. Viiltävän oivaltava läppä ei hellitä otettaan hetkeksikään. Jollei kuulija tyrskähtele naurusta, hymy ainakin kareilee huulilla jatkuvasti.

Linnunradan käsikirja liftareille tuntuu heräävän henkiin aivan uudella tavalla, kun sen kuulee muodossa, johon se alun perin kirjoitettiin. Se on hersyvän hauskaa viihdettä, jonka letkeä tunnusmusiikki jää takuulla soimaan päähän. Suomessa kolme viimeistä kirjaa jopa adaptoitiin kuunnelmiksi ennen brittejä vuosina 1991 ja 1995. Niissä ovat mukana samat vanhat äänet, ja olisi mukava kuulla, kuinka hyvin dramatisoinnissa on onnistuttu. Sitä ennen voi käydä tutustumassa alkuperäisiin brittiversioihin.

Explore posts in the same categories: Sound Only, Suomi

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , ,

You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.

6 kommenttia : “Sound Only: Linnunradan käsikirja liftareille”

  1. Ilona Says:

    <33<3<3<333<3<3<3<3<33 (Eipä mulla oikeestaan muuta.)

    Kuunnelmat molemmilla kielillä kuunnelleena pakko sanoa, että suomalainen voittaa 6-2. Juonenkuljetuksellisesti 1984-1985 äänitetyt osiot ovat miellyttävämpää seurattavaa, kuin myöhemmät, mutta kyllä kaikki 25 osaa kuuntelee hymyssä suin, jos ei muuten niin parin pangalaktisen kurlauspommin avulla. Koska aivan käsittämättömän hyvät ääninäyttelijät ❤

    Taidanpa tietää, millä viihdytän itseäni taas seuraavan pitkän automatkan ajan.

    • Nita Says:

      Olen kuunnellut brittiversiosta tosiaan vain pätkän alusta, mutta oli jännä huomata, miten erilaiselta britti- ja suomi-Arthur kuulostavat. Ehkä pitäisi sivistyä ja kuunnella koko hoito jossain vaiheessa. Ne loput Radioteatterin osat ainakin pitää.

      Äläkä nyt liikaa innostu niiden kurlauspommien kanssa D:

  2. Paula Laine Says:

    Nythän radiossa Yle Ykkösella tätähän on tullut. Listaan tässä teille tähän nämä näyttelijälistaukset viitososasta alkaen (paitsi seiskaosasta, Areenassa ei ollut listausta).

    Osa 5: Yleisradiolle suomentanut Pekka Markkula. Ohjaus: Lars Svedberg. Äänisuunnittelu: Mirja Pilli ja Marjatta Savolainen. Tehosteet: Åke Andersson. Henkilöt: Kertoja – Heikki Kinnunen. Arthur Dent – Pekka Autiovuori. Ford Prefect – Yrjö Järvinen. Zaphod Beeblebrox – Martti Järvinen. Trillian – Aila Svedberg. Hovimestari Garkbit – Seppo Laine. Marvin – Esa Saario. Max Quordlepleen, kuuluttaja – Seppo Kolehmainen. Henkivartija – Risto Mäkelä. Zarquon, profeetta – Leif Wager. Joukko uskovaisia ja ravintolayleisöä.

    Osa 6: Ohjaus: Lars Svedberg. Äänisuunnittelu: Mirja Pilli ja Marjatta Savolainen. Tehosteet: Åke Andersson. Henkilöt: Kertoja – Heikki Kinnunen. Arthur Dent – Pekka Autiovuori. Ford Prefect – Yrjö Järvinen. Zaphod Beeblebrox – Martti Järvinen. Trillian – Aila Svedberg. Marvin – Esa Saarinen. ”B”-arkin kapteeni – Tauno Lehtihalmes. Numero 1 – Kaarlo Juurela. Numero 2 – Topi Reinikka. Roudari 1 – Kari Paju. Roudari 2 – Juhani Mäkinen. Radio – Jarno Hiilloskorpi. Markkinointityttö – Pia Hattara. Myyntineuvoja – Kari Paju. Luolamies – Risto Mäkelä.

    Osa 8: Yleisradiolle suomentanut Pekka Markkula.Ohjaus: Lars Svedberg. Äänisuunnittelu: Mirja Pilli ja Marjatta Savolainen. Tehosteet: Åke Andersson. Henkilöt: Kertoja – Heikki Kinnunen. Arthur Dent – Pekka Autiovuori. Ford Prefect – Yrjö Järvinen. Zaphod Beeblebrox – Martti Järvinen. Roosta – Jukka Puotila. Eddie, tietokone – Seppo Laine. Sammakkotähden vankilan PR-upseeri – Kauko Helovirta. Gargravarr – Aimo Tepponen. Robottityttö 1 – Aila Svedberg. Robottityttö 2 – Elli Castrén. Robottityttö 3 – Eija Nousiainen.

    Osa 9: Henkilöt: Kertoja – Heikki Kinnunen. Arthur Dent – Pekka Autiovuori. Ford Prefect – Yrjö Järvinen. Zaphod Beeblebrox – Martti Järvinen. Marvin – Esa Saario. Eddie – Seppo Laine. Vogoni Jeltz – Risto Mäkelä. Vogonisotilas – Antti Litja. Vogonien aluksen tietokone – Juhani Mäkinen. Zaphod Beeblebrox IV – Martti Järvinen. Ravintomaatti – Aila Svedberg. Ilmastointijärjestelmä – Seppo Kolehmainen. Lattia – Uolevi Vahteristo. Gag Halfrunt – Kaarlo Juurela. Ovi – Elli Castrén

    • Paula Laine Says:

      Osa 10: Henkilöt: Kertoja – Heikki Kinnunen. Arthur Dent – Pekka Autiovuori. Ford Prefect – Yrjö Järvinen. Zaphod Beeblebrox – Martti Järvinen. Marvin – Esa Saario. Eddie – Seppo Laine. Lintu 1 – Olavi Ahonen. Lintu 2 – Juhani Mäkinen. Vanha viisas lintu – Tauno Lehtihalmes. Jalkaväen sotilas 1 ja 2 – Topi Reinikka. Lintilla – Aila Svedberg. Joukko robotteja ja lintuja – Elli Castren, Jaakko Kytömaa ja Seppo Kolehmainen. Ääniä – Seppo Kolehmainen ja Juhani Mäkinen

      • Paula Laine Says:

        Osa 11: Henkilöt: Kertoja – Heikki Kinnunen. Arthur Dent – Pekka Autiovuori. Ford Prefect – Yrjö Järvinen. Zaphod Beeblebrox – Martti Järvinen. Marvin – Esa Saario. Lintilla 1, 2 ja 3 – Aila Svedberg. Jalkaväen sotilas – Topi Reinikka. Lintu 2 – Juhani Mäkinen. Tietokoneopettaja – Pia Hattara. Oppilas – Jukka Rantanen. Hig Hurtenlurst – Antti Litja. Selostaja – Veikko Honkanen. Kadunmies 1, 2 ja 3 – Kauko Helovirta. Hämähäkki – Heikki Kinnunen

        • Paula Laine Says:

          Osa 12: Henkilöt: Kertoja – Heikki Kinnunen. Arthur Dent – Pekka Autiovuori. Zaphod Beeblebrox – Martti Järvinen. Marvin – Esa Saario. Lintille 1, 2 ja 3 – Aila Svedberg. Allintnil – Juha Hyppönen. Poodoo – Martti Katajisto. Pappi – Aimo Tepponen. Lentoemäntä – Eija Nousiainen. Automaattiohjain – Jaakko Kytömaa. Zarniwoop – Markku Riikonen. Mies mökissä – Kauko Helovirta. Jalkaväen sotilaita – Topi Reinikka


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: